Jousi

[MikaNuotio]

Vetotapoja.

[Simo Hankaniemi]

Minusta puolen metrin nippu 20 metristä on ihan hyvää tasoa. En yleensä ammu sen kummemmin. Joskus tulee paljon parempia sarjoja, kuten 11 cm nippu 18 metristä, tai neljä viisi peräkkäistä osumaa paitopurkkiin 20 metristä. Mutta nämä sarjat ovat poikkeuksia.

[Matti]

Olen lukenut enkkujen shooting in bow-vetotavasta mutta en ole sitä oikein vielä tajunnut mitä se käytännössä meinaa. Luulen että jousi vedetään jotenkin kädet alhaalla, kädet eri suuntiin irtautuen ja sitten ne nostetaan hartiatasolle. Kyseessä on siis tekniikka jolla vedetään niitä raskaita yli 100# jousia. Onkos kellään tästä lisätietoja?

[MikaNuotio]

Matti kirjoitti:

[Matti]

Juu, tuo saattaa olla just se mitä tarkoitin. Kiitos tiedoista! Laitetaan kokeiluun joku päivä.

[Juri]

[Vieras]

Ishin tyyli oli aika omaperäinen verrattuna muualla Pohjois-Amerikassa käytettyihin tyyleihin. Hän käytti peukalovetoa, jota esiintyy hyvin vähän Amerikassa, lähinnä Kalifornian suunnassa. Ehkä se oli omaksuttu rannikolle eksyneiltä japanilaisilta tai kiinalaisilta. Ishi käytti kyllä lyhyttä vetoa ja melko lyhyitä jousia, kuten useimmat Pohjois-Amerikan intiaanit.

Simo Hankaniemi

[Juri]

Tosiaan, nuolikin on kuvassa peukalon eikä etusormen päällä.
Japanilaiset ja kiinalaiset taas käyttävät tosi piiiitkää vetoa kauas korvan taakse.
Lyhyt veto minua vaan kiinnostaa kovasti. Käytetäänkö siinä selkälihaksia ollenkaan vai pelkkää hauista? Pystyykö siihen kehittämään systeemin jolla vetopituus olisi aina suurinpiirtein sama? Vedetäänkö nuoli silmän alle vai väännetäänkö päätä? Pitäis päästä testaamaan!

[Matti]

Vaikka en ole tätä itse testannutkaan, niin mites jos tyyli on muuten normaali, mutta vedetään vaan pokakättä koukkuun? Vetopituuden vois saada täsmälliseksi vetämällä nuoli tiettyyn merkkiin saakka (viiva nuolessa) ja pokakäsi vähän eläisi vedon mukaisesti. Hmm.... kuulostaa hämärältä.

[Juri]

Silloinhan joutuisi jännittämään kamalasti sekä pokakättä että selkää. Raskasta puuhaa, tärinää ja horjumista. Kokeilin pitkäjousellani joku aika sitten, ei tuntunut mukavalta vaikka paunat vähenivät. Voi tietysti olla että tein sen jotenkin väärin.
Mitäs lyhytjousimiehet tähän sanovat?

[Simo Hankaniemi]

Täytyy myöntää, että ainakaan minä en erityisemmin ajattele lyhyen vedon yksityiskohtia. Otan vain ja ammun. Luulen, että näin se on aina mennyt alkuperäisilläkin primitiiveillä. Dokumenttifilmeistä näkee, että samankin porukan keskuudessa tyyli vaihtelee yksilöltä toiselle ja joidenkin tyyli näyttää huonolta. Silti ne osuvat.

Kyllä siinä selkälihaksiakin tarvitaan, pelkällä kädellä ei saa oikeaa tuntumaa. Jos selkälihakset eivät ole riittävästi mukana niin sen tietää jo vetovaiheessa, että laukauksesta tulee huono. Hengitys on toinen tärkeä seikka. Jos on liian kovat suorituspaineet, niin henki ei kulje normaalisti ja sekin tietää pomminvarmasti huonoa laukausta. Hyvässä suorituksessa henki kulkee ja lihaksisto on kokonaisvaltaisesti mukana, mieli on ikään kuin sivustakatsoja, joka ei saisi huseerata liikaa tapahtumassa.

Tietysti on mahdollista kehittää lyhyelle vedolle sopiva ankkurointi, esim. peukalon alapää suupielessä. Ammun kyllä enimmäkseen ilman ankkurointia. Kun sitä ei ole opetellut alunperin, niin myöhemminhän kaikki on aina vaikeampaa. Mutta eihän golfissakaan ankkuroida ja silti pallo lentää aika tarkasti haluttuun suuntaan. Oleellisinta on kai toimia aina mahdollisimman samalla tavalla, ankkuroinnin kanssa tai ilman.

Luulen, että lyhyeen vetoon on vaikea sopeutua, jos on oppinut pitkän vedon ja ankkuroinnin. Ja lyhyestä vedosta on myös vaikeaa siirtyä pitkään. Tunnen muutamia, jotka pystyvät ampumaan sekä hyvin lyhyellä että japanilaisen pitkällä vedolla, mutta nämä ovat ampuneet pitkin matkaa sekaisin erilaisilla jousilla.

Jos lyhyttä vetoa haluaa kokeilla, niin minusta helpointa on ammuskella aluksi joko pituutta tai maastossa erilaisia kohteita pitkältä ampumamatkalta. Jos yrität osua kantoon 50 m etäisyydeltä, niin ohilaukaus ei vie hernettä nenään ja osuma onkin orgastinen yllätys. Näitä onnistumisia tulee yllättävän tiheään, jos on ampunut jousella ennenkin.

[MikaNuotio]

[Mika]

Huomioin että lähes kukaan korealaisista perinnejousen ampujista ei käyttänyt rannesuojaa ampuessaan.

[Tuukka Kumpulainen]

Peukalovetoa käytettäessä jänne heilahtaa laukaistessa päinvastaiseen suuntaan kuin klassisella otteella, poispäin jousikädestä. Niinpä rannesuojaa ei tarvita. Ääriesimerkki tästä on kyudotekniikka, jossa jousi itse asiassa pyörähtää kädessä pituusakselinsa ympäri jolloin jänne lepää laukaisun lopuksi kädenselän puolella.

[Mika]

Mark Strettonin jousi kaatuu vastakkaiseen vaikka ampuukin vastakkaiselta puolelta.
http://www.utbl.net/perinnejousi/viewtopic.php?t=251

[Arwi]

Ammuntani alkuaikoina käytin suojaa ja kyllä siihen jänne aina välillä napsahtelikin.
Nykyään käytän suojaa vain uuden jousen sisäänammunta vaiheessa, kun jänneväli on matalalla. Muuten en sitä näytä tarvitsevan. Jänneväli tällä hetkellä olevassa jousessa on noin 5". En tiedä sitten onko tyylini jotenkin poikkeva.

[PekuVee]

Opettelen parhaillaan aasialaista vetoa peukalorenkaan kanssa. Ohjeena käytän Gao Yingin tekstiä 1600-luvulta (löytyy atarnista). Jousi on Grozerin tekemä turkkilaisreplika jossa maksimi vetopituus on 34". Rannesuojaa ei todellakaan tarvitse jos vain pystyy ampumaan Gaon ohjeiden mukaan, eikä kovasti hutiloi. Nuolihan kulkee jousen ulkopuolta eli eurooppalaisittain "väärää puolta". Mitään nuolihyllyä ei ole, vaan sellaisena toimii peukalon ja etusormen risteyskohta. Vaikka olen aivan aloittelija niin hyvin harvoin jänne osuu ranteeseen tai käsivarteen. Ja viimeksi kun sain sen hutiloimalla napsahtamaan ihoon niin siihen jäi vain siisti pystyviiva joka hävisi nopeasti. Kun tein taannoin saman mokan - ilman rannesuojaa - Kuralan turistijousella niin, käsi oli melkein valmis amputoitavaksi, eikä sitä kärsinyt edes katsella moneen viikkoon.

[Mika]

...

[Vieras]