Jousi Foorumin päävalikko Jousi
HTML-kopio vanhasta keskustelualueesta
 
 OhjeOhje   HakuHaku   KäyttäjälistaKäyttäjälista   KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät   RekisteröidyRekisteröidy 
 Omat asetuksetOmat asetukset   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestitKirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 

Suomalaiset varsijouset
Siirry sivulle 1, 2  Seuraava
 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Jousi Foorumin päävalikko -> Varsijouset
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 06.04.2009 16:54    Viestin aihe: Suomalaiset varsijouset Vastaa lainaamalla viestiä

1878. Suomen Muinaismuisto-Yhtiön Aikakauskirja III. Helsinki, sivut 132-133. "13. Rautajousi XVII:nen vuosisadan lopulta. [...] Löytöjä. [...] Lehtori Gottlundin v. 1871 antaman tiedon mukaan oli hänen muinaiskalustossansa kaksi Karttulasta saatua kivi-asetta. Muita yliopiston museossa talletettuja kaluja tästä pitäjästä ovat: rautajousi (kuv. 13, erehdyksessä kuvattu vasenkätiseksi) sekä muutamia jousennuolia."



Martti
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Tuukka Kumpulainen



Liittynyt: 25 Hei 2004
Viestejä: 1566
Paikkakunta: Turku

LähetäLähetetty: 07.04.2009 11:22    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Onkohan tuo piirros oikeasti Karttulan jousesta vai jostain ulkomaisesta lähteestä kritiikittä kopsattu? Kuvan jousi on ns. saksalaistyyppinen luotijousi, joita valmistettiin paljon Pohjois-Italiassa. Jousessa oli luotipussillinen kaksoisjänne jota kuvittaja ei ole tiennyt. Suosittuja lintupyssyjä Keski-Euroopassa 1500-luvun lopulta eteenpäin. Mielenkiintoinen pala historiaa jos kuva on todenmukainen. Kuka mahtoi omistaa epäilemättä kalliin tuontijäkkärän ja mihin sitä täällä käytettiin?
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 07.04.2009 12:39    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

90% varmasti piirros kuvaa Karttulan löytöä. Tekstilainaus liittyy arkeologi J. R. Aspelin suorittamaan Savon kierrokseen. Kyseinen julkaisu sisältää muutenkin paljon puupiirroksia löydöistä joten on aika epätodennäköistä, että kuva olisi "kaapattu" muualta. Aspelin tosin huomauttaa aseen vasenkätisyydestä, mutta tämä johtuu luultavasti siitä, että piirroksen on kaivertanut eri henkilö.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Rakonczay



Liittynyt: 15 Maa 2005
Viestejä: 623
Paikkakunta: Kuusankoski

LähetäLähetetty: 07.04.2009 14:53    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

HYvä tunnistus Tuukalta. Itsekin pidin vehjettä tutun oloisena mutta ilman kirjallista aineistoa en saanut vehjettä sijoitetettua kartalle.
Vasamaversiona laite olisi todistanut että tekniikan edistyminen ei välttämättä aina johda oikeaan, mutta lyijypallojen ammuskeluun se soveltunee hyvin. Vastaavia kuvia löytyy medieval crossbow kirjasta.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla
Rakonczay



Liittynyt: 15 Maa 2005
Viestejä: 623
Paikkakunta: Kuusankoski

LähetäLähetetty: 07.04.2009 15:00    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tarkemmin luettuna museon tekstissähän lukee "kiviase". Eli sillä on ammuttu pikkukiviä lyijypallojen sijaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 07.04.2009 19:31    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Rakonczay kirjoitti:
Tarkemmin luettuna museon tekstissähän lukee "kiviase". Eli sillä on ammuttu pikkukiviä lyijypallojen sijaan.


Eipä oikeastaan. Koko lainaus kuuluu näin:

"Löytöjä. Tunnettuja pakanuudenaikaisia löytöjä tästä pitäjästä on kivinen tasataltta, löytty Talluksen kylän maalta. Se on tallella yliopiston Historiallisessa museossa. Lehtori Gottlundin v. 1871 antaman tiedon mukaan oli hänen muinaiskalustossansa kaksi Karttulasta saatua kivi-asetta."
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
jkekoni



Liittynyt: 01 Tam 2005
Viestejä: 2834
Paikkakunta: Espoo

LähetäLähetetty: 07.04.2009 21:03    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Eiköhän samalla vempeleellä voi ampua sekä kuulia, että kiviä.

On vähän sama, kuin että kun näkee lingon ruveta spekuloimaan onko se gladeja ja kiviä varten.

Huh mitkä vivustot, tietämätön voisi kuvitella että toi on urheiluväline teolliselta ajalta.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 07.04.2009 22:10    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kansallismuseon kaksi jalkajousta peruskokoelmasta.

1. Asehuoneen jalkajousi (1500-luvulta?).

'

2. Yläkerran jalkajousi Pohjois-Savosta 1800-luvun alusta.

Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 25.11.2009 19:35    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

http://www.flickr.com/photos/28772513@N07/3581592828/

"Samisk armbrøst fra begynnelsen av 1700-tallet skissert av Carl von Linné (Linnaeus)".

Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 06.01.2010 17:51    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Cajan, J. Fr. 1840. Jousesta. Mehiläinen huhtikuu 1840.

Seuraawan kirjoituksen jousesta olemma Oppijalta Suomen Akademiassa, herra J. Fr. Kajaanilta saaneet Mehiläiseen pantawaksi. Hän oli sen Kiwijärwen kylästä, Wenäjän Karjalasta, sihen laatuun kirjoittanut, kun eräs wanha mies siitä oli kertonut, ja samalla lailla tulkoon präntätyksi, koska ei taitaisi tämä kertomus paljo parannuksillamme kaunistua.

Jousie oli kahenloatuksie:
1:siksi Warsijousi, jonka warsi oli petran luilla kaunisteltu ta kaikella tawalla kirjattu. Jänne oli tehty kolmesta liinakappaleesta, wenytetty niin raskahasta, jotta ei enämpi wenyisi. Selkä eli koari oli rauasta, wielä kahesta rauasta, mellosta tai teräksestä, ulospuoli mellosta, jotta ei katkieisi, sisäspuoli teräksestä. Selkä eli koari pantihi remelillä (nahkalla) wartehe kiini ta pistettihi monikertasesta reikiin läpi. Sillä remelillä pantihi jalkaraua, lipo se rengas, johon jalka pistettihi, kiini. Jänne weettihi rahtaha, jonka läpi helppinoalla (helppinaula) oli, ta jonka ympärillä pyöri. Ala oli liipasin, jolla rahta pyörittetihi ympäri ta lauastihi. Rahta oli petran luusta loaittu liipatin rauasta. Leän puolella rahtoa tutsuttihi nutisti. Rataswyöksi sanottihi sitä wyötä, joka pantihi ympäri mahasta, kun jousta jännitettihi. Du siinä tatsi petranluista pyöreä, josta juoksoo ne nahkat; ei erityistä nimeä niillä pyörillä. Rataswyöstä oli kämmenen leweys selän toakse loaittu; se oli wahwasta nahkasta ommeltu, jotta ei wenyisi. Suoni oli wähäsen uroa pitkin wartta loaittu, joho wasama makuutettihi. Petrat oli selän nenissä rautaan loaittu, jotta ei kuluisi jänne. [...]
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 16.02.2010 13:13    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Viipurin läänin vuoden 1541 tilikirjassa (KA 4994:17v) on koivistolaisten merkitty maksaneen veroina 21 kappaletta vaahterasta valmistettuja varsijousen tukkeja (armborste sulor aff lön). Tämä jatkui ilmeisesti 1600-luvulle saakka.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 14.03.2010 14:15    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kuukauden esine
Maaliskuu 2007
Jalkajousi

http://www.nba.fi/fi/kansatieteelliset_jalkajousi
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 06.04.2010 23:14    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Acerbi, G. (suom. Korpi-Anttila, H.). 1983. Matka halki Suomen v. 1799. WSOY, Porvoo. 2.p.

[...] Kesällä suomalaisten työnä on heinän ja viljan niittäminen; viljan he puivat talvella. He rakentavat myös veneitä, käyvät kalassa, useasti linnustamassakin, ja keväisin he metsästävät oravia, joita tapetaan puisilla nuolilla; ampumiseen käytetty jousi nähdään oheisesta kuvasta. Siinä kuvattu jousi on tarkka piirros alkuperäisestä, jonka ystäväni herra Julin on ostanut ja tuonut mukanaan palatessaan Oulun läänin sisäosiin tekemältään matkalta. Se muistuttaa suuresti niitä jousia, joilla taalalaiset vuorimiehet aseistautuivat ennen Kustaa Vaasan aikoja. Se on erittäin raskas, ja sen jännittäminen kysyy paljon voimia, vaikka apuna käytetäänkin hihnaa, jota metsämies kuljettaa nahkavyöhönsä kiinnitettynä mukanaan. Tälläiset maassa yhäti säilyneet vanhanaikaiset tavat ovat kiistämättömänä todistuksena asukkaiden yksinkertaisuudesta ja heidän vähäisestä uusien keksintöjen tuntemuksestaan; mutta niihin kannattaa matkailijan siitä huolimatta kiinnittää huomiota, ja ne ovat sitäkin kiintoisampia, kun ne päivä päivältä joutuvat unhoon ja väistyvät uudenaikaisten menettelytapojen tieltä.

Oravia ampuessaan suomalaiset käyttävät kuten mainittiin tylppiä, kärjettömiä nuolia saadakseen eläimen hengiltä nahkaa vahingoittamatta; ja erikoisesti on syytä panna merkille, etteivät he tähtää sillä tavoin kuin me olemme tottuneet tekemään; he eivät vie jousen vartta lähelle silmäänsä, vaan tukevat sen alaruuistaan vasten; mutta tästä perin kömpelöltä näyttävästä tähtäystavastaan huolimatta he harvoin tai tuskin koskaan ampuvat harhaan. Nuoli on liian arvokas kadotettavaksi; kohta kun se on pudonnut, se otetaan maasta ja sitä käytetään taas uuden tilaisuuden tullen. [...]

Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 10.04.2010 14:40    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Sirelius, U. T. 1913. "Det finska armborstet" i Finskt Museum XX. Finska Fornminnesföreningen, Helsingfors.

[...] De finska armborsten kunna med hänsyn till sin konstruktion delas i 7 grupper.
1. Av förstä gruppen finnes blott ett exemplar (bild 5) i våra samlingar; det härstammer från Parkano i norra Satakunta. Dess särmärken äro: 4 hornbeslag, av vilka det undre är smalt och jämnbrett, det yttre, av vilket den övre delen finnes kvar, har sträckt sig ända till kolvändan; sidobeslagen fästa medels limning; vid bågen en djup inskärning; en remtapp; et hål i kolven 4 cm. från nöten pt bakre ändan.
2. Också armborsten i den andra gruppen äro försedda med fyra hornbeslag, men det undre beslaget är bredare åt bågen till, och det övre slutar i regeln såsom å bild 6; vid bågen är ingen inskärning och ej heller i kolven något hål mellan nöten och tryckbygeln. Remtapp finnes (bild 7) eller saknas (bild 6). Kölvändans genomskärning bildar en avrundad triangel. Denna typ är utbredd från Tottijärvi i Satakunta och Pälkäne i Tavastland genom Savolaks och Österbotten ända till Kemijärvi och Suomussalmi.
3. Undre beslaget är brett och jämnbrett och det övre antingen likadant som i föregående grupp eller sträckande sig långt över sidobeslagen eller slutande redan vid nöten; sidobeslagen äro stundom av järn; remtapp finnes (bild. 8, 9) eller saknas; kolvändans genomskärning bildar en avrundad triangel eller (i Pielavesi) är nästan jämnbred och kantig. Typen är utbredd i mellersta Finland och Österbotten norr om Uleåborg. Remtapp saknas å exemplaren från mellersta Finland.
4. Det undre beslaget är brett och slutar nära urhålkningen för tryckbygeln (bild 10, 11); det övre sträcker sig stundom blott föga utöver sidobeslagen, men fortsätter oftare ända till kolvändan, som i detta fall täckes av en hornhylsa; sidobeslagen äro i de flesta av järn; oftast finnes en remtapp, mera sällan två eller ingen. Kolvändans genomskärning är en avrundad triangel eller en upptill smalare fyrkant. Typen är utbredd i trakterna kring Idensalmi och Pielavesi i Savolaks samt i Österbotten från Kuusamo finnas två tappar. Hylsan förekommer endast i norra Österbotten, förnämligas i Uleåborgstrakten.
5. Det undre beslaget slutar vid urhålkningen för tryckbygeln (bild 12) och det övre sträcker sig blott obetydlight längre än sidobeslagen; med undantag av en enda kolv äro alla försedda med sidobeslag av järn; i alla finnes en remtapp; kolvändans genomskärning växlar: en nästan spetsig triangel, en upptill smalare fyrkant, en lång, nästan jämntjock fyrkant. Typen är utbredd huvudsakligen i norra Savolaks, men anträffad även i Österbotten is Ristijärvi och Uleåborgs socken; beslagen å exemplaret från sistnämnda socken är av horn.¹
6. Undre beslaget löper förbi urhålkningen för tryckbyeln eller rempinnen (bild 11, 12) och det övre sträcker sig utöver sidobslagen, som alltid äro av järn, förutom å ett exemplar från Rovaniemi, där de äro av horn; en remtapp; kolvändans genomskärning växlar liksom i föregående grupp; dock äro mycket breda ändor förhärskande. Utbredningsområde: norra Österbotten från Uleåborgstrakten till Rovaniemi och Ristijärvi, norra Savolaks, norra Karelen och ryska Karelen.
7. Undre och övre beslagen som i föregående grupp; i ett fall sträcka de sig ända till kolvändan; sidobeslagen alltid av järn; två remtappar; kolvändans genomskärning raksidig, stundom upptill avsmalnande, stundom nästan rektangulär. Utbredningsområde: Sotkamo i östra Österbotten, norra Karelen och ryska Karelen.
[...]
Många av kolvarna äro försedda med årtal, så att deras ålder omedelbart kan fastställas. Sålunda finnas följande årtal i nedannämnda grupper: i den tredje 1671 (Muhos) och 1738 (Rovaniemi), i den fjärde 1660 (Muhos), 1722 (Ijå), 1730 (Ylikiiminki), 1740 (Utajärvi), 1763 (Utajärvi), i den femte 1646 (Maaninka), 1687 (Uleåborgs socken) och 1700 (?), och i den sjätte 1772 (Ristijärvi).
[...]
¹ Ett av armborsten i denna grupp (№ 717) angives vara från Ulvsby; men det har kommit därifrån såsom gåva till museet och om dess tidigare öden saknas uppgifter.







Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 24.05.2010 16:37    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Jokipii, M. 1967. Metsästyksestä Satakunnassa 1500- ja 1600-luvuilla; teoksessa Satakunta XVIII. Satakuntalainen osakunta, Helsinki.

[...] Vapaan käsijousen näyttää jo syrjäyttäneen teräskaarinen jalkajousi, joka puolestaan oli erittäin yleinen (käräjäkunnittain mainittuna): Köyliö v. 1551, Ulvila 1575, Kokemäki v. 1630, v. 1636 ja 1653, Eurajoki v. 1642, Vesilahti v. 1630, Karkku v. 1630, Pirkkala v. 1630 ja v. 1678 ja Ruovesi v. 1625, v. 1678, 1679 ja 1681. Jousen jännittämiseen tarvitty vyö (båga hella) mainitaan Ruovedellä v. 1623. Jousenkantamaa käytettiin pituusmittana.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 06.07.2010 11:15    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

SU3164:27. Jalkajousen jännityshaka. Pääluettelo: Jousipyssyn ratas, löydetty Rukavaaran kylän pellosta. Jalkajousen osa, jossa on kaksi pyörää. Pyöristä lähtee varret, joissa on päissä koukku jousen jännittämistä varten. Pyörien välillä on aisa. Materiaali on rautaa.
http://suomenmuseotonline.fi/fi/kohde/Suomen+kansallismuseo/SU3164%3a27


SU2512:69. Jalkajousen ratas. Itä-Karjala. Pääluettelo: Jousenvarsi, koristamattomilla luusiloilla varustettu, jousenrattaat ja irtonainen ratas samanlaisista. Mahtoivat seurata luetteloimattomina edellistä kivikalustoa. Esinenumerolla löytyi yksi irtonainen ratas. Ratas on rautapyörä, jonka keskellä on seitsemän pientä ympyrää.

http://suomenmuseotonline.fi/fi/kohde/Suomen+kansallismuseo/SU2512%3a69
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 22.07.2010 19:06    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Ganander, K. 1783. Suomalaiset Arwotuxet, Wastausten kansa. Vaasa.

Liko lijnoja, harkko rautoja, koko puita koiwusia, pino peuran sarwia? Wast. Rauta jousi, liko lijnoja on jännes, harkko rautoja on rauta selkä, koko puita koiwusia on joutsen jalka.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 04.10.2010 18:50    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Inha, I. K. 1999. Kalevalan laulumailta. SKS, Helsinki.

Jousenvarsia Suopassalmesta.



Vanha viini Paanajärveltä ja oravavasama.



Viinen riistapussi.

Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 30.10.2010 09:46    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kohtamäki, I. 1933. Entisaikaisesta metsästyksestä ja vanhoista pyyntitavoista Etelä-Pohjanmaalla ja erittäinkin Vimpelin seuduilla. Omakustanne, Forssa.

Aseet. [...] Kansan tiedot vanhoista jalkajousista ovat vieläkin hämärämpiä. Vimpelissä tietävät jotkut kertoa metsästykseen käytetystä jouspyssystä l. kaaripyssystä. [1] Se jännitettiin istualtaan. ("Vaan se oli aina istuttava kun sem päällen sai"). Kaari sanotaan tehdyn männyn janhuksesta tai katajasta. Tälläisellä aseella ammuttiin m.m. metsoja soitimesta. Sanotaanpa sillä susikin saadun. Näin epämääräiset tiedot saattavat viitata siihen, että paikkakunnalla on varsinaisten jalkajousien jatkajina ollut vielä myöhemmin jonkinlaisia kaaripyssyjä, joita ne, joilla ei ollut mahdollisuutta hankkia tuliasetta, ovat käyttäneet metsästykseen. [2]
Kaaripyssyn nimellä tunnetaan Vimpelissä myös pikkupoikain täälläkin yleisesti käyttämä leikkipyssy. Nuolikoloa nimitetään siinä uraksi l. kuurnaksi. Itse nuoli on luoti l. luoji. Harvinaisena käytetään myös nimeä kaaripyssymmolikka. [3]

[1] Vimpelin Kirkonkylästä Et.Pohjal. Osakunnan tutkimusretkikunta sai vielä kesällä 1931 talteen verrattain hyvin säilyneen luulyötteisen jalkajousen varren (kuva 1), joka lyötteiden muodosta päätellen on peräisin jo 1500-luvulta tai ainakin 1600-luvun alkupuolelta. - Nyk. Kansallismuseossa.
[2] Etelä-Hämeessä kerrotaan poikain vielä 1700-luvun lopulla ampuneen kaaripyssyllä oravia. - Sirelius, m.t. s. 55.
[3] Molikka-sanassa, ellei se ole ainoastaan deskriptiivinen, saattaisi piillä vanha nuolen tai nuolenpään nimitys. Kajaanin seuduilla on molikka merkinnyt nuolenpäätä. Ks. W. M. TERVO, Metsästystietoja Kajaanin kihlakunnasta, H:ki 1893, s. 6.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 22.06.2011 00:07    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Vilkuna, K. 1935. Varsinaissuomalaisten kansanomaisesta taloudesta. WSOY, Porvoo.

[...]
Metsästysaseet.
[...]
Kuten käsijousessa oli jalkajousessakin aluksi puinen kaari. Ikivanha varsinaissuomalaisten käyttämä jousipuu on varmaankin ollut marjakuusi, jukapuu, jota Suomessa tavataan vain Ahvenanmaalla ja sielläkin häviävänä; myös vaahteraa on maassamme käytetty jousipuuna. Mutta tarkkuuden ja kantavuuden tehostamiseksi ruvettiin kaaria ajanoloon valmistamaan sarvesta ja lopuksi teräksestä. Vielä uuden ajan aluss ameillä puu- ja sarvikaariset jouset ovat olleet yleisiä, ja vasta 1500-luvun lopulla rauta- ja teräskaaret näyttävät päässeen valta-asemaan.

Teräsjousiseppä Maunu mainitaan Turussa ainakin jo v. 1553; ja v. 1571 Turun kahdeksasta sepästä yksi oli erikoinen teräsjousiseppä, mutta sarvijousia esiintyy teräsjousien ohella tuontiluetteloissa vielä vv. 1549-1563. Eräs tuollainen vanha Varsinais-Suomessa käytetty, kauniisti luulyötteisillä koristettu teräskaarinen jousi (kuva 3) on tallella Turun Historiallisessa Museossa, ja se on ainoa koko maakunnan talteen pantu jousi. Se on viritetty ns. hanhenjalalla, mikä tapa Suomessa on ollut nähtävästi hyvin harvinainen ja vain lounais-Suomessa tunnettu. Länsimaissa hanhenjalalla virittäminen tuli käytäntöön 1300-luvulla, mutta syrjäytyi kehittyneempien laitteiden tieltä jo 1400-luvun alkupuolella. Tämä Turussa säilytetty jousi lienee iältän myös sangen vanha.

Jalkajousi säilyi maamme syrjäosissa yleisessä käytännössä aina 1700-luvun lopulle saakka. Varsinais-Suomessa se lienee hävinnyt ainakin sata vuotta aikaisemmin, kun sen rinnalle Keski-Euroopasta ilmestyi kilpailijaksi ruudilla ladattava tuliase. Paraisilla Bodassa oli ainakin vielä v. 1639 käyttökelpoinen teräsjousi, joka oli vähän aikaisemmin lainattu naapurille Vestaböleen.
[...]
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Varjaagi



Liittynyt: 08 Huh 2011
Viestejä: 383
Paikkakunta: Varjakka

LähetäLähetetty: 22.07.2011 14:25    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Raahen museossa on Sievistä lahjoituksena saatu jalkajousi 1700 luvulta. Laitan kuvia kunhan ehdin purkaa ne kamerasta.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Varjaagi



Liittynyt: 08 Huh 2011
Viestejä: 383
Paikkakunta: Varjakka

LähetäLähetetty: 22.07.2011 16:35    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 13.11.2011 22:15    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Vilkaisin joitakin Itä- ja Pohjois-Suomen tuomiokirjakortteja ja huomasin, että monessa tapauksessa 1600-luvulla [teräs]varsijousia annettiin pantiksi velkaa vastaan. Vuodelta 1644 mainitaan oravanpyynnin yhteydessä "puujousi" (trääboga), joka voi tarkoittaa käsijousta tai puukaarista varsijousta. Varsijousella mainitaan metsästetyn saukkoja (1647), mutta pystyi sellainen tappamaan myös hevosia (1650) sekä karhuja (1678).
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Simo Hankaniemi



Liittynyt: 08 Hei 2004
Viestejä: 4937
Paikkakunta: Turku

LähetäLähetetty: 13.11.2011 23:51    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Käsijousta tuskin olisi mainittu "puujouseksi", kun muunlaisia ei tainnut Suomessa ollakaan. Myöhäinen ajankohtakin huomioon ottaen kyseessä oli todennäköisesti puukaarinen varsijousi.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 14.11.2011 10:14    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Simo Hankaniemi kirjoitti:
Käsijousta tuskin olisi mainittu "puujouseksi", kun muunlaisia ei tainnut Suomessa ollakaan.


Yleisin tuomiokirjoista löytyvä nimitys varsijouselle on "stålbåge" eri muodoissaan. Sanaa "armborst" käytetään joskus, mutta myös ytimekkäästi "båge". Viimeisestä on joskus vaikea sanoa tarkoitetaanko sillä käsi- vai varsijousta. Linnoista löytyi myös sarvikaarisia varsijousia, mutta maaseudulla en ole sellaisiin törmännyt.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 25.11.2011 22:18    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tavia, Aino. 1910. 1700-luvulta olevat tiedot suomalaisten metsästyksestä. Laud.työ. Kansallismuseon kansatieteellinen käsikirjoitusarkisto. Sivut 23-26.

Lainaus:
1700-luvulla teräsjousi väistyi pyssyn tieltä. Ruovedellä (XX) sitä tosin vielä käytettiin v. 1785 suurempienkin eläinten surma-aseena, mutta tavallisimmin näyttää jousen viimeisenä tehtävänä olleen oravien puusta pudottaminen. Muutamilla paikkakunnilla teräsjousi 1700-luvulla oli ainoakin ase, jolla oravia surmattiin. Oravan pyynnistä tavataan seuraava kuvaus (XXX) vuodelta 1754: "Oravia ammutaan täällä (Kajaanin läänissä) enimmän lähtien puolivälistä lokakuuta kaiken talvea. Niitä pyytää joka mies jolla vain on teräsjousi ja yksi tahi kaksi hyvää koiraa. Miehellä, joka ampuu oravia, on tavallisesti aina mukanaan poikanen, jota suomeksi kutsutaan "kolckamieheksi", jonka tehtävänä on pitää tarkoin varalla, mihin nuoli putoaa, ja tuoda se sitten metsästäjälle takaisin. Jos pyydystys onnistuu ja hyviä koiria on mukana, voi yksi mies ampua 10-15 jopa useampiakin oravia päivässä".

(XX) Anmårkningar om Ruovesi socken / Åbo Tidningar 1785.
(XXX) Eric Castrén: "Historisk och oeconomisk beskrivning öfver Cajanaborgs län". (P. Kalm: Dissertationes Vol. I.)

Hämeessä (X) oravien ampuminen oli erityisesti nuorukaisten ja poikasten tehtävä. Heidänkin aseenaan oli jousi ja apunaan koira. Pohjois-Suomessa, esim. Kuusamossa ja Pudasjärvellä, harjoittivat jotkut talonpojat vielä 1700-luvun loppupuolella oravan pyyntiä vakituisena toimenaan talvella, niin että yksi metsästäjä saattoi myydä 400-600 oravannahkaa vuosittain.

(X) J. F. Bucht: "Academisk Afhandling Om Hollola Socken Uti Tavastland". /P. A. Gadd: Dissert. 1792./
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Iivana



Liittynyt: 09 Mar 2009
Viestejä: 715
Paikkakunta: Pohjoinen

LähetäLähetetty: 26.11.2011 23:05    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Voin kokemuksesta (omat pystikset) kertoa, että tuo 10-15 oravaa on ihan mahdollista. Koiran "hyvyydestä" voidaan sitten olla monta mieltä Very Happy
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 27.11.2011 12:03    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Iivana kirjoitti:
Koiran "hyvyydestä" voidaan sitten olla monta mieltä


Samasta käsikirjoituksesta löytyy vielä tälläistä tekstiä koirien käytöstä:
Lainaus:

Koira oli 1700-luvullakin metsästäjän uskollinne toveri varsinkin etsittäessä susia tai kettuja luolista penikoimisen aikana. [...] Hyvät koirat tietysti helpoittivat metsästystä, esim. karhujen ja peurojenkin, mutta ilveksien ja näätien takaa-ajossa ne varsinkin olivat tarpeellisia sen kautta, että hätyyttivät otukset puuhun, josta metsästäjän nuoli ne helposti pudotti.

Muutamissa seuduissa Suomea (X) oli kärpän pyyntiin kasvatettuja koiria, "jotka kuusten ja muiden puiden juurilta etsivät kärppiä ja olivat niin opetettuja, että purivat niitä vaan päästä vahingoittamatta kallisarvoista nahkaa". Koirien apu jäniksiä takaa-ajattaessa ei 1700-luvulla ollut yleistä. Se oli silloin niinkuin nytkin enimmäkseen vaan herrasmiesten huvitusta.

(X) Eric Castrén: "Historisk och oeconomisk beskrivning öfver Cajanaborgs län". (P. Kalm: Dissert. Vol. I.)
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 03.12.2011 19:57    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Manninen, Ilmari. 1919. Kansatieteellisiä kertomuksia Pohjois-Aunuksesta. WSOY, Porvoo.
Sivut 17-18.
Lainaus:

Aluksi ampuma-aseista! Jousella on muistitiedon mukaan viimeksi ammuttu oravia. Niin kauan on tämä ase kuitenkin jo ollut poissa käytännöstä, ettei enää yhtään kokonaista kappaletta eikä yhtään osaakaan löytynyt, vaikka uutterasti kyselin. Vain harvat vanhukset tiesivät kertoa jousesta. Eräät muistelivat, että »puisella pissalilla iellä ammuttih» ja että oli puinen »bul'kka» (luoti) ja vartavastinen apumies, joka ammutun bul'kan ampujalle nouti takaisin.

Eräässä karjalaisessa arvoituksessa arvoitetaan »pissalia» seuraavasti: »Ligo liinoa, harkko raudoa, pino puida koivuizie». On selvää, että tässä »pissalilla» tarkoitetaan jousta. Sen mukaan siis jousen jänne oli »liinasta», s.o. hampusta. Erään kiimavaaralaisen ukon mukaan oli jänne tehty peuran jalkasuonista, jotka oli halaistu kahtia tai neljäksi, sitä mukaa miten paksu suoni oli, ja sitten punottu tälläisiä säikeitä tarpeeksi monta yhteen. Vanne oli laadittu tuomesta tai katajasta, varsi koivupuusta. Varteen oli vanne kiinnitetty rautalenkillä. Bul'kka on ollut puinen, rautanaula päässä. Tällä »pissalilla» muka ammuttiin peurojakin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 04.12.2011 00:54    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Martti Kujansuu kirjoitti:

Vanha viini Paanajärveltä ja oravavasama.


http://suomenmuseotonline.fi/fi/kohde/Suomen+kansallismuseo/SU4522%3A113
Lainaus:

Nuoliviini ja riistapussi. Viini on puusta taivttamalla tehty laatikko, jonka pituus on 53 cm ja leveys 15 cm. Laatikon pohja on tehty sitomalla vahvalla narulla pieniä puupalikoita yhteen. Laatikon ympärille on sidottu nahanpalasista kotelo, jossa säilytettiin nuolia ja vasamia. Laatikon yläpäässä molemmilla puolilla on reikä, johon on pujotettu nahkainen remmi, joka on kovettunut ja katkennut kahtia. Viinen etupuolelle on ommeltu naruista solmittu verkkopussi riistan kuljettamiseksi. Sen yläreunassa on naru pussin suun kiristämiseksi. Viini on erittäin huonossa kunnossa, nahka on kovettunut ja viinen pohja on repeytynyt.

Lainaus:
"Kaikkialla tiedettiin, että jousen käyttämiseen oli tarvittu kaksi miestä. Toinen ampui ja toinen hänen vieressään katseli, kunne vasama lensi. Vasamat näet olivat suuritöisiä ja kalliita eikä niitä kannattanut hukkaan päästä."




Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Juri



Liittynyt: 20 Lok 2004
Viestejä: 3319
Paikkakunta: Vantaa

LähetäLähetetty: 04.12.2011 14:44    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
"Kaikkialla tiedettiin, että jousen käyttämiseen oli tarvittu kaksi miestä. Toinen ampui ja toinen hänen vieressään katseli, kunne vasama lensi. Vasamat näet olivat suuritöisiä ja kalliita eikä niitä kannattanut hukkaan päästä."

Eikös oravametsällä ollut aina "kolkkapoika" mukana?
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
jousipata



Liittynyt: 22 Syy 2008
Viestejä: 862
Paikkakunta: hels.. lappi,keskiyläperä

LähetäLähetetty: 05.12.2011 04:03    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Juri kirjoitti:
Lainaus:
"Kaikkialla tiedettiin, että jousen käyttämiseen oli tarvittu kaksi miestä. Toinen ampui ja toinen hänen vieressään katseli, kunne vasama lensi. Vasamat näet olivat suuritöisiä ja kalliita eikä niitä kannattanut hukkaan päästä."

Eikös oravametsällä ollut aina "kolkkapoika" mukana?


Perinnetietojen mukaan näin oli.

_________________
tzoinnngggg...
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 04.01.2012 16:33    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Sirelius, U. T. 1906. Kansatieteellisiä tutkimuksia I. Suomalaisten kalastus: Osa I. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Sivut 56-57.
Lainaus:
Ampumakalastus.
Edellä olemme jo sanoneet ampumakalastuksen olevan kaikkein vanhimpia kalastuslajeja, polveutuvan yhtä aikaisilta ajoilta kuin itse ampumakalutkin. Käsijousta käytetään monissa luonnonkansoissa yhä edelleen kalastusaseena. Ei liene kovinkaan pitkiä aikoja siitä kulunut, kun jalkajousi Suomessa vielä oli sellaisena tunnettu. Utajärvellä Oulujoella on meidän päiviimme säilynyt tarina, joka tietää tätä todistaa. Heimokansoissamme ostjakeissa ja voguleissa käytetään käsijousta kalastukseen tänäkin päivänä ja madjaareissa käytettiin sitä vielä 1200-luvulla samaan tarkoitukseen.
[...]
Ajat, jolloin ampumakalastus parhaiten menestyy, ovat hauven kutu ja kirkkaat, tyvenet, auringonpaisteiset kevät- ja kesäpäivät.
[...]
Aurinkoiset, tyvenet päivät ovat pyytiin sovelijaita siihen nähden, että hauki niinä päivinä nousee rannoille eli - kuten sanotaan - paisteelle lämmitteleimään. Kudulta saadaan paraiten iltapäivästä ja yöllä, jolloin hauki tulee niin matalaan, että sen selkä kohoaa vedenpinnan yläpuolelle.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 17.02.2012 14:08    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Martti Kujansuu kirjoitti:
Jokipii, M. 1967. Metsästyksestä Satakunnassa 1500- ja 1600-luvuilla; teoksessa Satakunta XVIII. Satakuntalainen osakunta, Helsinki.


Satakunta XVIII

Lainaus:
Erämiehen perusase oli teräskaarinen jalkajousi, tämä Ulvilasta vuodelta 1700. Jousen varsi on koristeltu luulevyin, joiden kirjailuiden joukossa vuosiluku on. Vieressä nahkainen nuolikotelo eli viini Parkanosta sekä kaksi sulitettua vasamaa, toinen Rovaniemeltä, toinen Ristijärveltä. Vasamat ovat tylppäkärkisiä, jotteivät ne vioittaisi oravan turkkia. Kansallismuseon kokoelmat.


Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Juri



Liittynyt: 20 Lok 2004
Viestejä: 3319
Paikkakunta: Vantaa

LähetäLähetetty: 17.02.2012 16:12    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kylläpä on taas hieno peli!
Tuollaisen haluaisin tehdä. Kaari näyttää tosin aika hankalalta jutulta. Näkee että sitä on oikein tilleröity, ohenee kauniisti keskeltä kärkiä kohti. Ei ole mitään tasapaksua lattarautaa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 19.02.2012 21:33    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Koko Pohjois-Euraasiassa näyttää olleen käytössä jo käsijousikaudella edellä nähty puuviinimalli. Tässä on vielä todistusaineistoksi mansien viini, lisäkuvia viineistä löytyy myös suomalais-ugrilaisia jousia käsittelevästä säikeestä. - http://suomenmuseotonline.fi/fi/kohde/Kulttuurien+museo/SU4810%3a149?

Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 01.03.2012 20:52    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Chydenius, J. 1754. Förra delen om Gamle Carleby. Åbo.

Sivu 3 [...] Kuten kuningas Maunu Eerikinpojan eli Liehakon lapinoikeuksista vuonna 1335 antaman asetuksen mukaan voi huomata, sen ajan tärkeimmät elinkeinot olivat metsästys (a), kalastus (b) ja karjanhoito (c).

(a) Kun ei ennen metsästyksessä tunnettu ruutia tai ampuma-aseita, niin on selvää, että heidän täytyi käyttää osaksi loukkuja sekä muita samanlaisia pyydyksiä varsinkin suurempia eläimiä pyytäessä, osaksi myöskin jousia rautaisella tai puisella selällä, sellaisia joita he vieläkin pohjoisimmissa osissa Pohjanmaata käyttävät pienempiä eläimiä pyydettäessä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Kuhmon Ahma



Liittynyt: 19 Hel 2012
Viestejä: 550
Paikkakunta: syrjäkylä

LähetäLähetetty: 01.03.2012 21:25    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kuhmon asesepällä (J.I.) on helkkarin hieno vanhanaikainen varsijousi pajansa seinällä. Sanoi muistaakseni itse sen rakentaneensa ja olleensa jossain TV-dokumentissa näyttelemässä oravanmetsästäjää.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 10.08.2012 21:30    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Mittailin valokuvista tunnettujen kiintopisteiden perusteella Kansallismuseon perusnäyttelyn kahden eri varsijousen kaarien mittoja. Toisessa kerroksessa olevan pohjois-savolaisen teräskaaren paksuudeksi keskellä sain 17 mm, puolivälissä kaarta 15 mm ja sakaran alussa 10 mm. Vastaavasti samat lukemat asehuoneen varsijouselle ovat 15 mm, 13 mm ja 11 mm. Koska suomalaisissa varsijousissa kaaren leveys on noin 80-90 cm, jokaista keskeltä kärkea kohden edettyä kymmentä senttimetriä kohden kaaren paksuudesta häviää kaksi millimetriä.

Suomessa on säilynyt yllättävän monta varsijousta (n. 30), harvemmin kuitenkaan kaarineen. Vanhin säilynyt jousi on nähdäkseni vuodelta 1646, tuorein 1772. Vuonna 1889 Suomen ylioppilasosakuntien kansatieteellisistä kokoelmista tehdyn luettelon mukaan erään Kuopion pitäjästä peräisin olevan varsijousen kaari oli noin 80 cm leveä, n. 4,5 cm leveä sekä "1/3 tuumaa paksu".

Luulyötteet ovat asehuoneen jousessa puolesta senttimetristä senttimetriin paksut. Museoyksilöissä lyötteiden pituus vaihtelee aina 35 cm asti ja ne on tehty nähdäkseni aina yhdestä osasta. Metsäpeuran sääriluu on tuota kokoluokkaa, mutta ilmeisesti kysymykseen voisi tulla myös hirven sääriluu?
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 18.08.2012 22:00    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

J. G. Scheller vieraili Torniossa 1707-08. Vuonna 1713 julkaistussa matkakirjassaan hän kertoo myös saamelaisten käyttämistä varsijousista. Niissä oli peuranluulla koristettu koivutukki sekä raudasta että teräksestä tehty kaari. Saamelaiset eivät itse takoneet metalleja, joten on oletettava, että ainakin jousen kaaret olisi ostettu kauppapaikkana tunnetusta Torniosta. Scheller kuvaa siis itseasiassa osittain suomalaista varsijousta! Nuolenkärjet olivat osin teräviä, osin tylppiä. Niitä valmistettiin sekä raudasta että peuranluusta.

Meltoraudasta ja teräksestä kokoonpannun kaaren käyttö suomalaisissa varsijousissa näyttää olleen koko maan kattavaa. Siitä on tietoja 1700-luvulta ainakin Itä-Karjalasta, Varsinais-Suomesta ja nyt siis Lapista. Karjalaiset olivat paljon yhteydessä savolaisiin ja lappilaiset taas pohjanmaalaisiin, joten voisin uskoa, että tälläinen varsijousityyppi olisi levinnyt Varsinais-Suomesta pohjoiseen ja itään.

Tietääkö kukaan käytettiinkö tälläistä komposiittikaarta keski-eurooppalaisissa varsijousissa?
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
T. Manner



Liittynyt: 30 Kes 2007
Viestejä: 949
Paikkakunta: Vantaa

LähetäLähetetty: 18.08.2012 22:57    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Jäykkyyteenhän tuo kaksimateriiaalisuus ei vaikuta, teräksen kimmomodili on käytännössä riippumaton myötölujuudesta, näin siis seostamattomilla teräksillä.

En muuten oikein miellä meltoraudasta saatavaa hyötyä kuin mahdollisen murtuman hallitsemiseen, taipuu, mutta palaset ei lentele.

Onko jossain tietä kummin päin nuo materiaalit olivat?

_________________
"Aina ei voi voittaa, toisinaan ei pääse edes tasoihin ja joskus häviäminenkin on mahdotonta."
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 18.08.2012 23:22    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

T. Manner kirjoitti:

Onko jossain tietä kummin päin nuo materiaalit olivat?


Melto oli selkänä, teräs vatsana. Ylempää:
Lainaus:
Selkä eli koari oli rauasta, wielä kahesta rauasta, mellosta tai teräksestä, ulospuoli mellosta, jotta ei katkieisi, sisäspuoli teräksestä


Varsijousen rakentelua
Lainaus:
Yllättävää oli selässä olevan rautakerroksen ohuus koealueella. Alle 2 milliä 13 millin kokonaispaksuudesta. Todellisuudessa rautaa saattaa olla paksummaltikin. Itse olen kokeillut laminoitua rakennetta suhteella 1/3 rautaa ja 2/3 terästä. Taottaessa teräs kuroutui sivuilta raudan ympärille, niin että sivuprofiilista näytti siltä, että rautaa ei ole ollenkaan, vaikka keskellä rautaa oli kuitenkin yli 1/3 paksuudelta.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 20.08.2012 09:01    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Anekdootti Samuli Paulaharjun kirjasta Suomenselän wieriltä, s. 91:
Lainaus:
[...] Vanhat turat, Parta-Kustit, Matit ja Juhat, olivat rautakaarisella perintöjousellaan ammuskelleet peurojakin. Isältä vanhimmalle pojalle oli jousi järjestään joutunut, mutta niin oli pojasta aina polvi pehmennyt, että jokainen perijä jousen saatuaan oli ensi töikseen käyttänyt kaaren pajassa ja ohentanut jaksaakseen sen jännittää.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
T. Manner



Liittynyt: 30 Kes 2007
Viestejä: 949
Paikkakunta: Vantaa

LähetäLähetetty: 20.08.2012 23:05    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

En edelleenkään oikein ymmärrä tuota pehmeätä osaa. Sillä ei tunnu olevan mitään hyödyllistä funktiota, jollei se nyt sitten ole jonkinlainen katkeamisen varmistus.
_________________
"Aina ei voi voittaa, toisinaan ei pääse edes tasoihin ja joskus häviäminenkin on mahdotonta."
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
pyssymies



Liittynyt: 19 Jou 2008
Viestejä: 808
Paikkakunta: Ikaalinen

LähetäLähetetty: 20.08.2012 23:48    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

T. Manner kirjoitti:
En edelleenkään oikein ymmärrä tuota pehmeätä osaa. Sillä ei tunnu olevan mitään hyödyllistä funktiota, jollei se nyt sitten ole jonkinlainen katkeamisen varmistus.


Se pelkästään jo vissiin ihan pätevä syy...
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
T. Manner



Liittynyt: 30 Kes 2007
Viestejä: 949
Paikkakunta: Vantaa

LähetäLähetetty: 21.08.2012 11:09    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:

Se pelkästään jo vissiin ihan pätevä syy...

On ihan pätevä, mutta silti haluaisin asiaan hieman varmennusta Very Happy

_________________
"Aina ei voi voittaa, toisinaan ei pääse edes tasoihin ja joskus häviäminenkin on mahdotonta."
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 21.08.2012 16:18    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Aho, O. 1973. Pohjolan kaunein jalkajousi Kemin museossa? Jatuli XIV. Kemin kotiseutu- ja museoyhdistys, Kemi.

s. 60
[...]
Suomessa - Kansallismuseon huoneen 15 lasikaapissa - on tallella kaksi hanhenjalkaa. Niistä toinen on löytynyt Vuoksen pohjasta Käkisalmen linnan luota ja toinen Viipurin läänin Pyhäjärveltä. Samassa kaapissa on hanhenjalalla viritettäväksi tehty, Pudasjärveltä talteen saatu jousi ja muuala irallisten varsien joukossa ainakin yksi sellainen, mahdollisesti vielä pari rikkinäistä tai huonokuntoista.

Nämä luvut verrattuina siihen tosiasiaan, että jousen varsia kaikkiaan on museoissamme tallella toista sataa, havainnollistavat hanhenjalalla tai ylipäänsä vivulla viritettyjen jousten harvinaisuutta Suomessa.
[...]

s. 62-63
[...]
Kemin museon jouset mitat ovat: varren koko pituus yläpintaa myöten, s.o. puisen osan etupuolelle ulottuvan luulevyn kärjestä mitattuna 90 cm, leveys kaaren takaa ja lukkopyörän kohdalta 40 mm, ja ohuimmalta kohdalta varren päästä 18 mm, korkeus kaaren takaa 60 mm, lukkopyörän kohdalta 40 mm ja varren päästä 35 mm. Teräksisen kaaren koko pituus on 87 cm, leveys keskeltä 50 mm ja kapeimmasta kohdasta 27 mm, vahvuus keskeltä 11 ja päistä 7 mm. Jousen lukkona on halkaisijaltaan 42 mm laajuinen ja 25 mm levyinen, rauta-akseliin kiinnitetty pyörä, jossa on jousen jännettä varten 11 mm syvyinen kolo, sen edessä syvennys nuolen tyveä varten ja vastapuolella rautainen liipasinkynnys.
[...]

Jousemme kaikki vahvisteet ovat luuta, hienosti kaiverruksin koristeltuja ja kaikki aivan ehjiä. Ne on kiinnitetty niitatuilla nauloilla, kuumina lyödyillä, koska luu on niiden ympäriltä ruskettunut. Koko yläpinta on luulevyjen peitossa, niistä pisin on 31 cm pituinen. Varsi päättyy 7 cm pituiseen umpinaiseen luuhelaan. Alapinnassa on 25 cm pitkä, 32-40 mm leveä ja noin 10 mm vahvuinen luulevy, jonka päällä jousen kaari lepää.
[...]
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 23.08.2012 22:39    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kansallismuseon sekä Kemin museon kaarellisten jalkajousten vetopituudet ovat mittaukseni mukaan kaikki välillä 13-17 cm (n. 5-7"). Käsittääkseni tälläiset pituudet ovat jopa varsijouselle varsin lyhyet?
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
pyssymies



Liittynyt: 19 Jou 2008
Viestejä: 808
Paikkakunta: Ikaalinen

LähetäLähetetty: 24.08.2012 14:41    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Martti Kujansuu kirjoitti:
Kansallismuseon sekä Kemin museon kaarellisten jalkajousten vetopituudet ovat mittaukseni mukaan kaikki välillä 13-17 cm (n. 5-7"). Käsittääkseni tälläiset pituudet ovat jopa varsijouselle varsin lyhyet?


Tarkoittaako tuo vetopituutta kaaren selästä mitattuna?
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 24.08.2012 15:36    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

pyssymies kirjoitti:

Tarkoittaako tuo vetopituutta kaaren selästä mitattuna?


Jänteen vaakatasosta mitattuna rahkaan l. lukkoon. Kaaren selkään matkaa on tästä tasosta noin pari senttimetriä enemmän.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Jousi Foorumin päävalikko -> Varsijouset Kaikki ajat ovat GMT + 3 tuntia
Siirry sivulle 1, 2  Seuraava
Sivu 1 Yht. 2

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa
You can attach files in this forum
You can download files in this forum


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Käännös Jorma Aaltonen,
Päivittänyt, Lurttinen www.phpbbsuomi.com