Jousi

[Simo Hankaniemi]

Kävin läpi Metsästys ja Kalastus -lehtiä vuosilta 1997 - 1998, jotka eräs kaveri lahjoitti silloin, kun lehdet olivat uusia. Sain siis vasta nyt ne luetuksi. Numerossa 1/1998 oli mielenkiintoinen artikkeli nimeltä "Suomalainen puukko - Pitkällisen kehitystyön tuloksena syntynyt yleistyökalu" (Veli-Markus Halonen). Primitiivipiireissäkin tuttu J-T Pälikkö vastasi Halosen juttuun numerossa 3 ja Halonen taas kuittaili seuraavassa numerossa.

Pähkinänkuoressa ilmaistuna Halonen ylisti suomalaista puukkoa "maailman parhaaksi" ja suhtautui ylenkatseellisesti ulkomaisiin isoihin puukkotyyppeihin, kuten bowie-veitseen ja keskieurooppalaisiin vanhoihin jahtipuukkoihin. Halonen ilmoitti myös vieroksuvansa näihin puukkoihin liittyvää "militarismia". Hänen mukaansa puukkoa ei edes saisi sanoa "aseeksi".

Olen Pälikön kanssa samaa mieltä, ettei muita puukkotyyppejä ole mitään syytä halveksia, eikä suomalainen pieni veistopuukko ole yksiselitteisesti "maailman paras". Halosella tuntui olevan romantisoiva epähistoriallinen käsitys "suomalaisesta puukosta". Myös Suomessa on käytetty isoja puukkoja, kuten vanha termi "väkipuukko" (=voimapuukko) asian ilmaisee. Pieni veistopuukko vietti valtakauttaan myöhempinä aikoina, kun erätalous oli pääosin ohi ja mukana kulki kirves, jolla tehtiin vähänkään raskaampi työ.

Itse olen väkipuukon ystävä, sillä en ole kiinnostunut kantamaan mukana kirvestä, jos sen voi suinkin välttää. Tärkein työ, mihin puukkoa maastossa tarvitsen, on eri vahvuisten riukujen katkominen ja siinä hommassa veistopuukolla nylpyttämällä saa vain rakot käteensä. Halonen väittää, ettei ruhojen paloittelussakaan "ylimääräinen mitta" hyödytä mitään, mutta kokemukseni ovat toisenlaisia. Pitkällä raskaalla puukolla irtoavat päät ja katkevat jalanpätkät kuin tyhjää vain. Siinä saa useampikin pienien puukkojen kanssa taitavuuttaan osoittava tuhertaa pitkään, kun ison omaava on jo muissa tehtävissä. En ole maastossa kohdannut koskaan niin vaikeaa puukkotehtävää, ettei iso puukko olisi siitä selvinnyt.

Mitä tulee ison puukon "militarismiin", niin se ei ole minulle mikään ongelma, kuten ei yleensä muillekaan miehille, siis normaaleille miehille. Puukko on suomalaisen sananlaskunkin mukaan "ensimmäinen ase ja viimeinen hengen turva". Ei se siitä muuksi muutu. Ase se on lainsäädännönkin mukaan, oli Halonen mitä mieltä hyvänsä.

[Dan The Master]

I agree! Vaikka kaikissa hommissa koolla ei ookkaan väliä

[Kiul]

Halosen ja monen muunkin 'puukkoasiantuntijan' näkemys puukosta on varsin kapea-alainen; puukko on käsityökalu, jolla ensisijaisesti 'nikkaroidaan'. Kyseessä ei siis enään ole yleistyökalu vaan pikemminkin huippuunsa kehittynyt erikoistyökalu.

Mitä puukon oikeaan kokoon tulee, niin tarve sen ratkaisee. Joissakin tapauksissa tarve puoltaa kahden kokoisen puukon kantoa kuten 'kaksineuvoiset' ja lapin miesten tapa kantaa kahta leukua matkassa. Itse olen sitä mieltä, että iso, lyömäkäyttöön sovelias puukko harvoin on se kätevin väline kaikessa eränkäynnissä ja kaikkialla muualla kuin Ylä-Lapin tuntureilla pienikin kirves on isoa puukkoa kätevämpi lyömätyökalu.

Jos riistan käsittelyä ajattelee, niin isomman ruhon,vaikkapa hirven paloittelu on ainoa homma, jossa yli 10 cm terästä on hyötyä, tällöinkin 15 cm piisaa paksuimmankin lihaksen leikkuuseen. Suolistushommissa on oman kokemuksen mukaan 'nikkarinpuukkokin' riittävän suuri, itse asiassa, jos suolistossa jostain syystä joutuu enemmän peuhaamaan, niin viimeinen mitä kaipaa on pitkäteräinen puukko. Jonkin verran pidemmästä terästä on hyötyä 'peräreiän kairaamisessa' ja keuhkojen irroituksessa etupäästä.

Nykyisin tulee kiinnitettyä eräpuukon(-veitsen) valinnassa eniten huomiota sopusuhtaiseen kokoon, miten terä pysyy terässä ja kuinka helppo se on teroittaa ja antaako kahva mahdollisuuden monipuolisiin 'otteisiin'. Täytyy lisäksi tunnustaa, että olen osin 'ihastunut' nykyaikaisiin synteettisiin kahvamateriaaleihin, jotka antavat hyvän, lipsumattoman otteen kelissä kuin kelissä, märkänä ja kuivana sekä mahdollistavat puukon helpon puhdistettavuuden vaikkapa tiskikoneessa. Rakenteen tulee olla vankka ja ruodon tulee kulkea koko matkan kahvan läpi. Terä saa olla myös vankka, jolloin puukkoon tulee hieman massaa ja sillä voi tehdä kevyitä 'lyömähommiakin'. Puukon monipuolisuus ajaa pelkkien hyvien vuoluominaisuuksien ohitse.

[pss]

[Simo Hankaniemi]

Minulla on useampiakin isoja puukkoja, mutta muutamia vuosia olen käyttänyt reissuilla lähinnä sitä, jonka terän pituus on 20,5 cm. Sillä riuku katkeaa, en kaipaa hukaria enkä vesuria. Samalla puukolla hoituvat kaikki muutkin eteen tulevat työt, lihavartaiden teosta teurastuksiin ja paloitteluihin. Puukko painaa 306 g, enkä ole havainnut sitä miksikään rasitukseksi. Pienen puukon kanssa joutuisin kantamaan myös kirvestä/hukaria, sahaa ja kenttälapiota. Eli yhteensä enemmän kuin 306 g. Iso puukko on kompromissi erilaiselle joukolle muita työkaluja, kun halutaan kantaa vain yhtä teräasetta.

[Kiul]

Tämä kiertyy takaisin tarpeeseen. Jos hieman jossitellaan ja JOS olisi tilanne, että mukaan saisi ottaa vain yhdenlaisen teräaseen ja sillä pitäisi kaikissa tarpeissa pärjätä, niin silloin 15-25 cm vankalla terällä oleva veitsi voisi olla vahvoilla.

Tällöin kompromississa näppäryys tekee tilaa lyömäominaisuuksille. Isolla puukolla saa helpommin makkaratikun aikaiseksi kuin pienellä nyrhittyä rankoja poikki.

Onneksi tilanne ei normaalisti ole 'joko - tai ' vaan 'sekä - että', jolloin voi valita molempiin tarpeisiin paremman ratkaisun. Mitä ylimääräisen painon kantamiseen tulee, niin ennen rajuun varustekarsintaan ryhtymistä katsoo meikäläinen ensin oman navan seutuville, mistä se todellinen 'ylikuorma' löytyy.

Eränkäynnissä, erityisesti metsästyksessä, on omalla kohdalla tapahtunut siirtymää perinteisistä vuolupuukoista kohti 'veitsimäisempiä' teräaseita. Saattaa se vuolupuukkokin vielä repun taskussa kulkea, mutta ei juurikaan enään vyöllä. Alkuviikon lintujahdissa oli eniten käyttöä keskieurooppalastyylisellä kääntöveitsellä suolikoukkuineen sun muine terineen. Onkohan sitä meikäläinen päässyt sinne metsästyskulttuurin ytimeen, jos vehkeistä jotain päättelee?

[Simo Hankaniemi]

Näin on, että isossa puukossa tai veitsessä näppäryydestä tingitään lyömäominaisuuksien vuoksi. Yleensä se yksi ja jakamaton teräase tuppaa olemaan iso niin Lapin saamelaisilla kuin Amazonin sademetsän kayapoillakin.

Päivän reissuilla en kyllä isoa puukkoa yleensä kanna, vaan leatherman tai sveitsinlinkkari saa riittää. Leatherman on hyvä myös ison puukon kaverina, kun siinä oleville työkaluille löytyy yllättävän usein käyttöä.

[arttu]

[Simo Hankaniemi]

[Ilkka Seikku]

Eiköhän se kalaverkkojen ja jousien löytymättömyys johdu luonnonmateriaaleille epäedullisesta maaperästämme..ei kauaa luonnonkuituverkko ehdi happanemaan, ellei ole sattunut sopiva hapeton suokuoppa kohdille..
Mutte joo, kyllähän iso puukko lienee ollut täällä pohjan perilläkin suht yleinen.
Mitähän tolla tarkotetaan?;
Lainaus:
"Romantisoivasta ja "epähistoriallisesta" käsityksestä muutama sana. Kirves ja "pieni" puukko ovat vanhempia ilmiöitä, kuin väkipuukko, joka itse asiassa on historiallisena kuriositeettina vain yksi ainoa löydös, ja sekin on kulkeutunut meille muualta."

Väkipuukkojen teriä on löydöksien perusteella eri mallisia. Vesuri lienee jatkumoa väkipuukolle. Kun ei enää ollut tarvetta silpoa niitä kavereita, niin voitiin huoletta takoa vesurin kärkeen oksakoukku helpottamaan työtä.
Vesuri on hyvä metsätöissä, mutta aika hanakasti ainakin minä vyötän skramasaksin vyötäisille, ainakin jos on yleisöä.. Senverran pitää alfaa ja militarismia löytyä joka miehestä, ettei moista ujostele.
Vaatimatonkin toki saa olla, etenkin jos on syytä.

[jkekoni]

Toi otsakoukku hankaloittaaa paitsi vihollisten pilkkomista, niin myös esim jousten veistämistä.

Nimim: koukuttoman Fiskarssin raiavauskirveen omistaja.

[Basileo]

Nyt on kyllä vähän pakko mainostaa että ostin juuri tuollaisen Ilkka Seikun tekemän skramasaksin ja on kyllä helkkarin hyvä terä-ja työkalu.Ei tarvitse kanniskella kirvestä,vesuria ja puukkoa kun tossa väkipuukossa on kaikki samassa paketissa.
Tyyliltään sopii perinnejousimiehelle kuin polvi silmään,lepikko lakoaa ja sitä alfaa ja metsäuskottavuutta kyllä löytyy sen verran että jos kärähtää naapurin metsästä joulukuusivarkaudesta se kädessä niin voi olla että pelokkkaammat isännät väistää takavasemmalle
Vesureista puheenollen,bongasin paikallisesta hong kongista pienoisvesurin,semmosen säälittävän n.30 cm kevyen rääpäleen.Mihkähän helkkarin tarkoitukseen tommoinenkin on muka tarkoitettu,ruusujen leikkaamiseen ?

[arttu]

Kiviveitset lienevät vanhimpia viiltämiseen ja leikkaamiseen kehittyneitä työkaluja. Ne taisivat olla ihan kohtuullisen kokoisia, ja niistä on vielä pitkä matka väkipuukkoihin. Yhtä vanhoja lienevät kivikirveet, joita käytettiin ronskimpaan työhön. Väkipuukkolöydöksiä on toki enemmän, kuin se yksi ja ainoa, jonka jo Sakari Pälsi nosti julkisuuteen mukaesimerkkinä suomalaisesta puukkoperinteestä.

Suomalaiseen eräperinteeseen ymmärretään yleisesti kuuluvan kaikki se, mikä liittyy metsästykseen, kalastukseen ja saaliin tehokkaaseen ja tarkoituksenmukaiseen hyödyntämiseen. Tuo jälkimmäinen tarkoittaa, että saalis nyljetään, raajotaan tai perataan sopivilla välineillä ammattitaitoisesti, vähän samaan tapaan, kuin nykyajan liha- ja kalateollisuudessa. Päitä ja raajoja ei pieksetä irti summittaisesti luita rikkomalla, vaan ne irrotellaan ja paloitellaan nivelistä, nopeasti ja näppärästi, ja kohtuullisen kokoisilla keveillä työkaluilla.

Militarismi ja pasifismi tulkitaan tänä päivänä ääri-ilmiöiksi. Normaali suomalainen mies taitaa tallustella luontevasti välimaastossa, rauhallisena ja turhia (yleisön edessä) uhoilematta. Liikahtaa toki, jos tarve vaatii, mutta alfaurokset eivät istuskele neljän seinän sisällä maastohousut ja maihinnousukengät jalassa hypistelemässä survival- ja commadoveitsiä. Ei niillä ole siihen aikaa, eikä tarvetta. Nykyuroksen käyttäytymistä säätelee geeniperimän lisäksi myös meemiperimä.

Meillä täällä pohjoisessa on sanonta: "Laiskuuttaan sitä ihminen tinkauksen häviää." Tunnustan olevani niin syntymälaiska, etten jaksa tyhjää tingata - ainakaan simpanssien ja paviaanien kanssa.

Veli-Markus Halonen

[Ilkka Seikku]

Kun erämaa-alueista kinasteltiin, ei varmasti irroiteltu raajoja toisistaan siististi nikamien ja nivelien välejä kutitellen. Ne LYÖTIIN irti. Pikkupuukolla se ei onnistu.
Raajoja on tullut kyllä irroiteltua ja paisteja eroteltua jo yli viisitoista vuotta, ei tosin kanssaihmisiltä vaan naudoilta, lampailta, hirvieläimiltä, sioilta ym. Ja vaikka punastelematta kehtaan sanoa että se käy suhteellisen näppärästi niin tuskin kovinkaan tarkasti olisin katsonut osuuko puukon isku nivelen kohdille kun nautinta-alueista kahnailee.

Survival/kommandoveitsistä en erityisemmin pidä vaika nekin varmasti tietyissä tilanteissa paikkansa löytävät.
Neljä harvahkoa seinää ympäriltä löytyy, muttei paviaaneja tai simpansseja. Tervetuloa vaikka tutustumaan.

[Basileo]

Heh,ihan mitenkään tähän alfa-juttuun puuttumatta niin noin niinkuin työkaluna minua juuri viehättää väkipuukossa sen monikäyttöisyys.
Tottahan se on että kirveshommiin on kirves paras,vuoluhommiin puukko ja oksakoukullisella oikean kokoisella vesurilla karsimishommat luontuu näpeesti.
Sitten jos haluaa nämä kaikki jutut yhdistää niin tottakai se menee kompromissiksi mutta sanoisin että kärjestään painavampi ja paksumpi kirvesmäisesti teroitettu terä joka kahvan lähellä on puukonterämäiseksi teroitettu on kyllä erinomainen sellainen.
Sillä onnistuu sekä kirvesmäinen veistäminen että puukkomainen vuoleminen.Terän paino antaa katkaisuvoimaa ja pituus karsintaan ulottuvuutta.

[Simo Hankaniemi]

Voi olla myös persoonallisuuskysymys, mutta ainakaan itse en jaksa kitkutella pikkupuukolla nivelien välejä, kun isolla voi hoitaa saman parilla iskulla. Viime elokuussa sen taas huomasi, kun piti käsitellä vuohien ruhoja. Isolla selvisin omasta osuudestani aika ketterästi ja sen jälkeen saatoin autella paria kaveria, jotka yhdessä kitkuttelivat tarkasti pikkupuukoilla nivelien rakoja etsiskellen.

Vesuri on kätevä karsimisessa ja pienien puiden kaadossa, mutta se on erikoisyökalu, kun väkipuukko on yleistyökalu. Vesurilla ei pysty tekemään nuolen nokkia, mutta väkipuukolla pystyy.

Maailman ensimmäinen "väkipuukko" oli niin sanottu nyrkki-iskuri jota on myös käsikirveeksi kutsuttu: pisaran muotoinen kiviase, jotka ovat usein aika kookkaitakin. Nämä olivat käytössä muistaakseni ainakin 1,5 miljoonaa vuotta (en nyt jaksa tarkistaa kirjallisuudesta).

Metalliveitset säilyvät periaatteessa paremmin kuin verkot tai jouset, mutta käytännössä ei välttämättä. Kun metalli oli suhteellisen harvinaista ja siis kallista, veitset käytettiin loppuun. Terä muuttui lopulta naskaliksi, kunnes katosi kokonaan. Näin kävi vielä 1800-luvulla esim. preeriaintiaanien teräsveitsille.

[Santtu Risku]

kyllä pystyy vesurilla tekemään nuolen nokin. Pystyy muös kuorimaan puun rungon jousitarpeiksi, halkaisemaan sekä työstämään jousen sillä.
Teatattu on.

[Ilkka Seikku]

[Basileo]

[Ilkka Seikku]

Pikkunöösinä tuli kyllä nauloja nypittyä ja suoristeltua velipojan kanssa. Luultiin että rikastutaan kun saatin muistaakseni viisi markkaa mieheen ämpärillisestä suoria nauloja. Taivaat aukeni kun saimme jostain haalittua sellasen ison naulanvetimen, jolla naulan sai kärjestä kiinnipitäen ja kanta tuli lankusta läpi. Ei tarvinnut enää naputella vasaralla naulasta kantaa esiin.
Siitä yhtiömme toiminta siirtyi rottien pyydystämiseen ja edelleen käpyjen keräilyyn ja vihdoin löytyi rahasampo kun alettiin keräämään pihlajanmarjoja. Molemmat kun oltiin(ja yhä vieläkin ollaan) puoliapinoita niin kiipeily sujui mallikkaasti.

[Juri]

Skramasaksi vaikuttaa todella mielenkiintoiselta työkalulta. Painoa on varmaankin lähelle samanverran kuin retkikirvellä. Leukua raskaampi mutta myös tehokkaampi, luulisin. Tahtoo sellaisen!

Minulla on huonokuntoinen vanha Bilnäsin vesuri. Mietin että sen voisi vielä muotoilla uusiksi. Metallin laatu ei ehkä ole aivan huippua mutta ei taatusti aivan kehnoakaan. Olisiko vaivan arvoista? Olen köyhä.

Näperryspuukko kulkee joka tapauksessa yleensä aina mukana.

[Hurtta]

Meillä täällä pohjoisessa on sanonta: "Laiskuuttaan sitä ihminen tinkauksen häviää." Tunnustan olevani niin syntymälaiska, etten jaksa tyhjää tingata - ainakaan simpanssien ja paviaanien kanssa.

Veli-Markus Halonen[/quote]

Eikös niillä apinoilla ole ihan tutkitusti jonkin asteen "eräkulttuuri" ainakin simpanssit metsästävät tietyn kaavan mukaan jopa toisiaan. Ai niin kaltaistesi kädellisten kanssa tässä väittelet! Kuulut siis myös rotuumme?

[jkekoni]

Että se olisi kulttuuri, sen pitää vaihdella heimoittain, muutoin se on lajityypillistä käytöstä.

En tosin pitäisi erikoisena, että se olisi kulttuuri, sillä muussakin ruoan hankinnassa on simpansseilla havaittavissa heimojen eroja.

[Simo Hankaniemi]

Kyllä eri simpanssiryhmillä on omaa kulttuuria, siis tiettyjä opittuja tapoja, jotka poikkeavat muiden simpanssiryhmien tavoista. Muistaakseni vain jotkut simpanssiryhmät käyttävät esim. käsikiviä pähkinöiden kuoren rikkomiseen. Tapa opitaan emolta ja oppiminen vie pitkähkön ajan.

Vai onnistuu nuolenteko vesurilla. Täytyy myöntää, etten ole kokeillut hommaa. Oma vesurini ei ole koskaan niin hyvässä terässä, että se sillä sujuisi, mutta ehkä, jos sen teroittaa kunnolla. Olen käyttänyt vesuria vain karsimiseen ja siinä terän ei tarvitse olla viimisen päälle terävä.

[Santtu Risku]

tuo oma vesurini on myös sen verran kevyt, että sitä jaksaa kunnolla pyöritelläkkin eikä ranne väsy. tottakai sen on oltava kunnon terässä jossa se ei metsätöissä oikein tahdo pysyä. metsätöihin minulla onkin raskaampi vesuri erikseen.

[Arwi]

Entäs hukari?
http://www.jyrekom.fi/taiter/hukari.html

[jkekoni]

Mieleeni tulee, että jos jokin tollainen on missään määrin tarkoitettu aseeksi, eikä vain työkaluksi on todella tymää olla laittamata siihen terävää kärkeä.

Työkaluksi 35cm maksimipituus on aika rajoittava, tietenkni ohut pajukko ja ruusukko tolla kaatuu aika näpäkästi.

[Simo Hankaniemi]

Tuo hukari on juuri sitä, mitä olen ajanut takaa. Paitsi että aseen kärki saisi olla tikarimainen, kuten Kekonikin tuntui ajattelevan. Luultavasti alkuperäisissä hukareissa onkin ollut suipompi kärki. Tuo moderni kaupallinen versio on tehty vesurimaisemmaksi.

[Ilkka Seikku]

[Simo Hankaniemi]

[Ilkka Seikku]

Tällasia on takomani skaramaksien terät. Sivuprofiili levenee kärkeen päin ja myös hamarasta kun katsoo(siis suoraan yläpuolelta) vahvuus kasvaa terää kohden.
Samaa sivuprofiilia on joskus näkynyt, mutta hamarasta katsottuna en ole muilla nähnyt terän vahvenevan. Epäilen syyksi laiskuutta. Massan siirtäminen ja terän vahvistaminen noin runsaasti on työlästä, etenkin käsin takomalla.
Vuoleminen vaatii hieman totuttelua juuri tuon raskaan kärjen vuoksi. Basileo voisi pistää tiukkaa kommenttia tuntemuksista.
Pelkällä skramasaksilla on tullut tehtyä jousiakin. Samassa mötkäleessä kirves, puukko, kawa ja erinomainen sikli.
Antakaa noottia jos liiaksi vaikuttaa mainokselta.

[Basileo]

[Patrik]

Paljonkohan Ilkka maksaisi seillainen väkipuukko jossa on 50cm terä ja terän kärki kaartuu vähän ylöspäin?

[Ilkka Seikku]

Patrik, laitoin sulle yksityisviestiä.

[Juri]

Ilkka,
Minunkin alkoi hirveästi tehdä mieli skramasaksia.
En ole varsinkaan juuri nyt erityisen varoissani mutta minulla olisi hyvää hirvensarvea. Ottaisitko terää vastaan vaihdossa?

[Ilkka Seikku]

Millasta sarvea olis tarjolla? Eiköhän jonkinlaiseen sopuun päästä. Hoidellaan privaattipostina nämä..ettei aleta minulta köyhältä perimään mainoskuluja..

[Simo Hankaniemi]

Ohessa kuva reilut parikymmentä vuotta sitten muotoilemastani väkipuukon terästä. Kyse on vanhasta ruotsalaisesta teurastusveitsestä tai vastaavasta, jota lyhensin 7 cm (terän kärki oli jo ennestään vähän poikki) ja kavensin. Terän pituus on 25 cm, maksimileveys 5,5 cm ja leveys keskellä 5,0 cm, viisteen pituus n. 12 cm. Riukuja katkoessa käytän lyömiseen enemmän terän keskipaikkaa kuin kärkeä.

Minulla on myös hieman pienempi versio saman tyylisestä väkipuukosta, jossa terän pituus on 20,5 cm ja maksimileveys 4,2 cm. Sekin on osoittautunut riittävän isoksi.

[M.Reinikainen]

Minulla on miltein aina kaksi puukkoa mukana kun olen mettällä jotain risuja(jousi aihioita) katkomassa.kyllä sillä isolle puukolla on kokoakin oltava jos pitää vaikka hiukan ohota kavereillä nakki jonossa (älä ota silti mukaan) Omien takomieni puukkojen mitat ovat jossain siinä 3cm-40cm välillä/mettälle silti huolin sellasenvähän reilu +17sentin terän jolla hakuttelee menemään oikein kivasti ja pikku puuko (5cm)sitten siihen pikku nypertelyyn

[Dan The Master]

Näppärän näkönen pikku-puukko.

[toni]

mun puukot on ihan normi moria:pienempi vuolu ja perus,punakahvainen.
lisäks omista rosellin vaarinhampaan.se on tosin kaverin puukkotehtaassa työskennellessään tekemä harjoittelukappale.silti oiva peli.kahvan oon modannu käteeni paremmin sopivammaksi.

onko kellään kokemusta tälläisestä?
http://www.alaskastock.com/resultsframe.asp?txtkeys1=ulu
lihan paloittelussa se voisi olla omiaan?

näilläkin voisi tehdä ihmeitä:
It's hard to believe but the sharpest knives that have ever been used in recent years were mounted with stone flakes made of obsidian. A company called Aztecnics was manufacturing and selling surgical scalpels mounted with different sizes and shapes of obsidian blades. Good quality obsidian fractures down to single molecules which can produce a cutting edge 500 times sharper than the sharpest steel scalpel blade ("American Medical News", Nov. 2, 1984:21). On the cellular level an obsidian knife can cut between cells rather than tear the cells as a steel knife will do. A sharper cut will allow a wound to heal more rapidly with less scarring. High magnification of a steel scalpel blade edge looks like a serrated saw blade but an obsidian edge looks smooth. I know an archaeologist who had some surgery done a few years ago using obsidian knives.

[jkekoni]

Terävämpi varmaan on, mutta en pitä hyvänä asiana, että leikkaushaavaan voi jäädä lasinpaloja, sillä lasi tunnetusti halkeaa helposti.

[Simo Hankaniemi]

Ei ole käyttökokemusta noista eskimonaisten veitsistä. Olikohan niiden nimi "ulu"? Ovat varmaan hyviä lihan leikkaamiseen ja nylkyhommiin, mihin ne on kehitettykin. Tai tarkemmin ajatellen olen käyttänyt kyllä piin paloja samaan tarkoitukseen. Ne toimivat samoin kuin ulu.

[Ravenous]

Terve,

Olen tässä jo tovin selaillut näitä foorumeita, mutta tuli nyt rekisteröityäkin.
Vaikka aihe on aika vanha, niin otuli pakkottava tarve lisätä oma näkökulma asiaan.

Elikkäs, pitkään olen fanittanut nepalilaisia kukriveitsiä, ja sellaisen tossa tilasinkin nepalista jokunen viikko sitten(ensiviikolla pitäisi tulla perille). Niille jotka ei tiedä mitä nämä ovat, niin kyseessä on siis nepalilainen kaareva veitsi(muita vastaavia esim, kerikkalainen kopi ja muinaisen hispanian falcata). Kokoa näillä on reilusti, terät on yleensä 8-12 tuumaa, toki isompiakin ja pienempiäkin löytyy, painoa yleensä kilon jomminkummin puolin. yleensä näiden mukana tulee pienemmät veitset, nimeltään kharma ja khamak tai jotain sellaista, toinen on pikkiriikkinen pukko, ja toinen teroitus kapistus.

Miksi sitten kannella kiloa vyötäisillä? Ihan rehellisesti sanottuna, kun se on niin pirun tyylkäs! ja tiedättehän sanonnan "pitäähän se puukko olla, että saa miehen seinään kiinni kun lähtee kirvestä hakemaan", no ei tarvihe, kun on nii iso veihti, että menee jo kirveestä.
Itse en metsästä(vielä, pyssyihin en koske, sitten kun minäkin saan kelvon jousen tehtyä niin on asia erikseen), mutta vaellan, samoilen ja melon ym. jolloin monesti joutuu sen retkikirveen ottamaan mukaan, vaan uskosin kukrin korvaavan sen melko hyvin.
Toisaalta, mukanani on aina perus suomalainen puukko, pieni ja näppärä, eli jos meinaa tuntua johonkin tilanteeseen kömpelöltä tollanen kilon veitsi, niin apu on lähellä silloinkin.

Elikkäs, kopromissi, sekä että, pieni että iso puukko messiin, ni varmasti pärjäät!

tässä vielä sivusto, josta kukrini tilasin: [/url]http://www.thekhukurihouse.com/[url]

nämä ovat siis käsityönä tehtyjä, joku heimo jossain nepalin korvessa noita näpertelee.
omassani on 10 tuuman kiilloittamaton terä ja painoa vähän alle kilon.[/url]

[Tuukka Kumpulainen]

Olen putsannut kaksi hallinnahkaa ihroistaan ululla pari vuotta sitten. Vehje sopii tähän hommaan täydellisesti.

[Matti Matinpoika]

En metsästä, mutta retkeillessä tykkään kantaa mukana Iisakki Järvenpään kaksineuvoista. Vähää vaille kakskytsenttisellä keklulla hoituu pienempien puiden kaato ja karsinta, ym roheempi työ. Olen risusavotallakin tota mukana pitänyt, hyvässä terässä se on mielestäni paljon tehokkaampi kuin raskas (ja usein tylsähkö) vesuri, ainakin näin hennompiranteisen kaverin käsissä... . Pikkupuukolla sujuu vuoluhommat. Kotona ja töissä on lisäksi valikoima erilaisia puukkoja, joista olen eniten tykästynyt viiden sentin 'mummonhampaaseen'. Mielestäni parhaita vuolutyökaluja. Terä kaverin takoma, ite tehty kahva ja tuppi. Tämän eksoottisempia puukoja en koe tarvitsevani.
Järvenpään (ja monen muunkin suomalaisen puukonvalmistajan) tapaa lakata puukonkahvat en ymmärrä kyllä yhtään. Kaipa ne on sitten tarkotettu koristeeksi, mikä mielestäni on hyvän raudan väärin-/vajaakäyttöä. Omastani hinkkasin lakat heti kun alko hilseileen ja korvasin öljyllä.

[Ravenous]

jaa, minullakin on Järvenpään puukko, 8 cm terä hiiliterästä, visakoivuinen kahva, jota ei kylläkään ole lakattu. Tämän sain appiukolta joululahjaksi viime vuonna, ja on ollut parhaita veitsiä vuolemiseen jota olen omistanut.

Jos kukri ehtii perjantaiksi perille(ja tulli ei nää asiakseen takavarikoida sitä, kuulemma kirjaavat paketit "nepalilaisena käsityönä" tai "matkamuistona nepalista" tietäkseni suomeen pitäsi olla ihan laillista tilata kuitenkin?) niin otan sen synnyinseuduille karjalaan messiin, ja lähden haukkavuorelle samoileman ja vähän testailen miten se suoriutuu erinäisistä tehtävistä.
Kattelen vähän atlatl vipupuita samalla...

[Matti Matinpoika]

[Tuukka Kumpulainen]

Vanhoissa puukahvaisissa Morissa on mielestäni parempi kahvamuotoilu kuin missään muussa kokeilemassani puukossa, ml. monen sadan euron käsintehdyt hifi-vuolimet. Pieni, symmetrisen puikula kahva ilman mitään kurveja tai "profilointeja" mahdollistaa kaikki mahdolliset otteet ja käyttötavat käyttäjästä ja käyttötilanteesta riippumatta ja on ihan perusvuolussakin paljon miellyttävämpi kuin erilaiset litteän soikeat tms. kahvat. Yksinkertainen on jälleen paras.

[Simo Hankaniemi]

Puukahvaisista morista tulee aina mieleen 1960- ja 70-lukujen vaihde ja silloin kyhätyt katajajouset. En ollut moniin vuosiin nähnyt tätä nostalgia-puukkoa, kunnes vajaat pari vuotta sitten satuin löytämään sellaisen eräältä tehdasalueelta keväisestä lumisohjosta. Terä oli kulunut ja siinä oli muutamia kokoja, selvästikin rasvanahkaisen työmiehen käyttöpuukko. Otin aseen tietenkin parempaan talteen, pitäisi tehdä tuppi sille.

[Matti Matinpoika]