Jousi

[Juri]

Nerokas ja simppeli systeemi pyöreiden rimojen tekoon sahanterällä ja akkuporalla:
http://www.youtube.com/watch?v=dwDjedeJCZ0&feature=related
Sitten vielä hiontakikka:
http://www.youtube.com/watch?v=FCFBXaPnedY&feature=related

Tällä pitäisi onnisua myös nuolen kaventaminen sekä barrelointi. Homma hoituu kahdella viilalla:
http://www.youtube.com/watch?v=Al0RRCk6k2w&feature=related

[Simo Hankaniemi]

Varsin näppärän tuntuisia menetelmiä. Täytyypä kokeilla, kun on saarnisia ja tammisia aihioitakin valmiina vaikka kuinka paljon. Ei ole paljonkaan tullut tehdyksi niistä nuolia, kun käsipelillä neliön ympyröiminen on hieman työläämpää.

[Ari Rantala]

Yksinkertainen on kaunista eikä tarvitse tehdä sorvia...

Kaksi viilaako tuossa vikassa on? Jos niin, niin pitää tzekata hakkuun suunta suhteessa pyörimissuuntaan. Sama juttu tietysti tuon sahanterän kanssa.

[Kale]

Täytyyhän tuota laiskan kokeilla.

[Ekkorre]

Onnistuu ilman ruuvipenkkiäkin puristamalla käsin tikkua hiekkapaperin välissä. Sormet tosin polttaa helposti. Olen kokeillut myös kavahöylä-porakoneyhdistelmää: Onnistuu.

[A.Arffman]

Saa kyllä todella helposti hyvää rimaa tuolla ekan videon tyylillä ja just sen paksuista kun tarvii.
Itse käytin teränä kahta iso hampaista kuvio sahan terää.

Myös vesoista saa tuolla tavalla helposti tasapaksuja.

[darkus]

[mps989]

Oli pakko noita kikkoja kokeilla vesanuoliin. Lopputulos oli kuitenkin niin surkea, etten kehtaa laittaa kuvia edes varoittavana esimerkkinä. Saha oli vanha rautasahan pätkä. Sitten porasin 12mm reiän pieneen kalikkaan. Ruuvipenkkiä ei ole, joten jouduin improvisoimaan ruuvipuristimilla ja kevyellä työpöydällä.

Aikaa meni aika lailla reilusti. Lisäksi lopputulos ei ollut tasapaksu, ja aihioon tuli mustia (palaneita) ja punaisia (????) "crestingejä". Viittiskö joku selittää vähän tarkemmin miten on vesanuolensa tasoittanut porakone-sahanterä menetelmällä? Ai niin, puu ei takaosassa oikein kestänyt porakoneen tiukkaa otetta, vaan mureni/lohkeili.

Näytti niin simppeliltä toi metodi, että oon pakostikin aika lahjakas kun tonkin onnistuin tyrimään...

[A.Arffman]

Jos haluaa että puu ei hiilly niin rima ei saa hangata puuta vasten siis niitä reiän reunoja. Parempi on jos tekee vaikka metalliin sen reiän.

terät pitää olla teräviä ja saavat olla aika karkeita rautasahanterässä on ehkä liian pieni kuvio. Itse käytän kahta puukkosahan terää ja hyvin toimii...

[Juri]

Miksi ihmeessä vesanuolesta pitäisi saada tasapaksu?
Valitset vain sopivan paksuisen vesan, suoristat ja laitat paksumman pään kärjeksi.
Perää kohti kapenevissa varsissa on paljon hienoja etuja. Painopiste on edessä, kärkipää on luja ja kestävä, keveän perän ansiosta nuoli suoristuu paradoksista nopeasti ja tarvitsee vähemmän ohjaavaa sulitusta...

Heitäppä ensin leppäkeihästä ja sitten harjanvartta jos et usko, lento-ominaisuuksilla on melkoinen ero.

Olen itsekin kokeillut tuota pora&terä-metodia. Sahatavaraan tosin, vesoja en viitsi suotta tärvätä. Aika pian selvisi että terän mallilla on tosiaan väliä. Parhaiten toimi isohampainen ja erittäin terävä japanilainen vetosaha, leathermanin saha oli myös hyvä. Tuli myös heti parempaa jälkeä kun kallistin teräkulmaa hieman alaviistoon.

[jtahola]

Ja riippuu myös mistä oot porausjigin tehny ja mitä puuta poraat nuolikepiks. Itse tein porausjigin paksusta vanerista ja kokeilin saarniaihioon. Lopputulos oli, että sekä vaneri että saarnikeppi palo pinnasta, oli sen verran kova kovaa vasten.

[mps989]

No en sitten taidakaan tehdä niistä tasapaksuja. Etupää vain näyttää aika massiiviselta verrattuna takapäähän.

[Nanook - pakkasen poika]

Tein juuri puoli tusinaa barreloituja vesanuolia pätkässä esitetyllä laudanpalat ja hiomapaperi- menetelmällä. Paperin karkeus ensin 80, sitten 120 ja lopuksi 220. Paperin kulumisen vuoksi jouduin ohentamaan aihioita paksummasta päästä myös puukolla vuolemalla. Palovaara on tässäkin menetelmässä ilmeinen ja pari pehmeintä nuolivarsiaihiota meni säpäleiksi, kun painoin liian kovaa alaspäin ja varsi jumittui lautojen väliin. Oikean voimankäytön oppii kuitenkin nopeasti ja ensimmäiset varret hajoitettuani hävikkiä ei enää ole tullut. Mielestäni tämä on nopeampi tapa tehdä barreloituja nuppinokkisia nuolia kuin puukolla, viilalla ja hiomapaperilla käsin hinkkaamalla. Sahanterämetodia en ole kokeillut, koska en Jurin tapaan näe järkeä sorvata vesanuolista tasapaksuja. Kahta karkeaa viilaa V-asennossa täytyy sen sijaan vielä joku päivä kokeilla. Luulisi, että ei kärähdä niin helposti kuin hiomaparperi.

[T. Manner]

Sellainen kaino huomautus, että kärjessä oleva massa "notkistaa" nuolta ja nokissa oleva ei, mutta se vastaavasti tekee lennosta epävakaamman.

TLM

[Simo Hankaniemi]

Jos kärjen kiinnittää vesan paksumpaan päähän, nokkipäästä ei saa nuppimaista, vaan puuta on hädin tuskin riittävästi. Nokkien nuppimaisuus on primitiivinuolien lähes universaali piirre Englannin esihistoriallisista nuolista Aasian läpi Pohjois-Amerikkaan, unohtamatta Afrikkaa.

[darkus]

Mä oon laittanu aina vesanuolissa paksumman pään nokkipääksi. Ihan hienosti ne on lentäneet.

-darkus

[Juri]

[Simo Hankaniemi]

[Juri]

Ei ole yhtään huono keksintö ole tuo barrelointikaan.
Saadaan jäykkyyteensä nähden kevyt ja nopea nuoli. Myös nuolen venkoilu loppuu keveiden päiden ansiosta jo lyhyellä matkalla.

[Ari Rantala]

[Juri]

Spine on se mikä on. Eli merkitystä on vain sillä kuinka paljon nuoli taipuu kokonaisuudessaan, keskeltä mitattuna.
Jos haluat jollekin tietylle spinearvolle barreloidun nuolen, joudut valitsemaan ensin noin kymmenen paunaa jäykemmän tasapaksun- tai hieman vähemmän jäykän kapenevan vesaaihion. Päiden ohennusten jälkeen sinulla tulisi olla juuri sopivan jäykkyinen nuolen varsi.
Et siis pelaa notkeudella vaan painolla.

Tätä voisi verrata keppiin missä on painot kummassakin päässä, tai nuoleen joka on keskeltä ohut ja paksunee päihin päin. Painavat päät saavat nuolen käyttäytymään notkeammin sekä venkoilemaan laukauksen jälkeen huomattavasti pidempään kuin vastakkainen tapaus.

[T. Manner]

Asia ei ole ihan noin yksinkertainen, nuolen paradoksi on nurjahdusilmiö ja sen aiheuttaja on nyt massa ja sen jakautuma ja taivutusjäykkyys pistää hanttiin. Tuo mitä Juri sanoo on sinne päin, mutta ei kaikissa tilanteissa aivan oikein, ei se kyllä oikeastaan väärinkään ole. Hieman hullu tilanne.

TLM

[Ari Rantala]

[Juri]

[T. Manner]

Muistutan, että ampumatilanteessa nuolen kuormana on kärjen ja varren massat ei mikään kolmipistetaivutus kuten spine-mittauksessa.

TLM

[Juri]

Olisiko sinulla ehdottaa jotain parempaan menetelmää nuolen taipuisuuden mittaamiseen, jotain mikä olisi lähempänä todellista tilannetta?
Millä tavoin arvelisit nuolen todellisen taipuman poikkeavan siitä mitä tapahtuu spinemittarissa?
Puhummeko nyt vain teoreettisella tasolla, vai vaikuttaako asia ihan käytäntöön?
Onko elämä jopa vieläkin vaikeampaa kuin luulin?

[T. Manner]

Ei se ole juurikaan vaikeampaa kuin yleensä luullaan.

Luulen, että ero tavallisen ja barreloidun nuolen välillä (varsinkin kevyellä kärjellä) on niin suuri, että normaali spine-mittaus ei pistä asioita oikeaan järjestykseen. Tämä kuuluu taas niihin asioihin joiden ainoa käytännöllinen laskentatapa on FEM, mutta olen tässä kerran vuosia sitten tehnyt tuon suuntaisia laskuja ja ne antoivat yllättävänkin suuria eroja.

Ero menee niin päin, että kolmipiste mittauksessa saatu tulos antaa barreloidulle nuolelle (kärjestä) liian notkeita tuloksia.

Kaipa tässä pitäisi virittää yksi FEM toimivaksi niin saisi näitä ratkaistuksi.

TLM

[Ari Rantala]

Barreloitu nuoli taipuu spinemittarissa päistään mutta ei juurikaan keskeltä.

Laukaisussa taas taipumaa tulee eniten nuolen takaosaan kärjen ja varren massojen vaikutuksesta mutta kärkiosa ei taivu juurikaan.

Outoa jos raskaskärkisissä sotanuolissa on suosittu peräosan ohentamista kestävyyden kustannuksella...tai ehkä se on perustunut kokemukseen siitä mitä nuolivarsi kestää ja on silti mahdollisimman kevyt.

[jousipata]

olisitko Manner tullut sitten laskeneeksi FEMiä? tai FEMillä? mikä se FEM eli viisi tai FEMinisti sitten onkaan


Ari, eikös jossain ollut juttua, että sotanuoliin joskus jossain kahinassa, tehtiin myös reilu barrelointi kärkeen jottei vihollinen voisi käyttää nuolta ampumalla takaisin, koska se - katkesi yleensä kärjestään.

[T. Manner]

[Leppis]

Ikkunattomassa jousessa jänteen nuoleen vaikuttava voima ei kulje aivan nuolen painopisteen kautta. Pitäisi tuosta poikkeamasta aiheutuva momenttikin huomioida ja ynnätä Eulerin kaavaan jotenkin. Hiemankin epäkeskeinen kuormitus (voiman suunta ei kulje nuolen keskiakselia pitkin) vähentää tuota tarvittavaa nurjahdusvoimaa aika rajusti. Kaarestakin taitaa tulla hetkeksi jonkinlaista tukivoimaa. Onnea laskentaan.

[T. Manner]

Paremmat ohjelmat kyllä selviävät tuosta pienestä suuntavirheestäkin ja tulos on tietyssä mielessä hyvä, mutta nurjahduksen laskenta on parhaimmillaankin jonkinlaista arvausta koska todellisuudessa esim. hyvin pieni esikäyristys vaikuttaa tulokseen rajusti.

Lasketut tulokset ovat kuitenkin keskenään hyvinkin vertailukelpoisia, joten jonkin tekijän vaikutuksen saa kyllä hyvin esiin.