Jousi

[Tuukka Kumpulainen]

Juri,

muistelen sinun kehuneen otsikon kirjaa täällä. Mahdatko omistaa kys. opuksen? Jos näin on, olisiko mitenkään mahdollista saada sitä lainaan? Amazonilta tilaaminen on kortittomalle tympeän hankalaa ja kallista ja kotimaisista nettikaupoista ei löydy. Oletko lukenut Fergusonin Become the Arrow'ta? Voitaisiin lainata päittäin...

[Juri]

Kirja on Matin, se on kylläkin tällä hetkellä minulla. Fergusonia en ole vielä päässyt lukemaan.
Lainataan vaan, mikäli Matti suostuu. Olaus Mangnus Gothuksen Pohjoisten Kansojen Historia voi olla sen aikaan vaikka panttina.

Ajattelin yrittää suomentaa Rod Parsonsin vaistoammuntaohjeita tässä kevään aikana. Mielestäni tänne päin maailmaa tarvittaisiin neuvoja muistakin tekniikoista kuin kärjellä tähtäämisestä.
Kyseisen brittiherran kielenkäyttö vaan on sen verran monimutkaista että amerikkalaisillakin on ollut vaikeuksia, sanoma on kyllä selkeä ja yksinkertainen. Hemmo on tehnyt aika tanakkaa uraa English longbow kuvioissa.

[Juri]

Tässä vielä Hra Parsons työssään Sherwoodin metsässä.

[Tuukka Kumpulainen]

Hienoa!

Monet jenkkivaistoampujat vannovat Fergusonin kirjan nimeen, uskon että siinä on sinullekin jotain uutta.

Enpä ole huomannut, että Parsonsin kieli olisi erityisen hankalaa...toisaalta luen jatkuvasti englanninkielistä akateemista kirjallisuutta ja hyllyssäni on myös Aschamin Toxophilus (1500-l.), alkuperäisasussaan. Voin vallan hyvin osallistua miehen aatteiden kääntämiseen. Ajattelitko julkaista ne täällä vai jossain muussa muodossa?

[Matti]

Joo, lainaksi vaan. Mulla on toi Fergusonin kirjakin ja se on ihan asiaa sekin. Laittakaa se lainakirja mulle sitten vaikka postissa takaisin.

[Juri]

Erittäin hienoa Tuukka jos voit osallistua kääntämiseen, minä olen vähän hidas ja kankea kirjoittaja. Pääasia kuitenkin että käännetään.
Jos tänne kelpaa niin olen iloinen. Ajattelin myös tehdä A5 kokoisen valokopiokirjasen jota voi vaikka skaboissa jakaa kiinnostuneille jehovantodistajatyyliin.

Olen tällä viikolla menossa käymään Kemiössä, se on jo melkein lähellä Turkua. Tai sitten annamme Suomen kuuluisan Postilaitoksen hoitaa kirjojen kuljettamisen.

[Tuukka Kumpulainen]

Palaan Turkuun joulunvietosta vasta loppuviikosta. Ilmoittele milloin olet liikenteessä, heitän privana yhteystietoja. Kusti polkee toki myös.

[Tuukka Kumpulainen]

Kuvista muuten: eikö Parsonsin jousiote näytäkin tosi "syvältä"? Itse olen ollut huomaavinani (ja ainakin Asbell on samaa mieltä), että mitä vähemmän kämmentä sivusuunnassa kahvalle antaa, ts. mitä enemmän jousi on peukalon varassa (kohtuudella tietysti), sitä parempi.

[Mika]

Parsonsin syvä ote kuten kuvissa tarkoittaa kuten muutkin otteet ampujilla yleensä eli ranteen päällä tavasta riippumatta.

Ampumaotteista kaikki kuten Ishin ja Howard Hillin ja olympia ampujien sekä lyhyen jousen tai lyhyen vetopituuden jousilla ampujilla jotka ampuvat ns peukalon päältä ovat kuitenkin ranteen päällä ja tuntuma on ranteella kulman ollessa eri. Mikäli tuntuma ei ole ranteella tavalla tai toisella ja ranteesta taaksepäin niin syntyy aina väljyyttä ranteen ja jousen väliin.

Kiitän ylläpitoa tästäkin vähästä

[Matti]

BTW, missäspäin mun kirja seikkailee?

[Vieras]

Matti,

kirja on mulla tietokonepöydällä, loppupätkä vielä lukematta. Kaipailetko sitä jo? Heitä osoite niin voin lähettää sen.

Tuukka

[Juri]

Näyttää ote tosiaan aika syvältä. Nämä jutut liittyvät myös aina ampujan henk. koht. anatomiaan, mikä kenelläkin parhaiten toimii.
Itse olen kyllä samaa mieltä, että käsi vinoon ja jousi peukalotyynyn varaan. Kuperaprofiilinen kahva istuu minun henk. koht. kourassani paljon mukavammin kuin suora.

[Mika]

Rod Parsons on pitkään ja hartaasti ampuen yltänyt pitkälle ja asian ytimeen huomioissaan.

[Simo Hankaniemi]

Tuossa on muuten paljon perää! Ainakin omalla kohdallani osumisen ratkaisee yleensä tuo positiivinen asenne ja sen tuoma rento ote ammuntaan. Jos olen pingottunut ja pelkään ohiampumista, niin mikään keskittyminen "pisteeseen" ei auta yhtään mitään. Vastaavasti rentous parantaa heti tuloksia, vaikka ampuisin vain koko maalin hahmoa tai en edes kunnolla keskittyisi koko maaliinkaan.

[Martti Auer]

Hyvä pointti, täydet pisteet.

[Martti Auer]

Jos vielä jatkan, niin minä kuvittelin että olisi opittava myös ohiammunnoista, mutta ohiammuntoja tulee niin monia ja paljon, että ei niitä kaikkia edes muista, kannattaa ilmeisesti oppia vain osumista. Luulisi että oppisi ohiammunnoista kokemuksen kautta, mutta on vaikuttanut siltä, että silloin ohilaukausten määrä vain jotenkin lisääntyy, koska silloin opettelee ilmeisesti jotakin väärää, joka ei lisää tarkkuuden määrää ja kun muuta ei opettele, niin silloin ei muuta voi osatakaan?

[tkorte]

Taitaa olla jo jousiampujan oppaassa, se ohut läpyskä tauluampujille, että onnistuneen laukauksen mieleen painaminen on tärkeää.
Mika puhui luvasta ja mahdollisuudesta osumiseen.
Puhtaimmillaan osuminen ON olemassa. Ilman ajatusta tai tietoista keskittymistä. Ei ajatella osumista, ei keskitytä tietoisesti, kaikki vain tapahtuu. Kaikkihan on Herrigelin lukenut
En ole euroopan johtava vaistoampuja, kauuuukana siitä, mutta niitä osumia on ollut. Siis sellaisia että jälkeenpäin huomaa kaiken vain tapahtuneen. Ilman ajatusta, osumisen pakkoa. Sellaisen laukauksen ero tarkoituksella osumiseen on se osumisen ajatuksen kokonaan puuttuminen päästä.

Ei ole muuta mahdollisuutta kuin osua.

Näyttäpä luettuna aika kiinalaiselta...
Koska olen vielä polun alkupäässä, näitä laukauksia tulee harvakseltaan.
Oikestaan olen vielä sellainen tuurilla osuja, vahingossa tulee riistaakin

[Juri]

Minä myös allekirjoitan tuon Rod Parsonsin havainnon täysin. Tosin pelkästään tällä tiedolla ei vielä ihan pärjää.
Parsonsin vaistoammuntatekniikkaa luettavissa tältä sivulta, kohdat 1-8:
http://p081.ezboard.com/fpaleoplanet69529frm52.
Suosittelen lämpimästi.


Palatakseni vielä otsikkoon, Hra Kidwell suosittelee kovasti tarkkailemaan nuolien lentoa. Sen sijaan että kiinnittäisi huomionsa osumapisteeseen, keskittyykin nuolen lentorataan. Varsinkin pidemmillä matkoilla. Tällöin oppii matkan arviointia jatkuvasti lisää, jopa niistä ohi menneistä nuolista. Se on systeemi jolla ei voi hävitä.
Tämäkin tietysti edellyttää että tekniikka on muuten jo hallussa. Mikäli nuolet ovat samaa sarjaa ja ne ammutaan samalla vetopituudella, niiden lentorata on sama.

Olen käytännössä soveltanut tätä kentällä, niin että vedän taustaan maalarinteipillä pystyviivan. Ammun sitä sitten noin 40 metristä ainoana tavoitteena osua mahdollisimman lähelle teippiä, korkeudesta en alkuun välitä. Keskityn tarkkailemaan jokaisen nuolen lentoa perille asti. Sitten kun teippiin osuminen ei enää tunnu vaikealta ja nuolet alkavat kerääntyä jollekin korkeudelle lisään teippiin keskelle pienen poikkiviivan. Siinä vaiheessa kun nuolet alkavat järjestelmällisesti napsua kohdalleen alkaa lentorata olla piirtynyt tajuntaan.
Tämän jälkeen voikin siirtyä ampumaan yhtä nuolta kerrallaan, eri matkoilta. Senkun asettaa vaan nuolen lentoradan kulkemaan maalin läpi.

Noin 20 metriin saakka nuolieni lentorata on käytännössä suora, eli katson vain vartta pitkin että nuoli osoittaa suoraan kohteeseen. Kuvittelen että se jatkuu suorana jäykkänä tikkuna kohteeseen asti ja tökkään tikun paikalleen. Tätä on helppo treenata kotioloissa tähtäilemällä asioita pelkällä nuolella. Pidemmillä matkoilla voi kuvitella tikun alkavan taipua omasta painostaan.
Systeemin voi saada toimimaan niin pitkälle kuin kohde on vielä näkyvissä, eikä pokakäden takana piilossa.
Vaatii tietysti paljon treenaamista.
Olen taas joutunut koko talven lätkimään hallissa pelkkää 18 metriä, ja joudun nyt opettelemaan pidemmät matkat uudestaan.

[Juri]

Uudestaa:
http://p081.ezboard.com/fpaleoplanet69529frm52

[Mika]

[Tilleri]

En tiedä onko tuttu kauppa Knuutinpojille, mutta tuolta ainakin näyttäisi löytyvän kirjallisuutta ja muutakin sälää näyttää olevan myynnissä:

http://www.flybowshop.com/assets/s2dmain.html?http://www.flybowshop.com/

[Simo Hankaniemi]

Eipä ollut tuttu kauppa. Siellä näytti olevan 3D-maalejakin ja vähän epätavallisempia versioita, kuten haikara, rotta jne.