Jousi

[PekuVee]

KUVA: http://194.29.195.32/atlatl/pics/reedking.jpg
Kuuluisa Ati-Atihan juhla pidetään aina tammikuun kolmannella viikolla Kalibon kaupungissa Aklanin maakunnassa, joka sijaitsee Panayn saarella. Esiintyjän kypärä ja kilpi on tehty jostain bambun sukuisesta ruokokasvista. Mies on myös maalannut kasvonsa mustiksi, koska saaren alkuperäiset asukkaat olivat hyvin tummia verrattuna myöhemmin saarelle asettuneisiin malajeihin. Ati-Atihan juhla on hyvin vanha vaikka siihen on myöhemmin istutettu kristillistä sisältöä. Ati-Atihan festivaalinaamio on vaikuttava esimerkki kuinka tärkeä materiaalia bambu, jota alueella kasvaa n.200 eri lajia on ollut paikalliselle kulttuurille. Bambusta tehtiin talot, käyttöesineet, soittimet, kalastus- ja metsästysvälineet, vesillä liikkumisen välineet jne.

Minä uskon että Atlatl-heitin - tai miksi sitä onkaan sanottu silloin - on syntynyt juuri tällaisessa yhteisössä, jonka materiaalinen kulttuuri on rakentunut erittäin vahvasti ruokokasvien tehokkaaseen hyödyntämiseen. Päätelmäni perustuu mm. siihen, että atlatl-heittimen nuoli on varsin epäintuitiivinen keksintö. Jos ajatellaan sen esikuvana pidettävän keihästä, niin vaatii melko vahvaa näkemystä muuttaa sen rakennetta ja käyttötapaa yhdellä kerralla. Jotta yleensä älyäisi kovertaa puisen keihään takaosaan kartiomaisen kolon heittimen kynttä varten, täytyisi ikäänkuin koko keksintö olla valmiina ajatuksena mielessä. Mielestäni tällainen kehityskulku on hyvin epätodennäköinen. Sitä paitsi muinaiset arkaaiset keihäät olivat pikemminkin raskaita isku- ja survomisaseita joita ei voinut heittää noin vaan menemään, koska tällöin metsästäjä olisi jäänyt lähes aseetta.

Tehdessäni ensimmäistä kertaa nuolta bambusta, tajusin että sen sisus on jo valmiiksi ontto. Mitään koloa ei siis tarvitse keksiä kovertaa, päinvastoin, tällainen suora, ohut, kevyt ja kestävä projektiili suorastaan houkutteelee tutkimaan erilaisia käyttötapoja. Uskonkin, että atlatl-mekanismi on syntynyt ensi kerran juuri tällä tavalla, jollain kosteikkoalueella joko jo Afrikassa tai ihmisen matkalla kohti eteläistä Aasia ja Australiaa. (Muuten: Jean-Jaqcues Annaudin ohjaamassa ja Anthony Burgessin kirjoittamassa filmissä "La Guerre du Feu" eng. "Quest for Fire" on erinomaisesti kuviteltu ja kuvattu juuri tällaiset puitteet ja välineet.)

Atlatl-heittimen tehokkuus on kuitenkin ollut ilmeisesti niin suuri, että se on kopioitu myös seuduille joilla ei bambua kasva. Eli onton bambuprojektiilin sijasta on jouduttu todellakin kaivertamaan kolo keihään/nuolen peräpäähän. Massiivipuisina ne ovat varmasti olleet raskaampia kuin alkuperäiset bambuiset ja aikanaan on alettu myös kiinnittämään niihin sulat paremman osumatarkuuden saavuttamiseksi. On tässä yhteydessä mielenkiintoista muistaa, että paleointiaanien saapuessa Itä-Aasiasta kuivaa maata olleen Beringin salmen kautta Amerikan mantereelle, he eivät tunteneet vielä jousta. On arvioitu, että jousi otettiin siellä käyttöön vasta ajanlaskumme alkuaikoina. Ymmärtääkseni Australian aboriginaalit eivät tunteneet jousta lainkaan, vaan he ovat meidän päiviimme asti metsästäneet Woomeralla tai Ameralla (=atlatl). Uuden-Guinean atlatl-nuolet olivat sitäpaitsi aina sulattomia.

Tähän liittyen uskon myöskin, että jousi-ase ei olekaan kehittynyt atlat-tyyppisestä heittimestä, vaan pikemminkin tulenteossa käytetyn kaariporan soveltamisessa muuhun käyttöön. Onhan niin, että jos toisessa kädessä on suora keppi, jossa on kitkan korventama kärki ja toisessa kädessä kaari, jossa on kiinnitettynä ja jännitettynä naru, niin siitä on äärimmäisen lyhyt matkaa jousella ampumiseen. Tarvitaan vain hienoista virittelyä. Toinen perustelu tälle uskomukselleni on sekin, että jousi ei ole kokonaan korvannut atlatl-heittimiä, vaan niitä on käytetty rinnakkain (esim. Atsteekit), eskimot ovat käyttäneet niitä harppuunoidessaan hylkeitä, koska jousi olisi epäkäytännöllinen vaatiessaan kiikkerässä kajakissa KAHTA kättä. Vastaavia syitä saattaa olla muitakin. - PV

[Vieras]

Vipukeihäs saattaa myös olla jossakin suhteessa heittonuoraan, jota on vielä antiikin aikana on käytetty keihäänheiton tehostamiseen. Kenties ensin tuli heittonuora ja puinen vipu on vasta siitä kehitetty ajatus. Tai sitten toisin päin. Minustakin tuntuu loogiselta, että vipukeihäs on kehitetty trooppisilla alueilla. Ihminenhän levittäytyi Afrikasta Aasiaan paljolti rannikoita pitkin, helpointa reittiä.

Joskus näkee mainittavan, että vipukeihäs olisi keksitty Euroopassa mammutin metsästykseen, mutta se tuntuu epätodennäköiseltä. Kyllä mammutinmetsästys on ollut ehkä se erikoistunein tapa käyttää vipukeihästä. Kevyemmistä uhreista on lähdetty liikkeelle.

Australiassa on kyllä tunnettu jousen käyttö ennen eurooppalaisten tuloa. Mutta sitä käytettiin hyvin rajallisella alueella pohjoisrannikolla. Ja eri puolilta Australiaa on löydetty 5 000 vuoden takaa kivikärkiä, jotka ovat samanlaisia kuin muun maailman kiviset nuolenkärjet. Jostakin syystä jousen käyttö taantui Australiassa. Samantapaista kulttuurikatoa tunnetaan muualtakin maailmasta.

Jousi ei tullut Amerikkaan 2 000 vuotta sitten, vaan paljon aikaisemmin. Vanhimmat alaskalaiset nuolenkärkinä pidettävät kärjet ovat 11 000 vuoden takaa. Atlatl oli kuitenkin käytössä vielä 1920-luvulla Meksikossa.

[Tuukka Kumpulainen]

Olen kuullut muuallakin tämän teorian jousiporasta jousiaseen esikuvana. Onko jossain joitain varmuudella paleoliittiselle kivikaudelle ajoitettuja jousiporan osia? Muistan lukeneeni paleoliittisesta koivukepinpätkästä, jonka toinen pää oli hiiltynyt; löytö on tulkittu mahdolliseksi jousiporan poraksi. Poraa on tietysti voitu pyörittää käsin vedettävän hihnan avullakin, ilman jousta.

Jousiporahypoteesi on mielestäni hieman epäilyttävä. Asiallisesti valmistetun jousiporan kaari on jäykkä, eikä taivu juuri mihinkään, ja sen jänne on, ennen jänteen kiertämistä porakepin ympärille, täysin löysä. Ainakaan omilla jousiporavälineilläni ei pystyisi "ampumaan" edes yrittämällä, saatikka vahingossa. Ö-luokan eloonjäämisoppaissa kuvaillut porajouset, jotka on tehty "kimmoisasta vesasta", saavat jänteen lipsumaan toivottomasti tulentekoa yritettäessä.

Jousi on ilmeisesti keksitty eteläisillä alueilla, joissa alkuperäiskansat ovat nykyaikoihin asti tehneet tulensa käsiporilla, tulisahoilla ja -auroilla, huomattavasti jousiporaa helpommin valmistettavilla välineillä. Jousipora on ollut suosittu lähinnä pohjoisilla seuduilla. Egyptiläisillä oli kyllä viimeisen päälle tehtyjä jousiporia...

Jo hominidit ovat varmasti taivutelleet käteen osuneita notkeita keppejä, ja todenneet niiden iskevän vihaisesti näpeille, kun irti päästää. Briljanttia älyä on vaatinut idea kepin voiman valjastamisesta sen päihin kiinnitetyn nuoran avulla.

[Tuukka Kumpulainen]

[PekuVee]

[MikaNuotio]

Löyty sitten vipukeihäs videota http://tradgang.com/cgi-bin/ultimatebb.cgi?ubb=get_topic;f=17;t=000049

Osa I itse asiaa.

Osa II on rajua kamaa.

Lopun on kakkaa.

[Vieras]

Muistaakseni olen nähnyt jossakin julkaisussa kartan, jonka mukaan jousta on käytetty Australiassa nimenomaan mantereen puolella suppealla alueella. Valitettavasti en muista lähdettä. Sen tarkempaa tietoa minulla ei asiasta ole.

Olen myös nähnyt valokuvan jousesta, joka on kerätty Australian aboilta, mutta esine on myöhäiseltä ajalta ja saattaa olla eurooppalaisten vaikutteiden perusteella rustattu. Kenties joku abo on saanut idean valkonaamalasten jousileikeistä.

Jousen tulon ajankohtaa Amerikassa ei voida kiistatta osoittaa. On tietysti makuasia pitääkö 2,8 cm:n mittaista projektiilin kärkeä nuolen vai heittokeihään kärkenä. Minä äänestän nuolenkärjen puolesta. Mitään todistetta ei ole siitä, että jousi olisi Amerikassa myöhäinen ilmiö.

[PekuVee]

[Simo Hankaniemi]

Eri tutkijoilla on erilainen käsitys tästä asiasta. Voit tutustua aiheeseen tarkemmin esim. gradustani "Pohjois-Amerikan tasankointiaanien jousiammunnasta, aseen alkuperä, typologia ja käyttöominaisuudet". Se on vuodelta 2003 ja löytyy Helsingin yliopston kulttuuriantropologian laitokselta.