Jousi

[santtu]

tässä viime viikonloppuna katsoin avaran luonnon kun siinä oli juttua appalakeista, ja yllättävästi eniten juttua olikin sitten cherokee intiaaneista ja heidän elintavoistaan. eli jos simo tai joku muu katsoi ohjelman niin haluaisin hieman lisää tietoa asiasta (simon mainitsin erikseen koska hänellä tuntuu olevan eniten tietoa intiaaneista ja heidän jousikulttuuristaan). elikkä eniten huomiota tässä kiinnitti se, että kun siinä näkyi kuinka jousi vedettiin vireeseen(harmiksi siinä kuvattiin vain kahvaosaa) niin ampujalla oli nuoli "väärällä puolen" jousta ja nuoli lepäsi etu-ja keskisormen välissä.. olen aijemmin törmännyt tekniikkaan itämaisessa jousiammunnassa jossa käytetyt jouset olivat melko lyhyitä.
niin siis käyttivätkö cherokeet todella tällaista tekniikkaa? vaikka voihan olla että jokaisella hepulla oli hieman oma tekniikkansa tässä suhteessa.
ja sitten vielä että siinä näytettiin todella hyvin nuolen kivi- tai luu leikkuria, mutta minua ihmetytti se, että kuinka pieni se olikaan ehkä maximissaan 2,5 cmpitkä, mutta muuten nuolen kärki oli kyllä ammattimaisen näköisesti tehty, jänteellä sidottu ja kärjessä oli myös ne pienet lokoset joihin kierrettiin myös jännettä ikäänkuin X muotoon.
niin käyttivätkö itäisen alueen intiaanit tällaisia kärkiä nuolissaan? olen tietoinen siitä että ainakin californiassa oli tämä kiinnitystapa hyvinkin yleinen.
ohjelmassa näytettiin myös kuinka joku intiaani kaatoi oravan puusta puhallusputkella, joka oli melkoisen pitkän näköinen eli ehkä 1,5-2m pitkä. täytyy antaa kunnioitusta kun jätkä ampui varmaankin 10-15 m päästä ja metsä oli todella tiheää. orava oli jo kuollut kun tippui maahan että viitaaleille kyllä osuttiin.

[Simo Hankaniemi]

Vahinko etten nähnyt kyseistä filmiä. Kuvailemasi ampumatyyli oli näyttelijän yksityinen ratkaisu ja perustui lähinnä siihen, ettei hän todennäköisesti ole juuri ampunut jousella ennen filmin tekoa. Cherokeet ampuivat samalla tavalla kuin melkein kaikki Pohjois-Amerikan intiaanit ja monet muutkin ympäri maapalloa, eli nuoli jousen vasemmalla puolella käden päällä (oikeakätinen ampuja) ja ote nuolesta oli ns. vahvistettu nipistysote, eli nuoli on peukalon ja etusormen välissä ja jännettä vetää myös keskisormi ja joillakin ampujilla kaikki muutkin sormet.

Jos nuoli on laukaisussa kuvailemallasi tavalla jousikäden sormien välissä, niin se haittaa kyllä nuolen lentoa ja osumatarkkuutta melkoisesti. Monet aasialaiset ja jotkut harvat intiaanitkin kyllä pitivät nuolta "väärällä puolella" jousta, mutta eivät sormien välissä, vaan peukalon päällä.

Dokumenteissa ja viihteellisissä filmeissä näkee valitettavan harvoin sujuvaa jousenkäyttöä. Kaikki pitävät selvänä, että näyttelijän on opiskeltava miekkailua ennen kameroiden eteen menoa, mutta ilmeisesti ohjaajat kuvittelevat, ettei jousen käyttö vaadi erityistä taitoa. Harvat ohjaajat myöskään ymmärtävät, että FITA-ammunta on aivan eri asia kuin perinteinen. Jos näyttelijä osaa ampua, hän yleensä käyttää modernia FITA-tyyliä, mikä vaikuttaa hieman koomiselta esim. intiaanielokuvassa.

Puheena olleessa dokumentissa nuolenkärki oli ilmeisesti aivan realistinen. Monet kivikärjet ovat hyvin pieniä, pienempiäkin kuin 2,5 cm. Tosin on myös 7-8 cm kärkiä yhä kiinni alkuperäisissä nuolenvarsissa. Kapea ohut kivikärki todennäköisesti lävistää paremminkin kuin leveä ja paksumpi. Pieniä kärkiä on myös helpompi ja nopeampi tehdä. Luulen, että useimmat kärkien tekijät asennoituvat kuten itsekin, eli yritän tehdä mahdollisimman pitkän ja näyttävän kärjen, mutta käytännössä useimmat kärjet ovat lyhyitä ja kapeita.

Sivulovellisia kivikärkiä oli cherokee-maassa tuhansia vuosia jo ennen jousen yleistymistäkin, samoin kuin melkein kaikkialla Pohjois-Amerikassa. Niitä käytettiin myös vipukeihäissä. Kärkien muodot vaihtelivat hyvin paljon ajan ja paikan suhteen.

[TH]

Näin dokumentin. Sinällään kiva luontodokumentti joka todellakin käsitteli yllättävän paljon cherokeita. Normaalin romanttis-tyylisen ratkaisun ohella mielenkiintoista tietoa/spekulaatiota riistakantojen määristä ja niiden riippuvuuksista cherokeiden ja euroamerikkalaisten määriin.

Cherokee-herra joka dokkarissa esiintyi ei ollut mitenkään erityisesti jousiampujan oloinen. Tosin osa ihan asiallisista perinnejousiampujistahan suomessakin ampuu "väärältä puolelta". Sinällään variaatioita jousiammuntatekniikoissa ehkä esiintyi hieman enemmän kuin Simo asiallisessa vastauksessaan sanoi, mutta en minäkään mitenkään cherokee-tyyliksi menisi tuota sanomaan.

Cherokeiden - kuten muidenkin intiaanien - jousiammuntatraditiohan on pääasiassa katkennut jo sata-pari sataa vuotta sitten. Heistä osa harrastaa niin primitiivi- kuten muitakin jousiammuntalajeja siinä kuin kuka tahansa muu amerikkalainen nykypäivänä. Dokkarissa nähty nuoli (tai oikeammin sen kärki) oli varsin hyvän näköinen ennallistus. Jousta ei myöskään nähnyt juuri sen enempää.

Puhallusputkikohtaus oli leikattu, joten oravan ampumisetäisyydestä ei voi sanoa mitään. Ensin näytettiin eläväistä oravaa, sitten cherokee-herramme ampui puhallusputkella (joka sekin nuolineen oli varsin hyvän näköinen, tosin tällä alueella en ole mitenkään erityinen asiantuntija) ja lopuksi näytettiin kun nuolen lävistämä kuollut orava tömähti maahan. Mikään ei siis takaa että orava edes kuoli puhallusputken nuolesta. Henkilökohtaisesti epäilen haulikkoa.

Mikäänhän ei todista, eikä dokkarikaan antanut edes ymmärtää, että välineet olisivat olleet ao. cherokeen tekemiä.

Dokkari saattaa tulla uusintana jossain vaiheessa digikanavilta Yle Teemalta. Siellä monasti näytetään aiemmin pääkanavilla näytettyjä juttuja, mutta niistä ei tietenkään mainosteta mitenkään.

-Tapio

[santtu]

[Martti Auer]

TH saattaa olla tässä oravan kohdalla oikeilla jäljillä, ehkä sitä ei kuitenkaan tiputettu alunperin haulikolla. Veikkaisin aika vahvasti tai varmasti että tuo filminpätkä oli bluffi. Orava ei putoa tuosta vain, tai mikään muukaan elukka, jos siihen osuu projektiili, vaikka vitaaleille, jos nuolista puhutaan. Täytyy osua suoraan päänuppiin, että taju lähtee. Varsinkin jos käyttää sellaista nuolta, että se menee hieman läpi, niin tavallinen orava jonkun puhallusputkinuolen osumasta eläisi vielä aika pitkään. Jos vitaaleille osuisi, niin silloinkin ainakin 10 sekunttia vähintään, että ei se sieltä suoraan putoaisi. Orava oli ensin tapettu loukulla tai muulla vastaavalla, tai tämä saattoi olla myös tienvarsiraato, eli löydetty tienvarresta, joku pesukarhu tai vastaava, eli tilanne oli lavastettu, sitten kuollut orava, tai jokin hansikas, jokin täytetty pehmolelu tiputettiin puusta jollakin narulla tai vastaavalla. En käyttäisi oravaan edes leikkuria, koska oravaan ei tehoa leikkuri. Oravalla on niin pienet vitaalit, että orava heittää takaisin nuolella ampujaa. Oravaan ei tehoa kuin pluntti, orava on melkoinen Tarzan ja atleetti, kuitenkin länsimainen ihminen, sohvaperuna samaistaa oravan helposti itseensä samoilla ominaisuuksilla. En käytä oravaan kuin plunttia, siihen ei mikään muu tehoa. Eli lavastuksesta ja sensaationhakuisuudesta oli asiassa lähinnä kysymys. En tiedä että mistä olivat myös "cherokeen" löytäneet rekvisiitaksi. Nuoli saattoi olla myös rekvisiittaa jostakin turistishopista ja keksitty juttu. Amerikassahan jokaisella on vähintään 1/8 cherokee-verta suonissaan ainakin kyselyjen perusteella. Ai niin, yksi pieni vinkki vielä, jos ei osu oravaan heti ensimmäisellä nuolella, niin siihen ei tule osumaan myöskään muilla nuolilla. Että jos ampuu ensimmäisen nuolen ohi, niin kannattaa antaa olla.

[Simo Hankaniemi]

Cherokeet ovat säilyttäneet jousiammuntaansa melko lailla paremmin kuin useimmat muut intiaaniheimot. Idässä Smoky Mountainin alueella he ovat käyttäneet jousiaan metsästykseen vielä pitkälle 1900-luvulle ja sama juttu Oklahoman cherokeiden parissa. Al Herrin on heidän tunnetuin nimensä tällä alalla ja hän on julkaissut kirjan Cherokee Bows and Arrows (1989) sekä monia artikkeleita jousialan lehdissä. Oklahoman cherokeilla on vielä muutamia ammattimaisiakin jousentekijöitä ja heillä on viime aikoina valkoistenkin jousiampujien pariin levinnyt jousiammuntapeli Cherokee Cornstalk Shoot, missä ammutaan pitkältä matkalta maissinvarsista pinottuja maaleja. Pelissä pelkkä osuma ei ratkaise vaan myös nuolien uppoama maaliin antaa pisteitä.

Monet nykyajan intiaanit, jotka harrastavat "perinteistä jousiammuntaansa" ovat oppineet tempun valkoisilta alan henkilöiltä. Tämä näkyy myös heidän välineistään, vaikka materiaalit olisivatkin aidosti perinteisiä. Nykyintiaanit (myös cherokeet) myös käyttävät samaa klassista nuoliotetta kuin yleensä valkoisetkin ja täyspitkää vetoa, mitä vanha kansa ei pääsääntöisesti harrastanut.

[Tuukka Kumpulainen]

Cherokeet, kuten monet kaakkoisen Pohjois-Amerikan intiaaniheimoista, käyttivät aikoinaan yleisesti puhallusputkia pienriistan pyyntiin. Nimenomaan oravat olivat lintujen ohella puhallusputkimetsästäjäin pääriistaa. Vielä nykyäänkin on cherokeita, jotka hallitsevat perinteisten, Arundinaria-ruo'osta tehtyjen puhallusputkien ja takiaisenhöydyillä sulitettujen nuolten teon ja käytön.

Filmissä nähdyt puhallusputki, nuoli ja niiden käyttötekniikka olivat ilahduttavasti viimeisen päälle autenttisia. Uskon puhallusputkikulttuurin säilyneen alueella aidompana kuin jousiammuntakulttuurinkaan. Vielä 1950-luvulla tiedetään Appalakkien intiaanien käyttäneen blowgunejaan aktiivisesti metsästykseen, ne kun soveltuvat peitteisen maaston (valkonaamoilta) huomaamattomaan pienriistajahtiin täydellisesti (kaksimetrisellä puhallusputkella voi metsästää paljon tiheämmässä maastossa kuin puolitoistametrisellä jousella, ja vielä puolta äänettömämmin). Vielä nykyäänkin cherokeet ampuvat ainakin kilpaa perinteisillä blowguneillaan, ja kun valkonaamatkin metsästelevät jenkeissä puhallusputkilla, en ihmettelisi jos cherokeistakin löytyisi alan miehiä.

Parimetrinen puhallusputki ei ole cherokeiden parissa mikään harvinaisuus, metsästysputkien mitat vaihtelevat alueella puolestatoista kolmeen metriin.

Saan edellisistä viesteistä sen vaikutelman, että monet forumilaisista pitävät dokumentissa kuvattua oravanpyyntikohtausta epärealistisena, haulikon, loukun tms. käyttöä edellyttäneenä lavastuksena. Kohtaus voi hyvinkin olla lavastettu, mutta siinä ei ole mitään epärealistista.

Cherokee-puhallusputki on suuren pituutensa, kaliiperinsa (15-16mm) ja raskaiden nuoltensa ansiosta paljon tehokkaampi ase kuin monet tämänkin forumin lukijat kenties ymmärtävät. Minä saan omilla, samoin mitoitetuilla puhkupilleilläni raskaan nuolen lentämään lähes sadan metrin päähän, lähtönopeuden ollessa vajaat 40 metriä sekunnissa.

Pitkä puhallusputki on hämmästyttävän helppokäyttöinen ja tarkka ase. Minä olen jousiampujana keskinkertainen, mutta pystyn ampumaan puhallusputkella nuolen vaivatta tulitikkuaskiin kahdeksasta tai useamman nuolen kämmenen kokoiseen nippuun viidestätoista metristä. Näiltä etäisyyksiltä 80-greininen nuoli läpäisee monta kertaa oravaa suuremmankin eläimen rintakehän, mikä ei ole ihme, sillä tällaisen nuolen liikemäärä on suurempi kuin järeimmillä ilmakivääreillä, joilla metsästetään maailmalla yleisesti kaniineita, oravia ym. pienriistaa.

Martti ounastelee, että orava ei putoa välittömästi vitaaliosumasta varsinkaan puhallusputkella ammuttaessa. Tämä ei pidä paikkaansa. Orava todella putoaa välittömästi käytännössä ainoastaan silloin kun rentoon eläimeen ammutaan sydänosuma (tai ranka katkeaa), ja puhallusputken 4mm vahvuinen ammus riittää tähän hyvin. Appalakki-dokkarissa nuoli oli täsmälleen lavan takana ja kuvaus osumareaktiosta siten realistinen. Pääosuma aiheuttaa usein huomattavasti tätä voimakkaamman reaktion oravassa. Mikäli nuoli ei osu sydämeen tai rankaan, vaan lävistää ainoastaan keuhkot, kuluu eläimen putoamiseen usein Martin kuvailemat kymmenenkunta sekuntia, kuten nuoliosumille tyypillistä on.

Ainakin minä olen pudottanut monen monituista oravaa blunttinuolella ensimmäisen pummin jälkeenkin.

Simo,

Sain osan dokumentin parhaista paloista nauhalle. Voidaan katsoa ne jos tulet käymään joku päivä.

[Santtu]

Cherokee-puhallusputki on suuren pituutensa, kaliiperinsa (15-16mm) ja raskaiden nuoltensa ansiosta paljon tehokkaampi ase kuin monet tämänkin forumin lukijat kenties ymmärtävät. Minä saan omilla, samoin mitoitetuilla puhkupilleilläni raskaan nuolen lentämään lähes sadan metrin päähän, lähtönopeuden ollessa vajaat 40 metriä sekunnissa.

olisikohan selostajalla sitten tieto vähän hakusessa koska ohjelmassa sanottiin että puhallusputki kantaa "jopa" kolmenkymmenen metrin päähän..?
ja puhe oli nimenomaan näistä cherokeittien puhallusputkista ja nuolista. HUOM perinteisellä menetelmällä.

[Simo Hankaniemi]

Tuukka,
Hyvä juttu että filmi on sinulla nauhalla. Tulen katsomaan sen tässä jossakin vaiheessa. Menee kyllä 9.6. jälkeiseen aikaan.


Näistä jousiammuntaperinteensä säilyttäneistä Pohjois-Amerikan intiaaneista tuli vielä mieleen mm. lakotojen seremoniapäällikkö Frank Fools Crow, joka metsästeli yli 70 vuotta perinnejousella, aina 1970-luvun alkuvuosiin saakka. Monikaan ei ole tainnut tehdä yhtä pitkää jousimetsästäjän uraa. Vielä 30 vuotta, niin olen lähes tasoissa.

Pueblo-intiaanit ovat hyvin säilyttäneet alkuperäisen näköiset välineet, mutta he käyttävät niitä lähinnä vain seremonioissa. Ainakaan minun tietooni ei ole tullut, että pueblot metsästäisivät tai harrastaisivat tarkkuusammuntaa jousillaan. Sen sijaan Kalifornian niemimaalla on vielä intiaaneja, jotka hallitsevat hiirien ja rottien metsästyksen perinteisillä improvisoiduilla pajujousillaan.

[Martti Auer]

No täytyy sitten uskoa puhallusputken voimaan. Sitä on kyllä tullut itseasiassa ammuttua erittäin paljonkin puhalusputkella, pienenä kun sitä nyt muistelee ja olivat yllättävän tarkkoja. Puhallusputki ryöstettiin joko autosta, ryöstettiin tämän bensaletku ja ammuttiin sillä tai sitten näitä henkareissa olevia putkia tai vastaavia käytettiin. Ammuttiin sitten pihlajanmarjoja, käytiin puhallusputkisotia, joka oli aina syksyn bravuuri ja kohokohta, jota aina innolla odotettiin, kun pihlajanmarjat olisivat tarpeeksi kypsiä. Kyllähän se satutti jos sattui tulemaan kasvoille hyvä osuma, ja puhallusputket olivat aika lyhyitä ehkä 40 cm pitkiä, ja tarkkoja pelejä, ammuttiin sarjatulta tai yksittäisiä laukauksia.

[Martti Auer]

Tai koiranputkea, ym.