Jousi

[Tuukka Kumpulainen]

On aika aloittaa keskustelu yhdestä modernin suomalaisen primitiivijousikulttuurin kulmakivestä, tussusodasta. Veteraani Hankaniemi heitti ilmaan ajatuksen toiminnan elvyttämisestä American Roundin jälkilöylyissä ja aiheesta.

Konkarit voisivat alustukseksi kertoa tussusodan varhaisvaiheista Suomessa, kurantimpi ajatustenvaihto seuraa perässä. Milloin järjestämme Turussa kunnon jousitaistelun? Minä ainakin olen mukana.

[Simo Hankaniemi]

Homman keksi Seppo Haltsonen 1970-luvun alussa. Hän oli lukenut kirjasta "Pitkä Keihäs" blackfoot-poikien survival-pelistä, missä käytettiin aseina puupäisiä kolkkanuolia. Osuman saanut "kuoli" eli putosi pois pelistä. Seppo teki tästä nuolityypistä pehmeämmän version taittelemalla nahkasuikaleen haitariksi, asettamalla sen kärjettömän nuolenvarren päähän ja päällystämällä tämän neliömäisellä nahanpalalla, joka sidottiin ja liimattiin tiukasti varteen.

Seppo teki tämän nuolen porukkansa leirillä Kråkön saarella Porvoon edustalla. Seppo kokeili nuolen toimivuutta vaimonsa veljeen, jonka hän käski kävellä tiettyyn suuntaan, ampui testinuolen selkään kysyen: "Sattuiko?" Ei kuulemma sattunut ja uusvanha urheilulaji oli syntynyt.

Seposta mitään tietämättä luin saman kirjan 1960-luvun lopulla ja sovelsin kavereineni ja veljieni kanssa blackfoot-ideaa sellaisenaan Hämeenlinnassa ilman pehmennyksiä. Tätä hardcore-versiota pelattiin 1969-1972. Ei voi suositella, se ei ollut "tussusotaa".

Olin ensimmäisen kerran Haltsosen tussusodassa kesällä 1981 Kolin leirillä käydessäni. En tiedä, oliko sitä pelattu myös edellisenä kesänä Ikaalisten Haltsos-leirillä.

[Tuukka Kumpulainen]

Oletko koskaan testannut kuinka pitkälle tussunuoli lentää vastaavaan taulukärkiseen nähden?

Nahastakin tehtyjen klunssien kovuudessa tuntuu olevan isoja eroja. Jotkut ovat tuntuneet suunnilleen puisilta ja sellainen kun klosahtaa esim. kurkunpäähän tai ohimoon voi leikki muuttua todeksi. Se, kuinka iso tussusta tulee ja kuinka tiiviisti se on "pakattu", varmasti myöskin käytetyn nahan ominaisuudet, vaikuttavat tässä. Silmään tulleen nuolen ei tietysti tarvitse olla edes kova tehdäkseen lopullista vahinkoa. Paintball-maski voisi olla asiaa?

[Santtu Risku]

se joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön. tässä lajisa pitää olla koville jätkille ja tussuille eri kilpailusarjat. kokemuksesta voin sanoa, että tällainen tussunuoli joka ei satu ei lennäniin lujaa ettäkö siinä olisi meininkiä. itse olen saanut pehmustetusta kärjestä polveen noin 10 m päästä.jousessa oli 50 paunaa ja pelinä juuri tämä survival. sillä jalalla ei sitten kävelty muutamaan tuntiin kunnolla, mutta hauskaa ja jännittävää oli.
olen myös vahingossasaanut hylsynuolesta rintalastaan. jousi oli sama kun tussunuolessa. hegitys sattui jaoli hyvin vaikeaa seuraavat muutaman minuuttia. jokin paunarajoitus olisi sopiva, sillä onhan niitä tussuja täällä suomessakin. peli tosiaan on tosi hauska ja jännä.

[M.Reinikainen]

Hmm... Jousi sotaa! Mukana ollaan aina kun vain mahdollista.

Asioita joita itse noudatan:
Jouselle paunojen yläraja 35.
Tussunuolen kärjen minimi halkaisia 4cm.
Kaikki laukaukset ammutaan kaulan alapuolelle.
Suojana voi olla mitä vain mikä ei ole muovia(suojalasit ovat poikkeus)

Noilla säänöillä olen ainakin itse pärjännyt tähän saakka.
Olen myös jossain vaiheessa tekemässä maalinoulia joilla voisi vaivatta ampua jopa 60 paunasellakin lokkarilla(mutta silloin jo sattuu). Idea on että tekisi viinipullon korkeista kärjet jotka päälystettäisi nahalla jonka päälle tiukka kerros villaa ja koko kärjen päälle sitten kangas joka lopulta kastettaisiin maalissa.

Mulla on tällähetkellä kolme noulta tehtynä ja kakki ovat halkaisioiltaan noin 6-7 sentin levyisiä ja huomattavasti etupainoisia.
Tämän hetkiset painot noille noulille ovat olleet kuivina 35-45 grammaa ja maalissa kastetut noin +60grammaa. Eli vetovastuksia voisi kaiketi pikkasen nostaa jousissa.

[Dan The Master]

Tuttu homma tuo tussusota. Tosin vaan viinipullonkorkki oli mullakin kärkenä ja paunoja 20. Mukavaa oli silti.

[Simo Hankaniemi]

[quote="Tuukka Kumpulainen"]Oletko koskaan testannut kuinka pitkälle tussunuoli lentää vastaavaan taulukärkiseen nähden?

Nahastakin tehtyjen klunssien kovuudessa tuntuu olevan isoja eroja. Jotkut ovat tuntuneet suunnilleen puisilta ja sellainen kun klosahtaa esim. kurkunpäähän tai ohimoon voi leikki muuttua todeksi. Se, kuinka iso tussusta tulee ja kuinka tiiviisti se on "pakattu", varmasti myöskin käytetyn nahan ominaisuudet, vaikuttavat tässä. Silmään tulleen nuolen ei tietysti tarvitse olla edes kova tehdäkseen lopullista vahinkoa. Paintball-maski voisi olla asiaa?[/quot

Eipä ole tullut kokeilluksi pituusammuntaa tussunuolella. Tussun koko tietysti vaikuttaa paljonkin, jotkut tekevät niistä melko pieniä, minä kannatan isompia. Melko varmasti kantama jää alle sataan metriin. "Taistelussa" niitä voi käyttää ehkä 30 m etäisyydelle saakka, kun kohde katsoo toiseen suuntaan. Normaali käyttöetäisyys on alle 20 m.

Olemme nuorina pelanneet ilman suojuksia, mutta vanhempana ja viisaampana olen sitä mieltä, että jonkinlainen päänsuoja on ehdoton välttämättömyys. Ainakin silmät täytyy suojata esim. muovisilla iskunkestävillä suojalaseilla ja pään ympärille voi kiertää rätin ohimoiden ja korvien suojaksi. Visiirillä varustettu jääkiekkokypärä on melko hyvä, kun korvien kohdalle kiinnittää palat jotakin kovaa materiaalia. Paintball-kypärä on hyvä, mutta näkyvyys verkon läpi ei ole yhtä hyvä kuin jääkiekkokypärän visiirissä. Jotkut ovat tehneet raakanahasta omia kypäräsommitelmiaan.

Jotkut vastustavat suojusten käyttöä, mutta nämä kaverit on syytä jättää pelin ulkopuolelle. Pehmeäkin tussunuoli päähän osuessaan tuntuu lähinnä aasin potkulta.

Jousten paunaraja on hyödyllinen kahdeltakin kannalta. Se vähentää riskejä ja tekee taistelijat tasa-arvoisemmiksi. Jousen ei tarvitse olla jäykempi kuin 30-35 paunaa. Tussusodissa käyttämäni jousi on 33 -paunainen ja sen teho tuntuu aivan riittävältä, lisää ei kaipaa.

[elvis]

En ole koskaan tällaista toimintaa harrastanut, mutta äkkiseltään
ajateltuna nuolista kannattaisi tehdä niin kevyitä kuin mahdollista.
Tällöin jousen tehoa voisi kasvattaa ja nuolet lähtisivät kovempaa,
mutta eivät satuttaisi niin paljoa. En tiedä sitten, miten niitä tekisi
kevyemmiksi. Hiilikuitu?

Tuosta paunarajoituksesta sen verran, että mun mielestä ei kannata
laittaa mitään rajoituksia, vaan tehdä joku sovittu välinetesti. Paras
tapa olisi, että jotakin koekaniinia ammuttaisi paljaalle kankulle, ja
tämä saisi päättää, että onko osuma riittävän tehoton . Nojoo...
mutta siis jotakin tämän tapaista, ehkä ammunta johonkin testikalvoon,
joka ei saa hajota tms...

[Tuukka Kumpulainen]

Kevyt ja isonuppinen nuoli lähtee kyllä lujaa mutta hidastuu myös älyttömän nopeasti. Jotta peli olisi taktisesti mielenkiintoista, pitää "suoran tulen" yltää 30 metrin hujakoille. Muuten päädytään bofferipelleilyyn, jossa jousimiehen pitää juosta melee-etäisyydelle että nuolella voi osua.

Paunarajat ovat vähän heppoinen ohjeistus niin kuin jokainen jousentekijä tietää (35-paunaisista jousista ammuttujen nuolten liike-energia voi vaihdella kymmeniä prosentteja), mutta antavat toki osviittaa kalustolle. 30-paunaisella on hitusen nopeampi ampuakin kuin jäykemmällä, kun vedon voi ihan suosiolla jättää käsille.

[Simo Hankaniemi]

Paunarajan tarkoitus ei ole tehdä jousista samanlaisia, vaan osapuilleen samanluokkaisia. Käytännössä ei ole merkitystä ampuuko yhden henkilön 30-paunainen paremmin kuin toisen 30-paunainen. Nuoletkin ovat erilaisia ja samoin ampujien kyky käyttää jousta ja väistellä nuolia.

[Juri]

Tää haluaa mukaan kans!

Paunaraja jouselle kuulostaa ihan hyvältä jutulta.
Mielestäni erityisesti kärjet saisivat olla standardi-samanlaiset joka jannulla. Ei tuntuisi reilulta tulla ammutuksi kovemmilla kärjillä kuin mitä itse käyttää. Turhan mutkikas kärjen rakenne voi myös aiheuttaa monenlaisia probleemeja, irronnut tai muuten vahingoittunut kärki voi olla hengenvaarallinen.

Löytyisiköhän esim. urheiluliikkeistä jotain sopivia pehmeähkön pinkeähkön kevyehköjä palloja noin neljän sentin halkaisijalla? Samantapaista materiaalia kuin crocs-kengät.Pallon muoto olisi lento-ominaisuuksiltaan lättäpäätä paljon parempi, joustaakin enemmän.
Tälläisiä kärkiä olisi helppo valmistaa.
Nuolen vartta varten voi porata reiän teräväreunaisella putken pätkällä. Reiän sisältö taas lähtee irti kapeakärkisillä pihdeillä. Sopivan tiukalla reiällä kärki pysyy varressa ihan itsestään.

Solumuovi ainakin on tarkoitukseen liian pehmoista, tasapäisen nuoliaihion saa työntämälläkin helposti läpi.

Tussujousella ja nuolilla olisi hauskaa treenata, niillähän voi ammuskella melkein mitä vaan ja missä vaan.

[TH]

Tussusodasta muualla maailmassa ja vähän meilläkin.

Saksalaiset intiaaniharrastajat oppivat ja omivat tussusodan suomalaisilta joskus 1990-luvulla. Kovin suosittua siitä ei koskaan ole tullut, mutta ex-Itä-Saksan alueella jonkunlainen porukka sitä harrastelee. Muutama vuosi sitten olin mukana taistelussa jossa taisi olla n. 30 henkeä yhteensä, useimmat tuollaista teini-ikää tai parikymppisiä.

Saksalaiset myös ottivat touhun nimen suomen kielestä ja kutsuvat sitä nimellä "Tussow Spiel".

Saksalaiset kekseliäänä kansana ovat kehitelleet tussuja eteenpäin Simon aiemmin kuvaamista nahkatussuista. He liimaavat solumuovin tapaisesta kamasta useampia kerroksia päällekkäin, leikkaavat muotoon ja poraavat niihin reiän nuolen vartta varten. Tällaisen tussun voi varastotilanteessa ottaa pois varsista ja tökätä käyttöä varten niihin. Kitka pitää tussut aivan hyvin paikoillaan.

Ostin nipun moisia tussuja ja annoin koekäyttöön nuorisolle. Toisin kuin saksalaisten käytössä, suomalaisnuoriso sai nuolen varret osasta tussuista läpi muutamassa päivässä. En oikein tiedä mistä ero johtuu, jousien vahvuuksissa ei ollut mitään eroa. Ehkä suomalaisnuoret ammuskelivat enemmän huvikseen suoraan ilmaan mistä nuolet maahan tippuessaan hiljalleen porautuivat tussuista läpi.

Vastaavaa ideaa kokeiltiin Suomessakin 1980-luvun alussa käyttäen retkimakuualustoja materiaalina. Se oli kuitenkin paljon pehmeämpää kuin tuo saksalaisten käyttämä materiaali ja nuolenvarret tulivat hetkessä läpi. Tuo saksalaisten matsku on ehkä jotain esim. hiomapaperin alustana käytettävää suhteellisen tiivistä solukumia tai vastaavaa. Jotain työkaluihin liittyvää mielestäni kuitenkin. Vaikea selittää kun ei itsekään kunnolla tiedä.

Saksalaisten tussuissa on se erittäin hyvä puoli että ovat suhteellisen isoja ja suhteellisen kevyitä. Tämä vähentää sekä nuolten nopeutta että vahinkoa jonka tekevät ja on hyvä asia turvallisuuden kannalta.

Unkarissa ja Tsekeissä ovat intiaaniharrastajat ainakin 1980/90-luvulta harrastaneet tussusotaa pienimuotoisesti. Siellä intiaaniharrastukseen kuului (kuuluu?) kiinteästi eri "heimojen" leirit jotka sotivat keskenään. Pienellä määrällä osallistujia on kuulemma ollut tussunuolet aseinaan. Tästä minulla on vain toisen käden tietoja. Ymmärtääkseni jouset ovat olleet heikompia kuin Suomessa ja jousin/nuolin sotijoita häviävän pieni osa osallistujista. Taistelu ei siis ole ollut varsinaista tussusotaa vaan intiaanien sodankäynnin toisintoa jossa seassa tussujousimiehiä.

Amerikassa on pieni intiaaniharrastajien joukko joiden leireihin kuuluu pääosin ratsain käytävä taistelu ratsuväkeä yms. valkoisia esittäviä harrastajia vastaan. En itse koskaan ehtinyt todistaa taistelua, mutta näin välineet. Periaatteessa ovat täysin meikäläistä tussuarsenaalia vastaavat. Tussujousien lisäksi käyttävät tuliaseita ja erilaisia pehmustettuja nuijia yms. Jälleen kyseessä ei ole puhdas tussusota, vaan sotaleikki jossa osa aseista on tussuja. Esimerkiksi tuliaseen osuma on täysin vastaanottajan kunniantunnon varassa. Logiikkansa periaatteessa että jos kohde näkee "tähdätyn laukaisun", olisi hyväksi jos "kuolisi". Suomalaisessa tussusodassahan on perinteisesti ollut vastaavat säännöt jossa kohde määrää, tosin tussunuolten kohdalla yleensä osuman huomaa varsin selkeästi.

Amerikkalaiset kutsuvat tussunuoliaan nimellä "bee wok". Ne ovat reilusti raskaampia kuin suomalaiset. En tullut ostaneeksi yhtään nuolta itselleni, mutta tutkin ne ja myöhemmin sain valmistusohjeet. Suunnilleen näin rakennetut: Pohjaksi otetaan kaupallinen klunssinuoli jossa kuminen kolkka, siis kumitulppa joka levenee. Sen päälle laitettiin jälleen jotain solumuovin/kumin tapaista ainetta, oliko siellä seassa vielä joku vanerikiekon tapainen estämässä varren läpituloa. Koko komeus kiedotaan eristysnauhateippiin ja vielä upotetaan jonkinlaiseen sulaan muoviin jota kutsuvat jollain "työkalukahvamuovi" tms. nimellä. Lopputulemana tussu on erittäin raskas, ehkä kolmin-nelinkertainen paino isoonkin suomalaiseen tussuun verrattuna ja todella iso. Pituutta tussulla kymmenkunta senttiä ja halkaisijaa ehkä kuutisen senttiä. En koskaan päässyt kokeilemaan kuinka lentävät, mutta voisin vannoa että erittäin huonosti. Mikä lienee tarkoituskin vahinkojen välttämiseksi.

Suojavarusteita (silmä- tai pää-) ei käytetä missään yllä kuvatuissa versioissa tietääkseni.

[elvis]

[Juri]

Korkkisesta hiomatuesta voisi myös tehdä tussuun tukevan kartiomaisen kantaosan jonka eteen sitten liimaisi vaikka solumuovia. Tussusta saisi muotoiltua pyöreäkärkisen eikä tarvitsisi päällystää teipillä tai lateksilla.
Mielestäni olisi hyvä ettei tussun kovuus ja paino muuttuisi märkänä.

Kannatan suojalaseja sekä kypärää. Kyllähän se nuoli saisi sen verran lujaa lentää että myös sattuu osuessaan. Mitä se sellainen sota nyt on jos ei osumia tarvitse pelätä?

Välineet tosin olisi ehkä hyvä tarkastaa ennen käyttöä. Nuolen varret tulisi valmistaa varmasti suorasyisestä puutavarasta. Osuessaan viistosti katkennut varsi menee vaivatta lihasta läpi. Tussun halkaisija saisi olla sellainen ettei sitä saa esim 40 millisestä renkaasta läpi kuin väkisin.

Onko 35 paunainen jousi vielä kelvollinen vai liian vahva?

[jtahola]

Tuli mieleen saiskos tussupään sellasesta solumuovipötkylästä, joita myydään lapsille uimarannoille kellunta-leluks. eri värejä ja katkasee vaan sopivan pätkän ja muotoilee tarvittaessa. Tai löytyisköhän rautakaupoista vesijohtoputken ympärille eristeeks tarkoitettua solumuoviputkee pienemmällä kuin 15-20 mm reiällä.

[Juri]

Nuolen varsi menee solumuovista kevyesti läpi työntämälläkin, kokeile vaikka. Siinä pitäisi olla jokin lujempi kerros välissä joka levittää varren pään iskun suuremmalle pinta-alalle.
Tussun rakenne saisi kyllä olla sellainen että sen pystyy kuka tahansa valmistamaan helposti saatavilla olevista materiaaleista.

[Simo Hankaniemi]

[Simo Hankaniemi]

[Rakonczay]

Ensi viikolla pitäisi mun päästä ampumaan ihmisiä. Keskiaikaseuramme säännöissä vaaditaan tietynlaista blunttia nuolen päähän ja lisäksi anti bouncing device nokki päähän. Myös nokki on vaarallinen jos nuoli kimpoaa jostain tai jää maahan huonoon kulmaan.

Koska kerhomme on amerkkalista syntyperää niin turvavarusteet on sitten aika hulppeat, katsotaan saadaanko musta kuvia jakeluun lähes täyden haarniskani kanssa.

[Juri]

[tuomas]

[Simo Hankaniemi]

[Juri]

Suoritin testejä massapalloilla, vaikuttaa mielestäni varsin lupaavalta.

Nämä ovat siis pehmeähköstä paperimassasta pyöritettyjä askartelutarvikkeita. Halkaisija 50 mm, paino noin 18 grammaa. Pienempiäkin oli kaupan. Yhdellä kyljellä on pallon keskivaiheille ulottuva kartiomainen reikä. Hinta Tiimarissa oli 1,20 € / 3 kpl.

Reijän poraaminen 7,5 mm poranterällä ei onnistunut mitenkään, paperi vain kietoutui terän ympärille ja repeili minne sattuu. Kärkiteroittimella muotoiltu varsi kuitenkin meni valmiiseen reikään tiukkaan ja suoraan.

Ampumiset hoitelin 33 paunaisella nopeahkoheittoisella black locust (valeakaasia)-jousella. Jouseen spinetettu 25-30# nuoli muuttui kärjen painon vaikutuksesta turhan notkeaksi joten vaihdoin tämäkämpään 40-45# varteen. Tämä lensikin jo nätisti ja suoraan, tosin aika hitaasti kun painoa nuolelle kertyi yhteensä 42 grammaa.

Törmäystesteissä jämäkkään solukumipakkaan kärki päästi muikean pläjähdyksen ja jätti paperiseen rengastauluun laakean kraaterin. Pallon muoto suippeni jonkun verran mutta varsi ei päässyt läpi.
Sivulautaan ampuessa pallon pää litistyi, tämän jälkeen nuoli ei enää lentänyt suoraan vaan ohjautui sattuman varaisesti suuntaan tai toiseen.
Kärki ei kuitenkaan irronnut eikä varsi tunkeutunut paperimassan läpi.
Kyllä siinä saattaa osumasta läski vähän tummua mutta muuten ei kovin vaaralliselta näyttänyt.

Kokeilin vielä ampua pallon taustaan sekä sivulautaan 50 paunaisella vaahterajousella sekä terävällä messinkikärjellä varustetulla nuolella, silläkään yhdistelmällä en saanut nuolta pallon läpi.
Pituutta en onnistunut ampumaan kuin noin 55 metriä.

Täytyy seuraavaksi kokeilla vielä pienempiäkin massapalloja, arvelisin niiden halkaisijan olevan noin 30 mm. Ne lentäisivät varmasti vielä tarkemmin ja pidemmälle. Täytyisi myös testata ihmiseen, löytyykö vapaaehtoisia?

[Juri]

Törmäystesti kuvia:

[M.Reinikainen]

No perhana Juri!!
Tuohan on juuri sopivaa tavaraa tussusotaan.
Multakin noita paperimassa palloja on jo jonkin aikaa nurkista löytynyt ja nyt niillekkin saa lopultakin hyvän käyttö tarkoituksen.

Sori, mutta en aijo tulla vantaale asti ammuttavaksi, kun kerta täällä on yhtä halukkaita ampujia jotka mielellään mua ampuisivat
Menempä heti houmenissa kokeilemaan, että miltähän kaukussa tuntuu kun tollanen pamahtaa.

[Santtu Risku]

käsittääkseni kierikissä nämä kivikausimarkkinat tms hässäkät on aika lähellä jo, niin voisiko siellä ottaa erän tussusotaa?

[Juri]

Haa, nyt löytyi 40 millin halkaisijalla toisesta Tiimarista!
Painoa pallolla on 8 grammaa eli noin 125 grainia. Reikä oli vähän piukka mutta sen sai suurennettua laittamalla teroitetun varrenpätkän porakoneeseen tai nuijimalla vasaralla sisään.

Tälläisillä pitäisi jo lentää pitkälle ja suhteellisen tarkasti. Luulisin kuitenkin että kannattaa laittaa ainakin 5 tuuman sulitus.
Littaan ammutun massatussupallon voi nopeasti korvata uudella. 5 kappaleen pussi maksoi 1,20 €, arvelisin että jostain saisi myös isommissa erissä ja halvemmalla.

Johan nyt on kumma jos ei pääkaupunkiseudulta vapaaehtoisia ihmisuhreja löydy. Täytyy sitten vetää pitkää tikkua!
Onko Turkulaiset muka kovempia jätkiä?

[M.Reinikainen]

Itse olen vain hieman tyhmä

En sittenkään ehtinyt kokeilemaan noita omia massapallonuolia kun kierikin kamojen korjailu vei koko päivän (harmi). Maanantaina sitten uudeleen kokeilemaan.

[Mazku]

Jei, tuun heti mukaan sotimaan!

Minusta 30 tai 35 paunaa on sopiva jousen jäykyysraja.

Kannatan silmä/kasvosuojuksia.

Jurin kärki idea kuulostaa hyvälta, mutta ne kuulat ovat tosi pehmeitä. Ihmettelen että ne kesti edes tauluun tömäsyä ilman että ne meni läpi.
Pitää munkin kokeilla

Jos haluaa solumuoväkärjet kestämään niin voi laittaa kolikon nuolenvarren ja solumuovin väliin. Varsi ei tule läpi.

[Juri]

Juupa, massapallot ovat pehmoisia mutta sitkeitä, pakkautuvat iskusta vain piukemmalle.

Kokeilin tänään niitä pienempiä 40 millisiä.
Näillä palloilla nuoli lensi pitkälle ja tosi hyvin, 8 millisellä (5/16") 30-35 paunaisella nuoliaihiolla toimi oikein hyvin. Nuolen keveydestä johtuen sen iskuvoima taustaa vasten näytti myös melko vaarattomalta.
Kärjen kiinnityskin onnistui yksinkertaisesti työntämällä ja nitkuttamalla varsi sisään.
Nyt solukumitaustaan ammuttaessa työntyi pallon päästä esiin selkeä ulkonema, noin 15 milliä halkaisijaltaan. 50 paunaisella jousella ja ohkaisella holkkikärjellä ammuttaessa pallon pää repesi mutta kärki ei siltikään päässyt läpi. Puuta päin ampuessa meni vain litteäksi.

Muuten olisivat aivan loistavia mutta nuoli aihion kärki kaipaisi vielä jonkilaista leventämistä jotta saisi hieman laajemman pinta-alan paperimassaa iskua vastaanottamaan. Jonkinlainen vartta leventävä holkki kärjen takana voisi toimia, kuten esim. polkupyörän venttiilin mutteri. Täytyypi testailla lisää.

Kokeilkaa ihmeessä muutkin!

[Juri]

Hurraa, nyt sain koehenkilön ja ihan Helsinkiläisperäisen vielä!
Tämä herra tosin saattaa ampua takaisinkin.
Eli lähiaikoina luvassa testattua tietoa eikä mitään jossittelua. Vammat ja ruhjeet dokumentoidaan huolellisesti.

Reinikainen saattaa silti olla Suomen kovin jätkä, tuskin meidänkään älynlahjoissa paljoa hurraamista ole.

Laitahan Simo pian ohjeita siitä nahkatussusta että voidaan vertailla!
Onko kenelläkään vanhaa visiirillä varustettua lätkäkypärää?

[Simo Hankaniemi]

Sorry, että kuvasarja nahka-/kangastussun teosta on viivästynyt. Tulin aamulaivalla Ruotsista. Täytyy yrittää huomenna tehdä kuvaus ja laittaa se tänne.

Paperimassapalloista ei minulla ole mitään kokemuksia. Systeemi kuulostaa helpolta. Pallojen kestävyys selviää vain kokeilemalla. Nuolet saavat maastossa kovaa kohtelua osuessaan puihin ja kiviin. Nurmikentällä kestävyys on varmaan parempi.

[Juri]

[darkus]

Jebs. Airsoftia pitkään harrastaneena voin sanoa, että jos leikissä on tarkoitus saada osumat selville, on iskun oltava turvallinen, mutta silti sellainen että tekee äänen ja pienen iskun että kuuluu varmasti se OSUI huuto.

Noi massapallot on hyviä. Itte tein ihan mielenkiinnosta sellasia kuin Jurilla, mutta nuolenvartta ei ollut teroitettu, laitoin reiän pohjalle ensin nahkapalan ettei varsi vaan tule läpi, ja sitten päälystin pallon vielä nahalla jottei se mene ihan muruksi.

35 paunaisella jousella kantomatka oli hieman viistoon ammuttaessa yli 40 metriä ja sille matkalle vauhti hidastui jo aika tavalla. Varmaan aika täydellisiä. Nahkainen pinta antaa mukavan napsahduksen ja kivuliaan nipistyksen paljaalle iholle.

[Simo Hankaniemi]

Kuvasarja kangastussun teosta.

[Simo Hankaniemi]

Tussun voi tällä tavalla tehdä kankaasta tai nahasta. Tarvitaan vain lisäksi tukevaa lankaa, liimaa ja sakset. Kankaan laadulla ei ole väliä, kunhan päällimmäinen kangas on suhteellisen tukevaa, jotta se kestää kulutusta. Kuvassa oleva on telttakangasta.

Aluksi leikataan suikale, joka tulee täytteeksi päälliskankaan alle. Jos yhdestä palasta ei tule riittävän isoa möykkyä leikataan lisää tavaraa. Suikaleet rullataan ja tämä asetetaan tylpän nuolenvarren päähän.

Rulla peitetään päälliskappaleella, joka voi olla neiliömäinen, tai nahasta tehtäessä sen voi leikata jo aluksi esim. nelisakaraisen tähden muotoiseksi istuvuuden parantamiseksi. Täyterullaa on syytä painaa hyvin vartta vasten ja asetella päällinen napakasti, jotta tussu pysyy tiukkana, eikä ala käytössä nuljua varren päässä. Tussu sidotaan paikalleen tukevalla langalla, jota kierretään pari kierrosta ja tehdään tiukat solmut. Tämä ensimmäinen sidos tehdään heti tussun taakse ja tiukalle.

Tämän jälkeen päälliskankaan "pyrstöä" voi leikellä saksilla, jotta kangas ohenee vähitellen vartta vasten. Sitten sitomista jatketaan. Lankaa kierretään kankaan päiden yli varteen saakka ja tehdään solmut. Lopuksi lankasidos peitetään liimalla, mikä suojaa kulumiselta ja varmistaa tussun pysymisen varressa.

Tussujen kuntoa on syytä tarkkailla. Nämä kyllä kestävät päiväkausien yhtäjaksoista ammuskelua, mutta lopulta päällinen kuluu rikki ja joissakin tapauksissa varsi alkaa vähitellen tulla täytteen läpi. On myös syytä tarkastaa, että liimaus pitää ja varsi ei pääse irtoamaan tussusta. Jos tussu alkaa nuljua tämä on helposti parannettavissa sitomalla muutama tiukka kierros lankaa heti tussun taakse.

[Rakonczay]

Suoraan sanottuna noi teidän nuolet näyttää sellaisilta, että en ihan helpolla uskalla niiden eteen tulla. Riski siitä että rakenne hajoaa ja saa pelkän nuolen varren silmäänsä on liian suuri.

Keskiakaseuran viime viikon sodissa meillä oli todella turvalliset tamineet ja teollisesti valmistetut bluntit, mutta lähes 30 astetta varjossa sai meidän parhaatkin liimat sulamaan niin että bluntit alkoi pyöriä, vaikka aamulla teltasta kaivettaessa ne oli ihan lujaa kiinni.
Mielestäni pelkkä narun varren ympäri sitominen ei ole riittävän turvallista.

Mulla on kypärä jossa on 2 cm ristikkoväli, jottei bluntit mene siitä läpi. Teidän nuolten kanssa käyttäisin miekkailumaskia.

[Ari Rantala]

[Tuukka Kumpulainen]

No, Simon esittelemällä kärkimallilla on tulitettu Suomessa ihmisiä 1970-luvun alusta asti. Kukaan ei ole vielä vammautunut pysyvästi edes näköelimistään, vaikka 99% matseista on otettu maksimaalisella riskillä ilman mitään suojuksia. Nuolen pitää lentää pitkälle ja niin lujaa että osumia pelkää jotta hommassa on mitään mielekkyyttä.

Ilman silmäsuojuksia en minäkään kentälle lähde. It's all fun and games until someone loses an eye, kuten Amerikassa sanotaan.

[Simo Hankaniemi]

Esittelemäni tussumalli on osoittautunut rakenteeltaan täysin turvalliseksi. Rakenne ei hajoa kuin ajan kanssa kulumalla, eivätkä liimat ole koskaan sulaneet tai pehmenneet. Mutta pään suojus täytyy mielestäni olla, sillä osuma silmän ohella ohimoon tai korvaan voi olla tuhoisa. Myös purukalusto voi olla vaarassa, jos tulee suora osuma. Päänsuojukset kyllä heikentävät aina näkyvyyttä ja ovat enemmän tai vähemmän epämukavia, mutta sellainen täytyy olla. Lisäksi on käytetty perinteisiä tasankointiaani-kilpiä, eli raakanahasta tehtyjä pyöreitä 45-50 cm kilpiä, joita kannetaan olkanauhasta keskivartaloa suojaamassa. Pääsääntöisesti pyritään osumaan jalkoihin ja takaapäin selkään.

[Tuukka Kumpulainen]

Pannaanko ehdoksi vesavarret? Eivät katkea läheskään yhtä helposti kuin rima ja murtuvat useimmiten tylpästi toisin kuin poikkisyiset rimavarret, joiden katkopinta on tavallisesti viisto ja tappavan terävä.

Pajunvesoja ei voi sallia, sillä ne paukkuvat poikki kaikista helpoimmin.

[Simo Hankaniemi]

[Juri]

Kiitoksia ohjeista Simo!

Vaikuttaa aika pätevältä. Narusidos ei ainakaan irtoa nuolesta, vaarana kuitenkin on että narun mahdollisesti löystyessä löystyessä pussi lerpsahtaa pois varren pään edestä. Vaara voidaan kuitenkin välttää käyttämällä kelvollisia hyväksyttyjä solmuja, kelvollista hyväksyttyä nyöriä (esim. pellavaa) sekä lisäämällä punoksen ja varren väliin vedenkestävää liimaa.
Tussun osien mitat ja materiaalit pitäisi myös mielestäni standardisoida, ei luulisi olevan vaikeaa. Minkähän levyinen ja pituinen oli kuvasarjassa käytetty kangas(?)suikale, entä päällispala?

Solukumi taitaa olla esitetyistä vaihtoehdoista tähän mennessä huonoin. Siitä tuntuu menevän läpi melkein mikä vaan.
Massapalloja taas ei todellakaan kannata mennä tuomitsemaan ennen kuin on kokeillut. Huonona puolena (miksei hyvänäkin) tosin on niiden kertakäyttöisyys.
Nahka/kangas tussuja voi käyttää pidempään mutta mistä tietää varmasti milloin ne on aika vaihtaa uusiin? Ne ovat myös aika raskaita.

[toni]

joo,se hesalais vahvistus rasvailee täällä jo innoissaan linimentillä pakaroitaan:)
mutta missä juri ja tussut??
joudun muuten lainaamaan sulta joustasikin,koska sattuneesta syystä mulla ei nyt ole sellaista.en myöskään pääse nyt käsiksi vesa aihioihinikaan:(
mutta tiedäthän:jaettu ilo on kaksinkertainen ilo:)...myös nuoli hanukassa:)

simon mainitsemaan selkään:sehän on hyvä holli,mutta kyllä sieltäkin löytyy mm.hyvin pinnassa olevia,suhteessa selkälihaksistoon lähellä olevia sisäelimiä.
mut noiden parin hollipaikan lisäks mua mietityttää ainoastaan kaulan ja niskan seutu,kuten alavatsa elimineen sekä kasvot.

joku krav maga tapainen(idealtaan),pehmustettu pääsuoja visiirillä varustettuna(tarra nauhat)vois olla hyvä ja liikkumista vain vähän rajoittava kapine.
voiskohan saman hoitaa esm.kypärämyssyllä jonka alle laittais kevyesti jotai sitkasta tavaraa/vällyä?

entä testataanko pelit enne tantereelle menoa johonkin sopivaksi katsottuun taustaan?nottei tule yllätyksiä.....

[toni]

...niin piti vielä kans kysellä noista kilvistä.
onko niitä mahdollista pitää kiinteinä,käteen sidottuina tarjunta kappaleina jotka ei vaadi jousi käsiltä esm.erikseen jousen kantoa/kilven alas laskua/ampumista?
yms.erillisiä suorituksia ja liikkeitä,jotka teettäisi mahollista sähläilyä tavaroiden alas laskemisineen sun muineen.....

[Santtu Risku]

ei tollasilla tussuilla mitä simo ja juri on esittäny ole syytä huolia kun päähän ja kaulaan tai kasseille tulleesta iskusta. jos on niin kaukaa ammuttuu ettei pysty kunnolla tähtäämään niin ei se myöskään niin paljoa damagea tee.
pointti nyt on kumminkin siinä, että kun leikitään sotaa oikeilla aseilla niin vaara on aina olemassa, ja se on osa pelin jännitystä ja itse peliä.
sellanen bofferisota on ihan surkeaa kun ei oo sitä jännitystä että pitää pysyä koskemattomana tai sattuu.
pääsuojus on hyvä ehdotus. jokin kääritty huivi toimii ihan hyvin. pehmentää iskua ohmoon ja takaraivoon.
vaarallisin osumakohta on takaraivon ja niskan välissä oleva ydinjatke joka toimii yhtenä hermostokeskuksena. jos siihen kohdistuu tollanen isku niin se on henki pois tai jonkin sortin halvaus, eli siihen jokin suoja on must. päähän ei niinkään kun vertaa tähän.
ja jätkille tietty jotkin pallisuojukset. kaikki sen osaa kuvitella jos ampuu 40# jousella ja tollasella nujakärjellä kasseille.

[Juri]

[toni]

hyvältä näyttää,tai jotain sen suuntaista.... :)

jos tohon sais jonkun sopivankokoisen prikan kierrettyy väliin?
kun oisin osannu varautuu,niin oisin ottanu talteen muutama päivä sitten ampumani supikoiran,mutta se maatuu jo tuolla....se siitä lihaskudoksesta.

[Ari Rantala]

[Juri]