Jousi

[Poweri]

Kun sulitetaan sulat niin sanotusti kierteelle,pitääkö sulan olla jommasta kummasta päästä keskellä nuolta.
Säädin sulituskoneen niin, että sulka on keskellä nuolta nokinpuoleisesta
kärjestään,ja lähtee kiertämään oikealle nuolen perästä katsoen.
teinköhän oikein?

[Juri]

Hmm. Nuolihan on pyöreä, sulka on siis aina keskellä nuolta.
Olen laittanut kukkosulan keskikohdan suurin piirtein nokin halkaisijan linjaan, 90° kulmaan jänteeseen nähden.
Tuskin sillä on niin tarkkaan väliä kunhan sulat ovat samasta siivestä, saman suuntaisia keskenään sekä tasaisin välein.

[Ilkka Seikku]

Poweri ilmeisesti on siis kiertänyt sulkaa ikäänkuin nuolivarren ympärille?
Laita vaan ihan suoraan se nuoli, nuolirungon mukaisesti. Samanpuolen siiven sulista sukaset muodostavat tuon kierteen.
Eli et kääntele tai vääntele mitään mihinkään, vaan suorana laitat sulat kiinni.

[Kiul]

Kun sulitetaan koneella, niin sulituslaitteen kampa määrää sen kierteen tai suoruuden. Kierteisellä kammalla, jota jousimetsästäjät usein käyttävät, on vaikea ellei mahdoton sulittaa suoraan.

Itse en ole sitä sulan 'paikkaa' erityisemmin miettinyt vaan säätänyt kamman niin, että sulka mahdollisimman 'tiiviisti' seuraa nuolen vartta. Modernistina käytän puunuolissakin muovinokkeja ja liimaan nokit lopulliseen asentoonsa vasta sulituksen jälkeen. Voi sitten 'säätää' asentoa, jos haluaa.

[Poweri]

Mulla on sulituslaitteessa suora kampa,mutta sitä voi vähän säätää
eri asentoihin.(merkki Spigarelli).

[Santtu Risku]

jos haluat metsästysnuolen joka lentää kovaa metsästysetäisyyksille (n.30 m) niin suosittelen laittamaan kierrettä sulitukseen. se tuo myös lisää vakautta nuolen lentoon, ja on täten ehkä hieman tarkempi.
jos tarkoituksesi on ampua pitkää matkaa tai muuten vaan eikä metsästää niin vaivalta säästyy kun laittaa suoran sulituksen.

[Ekkorre]

[Ari Rantala]

[Santtu Risku]

joo, kyllä se hidastaa, mutta tämä hidastus tulee esiin vasta noilla 30 m ja åidemmillä matkoilla. Myös Flu-Flu nuolet vai mitä ne nyt onkaan on yleensä sulitettu kierteisesti ja jopa neljällä sulalla jotka ovat tavallista korkeampia. näitä käytetään paljon lentoon ammuntaan ja metsästykseen, jotta ohi mennyt nuoli ei niin kauas lentäisi.
Jos ei metsästä tai harrasta lentoon/korkeisiin kohteisiin ammuntaa, niin suosittelen pitkähköä matalaa ja suoraa sulitusta. tällainen sulitus vakauttaa nuolen hyvin varsinkin jos on oikeasti pitkä. vaikka 15-20 cm. tällaisia sulituksia on käytetty yleisesti lyhytvartisissa nuolissa etenkin pohjois-amerika tasankoalueilla intiaaninen parissa.
Eekkorre mainitsi tuossa tuon sulituksen painon, niin sillä nyt ei suoraan sanottuna ole mitään merkitystä, ellei sitten tee huippuhifi pituusammuntanuolta tms. Lähtönopeutta kun katsotaan, niin sulituksien paino on varmaankin viimeinen asia jolla on merkitystä.
Sulituksen ei myöskään tarvi normaaliin tauluammuntaan tahi muuhunkaan olla kovinkaan korkea.itse pidän 4 cm maksimikorkeutena omissa nuolissani. ei sillä ettäkö sen mittaisin, mutta näin näppituntumalla.

[Kiul]

Kyllä sulitus hidastaa lentoa, erityisesti jos se on kierteellä. Vaikutus vain on alle 30m matkoilla sen verran vähäinen, että se ei metsästyskäytössä juurikaan asiaan vaikuta. Sulituksen painolla kyllä on vaikutusta lähtönopeuteen ihan mitattavissa määrin ja sen takia nopeutta tavoittelevat talja-ampujat ovat muovisulkia käyttäessään siirtyneet yhä lyhyempiin sulkiin.

Seuraava esimerkki ei tietysti ole kovin relevantti perinnejousille, mutta omalla taljallani käy niin, että 2" muovisulkia ja 4" luonnonsulkia verrattaessa pieni painoero, 12-15 gr, saa aikaan sen että luonnonsulkainen nuoli on aina n. 30m etäisyydelle asti nopeammin perillä kuin muovisulkainen. Toisaalta luonnonsulkainen nuoli hidastuu sen verran tehokkaammin (lopussa), että muovisulkainen osuu mainitulta matkalta ylemmäs kuin luonnonsulkainen nuoli.

Kierteen vaikutus sulituksessa on saada nuoli pyörimään ja vakauttaa nuolen lentoa. Samalla yritetään minimoida 'vinoon' asennetun leikkurin ohjausvaikutusta.

[Juri]

Rod Parson Englannista kertoi ammuskelleensa pellolla 150 metrin päässä oleva puuta. Nuolet olivat sulitettu hieman viistoon, osa suoriksi ja osa kierteisesti. Suorina sulitetut nuolet lensivät noin metrin kauemmaksi kuin kierteiset samalla tähtäyksellä.
Ero hidastavuudessa oli hyvin pieni. Kierteiset sulat vakauttavat nuolen lennon kuitenkin nopeammin ja tehokkaammin.

Minäkin laitan sulat aina hieman viistoon. Suora sulitus hidastaa vähemmän mutta nuolen ei lennä niin vakaasti. Vaikutus tarkkuuteen saattaa olla lyhyillä matkoilla merkittävämpi kuin pitkillä.

[Tapio Miettinen]

Käytän suoraa sulitusta koska se on helpompi tehdä . Nuolet lentävät joka tapauksessa pyörien .
Talja-aikoinani kokeilin molempia mutta suurin ero oli varsinaisessa sulituksessa suoran eduksi lisäksi suoraan liimattuja on helpompi korjata maastossa .
Nyt on kokeilussa sulitus neljällä sulalla . Alku tuntuma on hyvä ja eipähän tarvitse huomioida miten päin nuolen laittaa jänteelle ja pitkät kalkkunansulat saa hyödynnettyä tarkemmin . En minä nuuka ole .

[Juri]

En ole koskaan joutunut korjaamaan sulitusta maastossa.
Suosikkiliimani on Saundersin sulkaliima, se on paksua mutta elastista. Sulkia ei saa irti nuolen varresta kuin veistämällä.
Geelimäinen pikaliima on myös toiminut ihan hyvin mutta se on kallista.

Yritän parhaillani löytää sopivaa koostumusta primitiiviselle vedenkestävälle kuumaliimalle. Koivuntuohiterva vaikuttaa aika lupaavalta.
Männynpihka ja shellakka ehtivät jäähtyä ennenkuin saa sulan paikoilleen, ovat myös turhan kovia ja hauraita. Mehiläisvahan lisääminen saattaisi auttaa.

[toni]

mutta miten kierteen suunta vaikutaa nuolen lentoon?
pyrkiikö se esm,ottamaan koukkausta?(sulituksen kierteen puolesta:oik/vas.)
tuota oon teoriatasolla joskus pähkäillyt...

mulla on muuten tököttiä=tuohitervaa muutama gramma,nuoliin en ole sitä vielä käyttänyt.kaikkeen muuhun pieneen kikkailuun kyllä...
kuivuneen tökötin pinta pitäisi saada vähemmän kosketusherkäksi.tämä mun klimppi jättää hiven nahkean pinnan.ehkä tuhkan hierontaa,tms?
ominaisuus voi toki olla erästäkin kiinni?

muuten on erittäin tiukaksi kuivuvaa.veikkaan sulan ennemin hajoavan päreiksi,ennekuin irrottavan yhtaan osaa sulan rankaa pois.

[Tapio Miettinen]

Mulla kyllä sulat irtoilevat kastuttuaan tai kun ammun kohteesta läpi . Haittaahan tästä ei ole kun onhan noita nuolia . Sulat on helpompi laittaa käsipelillä takaisin kun ne ovat suorassa . Olen käyttänyt kuuma liimaa, kontaktiliimaa , martinin sulkaliimaa , nestemmäistä ja hyytelömäistä pikaliimaa jne . Parhaana pidän hyytelömäistä pikaliimaa sulituksen helppouden ansiosta . Sulituksessa käytän ja parikymmentä vuotta omistamaani sulituslaitetta .

Jonkun sortin kuumaliima voisi olla hyvä . Sekä nuolen että sulan on oltava kuumia liimauksessa ja sulat eivät oikein välitä lämmöstä ja varren lämmityksessä jo kiinni olevat sulat irtoavat . Koostumuksessa olisi hyvä huomioida lämpötila vaikutukset - 30 - +40 c .

Neljän sulan nuolet ovat muuten pirun käteviä ampua . Katse voi olla kohteessa koko ajan kun nuolen voi laittaa kummin päin vaan . Eilen illalla ammuin niitä sekaisin kolmisulkaisten ja huomasin huomattavan eron ampumisen vaivattomuudessa nelikoiden eduksi .

[toni]

neli sulkaisen?hhhmmm.ehkä munkin pitäis koittaa asiaa..
omistan tosin tasan yhden nelisulkaisen nuolen,mutta se on flutari,ja sen kanssa olen taannoin kokeillut,hiljattain totuttelemaani;nuolen "vaistolinjan"nostoa silmäni alle.
tätä ennen olen ampunut ankuroimalla nokin suupieleen.
toi tosin on jääny kokeilu asteelle,koska mutu vaan vie laukaistaessa nokin suupieleen,koitti ajatella mitä hyvänsä...

muta tuossa silmän holeille nokitettuna se haittasi todella paljon tähtäämistä,mutta flutarin sultuksen koon huomioon ottaminen,niin kyllähän se on selvää....

silti tää varmaan pitää laittaa kokeiluun.normimmilla sulituksen kooilla.
kun tähtäyslinjan korotus on edelleenki vasta kokeilun alla....

[Kiul]

[Juri]

On se kyllä vähän hidasta liimaa mutta hiton hyvää ja riittoisaa.
Löysin viime keväänä metsäradalta pakan alta turpeesta edellisenä syksynä sinne hukkaamani nuolen. Sulista oli haivenet mädäntyneet irti mutta ruoti oli vieläkin tiukasti liimattu.

Yleensä sulkien välillä on riittänyt 2-3 tupakkia kuistilla putkeen + vessassa käynti taikka kerrosvoileivän tekeminen & syöminen . Koiran kusetustakin olen kokeillut onnistunein tuloksin.

Ennätykseni Saundersin liimalla on 10 nuolta 1 päivässä, se oli lauantai. Ensimmäinen sulka heti kun heräsin, viimeiset menivät yöleffan mainostauoilla.

[jtahola]

[Kiul]

[Basileo]

Itse kokeilin tässä äsken UHU hart-liimaa joka on tarkoitettu etupäässä balsalle mutta on hyvä puuliima muutenkin.Kuivuu nopeasti mutta ei niin nopeasti kuin syanoakrylaatti.Toimi hyvin.
Liimaa pitäisi löytyä ainakin askarteluliikkeistä,olen käyttänyt sitä toisessa hobbyssani, puisten purjelaivapienoismallien rakentamisessa.

[Rivet]

Kumma juttu, että minulla sulat pitää ihan tavallinen puuliima. Kerran ammuin nuoleni pöheikköön ja sinnehän se hävisi. Kuukauden päästä serkkuni koira tuli kyseinen nuoli hampaissa leikkimään. Vain yksi sulka oli irronnut, tosin loput olivat varsin kuraisia. Hyvin oli kestänyt Suomen sateisessa suvessa.

[heiluri]

Siinä käyttämäni sulitukset,taaemmassa (anteeksi alumiinikeppi) nuolessa kuusi vapaallakädellä leikattua ja etummaisessa ylisiisti nelituumainen,noissa ei ole mitään isompaa eroa maks. 30 metrin matkoille.
Isosulkainen on jahti ja maastoammunnoissa kätevämpi,ainoa miinus on melkoinen tuuliherkyys.

[Emil Lindfors]

Sulkien liimaamiseen minun mielestäni ehdottomasti kätevin on kontaktiliima. Pitää erittäin hyvin, kunhan on hyvälaatuista esimerkiksi bostik. Huonoakin on olemassa. Parasta kontaktiliimassa on helppous. Väittäisin että saan sulat liimattua kymmeneen nuoleen puolessa tunnissa.
Olen huomannut, yllättävän usein, että kaikki eivät ymmärrä miten kontaktiliima kuuluu käyttää kun eivät vaivaudu lukemaan mitä paketissa lukee. Käyttävät sitten tavallisen liiman tapaan ja valittavat miten hankalaa on liimata, pitkää kuivumisaikaa ja huonoa pitoa ...
Tavallisia käyttönuolia, joissa täydellinen ulkonäkö ei ole pääasia, liimaan yleensä kolmen tai neljän sarjoissa. Ensin merkkaa kynällä sulituksen paikan, pienet viivat kynällä riittää, sitten levittää liimaa kauttaltaan nuolien ympärille merkkien väliin. Sen jälkeen liimaa kaikkiin sulkiin. Kun viimeisen nuolen sulkiin on saanut liimat, voi jo aloittaa kokoamaan ensimmäistä. Tökkii vain sulat kiini toinen toisensa jälkeen, pysyy heti. Itse käytän pahvinpalasesta taitettua kampaa ihan vapaalla kädellä. Voiko olla helpompaa!?
Ainakin etupää kannattaa sitoa ohuella langalla, ettei löydä sulkaa törrröttämässä kädestä. Takapää kannataa sitoa pidon varmistamiseksi. Itse sidon yleensä koko sulan, jos vain viitsin...

[Simo Hankaniemi]

Olen käyttänyt ihan vaan erikeeperiä jo vuodesta 1969. Ei ehkä ole paras liima, mutta sisällä liimattaessa ei tarvitse hengittää liuottimien käryjä. Sidon sulat lisäksi etu- ja takapäästä. Veteen ammuttaessa puuliima pehmenee valkoiseksi, mutta kuivuu taas muutamassa minuutissa.

[jkekoni]

Myös veden kestäviä puuliimoja on olemassa.

[Ekkorre]

Viimeisimmät sulitukseni olen tehnyt pitkälti samoin, kuin Emil Lindfors kuvaili, tosin sitonut (laiskuuttani) vain etupäästä ja käyttänyt sulan pitelemisessä kahta teipillä yhteen saranoitua rimanpätkää. Kätevältä tuntuu. Kontaktiliiman käyttö tosiaan tuntuu äkkiseltään jotenkin nurinkuriselta, koska liiman annetaan kuivua ennen liimausta.

Ihan ensimmäiset nuolet tuli sulitettua erikeepperillä ja sekin toimi ihan hyvin, tosin sulkaa piti pitää paikallaan, kunnes liima kuivui. Sulituksen kestävyydessä ei ollut ongelmia, vaan jostain syystä nuolet hävisivät, katkesivat tai joutuivat koiran tai kissan pureskelemiksi ennen sulkien irtoilua.

[Matti Matinpoika]

[kaitsu]

Kumpikos pitäisi tehdä ensin, sulitus vaiko nuolivarren pintakäsittely? Äkkiseltään kun tuntuisi ettei ainakaan huokoisten materiaalien liimaamiseen tarkoitetut puuliimat ota kunnolla kiinni lakattuun tai vahattuun tms. pintaan. Eli kumpi ensin lakka vai sulat? Olis ensimmäinen tusina nuoliaihioita tykötarpeineen tulossa ja liimana on tarkoitus käyttää Kiillon B3:sta.

[Lehtis]

Älä ainakaan öljyä tai vahaa tikkuja ennen sulkia kokonaan. Tenupohjaisella petsillä voit värittää, mutta silloinkin olen huomannut, että sulkaliimat vaativat hiukan pitemmän kuivahtamisajan, kuin puhtaalle puulle liimattaessa. Pikaliimoja en ole testannut, mutta rasvassa/vahassa sekään tuskin kestää kunnolla kiinni.

Jos värjäät, se siis kannattaa tehdä ennen sulitusta, tai sitten on oltava vakaa käsi pensselin varressa, sillä tenupetsi kiipeää vikkelästi sulkiin ja näkyyhän se, jos käytät vaaleita sulkia.

[Juri]

Lakatun varren päälle toimii parhaiten sulkaliima tai geelimäinen pikaliima. Puuliimat eivät tartu imemättömään pintaan.
Öljyjen, vahojen ja rasvojen päälle ei tärtu mikään. Silloin on parasta liimata sulat ennen pintakäsittelyä.

Puuliimat (jopa vettäsietävät) kannattaa mielestäni ehdottomasti varmistaa nyörityksellä sulkien päistä. Ne nimittäin pehmenevät kovasti kostuessaan.

Suosikki pintakäsittelyni on yksi kerros puutarhahuonekaluihin tarkoitettua teak-öljyä. Ensin pienellä pensselillä sulkien väliin, sitten rätillä varteen.
Annetaan kuivua vuorokausi jonka jälkeen vielä sipaistaan 0000-teräsvillalla silkin sileäksi.

[Ari Rantala]

Hetipitiliimaa minä olen käyttänyt ja liimannut koko ruodin matkalta.

Pelkkä päistä liimaaminen tai sitominen aikaansaa mielestäni "lepattava pressu" ilmiön. Sulka ei ohjaa vaan lepattaa miten sattuu ja jarruttaa ihan liikaa. Aiemmin sidoin molemmat päät ja tein vielä harvahkon punonnan välillekin. Nykyään olen laiska ja kun nuolet ovat kulutustavaraa en jaksa tärvätä niihin liikaa aikaani ja sidon vain etupään. Ruodin terävä pää ei raavi kättä eikä jousta ja pysyy nuolen matkassakin ihan hyvin

[Olli]

Tänne samaan topicciin laitan kysymyksen kun en omaa viitsi tehdä näin pienelle kysymykselle. Elikkäs voinko sulittaa nuoli harakoiden/rätsien sulilla?? Vielähän niitä saa ampua 10pv ilman erikoislupia.

[Nanook - pakkasen poika]

Vähän pieniähän nuo harakan ja räkättirastaiden sulat on, mutta kyllä siipisulilla voi yrittää, ehkä myös harakan pyrstösulilla. Jos sinulla on mahdollisuus ampua variksia, niin niiden sulat olisivat vähän suurempia.

En ole tätä itse kokeillut, mutta pienillä sulilla voisi kokeilla sulittaa neljällä sulalla kolmen sijasta. Vähän niin kuin fluflunuolet sulitetaan. Voisi tulla ohjausvoimaa ja perään jarrutusta hieman lisää.

[Olli]

Eipä variksia oo näkyny liiemmin maassa. Ammun mieluummin piekkarilla täällä koska kummiskin niin lähellä asutusta.

[Ekkorre]

Harakan siipisulista saa ehkä maailman kauneimman väriset sulitukset, mutta kestävyyden kannalta paljon parempia sulkia löytyy vaikka millä mitalla. Niin pienillä sulilla kannattaa ehkä kokeilla tavallisen halkaistun ja liimatun sulituksen sijaan primitiivisempiä menetelmiä, joissa sulka kiinnitetään kokonaisena. Ja yksi vaihtoehto on sitoa tavallisia rintahöyheniä sulituksen eteen lisäjarruksi.

[Simo Hankaniemi]

Joku mainitsi neljän sulan sulituksen olevan kätevämpi siinä suhteessa, ettei tarvitse katsoa, kummin päin nuoli tulee jouseen. Ei sillä ole käytännössä suurta väliä kolmenkaan sulan kanssa, mikä on syynä siihen, että kolme sulkaa on ollut se yleisin ratkaisu. Jos tilanne on nopea, en katso koskaan, kummin päin nuoli on jousessa. Ei katsonut Ishikään ja sama pitää luultavasti paikansa yleisemminkin. Myöskään Hiawatha-ammunnassa ei katsota nuolia, vaan katse on taivaalla, kun yritetään ampua mahdollisimman suuri määrä nuolia ennen ensimmäisen putoamista maahan.

[Iivana]

Uhu hartilla sulat on liimattu pääosan harrastusajasta. Sekä pikaliimalla. Hartti pitää hyvin.
Aluksi kokeilin sulkaliimoja, mutta eipä ne ollut harttia kummempia. Harttia sai kakskytä vuotta sitten paikallisesta kirjakaupastakin. Alumiiniin laitoin pikaliimalla.
Sulkina kaupallista kalkkunaa, tarhattua hanhea (pehmeämpiä kuin luonnon) sekä luonnonsulkana metsoa, teertä ja hanhea.
Kaupallisissa kalkkunoissa olen joskus ohentanut ruotia vielä hiomalla.
Puuhunammuntanuolissa neljä korkeaprofiilista sulkaa toimii paremmin kuin kolme flu-flu sulkaa.
Puuöljyä minäkin olen käyttänyt ja teräsvillalla vetänyt satiiniksi öljyn kuivuttua. Tikkurilan öljyä purkista. Katku on kaamea, mutta kuivuu suhteellisen nopeasti. Vahaa lisännyt pintaan silloin tällöin.
Vahva luonnosulka on hieno, että eipä niitä viitsi käyttää katoaviin käyttönuoliin. Otan kyllä saalislinnuista kaikki sulat ja käyttökelpoiset höyhenet talteen. Osaan höyhenistä on erehtynyt koukkuun sidottuna useampikin erämaapurojen pilkkukylkinen "mörkö".

[woodcutter]

Havaitsin hyväksi liimaksi myös Pritt liimapuikon.
Näyttää olevan pesunkestävää .
On sopivan tahmaista joten sulkien kiinnitys on suht helppoa.
Väsäilin "upseerisetin" lopulta valmiiksi tuolla liimalla. 5-10 min kun antaa kuivua niin voi jo seuraavan sulan liimata.
4" kalkkuna shield on ollut yleensä hankala liimata pikaliimalla,mutta tohon liimapuikkoon tykästuin heti.
Motonetistä tuon ostin,tais muutaman euron maksaa.
Taitaa kyllä saada melkein joka tavaratalosta myös.

Nuolet on käsitelty sprii pohjaisella petsillä eikä tuottanut minkäänläisia ongelmia.
Pikaliimalla liimatessa tuo petsi kyllä haittaa.

[Joel]

Sulat ruotiamyöten kokomatkalta titebond- liimalla ja eteen punos. Sulat (3)ovat pääasiassa 5 tuumaa pitkät tai enemmän ja asetettuna hieman kierteelle.

[Hannu]

[Joel]

Hioitko ruotien päät tasaiseksi, suht loivaksi "kiilaksi"? Tulee sutjakkaampi.

[Lehtis]

Jos nuoli haukkaa pokaa, on nuoli liian jäykkä tai sitten jänneväli liian matalalla, jolloin sulitus/nyöritys osuu pokaan ennen jänteeltä irtoamista. Oikeanlainen ohitus ei kuluta juurikaan jousta, kun nuoli sen kuuluisan "jousiampujan paradoxin" vaikutuksesta oikein viriteltynä parina jousen kanssa kiertää luikertaa pokan ohi.

[heikki]

[Hannu]

No enpä minä mitään hionut... Suoraan vaan paketista nuoleen olen nuolet kiinnittänyt...

Nuolet hiukan jäykkiä, seuraava nuolisatsi on hiukan pidempää ja tuntuu testien perusteella toimivalta.

Siis tuo jousen vaurio johtui ilmeisesti siitä, että punos oli aivan liian paksu (jänteen keskipunoslankaa) ja lisäksi liimattu kivikovaksi kovettuvalla pikaliimalla, nuolikin oli normaalia lyhyempi versio... Mutta tekemällä oppii, jatketaan harjoituksia...

Pitänee lainata emännän ompelulankoja seuraavaan satsiin...

Mutta vielä, miten sen langan saa pysymään? Keskipunoksen tyyliin jätetään lankaa punoksen alle ja kiristetään? Liimaa päälle?
Pikaliima kovettuu tosiaan kivikovaksi, olisiko parempaa vaihtoehtoa?
Ja millä sitä sulkaa hiotaan?

[Juri]

[jousipata]

Kynsilakka on täälläkin todettu erittäin toimivaksi ja nopeaksi nuolten teossa.

[Emil Lindfors]

Liima kannattaa laittaa punoksen ALLE. Pitää huomattavasti paremmin eikä kulu pois. Levittää vain hieman liimaa nuoleen ja sitoo päälle. Ylimääräiset voi sitten levittää sidoksen päälle, tai pyyhkiä pois.

Aloitan sidoksen yksinkertaisesti pyörittämällä lankaa tiukasti nuolen ympärille niin että langan pää jää sidoksen alle. Siistiä ja helppoa.

Lopetus nokkipäässä on hieman mutkikkaampi, ainakin selittää Kun sidottavaa matkaa on jäljellä noin puoli senttiä, muodostetaan langasta lenkki. Sidontaa jatketaan nyt tällä lenkillä niin, että langan loppupää (siis se joka tulee kerästä) jää sidoksen alle, pää kohti sidoksen alkua. Kun sidoksen lopullinen pituus on saavutettu, lopetus kiristetään. Tämä tehdään vetämällä langan päästä niin että lenkki häviää ja sidos on tiukka. Lopuksi lanka katkaistaan.

Toivottavasti tästä saa jotain selvää. Voisi joskus laittaa kuvia...

[J Menna]

Täällähän on vaikka mitä puhetta sulituksesta, mutta huomasin eilen ihan uuden asian!

Itselleni uuden.

No, lainasin nuoliani ja rikkinäisinä sain takaisin ja yksi hävinnytkin... Tyypillinen lainan antajan ongelma. Lainaaja tuntee pistoksen maksassaan.

No tämä ei ollut se uusi asia, vaan huomasin kummallisen asian korjatessani sulitusta yhteen nuoleen. Nuoli on ostonuoli ja ilmeisesti saman lafkan kuin mistä falcon lasikuitu "pitkäjouset" tulevat. Oli sen setin mukana.
Miten tän kertoisi selkeästi.
Sulkaa perästä päin katsottaessa sulka kaartui luonnostaan vasemmalle. Eli siis normi siipisulka. Mutta sulka oli sulituslaitteella käännetty perästä päin katsottuna oikealle!!!?
Eli sulan perän keskikohta oli "keskellä" nuolta ja kaartui siitä hieman oikealle, vastaan luonnollista kaartumistaan! Katsoin muut saman setin nuolet, kaikki samalla tavalla tehtyjä.
Mitä helvettiä, onko mulla mennyt jotain nuolenteossa perustavan laatuisesti ohi?
Jos sulka on luonnostaan taipuvainen vasemmalle niin olen tietysti laittanut sen siihen samaan suuntaa "hieman vinoon". Eli korostan kierrettä sulan suuntaan. Ihan snadisti. Nyt se oli tehty sulan vastaisesti.
Kokeilin tätä kyllä kerran itsekin, mutta palasin oitis takaisin omaan metodiini.

Kaksi ajatusta.

- Tehtaassa tehdään kaamealla vauhdilla ja ihan sama miten ne menee. Kuhan tehdään.
- Vai tuleeko siihen sulkaan joku "jännite" kun se on omaa "perussuuntaansa" vastaan ja sulka ohjaa näin jännitettynä nuolta paremmin?

Epäilyttävää.

How, toverit. Kertokaa.

[Ile]