Jousi

[thannu]

Tervehdys!

Muutaman vuoden takainen perinnejousikärpäsen purema rupesi taas kutisemaan, ja tällä kertaa en tyytynyt pelkkään teoriahoitoon -> siispä yhteydenotto J Mennaan, jonka seurauksena minulla on nyt saarnea ainakin kahteen kokeiluun. Toisen pätkän Juha vieläpä vannesahaili ystävällisesti karkeaan muotoon, tarjoillen samalla tuhdin vinkkipaketin. Tästä on alottelijan hyvä jatkaa - iso kiitos!

Olen työstänyt lavat nyt ohuimmillaan n. 1,6 cm paksuuteen. Leveyteen en ole vielä kajonnut. Huomasin, että molempien lapojen päistä hiipii kaksi parin sentin pituista halkeamaa. Taitavat olla kuivumisen aiheuttamia, enhän minä lapojen päitä mitenkään suojannut malttamattomuuttani. Vaatiiko nämä toimenpiteitä tässä vaiheessa? Vai onko enää mitään tehtävissä... Pitäisiköhän minun käydä liimaamassa ulkovarastossa vuoroaan odottavan staavin päät kiinni? Pitäisi varmaan.

Toinen homma on kuoren poisto, jota olen varovaisesti tehnyt tuommoisella metallisella maalinpoisto- tms lastalla raaputtamalla ohuemmaksi ja ohuemmaksi. En ole onnistunut tai uskaltanut tunkeutua kuoren ja puun väliin väkivalloin, kun kuori tuntuu olevan tosi tiukassa. Onko tähän jotain hyvää vinkkiä, millä kuorenpoistoa voisi helpottaa? Kastelu? Vasarointi?

Tällaisia kysymyksiä nyt alkuun. Lisää ihmeteltävää ilmenee varmasti homman edistyessä. Neuvoja otan ilomielin vastaan. Ja löytyyhän niitä täältä foorumilta valmiiksikin yllin kyllin.

[Petra H]

Hei.

Kun sinä asut Espoossa sinun kannattaa osallistua Juha Mennan perinnejousen valmistuskursille syksyllä, lisätietoja Nurmijärven opiston nettisivuilta.
Suosittelen.
Juha on mahtava ope.

Tein mun oman jousen tämän kevän kursillä.

[J Menna]

Hannu:

[thannu]

Kiitos vastauksista.

Loppukuori lähti lopulta isolla talttapääruuvarilla loivassa kulmassa työntelemällä. Sen kanssa tuntui että uskalsi käyttää voimaa ilman pelkoa puun pinnan rikkomisesta. Ja toisaalta voima välittyi oikeaan paikkaan, metallilasta oli tähän turhan lerppu. Tumma ohut nilakerros(?) vielä pääosin jäi, ja ajattelin antaa sen olla jonkinlaisena suojana vielä toistaiseksi.

Aihiolla on nyt pituutta 176 cm ennen lyhennystä. Vähän mietin että jos kuitenkin jättäisin halkeilleet päät lyhentämättä. Kuvittelisin että tämän seurauksena lapaan viilattavat nokit eivät ole se järkevin vaihtoehto, ainakaan ilman lisävahvistusta.

Suosituksesta hommasin kavioraspin aihion työstöön ja sillä kyllä lähtee puuta reilumminkin hetkessä. Pitää olla varovainen.

[thannu]

Moi, pientä tilannepäivitystä..

Olen pikkuhiljaa työstänyt aihiota eteenpäin. En ole vielä lyhentänyt päitä halkeamien verran, mutta aion sen kuitenkin tehdä, kuten neuvottiin. Kolme senttiä molemmista päistä, minkä jälkeen aihiolle jää pituutta 170 cm. Tein poisleikattaviin päihin pienet sivunokit, jotta voin kokeilla taivuttelua varovasti pitkällä narulla. Tuntuu vaan niin jäykältä etten uskalla hirveästi taivutella.

Liitteen kuvarykelmässä on esitetty tämän hetken mitat sekä n. 26-paunainen veto pitkällä narulla (vähän vinossa tosin). Enempää en ole uskaltanut yrittää ettei se nyt vielä räpsähtäisi.

Ylälapa on n. tuuman verran alalapaa pidempi. Ylälavassa on muhkurakohta, jossa oksakohta viisti hipoen ulko(ala)reunasta. Jätin alueen vielä selkeästi muuta paksummaksi. Ulommassa alalavassakin on lievä mutka, jonka tosin nirhasin jo aika ohueksi (12mm, kun ympärillä 11mm).

Lapojen kärjet on tarkoitus jättää jäykiksi, tällä hetkellä ne on vielä ylileveät (20mm), paksuutta 13-14mm. Jäykkien kärkien ja muun lavan välillä on n. 3 sentin siirtymärakenne. Tämän jälkeen lapa jatkuu 26x11mm.

Kahvan ja lapojen välinen siirtymärakenne olisi varmaan voinut olla vähän lyhyempikin. Nyt siitä tuli n.9,5cm molempiin suuntiin.

Kaipaisin kommentteja tämän hetken mittoihin! Tuntuu ettei taivu, mutta toisaalta pelkään että kohta rouhaisen liikaa ja se oli siinä sitten. Tavoitteena on n. 50 paunaa, jos vielä mahdollista. Miten tulisi edetä? Sopiva nokkimallikin mietityttää.

[Lehtis]

Otapa sopiva kepakko (ja tee vaikka T-jalka sille) ja tavallinen henkilövaaka (jos ei ole paunamittaria). Keppi pystyyn jousen kanssa vaa´alle, jänteestä roikkuen tai staavi kepin päässä ja nollaat vaa´an. Sitten painat vain alaspäin tavoitepaunoihin (jotka luet kiloina vaa´alta) asti, ei yhtään yli. Sitten vain puuta pois jäykistä kohdista, jumppausta ja tarkistus vaa´alla. Näin vetopituus kasvaa pikkuhiljaa, etkä rasita mitään kohtaa jousessa sallittua enempää.

Kun keppi taipuu sen verran, että saat laitettua hiukan lopullista mittaa pidemmän jänteen, niin että jänneväliä on 10 cm tai hiukan enempi, jatkat sen kanssa samalla lailla. Tässä vaiheessa pitää olla hyvin varovainen, sillä tavoite tulee vastaan yllättävän nopeasti. Itse asiassa jätä pari kolme paunaa yli, sillä se lähtee viimeistelyhionnassa ja sisäänammunnassa kumminkin. Pitkällä jänteellä tulee varmasti lussu, koska vetokulma on ihan erilainen ja kaari aipuu eri lailla.

[Lehtis]

P.S. Pienennä tänne ladattavat kuvat niin, että pisin sivu on 800 pikseliä. Sopii näytölle, eikä meidän työn jälkiäsi ihastelevien tarvitse vieritellä näyttöä. Netistä saa mm. PLiska Image Resizer -ilmaisohjelman, jolla teppu onnistuu näppärästi, jos omat kuvankäsittelyohjelmat ei handla hommaa.

[thannu]

Pahoittelut tuosta kuvanleveydestä! Se näköjään sotkee koko ketjun nyt. En pääse muokkaamaan postiani mutta minun puolestani ylläpito voi poistaa tuon ison kuvan, laitan sen pienempänä tähän viestiin.

Tuo isompi löytyy vielä tämän linkin takaa, jos joku sitä haluaa katsella:
Jousikuva isompana

Hmm okei, kiitos! Henkilövaa'alla on toistaiseksi ollut porttikielto talouteemme jostain syystä . Tuossa kuvassa käytin pientä kalavaakaa joka näyttää 15 kiloon asti. Sillähän pärjään jos käytän jakavaa narua apuna. Sitten löytyy erittäin pölyttyneitä käsipainojen levyjä kaapin perukoilta, joista voisinkin koota vähän tavoitepaunoja painavamman kasan, jota sitten yritän varovasti nostaa jousen jänteellä peilin edessä. Pitää muistaa tuo lyhyemmälle jänteelle siirtyminen heti kuin mahdollista.

[J Menna]

Hieman kiusallinen paukama tuossa toisessa lavassa... Tarkkana sen kanssa.

Tekisin leveydet identtisiksi, siten että pyrkisin eroon kaikista kuopista ja pateista etuprofiilista katsottuna. 40mm on aika turvallinen leveys taipuvilla alueilla, mutta jos 35mm leveyisillä lavoilla saisi kaikki patit/montut pois, tekisin niin. Toki tämä syö hieman paunaa... Eka jousi "vähän hiton pitkään aikaan" ei mielestäni tarvitse/kannata olla 50lbs. 35-40lbs on ihan nasta ja kokemus tekemisestä kasvaa.
Samaten kaventaisin päät noin 20cm matkalta siten että titpit olisivat jo kutakuinkin 13mm. Niissäkin on sitten vielä muutama varamilli jäljellä. Tipien kavennukset samalla ajatuksella - etuprofiili tyyliikkään symmetriksi.

Näiden vaiheiden jälkeen kuten Esa suoisttelee, jumppausta ja jänteelle laittoa.
En kyllä runnoisi Bowyers Bible kirjaa tuolla lailla...!!! Nivaska kodin kuvalehtiä, me naisia, eevoja... ajaisi saman asian.

[thannu]

Heh, hyvin huomattu. Jousi upposi nukkamattoon syvälle, kuvaustilanteessa piti äkkiä jotain napata alle. Suojasin kirjan kuitenkin Ikean ohjenipulla. TBB ja Ikean ohjeet sulassa sovussa... molemmat käsityöprojektini edustettuna. Ja kumpikin etenee hi-taas-ti, mahtaako valmista tullakaan.

Lavan kärjistä ja nokeista vielä. Uskaltaako 13mm leveään kärkeen kaivertaa sivuun enää uraa/uria, vai onko syytä valita joku muu nokkityyppi? Mahdollisimman vähämassaiset haluaisin noista kärjistä joka tapauksessa tehdä. Paksuuttahan kärjillä on tällä hetkellä 13mm 17 sentin matkalla.

Näillä ohjeilla on hyvä jatkaa eteenpäin. Kiitoksia.

[J Menna]

13mm levyiseen nokkiin mahtuu sivunokkiurat mainiosti.

[thannu]

Olen nyt varovasti raspaillut vatsasta tavaraa pois ja pyrkinyt lyhentämään tilleröintijänteen pituutta. En ole kajonnut leveyteen tai pituuteen, vielä.. Nyt näyttää liitteen kuvan mukaiselta. Vähän huonosti kyllä näkyy. (kuvan saa isompana dropboxista tästä)

Kuvassa jänteessä roikkuu 19 kilon (41,8 paunan) paino, jota olen käyttänyt varovaisesti tilleröintipainona. Paino kiinni jänteeseen ja hitaasti, rauhallisesti nostoa jousen kahvasta peilin edessä. Kuvassa arviolta n. 19 tuuman veto. Jänne edelleen vähän pitkä. Piirsin suorat linjaviivat lapojen kylkeen helpottamaan taipuman tarkastelua, mutta ne eivät taida erottua kuvan huonossa valossa.

Alalavassa (oik.) on tuommoinen pikku "kumpu" ennen kärkeä, joka vähän sotkee tulkintaa. Huomasin että alalapa otti jo aiemmin hieman myötökäyristymistä juuri ennen kumpua, sen verran että lavan kärki on ehkä sentin-puolitoista aiempaa alempana. Ei palautunut vuorokaudessa kokonaan. Tapahtumahetkellä sisempi lapa oli vielä jäykempi, joten rasitus saattoi kohdistua liikaa ulompaan osaan. Yritin etsiä kohdan vatsapuolelta puristusmurtumia mutta en löytänyt.

Ylälavan (vas.) pattiin en ole enempää vielä uskaltanut kajota. Patin kohdalta lapa kääntyy hieman vinoksi sivusuunnassa, sekä kiertyy muutaman asteen. Olisiko seurausta siitä, etten kiinnittänyt palikkaa karkean muotoilun jälkeen mihinkään kuivumisen ajaksi. Ainakin tuon sivuvinouden aion yrittää suoristaa lämmöllä, sillä jännelinja on nyt kahvan kohdalta reilun sentin verran toispuoleinen ns. väärään suuntaan (eli kahvan keskeltä oikealle, nuolesta poispäin). Pieni kiertymä ei varmaan haittaa muuten kuin kosmeettisesti.

Kuvan perusteella olisin ottamassa vähän pois alalavan (oik.) tyvestä. Lisäksi tasaista varovaista ohentamista koko jousen pituudelta vetopituuden kasvattamiseksi. Kommentteja?

[Juri]

[thannu]

Tuon alalavan kummun olin kyllä jättänyt vähän edeltävää lapaa paksummaksi, mutta vain n. millin verran. Pelkäsin että se olisi muotonsa puolesta heikompi kohta. Ylälavan patti on niin voimakaspiirteinen, että olen seurannut sen muotoa toistaiseksi vain vähän. Laitan noista kohdista illalla tarkemmat kuvat ihmeteltäväksi.

[T. Manner]

[Juri]

Milli on jo jyrkkä muutos, itse olen tuollaisen mutkan juureen saanut aikaiseksi jopa puristusmurtumia ennenkuin opin.
Mutka ei sinänsä ole yhtään heikompi kuin suora pätkä, voi kyllä muodostaan johtuen taipua oudon näköisesti. Tasapaksuisena pysyminen tekee kohdan jo sinänsä jäykemmäksi, kun periaatteessa lavan tulisi hienovaraisesti ohentua koko matkaltaan. Taipuvan lavan ei tulisi koskaan muuttua paksummaksi kahvasta kärkeen mennessä, se on se tilleröinnin peruskikka.
Jos on jotain oksanreikiä tai muuta ongelmaa, niin jätä mieluummin vähän leveämmäksi.

[thannu]

Kiitos hyvistä vinkeistä. Seuraavassa projektissa täytyy muistaa jättää mahdollisiin ongelmakohtiin suosiolla leveyspelivaraa. Tässä en malttanut enää lapoja isommin kavennella vaikka J Menna sitä aiemmin suosittelikin.

Liitteenä vielä kuvia ylälavan patista + kieroudesta sekä alalavan kummusta. Ei tuo alalavan kumpu ehkä milliä paksumpi ollutkaan, mutta varmaan puolikkaan kuitenkin. Heti sen jälkeen alkaa liuku taipumattomaksi meinattuun kärkiosaan.

Aihion selkää on muuten vasta vähän hipaistu 100-hiekkapaperilla. Selkää ei saa rikkoa, mutta pitäisikö minun tasoitella sitä vähän enemmän? Siinä on nyt paljon sellaista aaltomaista, pitkittäistä korkeusvaihtelua. Tuntuisi siltä, että nyt vetotaivutus rasittaa eniten näitä pitkittäisiä "aallonharjoja", eikä tasaisesti koko selkäprofiilia. Ja jos yksi aallonharja antaa periksi, pelkään että se on sitten siinä koko selän osalta.

Kysymyksille ei loppua näy... (mutta on tämä vain pirun hauskaa puuhaa jo tähänkin mennessä )

[heikki]

Minusta tuo mutkakohta näyttää syykulkunsa puolesta ongelmattomalta: siinä on vain mutka, ei sen kummempaa syheröä. Nythän siinä on selvästi paksummasti puuta kuin ympärillä. Näin ollen ottaisin puolipyöreän raspin, jolla hinkkaisin mutkapaikkaa vatsapuolelta niin, että lapa ohenee aivan samalla tavalla mutkan kohdalla, kuin suorillakin osuuksilla. Silloin lapa myös taipuisi mutkan kohdalta niinkuin muualtakin. Tästä ei aiheudu muuta ongelmaa, kuin tillerin arviointi, mutta sehän tästä puuhasta tekeekin niin kiehtovaa... Ja tietenkin pitää edetä vähän kerrallaan, ei kertaraspauksella.

Kierteisyys ei haittaa sekään mitään, vaikka tekeekin tilleröinnistä hieman vaikeampaa. Sivuvääryys ei liioin haittaa niin kauan, kuin jännelinja kulkee osimoilleen kahvan keskellä.

Sinulla taitaa olla vielä pitkänpuoleinen jänne käytössä? Itse uskaltaisin tässä vaiheessa laittaa jo jokseenkin normaalimittaiselle jänteelle, niin tilleriä voisi arvioida luotettavammin. Pitkä naru valehtelee.

[thannu]

[thannu]

Pientä työstöä sieltä täältä. nyt näyttää tältä. Noin 20 tuuman veto (vatsasta), paunoja siinä 40 päälle. Jännekorkeus suunnilleen 4 tuumaa. Alin kuva heti jänteeltäoton jälkeen. Vähän tullut virumaa, ei merkittävästi palaudu tuosta levonkaan myötä.

Hain Biltemasta 12 euron kuumailmapuhaltimen. Ajattelin käyttää sitä jännelinjan korjaamiseen (ylälavan patin kohdalta suoristus), sekä paahtaa vatsaa jossain vaiheessa. Ehkä myös pienet taivutukset jäykkiin kärkiin.

[Juri]

Suosittelen että rapsuttelet ylimääräisen paksuuden pois myös kärjistä. Saat samalla siirrettyä rasitusta ylälavan patista hiukan vähemmälle.
Kahvasta kärkeenpäin mennessä toimivan lavan ei tulisi missään kohtaan muuttua paksummaksi. Kärjet kyllä pysyvät jäykkinä vähemmälläkin puun määrällä.
Jos tarkoituksesi on tehdä jonkinlaiset möllegabet-malliset paksut kärjet, niin yritä pitää siirtymäkohdat mahdollisimman hienovaraisina, ettei tule saranoita kärkien juuriin. Mielestäni turhan vaativaa hommaa ihan ensimmäisiin jousiin.
Lykkyä pyttyyn kuitenkin!

[J Menna]

Komppaan Juria. Tipien paksuuksista voi ottaa parit millit pois ja varsinni se paksuuntumisen alku saisi olla tuiki huomaamaton. Liuta hitaasti... Sanoo jousimies.

[Tuomo]

Jousi näyttää oikein tyylikkäältä, ja hienoa, että joku uskaltaa tilleröidä luonteikasta aihiota. Tällaiset tapaukset ovat aina vaikeita.

Itse siklaisin oikeasta lavasta kahvan tyvestä alkaen mutkaan asti. Kohta näyttää vielä hyvin jäykältä. Mutkan jälkeen voisi myös vähän ottaa. Vasemmasta lavasta siklaisin vähän ennen lavan puoltaväliä.

Kärkiä voi kyllä vähän ohentaa mutta hyvin varovasti. Kärjet saavat muutenkin olla jäykät ja siinä käy hyvin äkkiä niin, että noin 20-30 ennen lavan kärkeä tulee ylitaipuva kohta. Viimeiset 20-30 senttiä saa olla mielestäni aika tasapaksu ja jos kyseessä on ohut lattajousi, lapa voi myös aavistuksen paksuuntua kärkeä kohti - ainakin jos teet lapojen kärjistä hyvin kapeat. Kärjet voi viimeistellä myöhemminkin, nyt olisi tärkeämpää saada lapojen eniten taipuvat osat taipumaan oikein.

[Santtu Risku]

Kärkiä vain tasaisesti ohuemmaksi, kuten muutkin on jo sanoneet, muuten näyttää aika hyvältä. Tsemppiä vaan!

[thannu]

Terve, tilannepäivitystä. Olen päässyt nyt parin-kolmen päivän aikana taas jousiaihion kimppuun, ja loppu alkaa häämöttää kai pikkuhiljaa. Tai ainakin lopun alku. Kunpa edes alun loppu...

En ole nyt mittaillut paunatilannetta, mutta tuntuma on, että 28" vedolla on mahdollisuus vielä 40 paunan pintaan. 50 voinee jo unohtaa suosiolla, sen verran innostuin rouhaisemaan. Saapa nähdä. Kun nyt saisi toimivan jousen ensin. Vatsaa paahdoin kevyesti (ei värimuutosta), mikä poisti hetkellisesti myötäkäyryyden, mutta myöhempi tilleröinti toi sen takaisin. Uusi paahtokäsittely lopuksi.

Ohessa taivutuskuvaa 70 cm vedolla (ylälapa taivutuskuvassa vasemmalla). Jännekorkeus on tuossa jäänyt vähän alhaiseksi, n. 12 senttiin. Omia mietteitä taipumasta:
- Ylälavan alku taipuu jo melkein liikaa, vai alalavan alku liian vähän?
- Ylälavan patin yläpuolinen osa näyttää turhan jäykältä.
- Alalapa tuntuisi olevan aika kohdillaan, ehkä puolivälistä vielä vähän pois?

Alimmissa kuvissa keskeneräistä lavankärkeä. Ajatuksena on tehdä sidottu nokki hamppulangasta, joka pysyy paikallaan kiilautumalla lievästi suipossa kärjessä. Alimmassa kuvassa näkyy myös kapean+paksun kärkiosan ja leveän+ohuen lavan siirtymäkohtaa.

Kärjet ovat nyt 12mm leveät. Ajatus oli hakea kärkiin hyvin hillitysti vähän Möllegabet-tyylistä jäykkyyttä ja kapeutta noin 17 cm matkalle. Taivutuskuvan perusteella meinasin varovasti ohentaa niitä, mutta uskallankohan vielä myös kaventaa? Jossain vaiheessa meinaan yrittää taivuttaa jäykkiä kärkiä lievälle vastakaarelle.

Jänteen virkaa toimittaa tässä vaiheessa rautakaupan 4-millinen PP-naru.

Kommentteja?

[J Menna]

Omat mietteesi taipumasta-tilleristä on hyviä. Etene juuri niin. Tuolla voisi jo ampua tilleröinnin lomassa. Kaari saisi sille suunniteltua rasitusta. Jo teet punosnokit niin 8mm leveys riittää, ohuempiakin on nähty...
Bravo, siitä pyssy tulee.

[thannu]

Päivitystä. Harjoittelin vastakaarien tekoa jäykkiin kärkiin keittämällä (reilu 30min/kärki@85C). En liottanut kärkiä ennakkoon, ja otin muotista irti päivän jälkeen. Maltoin vielä pari päivää odottaa ennen jänteellä käyttöä. Vastakaarista aukeni noin puolet aika nopeasti varovaisen jännityksen myötä. J Menna jo ohjeistikin lämpötaivutusketjussa pitkän kaavan tärkeydestä, mutta minkäs teet kun ei malta...

Kevyet vastakaaret kärkiin kuitenkin toistaiseksi jäi. Äsken illalla paahdoin maltillisesti lämpöpistoolilla erityisesti taivutettujen kohtien vatsaa sekä lapoja muutenkin. Jäähtymisen jälkeen näyttää kuvan mukaiselta. Jospa siihen pieni vastakaari sattuisi asettumaan. Kaarien maltillisuus saattaakin olla ihan hyvä juttu jousen kestävyyden kannalta.

Seuraavana ohjelmassa hienompaa hiekkapaperia sekä edelleen kärkien kaventamista + ohentamista sen mitä uskaltaa. Ja kunhan keppi vähän imee ilmankosteutta, niin varovaista totutusammuntaa ja tillerin tarkastelua. Muutaman kerran tuossa aiemmin päästin lastenjousisetin puunuolia puolella vedolla. Hauskaltahan tuo tuntui!

[thannu]

Vastakaaret päissä eivät oikein pysy; ovat jonkin verran oienneet tuosta edellisestä kuvasta. Ehkä taivutus ei ollut tarpeeksi perusteellinen, ehkä en paahtanut vatsaa riittävästi, ehkä taivutuskohta ei ole tarpeeksi tukeva. Veikkaan ainakin ensiksi mainittua ja vähän toista.

Olin aiemmin jo päättänyt että pysyy mitä pysyy, en taivuta enempää. Mutta eilisiltana iski heikko hetki: päätin kuitenkin yrittää taivuttaa kärkiä vähän isommalle kulmalle, ja paahtaisin sitten huolellisemmin taivutetun kohdan. Jospa sitten kestäisi. Ajattelin että huolimatta aiemmasta kevyestä vatsan paahdosta tämä voisi onnistua, kunhan olisin varovainen.

Taivutuskuumennus tällä kertaa foliokääremenetelmällä. Kuumentelin siinä pikkuhiljaa ja pidin huolen että rätissä riitti vettä. Aina välillä ruuvasin varovasti lisää taipumaa. Kaikki näytti hyvältä ja aloin poistaa käärettä ympäriltä. Samaan aikaan huomasin, miten vatsasta alkoi aueta pieni kieleke. Prkl ei nyt - nopeasti kärjen taivutuksen keventäminen. Kiristin halkeaman kohdan hihnalla ja annoin jäähtyä loppuun.

Kuva liitteenä (isompi kuva löytyy halukkaille tästä).

Kaipaisin nyt raadilta vinkkejä vahingon minimoimiseksi! Liimaa? Hiomista? Kirvestä?

[Tuomo]

Sanoisin, että ei hätää. Ja sanoisin myös, että lähes valmista jousta ei kannata liikaa säätää, jatkuvat paranteluyritykset johtavat useimmiten vain huonompaan lopputulokseen. Moni on tehnyt sen virheen, itsekin, enkä vain kerran...

Säle näyttää niin pieneltä, että itse paahtaisin taivutetun alueen kunnolla, jonka jälkeen liimaisin säleen kiinni pikaliimalla, tai ihan millä tahansa liimalla. Lopuksi kevyt hionta ja eipä se sieltä näy tai haittaa. Tuo on niin lähellä kärkeä, että se ei juurikaan taivu, jolloin ongelmia ei luultavasti tule. Jos oikein varman päälle haluaa pelata, niin tuohon voisi laittaa koristepunoksen ohuesta lankasta, toiseen lapaan myös.

Sitten vain äkkiä petsit ja pintakäsittelyt päälle, niin ei tee enää mieli enää säätää jousta! Hieno jousi kyllä!

[thannu]

[suomialex]

Klassinen tapaus. Itse olen juurikin tuossa kohtaa työvaihetta väännellyt rikki monta hyvää potentiaalista jousta. Kun se on valmis niin se on valmis. Luonnonmateriaalijousi asettuu vielä ammunnan myötä omaan muotoonsa ja sitten voi kevyesti siklata jos tilleri ei ole ihan niin kuin haluaa.

[Santtu Risku]

Vastakaaret eivät tahdo pysyä taipuvissa osissa, varsinkaan jos on mennyt tilleröimään ennen vastakaarten laittoa, kuten tässä on käynyt. Ei tosiaan liikoja kannata säätää jousen kanssa joka on jo melkeen valmis ja pitkällä tillerissä, mielummin aloittaa uuden tekemisen niin asettuu ne tietyt ominaisuudet alusta asti sille jouselle. Muuten siistin näköistä jälkeä.
Mullakin on pari kertaa alkanu vatsa repsottamaan kun on liikaa yrittänyt lisäillä vastakaaria. Muistaakseni laitoin vaan epoksia kunhan jousi oli kunnolla kuivunut toimenpiteestä (höyrytys) ja jonkinlaisen punoksen, hyvin se piti kun alue oli muutenkin staattinen.

[Juri]

Jep. Jos halkeama on vatsapuolella, kuten näyttäisi, ei mitään hätää. Epoksilla vaan takaisin kiinni.
Kertaalleen paahdettu vatsapinta ei kestä vetoa juuri ollenkaan. Itsekin olen kantapään kautta tämän kokeillut.
Vastakaaret pysyvät parhaiten mitä lähempänä kärkiä ovat ja mitä aikaisemmassa vaiheessa ne on tehty. Siitäkin on apua mitä pidemmälle matkalle kaarta laittaa, yksittäinen jyrkkä mutka loivenee helpommin.