Jousi

[Simo Hankaniemi]

Olin pitkään sitä mieltä, että ainakaan minä en voi koskaan osua vivulla esim. rusakon kokoiseen maaliin metsästysetäisyydeltä. Mutta pienen harjoittelun jälkeen se onnistui. Olen nyt muutamana aamuna ikään kuin aamuvoimisteluksi viskellyt hieman vipukeihäitä ja tänään laitoin maaliksi 14,5 m etäisyydelle solumuovisen jäniksen kuvan, luonnollista kokoa. Heitin ehkä 30 hutia kunnes huomasin, että kuudesta käyttämästäni keihäästä puolet lensi hyvin ja puolet huonosti. Valikoin hyvät keihäät erilleen ja seuraavalla sarjalla osuin heti ensimmäisellä yrityksellä "hyvällä keihäällä". Vipukeihäissäkin näköjään on eroja, vaikka ne olisi pyritty tekemään aivan samanlaisiksi.

[Martti Auer]

Vipukeihäissä on eroja, Hankaniemen heittely onkin ollut pitkälle lottoamista, vaikka kyse vaikuttaisi olevan hyvin alkeellisesta aseenkäytöstä, niin siinä on hyvin tarkkoja yksityiskohtia jotka vaikuttavat lopputulokseen, siinä ei voi heittää ihan millä tahansa keihäällä tai vain siihen suuntaan. Vaikka välineet saisikin sitten "kohdalleen" niin siinäkin on sitten monia muita vaikuttimia.

[Santtu Risku]

Auerin viestit saavat aina hymyn kasvoille. vertauskuvat ja rajojen testaaminen samassa infopaketin kanssa. loistavaa. vaikea kuvitella millainen tämä foorumi olisi ilman Aueria. Ehkäpä Martin salaisuus on siinä että hän kirjoittaa jokseenkin harvakseltaan.
Aiheeseen liittyen ei voi muuta sanoa että en ole oikein menestyksekkäästi vipukeihäällä osunut juissipurkin kokoiseen maaliin metsästysetäisyyksiltä. tosin harjoittelu keskittyy pitkälti jousihommiin että en edes oleta osuvani.

[Simo Hankaniemi]

Tarkkuus on kehittynyt edelleen. Paras tulos on nyt kolme osumaa kuudesta 2D-jänikseen 10 m etäisyydeltä. Silti tulee aina vähän väliä heittoja, joissa keihäs ei vain lähde kunnolla matkaan, vaan sukeltaa oudosti ja jää lyhyeksi. Onneksi jousi on keksitty. Vipukeihäissä on kyllä puolensa, nämä kun eivät pitkinä katoa niin helposti kuin nuolet.

[jousipata]

Kyllä Kuralan kisoissa 2011 27.8.-28.8. erottuivat hyvin myös he jotka olivat vipukeihäillä pitempään ja enemmän heitelleet kuin useimmat atlatl-tarkkuuskisaan osallistuneista. Itse nakkelin ko. kisassa elämäni toista kertaa kuunaan vipukeihäällä ja kovasti hakusessa tarkkuus oli kisan loppua kohden etäisyyksien kasvaessa ja maalien muutenkin pienentyessä. Varsinkin istuen poikittain pieneen kettuun n. 20m matkalta toi isoja eroja kahden kärkiheittäjän ja muiden välillä, sekä mäyrään kahdelta etäisyydeltä.

Näin alkajana itse heittäminen tuntuu kehittyvän vielä heitto heitolta ja tarkkuus, mitä se vielä yleensä onkaan, kehittyy hitaasti perässä.

Atlatlissa etuna on tosiaankin jouseiluun verrattuna se, että nuolia on vaikeahko hukata niiden pituudesta johtuen.

Olisin hurjan tyytyväinen, jos joskus osuisin 20 m matkalta esim. 5/10 heitosta ketun kokoiseen maaliin.

[jkekoni]

Vaikeaa on, ja asiaa ei mitenkään helpota se, että ei ole ollekaan varma ovatko omat välineet millääntavalla toimivia.

Oma käsitykseni on että välineeni ovat suht ok ja vika on heittotaidossa.

Pitäisi varmaan tulla jokus turkuseen, että voisi heittää toimivaksi todetuilla välineillä ja testattaa omiaan jollain osaajalla.