Jousi

[Legolas]

Olen ajatellut yrittää tehdä jonkinmoista laminaatti-/komposiittijousta, mutta kahvan (kädensijan) teko-ohjeita kaipaisin. Miten lavat kiinnitetään? Ovatko jousen lavat tehty erikseen vai ovatko ne yhtä pötköä, johon on jätetty pahsumpi kohta kahvan kohtaan?...
Pyydän siis kertomaan miten se kahva tehdään? Kyseisestä jousesta olisi tarkoitus tehdä semmoinen tyyliin turkkilainen tai mongoli.


Kiitollisuuteni ei tunne rajoja jo etukäteen !

[Martti Auer]

Se kädensija on aivan erikseen, se on erillinen pala, se sitten liimataan niihin lapoihin kiinni, jotka lavat ovat yhtä ja samaa puuta, paitsi tietysti ne pää, vastakäyrät, jotka on taas erillisistä paloista. En kuitenkaan tiedä että miten se tekniikka toimii, jos käyttää moderneja materiaaleja. Laminaattijousista muutenkin, niin haiskahtavat modernilta. En osaa sanoa, että kuinka vanhat perinteiset mallit toimivat jos tekee niistä moderneja sovellutuksia. Se kädensija liimataan kuitenkin jousen selkäpuolelle, eli se on se puoli, joka on ampujasta pois päin. Vatsapuoli on taasen ampujaa itseään kohti.

[Legolas]

Piirsin tossa nopeasti tollasen mallikuvan paintilla, jotta lukijat ja vastaajat saisivat käsityksen minkä mallisesta jousesta olisi kyse. HUOM! Kuva on VAIN mallikuva, ei valokuva, joten sen mittasuhteet eivät pidä paikkaansa. Älkää tehkö kuvan perusteella johtopäätöksiä...

Unohdin mainita jousen materiaalin. Ajattelin tehdä sen kahdesta yhteenliimatusta puuliuskasta: koivusta ja männystä. Liimaus semmoisella nahkaliimalla, josta on foorumissa puhuttu aikaisemmin... Eläinte jänteiden käytösta jousen selkäosaan en ole varma, mutta jos löytyy niin todennäköisesti käytän (jos osaan)...

[Martti Auer]

Se kädensija tulee kuitenkin niiden kahden puuliuskan väliin, tai tiedä siitä, jos ei tee aivan mongolien tapaan. Kuulostaa aivan suomalaisugrilaiselta ainakin materiaaliensa puolesta, en kuitenkaan suosittele ketään lähtemään seikkailemaan ja kokeilemaan joitakin omia versioita tai juttuja, vaan asiassa kannattaa seurata aika tiukasti perinteitä, muuten voi tapahtua aika pahoja mokia, epäonnistumisia. Että kyllä niistä perinteistäkin oppii ja niissäkin on jo aika paljon työtä.

[M. Haverinen]

Jos meinaat tehdä tällaisen pohjois-euraasialaisen laminoidun jousen (nimihirviö, josta on keskusteltu aiemminkin... ), niin kunnollisen lylymännyn löytäminen on haaste. Kaikki löydöt joihin olen törmännyt ovat tehty oksattomasta lylystä, joka on _yhtä puuta_. Ei siis ole liitetty kahvan kohdalta. Komposiitit tehdään ymmärtääkseni kahdesta sarviliuskasta (vatsa), joiden liitoskohta on kahvan kohdalla.

Onnea yritykselle! Itsellänikin on muutama lyly kuivamassa, jos niistä joskus saisi tehtyä koivu/lyly laminaatin...

[Mika]

Hmmm, jos jousesi on ensimmäinen tekele, niin kannattaako tehdä juuri sen ensimmäisen vision mukaista jousta.
Marc on tehtaillu monia saman suuntaisia jousia vähemmällä liimaamisella ja yksinkertaisemmalla pyramidimallisella profiililla ja staattisilla kärjillä.
http://marc.stoneflake.net/
Tuollainen jousi, mitä piirroksessasi oli niin ainakin mielestäni tarvitsisi puuversiona jänneselän tai lähes virheettömän hikkori selän, ellei sitten tiedä sopivaa laminaointiratkaisua, jopa lasikuituselkäisenä vaihtoehtona.
Paloista koottuja.
http://www.atarn.org/magyar/magyar_2/bow.htm
http://www.primitiveways.com/pt-composite_bow.html

[Legolas]

Voisiko joku laittaa jonkunlaista yksinkertaista kuvaa siitä kahvasta. Vaikka paintilla, se nyt löytyy useimmista koneista ja sillä saa selkeää kuvaa.

[Legolas]

Tuon edellisen viestin palikoista koottuihin lapahommeleihin liittyvien linkkien takaa löytyneitä sivuja kun katselin, niin tuli uusi kysymys ajatuksiini: Miten "jauhettu" jänne kiinnitetään? Kun tuosta eläinjänteestä oli jauhettu semmoisia pitkiä ohuita nauhoja, niin sitten se on vaan liimattuna seuraavassa kuvassa. Ja väri ei ole enää valkea! Minne se hävisi? Apua...

[MikaNuotio]

Joku saisi kyllä valaista asiaa paremminkin, mutta ensin käsittääkseni jänteet vasaroidaan, jolloin jännesäikeet irtoavat, sitten kuidut karstataan ainakin joissakin tapauksissa jollakin harjan tapaisella, että säikeet entisestään hienontuvat ja saadaan ohuempana kerroksena liimattua. Liimaus muuttaa värin. Itse en ole jänteiden kanssa sotkenut, joten toiset varmaan lisää, mitä tietää asiasta.

[Simo Hankaniemi]

Jossain näillä sivuilla on kyllä enemmänkin asiaa jänteiden liimauksesta ja käsittelystä.

[Legolas]

Olen nyt hieman edistynyt.... tosin tosi hiukan! Mutta asiaakin on: Miten paksu tuosta kaaresta kannattaa tehdä, että se on jäykkä mutta kestää... onko sentti (puuta, ei jännettä mukana) liikaa? Jos joku on tehnyt hyviä jousia niin kertokoon... Se on pyyntö!

Kiitos

[Simo Hankaniemi]

Lapojen paksuuteen vaikuttavat mm. käyttämäsi puulaadut, kaaren leveys ja jousen pituus. Vaikea antaa tarkkaa vastausta. Kannattaa ehkä asennoitua niin, että ensimmäinen tällainen jousesi on oppimisprosessi. Seuraavan kohdalla tiedät jo paljon paremmin, miten se tulee tehdä. On ehkä parempi tehdä ensimmäisestä aika kevyt versio.

Jänteitä en sinuna laittaisi tällaiseen jouseen, jos et ole tehnyt aikaisemmin jännejousta. Se on aivan oma opintojen alansa, joka kannattaisi aloittaa aivan suorasta yksipuisesta jousesta.

Turkkilaisissa ja monissa muissa aasialaisissa komposiiteissa kädensijan pullea puoli on selkäpuolella, aivan kuten Auer aikaisemmin kirjoitti. Eli siis päinvastoin kuin useimmat meikäläiset ovat tottuneet tekemään. Minulla ei nyt ole mahdollisuutta liittää mitään piirroksia mukaan, mutta asia ei ole monimutkainen. Veistät vain vatsapuolen puun tasaiseksi ja selkäpuolen puussa on kädensijan kohdalla paksumpi kohta, jotta se on taipumaton.

Mutta tällaista kahvamallia et välttämättä tarvitse jos jousesi on pitkähkö puulaminaattijousi. Voit tehdä kahvan kuten olet piirroksessasi ehdottanut. "Turkkilainen kahva" on parempi lyhyessä jänne-sarvi-komposiitissa, missä materiaaleista otetaan kaikki irti ja jousen on taivuttava mahdollisimman tiukalle kaarelle.

[Legolas]

Haluan vain ilmoittaa että kyseessä ei todellakaan ole ensimmäinen jouseni... olen kyhännyt tässä lyhyen elämäni aikana toistakymmentä yksipuista "pitkäjousta"! Olen vähän kyllästynyt niihin ja olen siksi ruvennut kyhäämään tällaista jänneselkäjousta!

[Simo Hankaniemi]

Kyllä, muistan että olet tehnyt jousia ennenkin. Mutta jänneselkä on vähän eri juttu kuin puujousen tekeminen. Jänteiden liimaaminen ei ole sama asia kuin esim. raakanahan liimaaminen jousen selkään. Jos sinulla ei ole ketään kokenutta vieressä antamassa neuvoja, niin on äärimmäisen todennäköistä, että ensimmäinen jännejousi menee pieleen. Tällöin on parempi, että olet uhrannut mahdollisimman vähän aikaa itse puurungon tekoon. Lisäksi vastakaaret päät tuovat lisää ongelmia jännejousen tilleröintiin.

Voit tietysti tästä huolimatta tehdä ensimmäisestä jännejousestasi kuvailemasi kaltaisen, mutta yritä ainakin saada joku jännejousia tehnyt takapiruksi mukaan liimaukseen ja tilleröintiin. En ole koskaan nähnyt kenenkään onnistuvan jännejousen teossa omin päin ekalla yrityksellä.

Jos teet kuitenkin jännejousen omin päin, niin suosittelen laittamaan melko vähän jänteitä, sanotaan 35-40 g valmiita jännelankoja. Tällöin jousen tilleröinti on helpompaa kuin jos kerros olisi paksu.

[jkekoni]

Mikä jäntessä vaikeutaa tilleröintiä? Muukin kuin vastakaari?

[tkorte]

Mie sain tehtyä ensimmäisen jänneselkäisen jousen(osage) IHAN itse
PA:n sivut kyllä auttoi...
Voi olla että tilleröidessä lavat ottaa lisää vastakäyrää kun lavat ohenee.Jäykkyys saattaa lisääntyä ja tilleri muuttua vielä kk:en jälkeenkin. Ei ole käynyt mulle, kaksi ampumakuntoista on käytössä.
En kyllä pitäis sitä karstaamista jänteille tarpeellisena, eikä niitä tarvii ihan mielettömän ohuiksi repiä.
Mulla on jänneprojekti menossa vaan kuvien kanssa on hieman vaikeampaa...

[Simo Hankaniemi]

Paksu jännekerros varsinkin yhdistettynä vastakäyriin päihin tai refleksimuotoon aiheuttaa jousen vatsapuolelle paljon suuremman paineen kuin yksinkertaisella puujousella. Puujousi on kuin vähään tyytyvä työmies ja jännejousta voisi verrata herkkään prinsessaan.

Suoralapaisen puujousen tilleröinti on yleensä varsin nopea toimitus. Koeammunnan jälkeen tilleröinti saattaa vähän muuttua, mutta kun sen korjaa, niin homma on yleensä siinä. Lisää muutoksia ei juuri tule.

Jännejousi "hakee" paljon sinnikkäämmin heikkoa kohtaansa ja muutokset näkyvät usein vasta pidemmän ajan jälkeen. Voit tilleröidä jousen tasapainoon ja ammuskella sillä pitkäänkin luullen hoitaneesi homman, mutta sitten toinen lapa alkaa antaa periksi ja tilleröinti onkin pielessä. Jännejousta tilleröidessä täytyy olla hienovarainen, ottaa pois puuta vatsasta vähän kerrallaan ja täytyy ammuskella melko paljon vajaalla vedolla ennen kuin on syytä jatkaa kaapimista. Tilleröinti voi kestää viikkoja.

Jännejousen kuivuminenkin vie useampia kuukausia, vaikka sillä voi alkaa ammuskella jo parin viikon kuivauksen jälkeen. Kuivumisen eteneminen vaikuttaa tietysti siihen, onko jousi edelleen tillerissä.

Jotkut jännejouset voivat kestää käyttöä ilman ongelmia jopa vuoden tai pari, kunnes vatsa lopulta pettää heikosta kohdasta. Jotkut intiaanit sanoivat että "jännejouset ovat liian feminiinisiä" ja tässä on paljon perää. Ei kannata olla liian itsevarma jännejousen kanssa. Tällä en tarkoita, ettenkö pitäisi jännejousista, päinvastoin. Mutta ne vaativat hieman erilaista asennoitumista kuin puujouset.

Turkkilaiset jousentekijät eivät myyneet alle viisivuotiaita jännejousia ja minusta se on hyvä raja. Viiden vuoden käytön jälkeen voi jo sanoa, että jousi on onnistunut.

[tkorte]

Nyt rupes hirvittämään; osage on vasta 4 ja puoli v. vanha
Voipi olla että osagen kanssa tulee myös vatsapuolen halkeamia pituussuunnassa. Kun varovasti aloin vetää eka kertaa, niin kuului piiitkä craack... Pitkään piti seistä ja odottaa että mistä päin se laukeaa. Vatsapuolessa 20cm halkeama. Superepoxyä täyteen ja se siitä

[Simo Hankaniemi]

Osage on kuuluisaa siitä, että näitä pitkittäisiä halkeamia voi tulla, sama juttu marjakuusijännejousen kanssa. Pitkittäishalkeamat ovat lähinnä esteettinen haitta, ne eivät vähennä jousen käyttökelpoisuutta.

Joskus uuden jännejousen ensi virittelyissä kuuluu rusahduksia myös sen takia, että liiman pintakerros tekee itseään tunnetuksi. Kenties liima on ollut hieman liian paksua. Nämäkään rusahdukset eivät ole vaarallisia, mutta ne tuntuvat kuitenkin inhottavilta.

Millainen osagejännejousesi on? Pituus, voimakkuus, paljonko jänteitä, muoto? Millaisia kokemuksia sinulla on sen käytöstä?

[tkorte]

Siitä on vetokuva "jousi" ja edestä ja sivulta "jousia" aiheissa, sekä tekniset tiedot.
Se on jousi nro 4, joka oli alunperin 60" mutta meni löysäksi eli 2" päistä pois.
Nyt se on mukava kuljettaa,helppo ja nopea ampua. Raskasta puutahan se on eli rekyyli on kovahko(joo ja äkkinäinen tekijä) jos puristaa liikaa kahvasta. Alkuperäinen sivuprofiili on säilynyt, saa olla vuorokauden vireessä ja settiä tulee vajaa tuuma joka lähtee pois.Miten sitä osais kehua. Se lähtee mukaan metsälle useimmiten..

[tkorte]

ai niin niitä jänteitä laitoin neljä kerrosta, en tajunnut punnita

[Simo Hankaniemi]

Kiva tietää, että jousi toimii tyydyttävästi. Osage on mukavan tuntuinen puu, siihen tulee addiktio. Jänteitä on ilmeisesti riittävästi, jos jousi palautuu käytön jälkeen alkuperäisiin lukemiin ottamatta ihmeemmin settiä.

[tkorte]

Jospa sitä osais, jos vielä lisää tulee hankittua, ottaa siitä kaikki irti. Oli se koivun, tuomen, pihlajan,katajan jälkeen ihan erilaista työstää. Siis kovaa