Jousi

[Simo Hankaniemi]

Luin viime yönä netistä kiinnostavan antropologisen artikkelin koskien varhaisten hominidien metsästystaktiikkaa. Linkkiä siihen ei nyt ole, mutta ehkä se löytyy, kun googlettaa "endurance running, hunting".

Varhaisten hominidien metsästysmenetelmistä ei paljon ole kirjoitettu ja siitäkin suuri osa soopaa. On myös väitetty, ettei metsästyksellä ole voinut olla suurta osuutta taloudessa aikana, jolloin leikkaavakärkisiä keihäitäkään ei vielä ollut. Vanhimmat keihääthän ovat pelkkiä polttamalla ja kiveä vasten hankaamalla teroitettuja seipäitä. Tällainen keihäs iältään 300 000 - 400 000 vuotta on löydetty ainakin Saksasta.

Artikkelin kirjoittajan mukaan pitkän matkan juoksu oli oleellinen osa metsästystaktiikkaa. Ihminenhän on suden jälkeen nisäkkäiden kestävin juoksija ja tämä ominaisuus on kehittynyt evoluution kuluessa vain juoksemalla. Jos varhaiset hominidit olisivat hankkineet ruokansa vain keräilemällä ja jyrsijöitä nuijimalla, niin ihminen olisi edelleen yhtä kehno juoksija kuin muut simpanssit tai gorillat.

Afrikan kuumassa ilmastossa isot ruohonsyöjät pystyvät pitämään ruhonsa lämpötilan vakiona vain liikkuessaan rauhallisesti kävellen. Pakotettuna raviin tai laukkaan nämä elukat lopulta "kuumenevat liikaa" ja ovat ajon lopussa helppoja saaliita alkeellisellakin keihäällä metsästävälle. Tuloksena on siis jonkinlainen lämpöhalvaus. Tämähän näytettiin joitakin vuosia sitten TV:ssä, kun bushmanni metsästi ison antiloopin juuri tällä tekniikalla.

Yllä kuvattua tekniikkaa on siis jonkin verran käytetty aivan nykyaikaan saakka. Tarahumara-intiaanit Meksikon Sierra Madre -vuorilla ovat pyydystäneet sikäläisiä hirvieläimiä samalla tavalla viekä 1900-luvulla. Ja preeriaintiaanit ottivat kiinni villihevosia samalla tavalla, eli juoksemalla. He käyttivät hyväksi sitä, ettei eläin juokse pakoon koskaan suoraa linjaa, vaan laajassa kaaressa. Intiaani oikaisi ja väsytti tällä tavalla vähitellen hevosen, kunnes se voitiin lassota. Juoksussa voitiin käyttää myös sopiviin kohtiin sijoitettuja vaihtomiehiä.

Juokseminen palveli hominideja myös raatojen hyväksikäytössä, kuten Tansanian hadzat ovat tehneet 1900-luvulle saakka. Haaskalintujen lentelyä tarkkailemalla saadaan vihje haaskasta ja tällöin muut työt lopetetaan ja juostaan mahdollisimman nopeasti paikalle. Ihmisellä on suhteessa hyeenoihin ja moniin muihin haaskansyöjiin se etu, että muut liikkuvat lähinnä öisin ja ihminen on päiväeläin. Myös kyky ryhmätyöhön ja alkeellisetkin aseet parantavat mahdollisuuksia karkottaa muut haaskalta.

On varsin helppoa tajuta, miten kyky tai jopa pelkkä halu juoksemiseen on vaikuttanut evoluutiossa. Ne urokset, joilla motivaatio on ollut suurin, ovat saaneet käyttöönsä enimmät haaskat ja metsästystilaisuudet, kun passiivisemmat urokset ovat tyytyneet kaivelemaan nenää leirissä ja odottelemaan lihantuojien saapumista. Lihamiehinä juoksijoilla on tietenkin ollut parhaat mahdollisuudet astua enimmät naaraat ja näin juoksutaipumukset ovat yleistyneet populaatiossa.

[Dan The Master]

[Simo Hankaniemi]

Ymmärsit aivan oikein, evoluutiota vie eteenpäin luonnonvalinta, eli sopeutuneimmat lisääntyvät eniten. Juoksemisen kohdalla parempikuntoisuus oli seurausta motivaatiosta. Mitä enemmän haluaa juosta, sitä paremmaksi kunto tulee. Kaikilla ei varmaankaan ole ollut samanlaista juoksemisen halua, minkä tiedämme hyvin nykyihmisistäkin. Pienet fysiologiset mutaatiot, jotka helpottivat juoksemista, vaikuttivat varmaan hyvin nopeasti koko populaation juoksukykyyn, kun vähänkin parempi kyky tiesi aina lisääntyvää lihamäärää. Ja liharavinto (ja rasva) olivat välttämättömiä aivojen kasvulle.

[Rakonczay]

Jep, nykypäivänä nuoret ei selviä edes armeijasta ja pääsee silti lisääntymään naaraiden kanssa. Pitäkää nyt naiset edes joku raja kenelle annatte
Muutaman sadan vuoden kuluttua valkoinen rotu on kuollut sukupuuttoon ja "neekerit" hallitsevat maailmaa, koska heillä on vahvimman valinta ollut käytössä pidempään

[Santtu Risku]

siitä vaan niskasta itteään siis kiinni ja pois sen koneen äärestä ja juoksemaan.
Muistan kuinka afrikassa poikasena asuessani tulit odellakin aina juostua paikasta toiseen, kuten paikalliset tekivät. Harvoin kukaan paikallinen nuorukainen käveli 5 km matkaa.
Tuo taipumus on valitettavasti jäänyt. Täällä lähinnä katsotaan kieroon jos juoksee kaupungilla reppu selässä hölskyen.
Tuosta mitä Rakonczay sanoi, niin on myös muita syitä tähän kehityksen suuntaan. Mustien ihmiset geenit ovat vahvempia, ja esimerkiksi siinä missä tumma ihomväri on dominoiva ominaisuus geeneissä, on valkoinen resessiivinen. Ihmisellä on vielä olemassa tällainen hajuaistin tapainen feromoneihin perustuva seksihaju. Erityisesti naisilla tämä on miehiä vahvempi. Tämä "hajuaisti" tunnistaa automaattisesti kaukana omasta geeniperimästä olevat yksilöt ja "primitiivisesti" suosii näitä yksilöitä. Eli siis kansankielellä sanottuna näin yleisesti alitajuntaisella tasolla mitä kauempana omasta geeniperimästä, sitä enemmän ihmisen alitajunta tykkää näistä seksikumppaneina. Sitten valitetaan, että mustat miehet saa enemmän ja vie meidän naiset. Muuttaisivat afrikkaan, niin jo heruisi kummasti paremmin. etenkin vähän päihtyneenä, jolloin nämä "primitiiviset" vaistot tulevat tavallaan esiin, eikä estoja ole.
En olekaan tiennyt että ihminen on suden jälkeen kestävin nisäkäs juoksemaan. Mielenkiintoista.

[Juri]

Hoo! Olenkin välillä ihmetellyt miksi minulla on käynyt niin omituisen hyvä flaksi vaikka kaikenmoisia alfa-uroksiakin on ollut aina tarjolla. Jopa äitini joskus ihmetteli samaa. Vastaus on siis se että olen outo ja haisen kummalta!
Mihin tämä evoluutio on oikein menossa?

[Simo Hankaniemi]

Evoluutiolla ei ole mitään erityistä suuntaa, eikä tarkoitusta. Eliöt vain joutuvat sopeutumaan ympäristön muutoksiin, jos haluavat jatkaa selviytymistä.

Santun kommenttiin täydennykseksi, niin ellen väärin muista, tämä mahdollisimman vieraan kumppanin suosiminen koskee enemmän naisia, miehet suosivat fysiologisesti samanlaista kumppania.

Pariutuminen on primitiivisemmissä oloissa yllättävän suorasukaista voimapolitiikkaa. Luin hiljattain löytöretkeilijä Samuel Hearnen kokemuksia chipewyan-intiaanien parista 1700-luvulta. Ainakin Hearnen mukaan kuka tahansa mies saattoi ottaa haltuunsa toisen miehen vaimon, jos voitti miehen ensin painikilpailussa. Kyse oli maailmalla yleisestä pystypainista, missä ei saa lyödä eikä potkia. Tukasta tai korvista vetäminen oli sallittua. Parhailla painijoilla oli 6-7 vaimoa. Pojat harjoittelivat painia innokkaasti nuoresta pitäen tosiasiat tietäen. Raaka peli saattoi olla heikkojen miesten kannalta ikävää, mutta ilmeisesti se teki chipewyan-heimosta vuosi vuodelta riskimmän.

[jkekoni]

... ja tuki heimon selviämistä paremmin kuin puukko tai jousiottelu.

[toni]

mä näkisin,ettei kehityksellä ole mitään jana tai lineaariasta suuntaa,paitsi sopeutuma (aina vain ja alati), mutta sekin voi olla hyvin monipuolista, ja mitä monipuolisempaa, sen varmemmalla pohjalla lajin säilyminenkin on (vrt.tehoviljellyt kasvilajikkeet-maatiaislajikkeet).
oli ravinto mikä hyvänsä. jokatapauksessa se muuttuu ajan saatossa kuten elinympäristökin biotooppeineen sekä zoonoosit,loset,jne...
kovin lihaksikkaita nuo juoksuihmiset eivät uskoakseni voi olla.
suuri lihasmassa vie paljon energiaa, ja pitää lämpöä yllä.
ehkäpä monipuolisen ravinnonkäyttöön orientoituneen yhteisön sisällä jaettiin luontevastikin eri ravinnon tai veden hankintaan liittyvät hommat,tarve-aineide hankinta,jne?

tästä veivaan aasinsiltana nykyihmisen monimutkaisine sosiaalisine verkostoineen. käsittääkseni varsinkin naisilla,ja miksei myös miehilläkin?seksi ei ole aina pelkkää sukupuolivietin tyydyttelyä, vaan hommaan voi olla sekoittuneena milloin minkäkinlaisia teemoja.

lueskelin tuossa kirjaa,josa viisikymppiset naiset kertoivat seksuaalisista kokemuksistaan. siitä välitty melko selvästi seksin olleen monasti linkki mitä erilaisimpiin,ikään tai elämänvaiheeseen liittyviin asioihin.

voisin uskoa, että eri yhteisöt ovat saattaneet omaksua yhteisönsisäiseen käyttäytymiseen hyvinkien erilaisia vivahteita.jo ammoisista ajoista saakka. ainakin kulttuuriselle evoluutiolle on ollut reilusti enemmän tilaa kuin nykyisellä mediamonopolien aikakautena:)

[Simo Hankaniemi]

Mitään massiivisia Arnold-lihaksia juoksijoilla ei tietenkään voi eikä tarvitse olla. Schwarzeneggerin meno olisi esim. Geronimon porukan matkassa hyytynyt ensimmäiseen vuorenrinteeseen. Ylisuuret lihakset ovat verrattavissa ylisuuriin silikonitisseihin, ne ovat vain visuaalista vaikutelmaa varten.

Hiljattain tuli eräs matkailuohjelma, jossa juontaja osallistui mm. kameliratsastuskilpailuun jossakin Saharassa. Ohjelmassa mainittiin, että harva kameli kykenee juoksemaan edes 20 minuuttia helteessä. Se on yllättävän vähän kun ajattelee, että hyväkuntoinen ihminen juoksee paahteessakin aamusta iltaan.

[toni]

näin mäkin tuumaan.
mutta nyt heitän pahan;muistin tämän juuri,sekunti sitten.
taannoin nanduja omistaessani,jouduin usein turvautumaan strutsi tarhaajan oppaaseen,sen ollessa ainut tuore suomenkielinen strutsilintujen kasvatus opas.

siinä oli maininta strutsin juoksukyvyistä.
se starttaa nollasta-kuuteenkymppiin,muistaakseni kolmessa sekunnissa ja kykenee pitämään tuota vauhtia kuutisen tuntia putkeen lähestulkoon hengästymättä.
linnun,erikoinen verenkiertojärjestelmä tekee sen mahdolliseksi.

[Santtu Risku]

niin, mutta strutsi ei ole nisäkäs. on kyllä kova juoksemaan se lintu.

[toni]

..totta,eipä tullut luettua tarkemmin tuota aloitusta...
Mutta se tosiaan juoksee ja juoksee ja.....

Silti vielä yritän hämmentää:
entäpä eläin joka on tietyn hormonaalisen ärsykkeen alaisena,esm.suuret märehtijät ja niiden liikkumistahti afrikan tasangoilla?
Eli vuotuiset vaellukset.

Se ei ole niiden jokapäiväisen liikkumisen rajoissa,vaan aivan erikoinen,ja mahdollisesti kovinkin spesifi,juuri tuohon ajankohtaan soveltuva/kehittynyt sopeuma,jossa kys.eläimet ylittävät varmasti kevyesti ns.arkipäivänsä "liikunta" suoritukset?

[Santtu Risku]

joo toki ne kulkee pitkiä matkoja, mutta ei ne kokoajan juokse. aina välillä pysähtyvät syömään ja juomaan, kävelevät jne. Niitähän on juurikin metsästetty sillälailla, että juostaan ne uuvuksiin ja sitten tapetaan. yksinäisiä vesipuhveleita esimerkiksi.
Nämä vuotuiset suurvaeltajanisäkkäät ovat niin massiivisen kokoisia että tarvitsevat käsittämättömän määrän energiaa pitääkseen yllä tasaista juoksua.
Simolla on varmaan enemmän tietoa pohjois amerikan puhveleitten vaellustavoista, kuinka pitkään ne juoksevat?

[Simo Hankaniemi]

Biisoneilla ei ole luonnon oloissa mitään tarvetta juosta pitkään, en nyt tältä istumalta osaa sanoa tarkemmin. Lyhyellä matkalla hyväkuntoinen biisonilehmä jättää vähänkään kehnomman ratsuhevosen kevyesti taakseen, mutta mitään pitkänmatkan juoksijoita biisonitkaan eivät ole. Susia niiden ei tarvinnut paeta juoksemalla. Susista oli riesaa vain eksyneille vasikoille, tai uransa lopussa oleville, tai vahingoittuneille yksilöille, joilla ei ollut lauman suojaa. Jotkut intiaanit kykenivät ottamaan biisonin kiinni juosten ja ampumaan nuolen vitaaleille juoksusta. Se ei ollut mikään tavallinen pyyntimenetelmä, vaan joidenkin huippujuoksijoiden show-numero.

[Nanook - pakkasen poika]

Tuossa hiukan mallia kyseisestä metsästystavasta. Tuubissa usampia klippejä jostain 60-luvun italialaisesta dokkarista, joka kuvaa sitä mitä tapahui Afrikan villieläimille, kun siirtomaavalta päättyi ja yläluokan rajoitettu metsästys päättyi.

http://www.youtube.com/watch?v=fkN6C1ur1t8

[Simo Hankaniemi]

Olipa miehekästä menoa! Siinä ei hippo, norsu, eikä muutkaan mitään mahtaneet, kun 10 000 mustaa miestä tulee kimppuun heittokeihäiden kanssa. En ole nähnyt aiemmin mitään vastaavaa. Yllättävän hyvin se keihäskin toimii, kun on vaan riittävästi ukkoja asialla. Hieman meni ehkä rääkkäyksen puolelle joissakin tapauksissa, mutta elämä on aina kovaa ja päättyy kuolemaan.

[Santtu Risku]

aika härskiltä näytti. Vähän kävi norsua sääliksi, mutta kyse on elämästä, ei mistään muusta.
Oli kyllä vähän ihmeellinen se yksi heitto, jossa keihäs jotenkin kimposi vsipuhvelista.

[Simo Hankaniemi]

[Martti Auer]

Kafferipuhveli on vaarallista suurriistaa virtahevoista puhumattakaan, virtahevot tappavat vuosittain paljon ihmisiä Afrikassa, vaarallinen suurriista käy yleensä päälle jos näitä metsästää, ihme etteivät käy tuossa ehkä siinä keihäässä on jotakin, onhan keihäällä metsästetty karhujakin.

[Dan The Master]

Sori, mutta tää on vaan niin tilannetta valaiseva pilapiirustus:

HUOM ei heikkohermoisille ja/tai lapsille:

http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=58838&c=5

Niin ja sensuroikaa jos on tarpeen...

[Santtu Risku]

nimenomaan simo. kiitos korjauksesta.
Muistan, kun pienenä pelkäsin olla kanootin kyydissä Zambezi joella kun siellä oli krokotiileja. Opas lohutti ja sanoi, että krokot ei melkeen koskaan kaada kanoottia vaan hipot.
Maalla hipot on kans vaarallisia, juokee jopa 50 km/h tunnissa.

[Tuukka Kumpulainen]

Otsikon mukaisena kuriositeettina mainittakoon, että Etelä-Kalaharin sanit pyytivät juoksemalla duikerien, keihäs- ja puna-antilooppien ohella myös gepardeja ja karakaleja. Gepardin kiinnijuokseminen on aika munakas teko, juoksukestävyydessä ihminen tosin hakkaa sen 6-0. Saneilla oli juoksumetsästykseen oma, erityinen sandaalimallinsa jolla kuumassa hiekassa pistely sujui helpommin. Hiekassa helposti hyytyviä puna-antilooppeja saattoi pätevä mies juosta päivässä pari, kolme kiinni. Kyseessä ei siis ollut mikään taloudellisesti merkityksetön elvistelyaktiviteetti.

Meilläkin tavattavan riistan puolelta natiivit juoksivat Kaliforniassa aikoinaan valkohäntäkaurispukkeja kiinni. Uhriksi valittiin mahdollisimman isokokoinen sarvipää, ajankohdaksi helteinen kesäpäivä ja juoksijaksi kovakinttuinen kaveri. Ja sitten syömään.

[toni]

Jopa oli roisi video.
kiitos Nanook,sen linkityksestä.

En saanut kummemepia kicksejä tai fiilareita, mutta oli kertakaikkisen ällistyttävää nähdä omin silimin kaikki lukemani kirjoitukset ja skenaariot mm.megafaunan pois syömisestä joukko metsästyksen avulla.

[Matti Matinpoika]

Löytyyhän Kalevalastakin tuo Lemminkäisen hirven hiihto-runo, joka vaikuttaisi ihan väsytystaktiikan kuvaukselta. Miten on hirvimiehet ja muuten asiaa tuntevat, onko tuollaista metsästystapaa todellisuudessa käytetty, tai onko se edes mahdollinen?
Näin mutuna voisin arvella että sopivissa runsaslumisissa oloissa voisi toimiakin. Hirvihän on pitkäjalkaisena eläimenä hyvä liikkumaan syvässäkin lumessa, mutta kai hirvenkin vauhti hidastuu ja kestävyys pitemmällä matkalla alenee mitä enemmän on lunta. Suksimiehelle ei lumen määrällä sanottavasti ole väliä, mikäli hiihtimet ovat mallia umpihanki.

[toni]

Syvästi lunta ja siihen kuorettunut hangen pinta,joka kantaa hiihtäjää vaan ei hirveä joka vielä herkästi repii koipi nahkansa rivelle siinä juostessaan.

Kyllä suomessa on hiihdetty vielä muutama vuoskymmen sitten ilveksiäkin.
siinä touhussa on saattanut mennä muutamat sauvat ja sälesuksetkin palasiksi, hiihtäjän tarjotessa "kättä pidempää".

[Simo Hankaniemi]

Koillis-Suomessa on myös metsäpeuroja hiihdetty vastaavalla tavalla vielä 1900-luvun alussa. Sillä suunnalla karjanhoito ei ollut kovinkaan vahva elinkeino, joten lihan saanti metsästyksellä oli monelle perheelle elintärkeää. Selviytyminen talven yli oli kiinni siitä, saadaanko peura hiihdetyksi vai ei. Jotkut metsästäjät kuolivat rasituksesta tätä yrittäessään.

[Nanook - pakkasen poika]

Karhua hiihdettiin Lapissa keväthangilla vielä 1980-luvulla. Taisi joutua kiellettyjen pyyntimuotojen joukkoon, kun metsästyslakia uudistettiin 90-luvulla.

Ohessa pieni kuvaus meiningistä:

...Karhun laukka muuttui nykiväksi; laukkahypyt tulivat väkivaltaisiksi ja eteneminen ruhjovaksi; hanki upotti yhä enemmän petoa. Karhunkaataja näki pedon pian edessään muutaman sadan metrin päässä. Hän sauvoi kaikin voimin. Välimatka lyheni, hän oli jo melkein karhun rinnalla tiheikössä. Silloin karhu muutti äkkiä suuntaansa ja lähti takaisin kohti Koukkutunturia. Mutta Alpi sieppasi kiväärin käteensä, nosti sen huohottaen poskelleen, otti karhun tähtäimeen ja laukaisi. Karhu tuuskahti kesken laukka-askeleen maahan. Hanki murtui sen ruhon alta laajalta alueelta. Parin potkaisun jälkeen sen jäsenet veltostuivat. Pitkä juoksu oli loppunut.
- Arto Paasilinna: Karhunkaataja Ikä-Alpi, 1964

[Mangrove]

Oikea Metsästäjä™. Sir David Attenborough seuraa sanien(?) metsästystä Kalaharissa.

http://www.youtube.com/watch?v=39r_LoF65fc

[Iivana]

Tiedä tuosta perinnöllisyydestä. Kuriositeettinä kuitenkin. Olen sattuneesta syystä päässyt seuraamaan, kun Ikä-Alpin suvun(ja monen muun metsämiessuvun) jälkikasvu kaataa maalilaikkaa (miehen ylävartalon kokoinen) 800 metriin "kolmenlinjan" väljyisellä tarkkuuskiväärillä. Ja vielä pienessä tuulessa...
Tosin ko. kalustolla 600m:ä on useimmille maksimi, lahjattomat ei osu lähemmäskään. Hyvä ampuja hyvällä aseyksilöllä voi vielä hyödyntää 600 m:ä pidemmillekin matkoille ko kalustoa. Kovassa tuulessa tämäkään ei onnistu kyseisellä kalstolla vaikka olisi itse Velho Merlin...
Niin, ja ampumaetäisyys ja olosuhteiden vaikutus perustui ampujan omaan arvioon (lasermittaus pl.)..

[Iivana]

Niin tarkennuksena, että ylävartalon vitaaleja kuvaava maali on 45 cm x 60 cm (lev x kork) kokokoinen.

[Iivana]

Kyseisellä kaliiperilla yli 25 m:n arviointivirhe noilla matkoilla (500-800 m)aiheuttaa varman ohilaukauksen kyseisen kokoiseen maaliin. Yleensä kertomissani tapauksissa mittaus perustui tunnetun mitan (maalin/hartianleveyden) tähystyskulmamittaukseen. Lasermittaria ei siis käytetty...
Nyt Iivana on paljastanut itsensä, tosin tunnistavien joukko ei näiden perusteella suuri ole....

[marianne kortesoja]

Kyllä väsyttäminen on ollut käytössä yleisesti ainakin täällä hyvin myöhään. Hirvi hiihdettiin hankikannon aikaan, susiakin väsytettiin usean päivän hiihdolla upottavassa lumessa, samoin ilveksiä ja ahmoja. Jälkimällä pidettiin eläin liikkeellä ja jatkettiin kunnes saavutettiin. Ihminen ei ole nopea, mutta kestävyyttä sillä riittää. Kun jälkijää vaihdettiin porukkapyynnissä, saatiin välillä huiluuvuoro ja tulos oli varmempi.

Lemminkäisen hirvenhiihto kuvaa juuri ko. pyyntitapaa, onhan siitä kirjoittaneet monet muutkin Runebergistä lähtien.

Edelleen jälkiminen on hyvä tapa saada saalista, mutta väsyttäminen ei ole enää pääasiallinen saaliinsaanti muoto. Esim. näätää jäljitään kunnes löydetään eläimen päivämakuu tai saavutetaan eläin liikkeellä ollessaan.

[Simo Hankaniemi]

[jousipata]

kiehtovia dokkareita nykyihmisen sivistyksen pintakuoren läpi nähtyinä. alkuasukkaille kyse on usein elämästä ja kuolemasta,, osittain urheilusta ja huvistakin ehkä tai sitten urhoollisuudenosoittamisesta. sivulauseena tuli mieleeni näistä suomeen pyrkivistä somaleista, lienevätkö metsästäjäkansaa olleetkaan koskaan vai ovatko, kuten on kuultu - elättäneet itsensä pääasiassa rosvoamalla toisia ihmisiä?

[J Menna]

Olenkin odottanut koska nämä kaksi maailman parasta lajia kohtaisivat kilpailumuotona. Vaikka suunnistustyylisesti rastilta rastille ja heti ammunta. Laskettaisiin pisteitä ja aikaa.
Pikakilpailussa matkaa voisi olla jotain pari kilometriä rasteineen ja sitten kunnon äijä laji, jossa maratonin tai puolimaratonin varrelle olisi rastit ripoteltu. Maastossa koko touhu. Jousi ja nuolet tietty mukana koko ajan, joten pitäisi pohtia miten parhaiten mukana kulkisivat.

t. Melkein maailman mestari (juoksussa)

[Simo Hankaniemi]

[pyssymies]

Tottakai voimalaji viimeisenä. Siinähän äijä punnittaisi

[T. Manner]

[pyssymies]

Siis painonnosto (tempaus ja työntö) olisi teknisesti turhan vaativa eikä niin relevanttikaan, sitäpaitsi vamma-alttiita liikkeitä. Joku kymmenen säkin kanto paikasta A paikkaan B, säkin paino jotain neljänkymmenen kilon luokkaa...? Puuhun kiipeäminenkin olisi ihan hyvä.

[Smirkelimies]

Kierikissä oli Kuttelolla hyvä setti: tussusota, kivikauden paini, kitkatulenteko.

[Santtu Risku]

säkkien kanto ois kova sana.

[Juri]

Runonlausunta tai vitsien kerronta vielä päälle, niin tulee henkinenkin kantti mitattua.

[pyssymies]

[jousipata]

voimanosto kävisi mulle. juokseminen ei käy kun polvet ja liian iso massa sanoo ei. liian iso mahakin siis. just tänään taas kävin punttisalilla pitkästä aikaa maastavetoa treenaamassa. jos punttiennostelu olisi ekana, niin ainakin jousella ampumisen tarkkuus kärsisisi tai siis katottaisiin myös, että kenellä riittäisi vielä keskittyminen ja lihasten motoriikka punttihomman jälkeen osua tärisevin käsin johonkin.

säkkien kantaminen on taas vahvamieslajeja ja erittäin raakaa verenkierrolle ja nivelille. siis kun kannetaan todella isoja painoja pitkiä matkoja ja aikoja. mieluummin kohtuupainoilla esim. toistonostot. vaikka kuten sotilaspenkkipunnerruksessa ja sotilaskyykyssä ja -maastavedossa. nostettava paino suhteutetaan nostajan elopainoon ja on suhteellisesti ottaen samankaltainen jokaiselle. isommat ihmiset nostavat paljon vähemmän toistoja kuin pienemmät omalla painollaan. siinä tulee fysiikan rajat vastaan.

mites karhupaini tai riistan raahaaminen? olisi aika primitiivistä ja siihen esim. kivikautisen esineen eli kiven nostaminen.

filosofinen suunsoitto eli vittuilu olisi myös melko haastava lisä primitiivisissä lajeissa. tai vitsienkerronta. koiranpyöritys olisi myös yksi oma lajini. koira roikkuu kepissä suullaan ja mies pyörittää ympäri, kierrokset lasketaan.

[Mangrove]

Walesissa järjestetään vuosittain Man versus Horse -maratooni, missä juostaan, pyöräillään tai ratsastetaan 35 kilometrin matka vaihtelevassa maastossa. Vain kahdesti juoksija on voittanut nopeimman hevosen, mutta yleensä ero on ollut vain 0-10 minuutin luokkaa ratsastajan eduksi. Voisi siis väittää, että harjoitellut juoksija on ratsastetun keskivertohevosen veroinen pitkällä matkalla. Villihevonen olisi sitten täysin ylivoimainen ilman ratsastajan tuomaa lisäpainoa?

Video vuoden 2004 kilpailusta

[Kuhmon Ahma]

Tuossa videon lopussa on jotain sellaista mikä usein puuttuu nykyajan metsästyksestä..

http://youtu.be/826HMLoiE_o

[Kuhmon Ahma]

[Varjaagi]

Varjaagien yksi kallioon hakatuista kansanviisauksista liittyy ravintoon ja liikuntaan:

"Ihmisen pitää kyetä juoksemaan riistaeläimet kiinni, nopeuden pitää riitttää pakenemiseen pedoilta, sen verran pitää olla jerkkua varressa että kääntyy isommatkin kivet ja kannot ravintoöttisäisten löytämiseksi."

Tämä ehdoton totuus sulkee pois elävien kirjoista niin voimanostajat kuin maratoonaritkin ja kieltämättä suosii enemmän ottelijatyyppiä...


No, se siitä mutta joskus aikoinaan -80 luvulla luin jotakin prohvessooritason tekstiä jossa kivikauden ihmistä verrattiin kymmenottelija Daley Thompsoniin ja tyly tuomio oli että Daleyn fysiikasta ei ole mihnkään verrattuna kivikauden miespuolisten ihmisten fysiikkaan...

[T. Manner]

Poika kertoi kun tuossa takavuosina kävi erään armeijan erikoisporukan sisäänpääsytesteissä, että yksi SM tason 10-ottelija karsiutui aika alkuvaiheessa kunnonpuutteeseen, 10 km hiihto oli liikaa.

Niissä piireissä on kai yleisemminkin kilpaurheilijat todettu hieman heppoisiksi.