Jousi

[Ari Rantala]

Näin keväällä kun luonto herää olisi otollinen aika hankkia käärmeennahkoja. Jos sellaisia sattuisi jostakin saamaan niin mikähän mahtaisi olla oikea tapa käsitellä ja säilyttää niitä?

[Tuukka Kumpulainen]

a) kaavi tylpällä terällä kaikki rasva ja roipe pois lihapuolelta

b) kuivaa ilmavassa paikassa

c) käytä

[Ari Rantala]

Tack Tuukka.

Nyt vain odotellaan, että kelit hieman lämpenevät

Yksi juttu vielä. Kuivauksen jälkeen ei tarvita mitään kostutuksia etc. vaan nahka on sellaisenaan valmista käytettäväksi?

[Simo Hankaniemi]

Jos liimaat käärmeennahan jousen selkään, niin kuivattu nahka pitää liottaa märäksi. Liimaa nahka siten, että kierrät sen rullalle ja avaat rullaa vähitellen jousen selkään samalla kun levität liimaa väliin. Tämä tekniikka johtuu siitä, että ei jäisi ilmataskuja nahan ja jousen väliin. Jos kuitenkin ilmakupla syntyy, niin puhkaise se neulalla ja painele nahka tiiviisti jouseen. Liimauksen jälkeen kierrä jousen ympäri esim. ideal-sidettä tai muuta kangasnauhaa, jotta käärme puristuu hyvin jouseen. Nauhan voi poistaa päivän jälkeen. Leikkaa reunoista pois ylimääräinen osa nahasta ja varmista, että reuna on joka kohdasta kunnolla liimattu jouseen kiinni. Liimaa voi lisäillä reunaan esim. hammastikulla.

[Ari Rantala]

Kiitokset. Eiköhän sen nahan kanssa noilla ohjeilla jo pärjää.

Tuolla pöndellä on sukulaispaikka jossa killipoikana pääsin seuraamaan aikuisten keväistä käärmeentapposeremoniaa. Seremonian tarpeellisuudesta voi olla montaakin mieltä mutta sen paikan läheiselle pellolle ei ollut menemistä ilman tyrniä jalkineita seremoniasta huolimatta. Käärmeitä oli ihan sakeesti.

Äijät kaatoivat paloöljyä kivikasaan ja sytyttivät sen. Hetken päästä alkoi kyytä nousta kasasta ja ne mätettiin hengiltä. En ole sitä ennen enkä sen jälkeenkään nähnyt niin isoa kasaa käärmeitä. Varovaisesti arvioituna niitä oli 500-1000 samassa kasassa. Silloin ei vielä edes puhuttu kyyn rauhoittamisesta...

[toni]

Kyy on täysin syötävä elukka.

Suosittelen lämpimästi.
Kun nyljet sen vetämällä tuppeen tulee suolet nahassa kiinni olevina mukaan ja ruho on täysin ja suoriltakäsin valmis pataan.
On tullu syötyy muutoinkin kuin nälissään.... :)

[Simo Hankaniemi]

Aika vähän on vain lihaa yhdessä kyyssä, kylkiluut lähinnä tuntuvat hampaissa. Mutta onhan se käärmeen syönti eräänlainen initiaatio-riitti metsäläis-menuun suhteen.

[Ari Rantala]

Hmmm...kärmeskebappia

Mitenkähän nopsasti luovat nahkansa horroksesta herättyään? Meinaan jotta tulisi tuores nahka jos osuisi oikeaan aikaan.

[Ekkorre]

En ole herpetologi, mutta nahanluonnista ylijäävä nahka lienee koostumukseltaan hieman toista, kuin nyljetystä eläimestä saatu. Jotenkin tuntuu, että yhtä järkevää olisi yrittää vaikka selystää jousi hilseellä. Parempihan se tietenki olisi, jos olisin väärässä eikä nokialaisten kyiden tarvitsisi uhrata henkeään jousenväkertelyn pyhällä alttarilla.

Netistä löytyi tietenkin jotain tietoa nahanluonnista ja kyystä yleisesti:
Viljakäärme ja kuva luodusta nahasta
Kuva kyystä ennen nahanluontia
Wikipedia-artikkeli kyystä
Ranuan eläinpuiston sivuilta
Kuva kyyn irtonahasta
Vielä yksi kuva irtonahasta

Linkkien perusteella siis käärme luo nahkansa muutaman kerran kesässä ja keväällä heti lumien lähtiessä kannattaa alkaa etsiä nahkoja talvehtimispaikkojen läheltä, sillä koiraat luovat horroksesta herättyään nahkansa ennen kuin alkavat miettiä lisääntymistä. Tosin koiras taitaa olla pienempi kuin naaras. Mä olen aina ollut siinä uskossa, että luotu nahka on hapero ja läpinäkyvä, eikä ollenkaan nahkamainen, mutta yhden linkin kuvissa näkyy nahassa ihan kuviotkin.

[Ari Rantala]

Juuei.

Ei ole aikomuskaan tällätä sitä luotua nahkaa mihinkään vaan se ihka uusi. Siksi kyselen kun olisi tarkoitus tässä weekendinä lähteä katsomaan joko ovat heräilleet enkä haluaisi sitä "talvinahka" päällä. Eli pitäisikö vielä malttaa ja mennä myöhemmin...

[Simo Hankaniemi]

Kyllä niitä yleensä vapun tienoilla näkee liikkeellä. Tai aika harvoin on kyllä tullut nähdyksi, ei edes joka vuosi. En ole kyllä koskaan erityisesti etsinytkään kyitä, vaan kohtaamiset ovat tapahtuneet sattumalta.

[Ilkka Seikku]

Minulla on tiedossa yksi kyiden megaluokan talvipesä. Monena vuonna on tullut nähtyä näitä "mystisiä käärmepalloja", kun kyyt luikertelevat päällekkäin isoissa kasoissa luodakseen lisää lämpöä. Pesän paikkaa en yleiseen jakeluun anna, johtuen täällä korpikylässä yhä vallitsevasta raamatullisesta kyyvihasta.
Mikäli ensviikolla ma-ti on lämmitä ja aurinkoa, niin Rantala vois tulla poikkeen kahveella, kyyvarmat kengät ja haarakeppi mukana.
Koloja joista kyitä esiin tulee on lukuisia ja parhaimmillaan näistä koloista tulee yhtenä virtana kyitä. Jokusen päivän tuo tapahtuma aina kestää ja sitten karkelot hiljenevät.
Monet nahat sieltä olen keväisin saanut ja tarkoitus olisi joko tänään tai huomenna käydä tarkistamassa paikka. Juuri nyt ilma vaikuttaa sellaiselta, että jos vaan nämä pakolliset hommat saan nopeasti tehtyä niin lähden oitis..

Tuosta "metsästystavasta" vielä.. Käytän haarakeppiä jolla painan kyyn pään maata vasten ja pitkävartisella, terävällä petkeleellä napsautan pään poikki.
Joskus tein niin että otin häntäpäästä kiinni ja roikottaessa löin kepillä päähän. Kyitä täynnä oleva pussi alkoi kuitenkin kerran liikehtiä auton jalkatilassa ja kohta oli kyy ihmettelemässä saappaanjuuressa.. Hylkäsin tuon metsästystavan sitten.

[Ari Rantala]

Katsotaan nyt miten tuo oma paikkani antaa saalista. Tämän paikan sijainnin voi kyllä kertoakin sillä alue on aidattu ja vartioitukin...

Kyseessä on tuo gummirinkulatehtaan testirata. Kyyt tulevat lämpimälle asfaltille lämmittelemään ja testiajajat puhuvat, että renkaassa on hyvä kyypito joten se toimii märälläkin pinnalla. Ovat kyllästyneet tappamaan niitä ja ajavat ne nykyään harjakoneella veks radalta.

[toni]

Makuasioitahan nämä ovat:)
Mutta musta nuo luut ovat melko rustomaisia tai jotain sellaista snap,crackle pop oloisia.

Luodusta nahasta ei ole tosiaan mihinkään, paitti varovaisesti säilytettynä ehkä koristeeksi,tms.

Tuo nahanluonnin tiheys menee pitkälti mm. eläimen iän ja ravintotilanteen mukaan. Nahanluonnin lähestymisen huomaa ekaks värityksen himmentymisenä ja kropan mattapintaisuutena. Seuraavina päivinä harmaantuvat sitten silmätkin. Tuosta ei menekään sitten yleensä päivää-paria pidempään kunnes käärme rupeaa luomaan nahkaansa.
Tuollaisesta lähestyvän nahanluonnin alla olevasta ja talteenotetusta nahasta irtoilee sitten nahka/suomu hilsettä ajansaatossa, joten kannattaa kattoa mitä mukaansa meinaa ottaa.

Yleisesti ottaen täyskasvuisista kyistä ruskea sävyiset ovat naaraita ja harmaa sävyiset koiraita. Naaraat kasvavat suuremmiksi.

Nuorta, lyhyempää kyytä en menisi ottamaan häntäpäästään kiinni ylösnostaakseni. Se kykenee helposti nousemaan kroppaansa pitkin tai iskemään vapaalta ilmaponnistus pohjaltakin.
Suurempi kyy ei tuota kykene kovin helposti tekemään, johtuen raskaammasta ruumiistaan.

Silti käärme iskee todella nopeesti, eikä niiden kanssa kannata ruveta pelleilemään. Ite suosisin jotain Seikun kaltaista tapaa, jossa kädet ja sormet voi pitää kohtuu kaukana.
Mulla on kyllä kans sikäli sympatiat käärmeiden puolella, etten rupee provosoimaan ketään tarpeettomiin tappoihin....

[Ari Rantala]

Juu. Tulihan noita nuoruusvuosina haarakepillä pyydysteltyä. Yksi kikkakakkonen oli ärsyttää kyytä rätillä ja kun se iski siihen niin myrkkyhampaat irtosivat rivakalla kiskaisulla. Kärmeskin tosin lensi jonnekin näreikköön eikä etsiessään voinut olla ihan satavarma oliko se löytynyt just se hampaaton...

Yhden puremankin olen saanut. Maastopyöräreissulla pysähdyin henkäisemään ja laskin tennarini suoraan kyyn viereen. No narskauttihan se. Laaki ei mennyt edes kunnolla ineen vaan oikeastaan vain raapaisi pintaa mutta pyöräilyt oli kyllä hetkeksi pyöräilty. Tajuton kipu ja muutamassa minuutissa nilkka oli kuin jalkapallo. En olisi yksin päässyt metsästä mutta onneksi oli muita jeesimässä.

Minulla on lähes aina metsässä mukanani snadi survivalsetti ja siinä on myös kyypakkauksesta kerta-annos. Kortisoni ei juurikaan auta muuta kuin akuuttiin allergiareaktioon ja helppaa sillä hieman. Varsinaiseen myrkkyyn kannattaa käydä hakemassa seerumi ensiavusta.

[toni]

Käsittääkseni kotoisen kyyn puremaan ei terveyskeskuksilla ole tarjolla seerumia.ns.kyypakkaus joka on hydrokortisonia on ainoa ensiapu.

Trooppisempien myrkkykäärmeiden puremiin löytyy apua sikäli kun herppiharrastaja on ilmoittanut eläteistään paikalliseen terveyskeskukseen, ja mikäli tuolla kunnalla on varaa uusia seeruminsa puolenvuoden/vuoden välein.
Kaikkiin eksoottisiin käärmeenpuremiin ei ole saatavilla seerumia tai niistä ei ole siihen hommaan mitään hyötyä...vaikutuksen voimakkuuden tai nopeuden takia.

Ruotsissa on nykysellään laki joka velvoittaa ilmoittamaan harrastajan myrkkykäärme lajit ja kappalemäärät. Lisäksi niiden pito taajama-alueilla on muistaakseni lailla kielletty.

Ongelma on se että monet trooppiset kyyt yms.lisääntyy suht ongelmattomasti terraario olosuhteissa, mutta sopivan, luotettavan ja kelvollisen harrastajan löytäminen on sitten toinen homma.

[Ari Rantala]

Jaa'a. Enpä osaa sanoa tuohon seerumiasiaan mitään. Minulle kyllä piikitettiin jotakin mömmöä ja seerumista puhuttiin. Voihan se tietty olla vain lisäannos kortisoniakin.

[Simo Hankaniemi]

Meikiksellä on aina ollut apachemainen halu välttää tekemästä lähempää tuttavuutta käärmeiden kanssa, mutta jännejousen selässä käärmeennahka on kyllä kuin piste iin päällä. Kotimainen kyy näyttää jopa paremmalta kuin monet kalkkarot siinä yhteydessä. Olen käyttänyt vain kalkkaroita, mutta pari näkemääni kyyjousta ovat olleet hienoja.

[Ari Rantala]

Kävin viikonlopun aikana kahdesti kytiksellä mutta maa lienee vielä sen verran jäässä, että kyyt vetelevät sikeitä. Voi olla tietty sekin, että olin liikkeellä puolenpäivän tienoilla eikä "paikat" olleet vielä kunnolla lämmenneet. Iltapäivän puolella olisi voinut flaksatakin.

Saldo: Ei nahkoja. Yksi viimekesänä pöpelikköön hukkunut pituusammuntanuoli ja kourallinen lokin isoja siipisulkia.

[Juri]

Näinhän se juuri menee. Ei niitä tietenkään silloin näy kun on haarakepin kanssa liikkeellä.

Viime vuonna nyljin yhden kyyn. Nahka lähti nätisti kuin sukka, ei mitään lihanpaloja jäänyt kiinni. Ei tehnyt mieli syödä vaikka joskus nuorena tuli maistetuksi. Ei muistaakseni ollut ollenkaan pahaa.
Yritin tarjota lihoja koiralle mutta ei kelvannut. Hyppi vain ympärillä ja räyhäsi niskakarvat pystyssä. Korjasin sitten pois ettei pääsisi liikaa tottumaan.

[toni]

Tää kevät/kesä lähtee näköjään aika vauhdilla käyntii..helle ennätyksiä ainakin luvataan kaikenaikaa. Yllätyskö...?
Normisti kyyt on talvehtimiskolojensta tuntumassa joitain päiviä, mutta yleensä se meinaa etelärinnettä, poutaa ja joitain lumilänttejä siellä täällä. Eli kovaa yö ja päivälämpötilojan vaihtelua.

Nyt tuo lämpö taitaa rehahtaa käsiin, joten kyyt saattaa suoriutua nopeammin, kukin omille teilleen, ellei sitten jotkut äijät jää painiskelemaan naaraiden suosioista...
Mut veikkaan aika nopeaa hajaantumista.

Tuoreena kun nylkee nii irtoo ilman kummempia irvistyksiä,ainut missä jotai terävämpää tarvii on aloitus,kaulan ympäriltä ja peräaukon seutu,jos haluaa hännän mukaan.

[Ari Rantala]

Jesh! Tänään tuli jo saalistakin. Tosin vain yksi mutta jostain se on alettava

Pojaat tekivät märkäjarrutuskokeita ja radalle ajettiin vettä. Tämä ajoi ainakin tämän kyyn lymypaikastaan viemärikaivosta. Odotin niitä tulevan enemmänkin mutta ehkä ne muut pitivät kylvystä.

25m matkalle säädetty ilmakivääri osoittautui ihan turhaksi värkiksi tässä hommassa. Läheltä ammuttaessa tähtäin ei tiedä mitään ja jos osuma ei ole "kymppi", täysi pääosuma, kärmes ei tuntunut olevan siitä moksiskaan. Kolmen laukauksen jälkeen keksin käyttää ilmakivääriä uudella tavalla ja painoin kyyn pään piipulla maata vasten. Sitten naps puukolla. Tämä metodi toimi.

Nylkemisen jouduin tekemään kahdesti. Samalla sain vastauksen omaan kysymykseeni nahan luonnista. Sillä ei ole niin väliä. Tässä oli "vanhanahka" päällä ja se alkoi irtoilemaan kun aloin nyhtämään nahkaa. Irroittelin sen sitten ensiksi ja suht helposti se lähtikin. Ei kyllä kestä mitään ja hajosikin palasiksi. Alta paljastui upea uusi pinta terävine kuvioineen. Peräpään hieman missasin kun en tajunnut kuinka herkästi se siitä repeää mutta 500mm mittakin on jo ihan riittävä.

Pituutta kärmeksellä oli siis 600-650mm alunperin. Leveyttä avatulla nahalla on 50-60mm ja ihan häntäpäässäkin vielä 30mm. Kuvassa nahka surkeasti leviteltynä. Tuppasi mokoma reunat kiertymään alle. Kyllä siitä hieno selkä tulee

[toni]

Tuon kyyn nahanluonti on ollut jo aivan hollilla.

Mutta jos olisit saanut käärmeen pari päivää aiemmin, olisi hilseily voinut alkaa vasta kuivattelun ja liimailun yhteydessä. Nimenomaan suomu kerrallaan, eikä kokonaisena.

Semmoinen vielä että nahanluonnin alla olevat käärmeet ovat ärhäkämpiä, koska näköaisti ei ole tuona ajankohtana normi kuoseissa.
Tosin pyyntikin saattaa olla helpompaa.

Ei noita kääremksiä nyt sentään ruveta lutkuilla ampumaan!
Sillähän tulee vain revenneitä leukoja sun muuta hitaasti kuolettavaa haavaa. Aivot ja niskan selkäydin on senverta pienet.
Kyyn iskuetäisyys on senverta pieni että paras on painaa eläin päänseudulta maahan esm.vaikka nyt sitten lutkun piipulla tai kepillä ja hoitaa homma loppuun muilla keinoin. Kunhan pitää huolen että ns."niskalukko" pitää..

Siitä perä/sukupuoli aukon tyvestä taisi revetä?

[Simo Hankaniemi]

Hieno nahka. Onko tuo ylempien kuvien sinertävä väri nahassa aito, vai valokuvaustekninen harha?

[Ari Rantala]

[Santtu Risku]

on ne etelän elukat ihmeellisiä. on kai täälläkin kyitä, mutta melko harvassa. Kerran olen nähnyt autotiellä pikkukyyn kuolleena. Salon tienoilla kyllä enemmän ja isompiakin.

[toni]

Tuolla ameriikan maassa,missä kaikki on suurempaa, jopa tv-juontajien intokin. Olis noille madoille hommia suomen teeveessäkin:

http://www.youtube.com/watch?v=nMxuwvel1Dg

[Simo Hankaniemi]

Olipa vaikuttava esitys kalkkarolta! Ei olisi uskonut, että se ulottuu noin pitkälle.

[TH]

Olipa vaikuttava esitys... televisiolta. Juttu on feikki.

Jimmy Kimmel Show:

http://urbanlegends.about.com/b/2007/08/14/jimmy-kimmel-vs-poisonous-snake.htm

http://www.youtube.com/watch?v=dcf3lMmzQXc&NR=1

[toni]

Totta! Mätä juoneni paljastui:)

Eläin käyttyäytyi todella epäkalkkaromaisesti sekä laatikkoa kuskanneet miehet olivat erittäin huolimattomia heittäessään "pureman" jälkeen vain lakanan joltensakin lootan päälle:jonka sisällä oli siis raivohullu kalkkaro:)

Bonuksena studio ohjaaja/leikkaaja oli vahdattanut "sattumalta" kameran(studioissa noita on useampi samanaikasesti välittämässä livenä leikattavaa kuvamateriaalia) juuri iskun aikana, joten koko tapahtuma sattui pimeeseen kohtaan.

Siin on vielä kuva http://chuckhurd.bravepages.com/chuckargeyt.jpg joka selventää isokoisen kuoppakyyn ruumiin rakennetta. Eli melko toisenlainen kuin teevee jutussa,joka oli pitkä ja tasaisen laiha.
Tälläinen eläin ei jaksa kannatella kehoaan tuollaisia aikoja ja tuolta kroppansa matkalta edes käärmekoukussa niskastaan ollen.

[Ilkka Seikku]

Onko joku oikeasti ottanut ton kimmelin jutun totena.. Pitää olla kyllä tosi powerful sneikki, että pingahtaa toista metriä ylöspäin, vaikka 100kg mies pitelee sitä jäykällä teräslenkillä kiinni.
Vähän sama ku eräs totena kerrottu tarina, jossa kyy hyppäsi kiinni miehen kurkkuun..täyttä totta, oli NIIN powerfull kyy että perkele!

Käärmeistä liikkuu mutenki paljon jotain ihme tarinoita. Monien mielestä ne on salamaakin nopeampia ja nanosekunnissa upottavat hampaansa täydellisellä tarkkuudella. Tosiasiassa käärmeet ei osu uhriinsa likimainkaan joka kerta ja sen nopeudenkin kanssa on vähän niin ja näin. Iskumatkat on mitättömän pituisia ja silti hampaat on välillä siinä rotan vieressä olleessa mättäässä..
Mutta uskonto on käärmeellekin antanut "ylikäärmeelliset" voimat. Paholaisen kätyrinä käärme kykenee uskomattomiin suorituksiin..

[toni]

Osa "glamourista" saattaa johtua joistakin tietyistä lajeista ja vielä niidenkin kiukkuisimmista yksilöistä.
Matelija maailmasta löytyy paljon erikoisuuksia mutta ne ovat kovin laji spesifisiä, eikä niitä voi ongelmitta yleistää.

Uskon kanssa voi olla toisin...tosin sitäkin voi välillä testata.

[Juri]

Oleskelin joskus 90-luvun alussa Zimbabwessa Tengenengen kylässä. Viereisen pienen vuoren nimi oli Python Mountain.
Kyläläiset kertoivat sen olevan täynnä käärmeitä jotka laulavat hiljaa hyräilevällä äänellä. He myös väittivät että vuoren pythonit pystyvät seisomaan hännällään ja puremaan miestä päähän.
Jouduin tyytymään kuulemaani, koska rohkeus ei riittänyt menemään paikan päälle tarkastamaan väitteiden paikkaansapitävyyttä.

Käärmeitä oli kylänkin liepeillä aivan riittämään. Joutui kävellessään aina olemaan tarkkana buffaderien varalta. Ne olivat lyhyitä, paksuja ja kiukkuisia käärmeitä, jotka eivät viitsineen väistyä kenenkään tieltä.

[toni]

Tuntuu et monasti ihmistä suuremmat eläimet tai voimat saa jotenkin myyttisen kokoiset mittasuhteet. Onko se sitten pelon sekaista kunnioitusta vai henkiinjäämis viettiä jälkikasvullekin?
Vai köyhää itsetuntoa?

Mutta kyllä pyyttonin ottamia ihmisaterioita tulee aina silloin tällöin eteen.
Ja veikkaan että suurinta osaa ei edes tule länsimaiden lehdistön tietoonkaan. Mutta se että matelijat kykenevät kasvamaan koko elinikänsä ajan on saattanut alulle montakin giga luokan matosta ja krokkaria. Näitä on sitten koko ihmiskunnan historian ajan tapettu jo itsesuojelullisistakin syistä pois. Nykyään taas nahkateollisuus hamuaa näitä tehokkaasti...ja jotkut lajit sekä rodut on todella vakavasti uhattuina. Ja sama kaava toistuu elinympäristöjen tuhoutumisen muodossa. Eikä terraario harrastajatkaan ole aina luonnnosta keräämisen ulkopuolella.

Mutta että puffeja?
Voi hemmetti,mulla on tulossa kohtapuoleen kaks ruotsissa syntynyttä poikasta koti kasvatukseen;) Malttamaton olo...

[Ari Rantala]

Poikasina kiusattiin kyitä roikottamalla niitä hännästä. Vain hyvin nuoret yksilöt pystyivät kohottamaan eturuumistaan niin, että tuli hätä nakata kärmes veks. Vanhemmat ja massakkaammat eivät siihen kyenneet ja niitä sai roikotella ihan rauhassa tyttöjen riemuksi...no ainakin pitivät melkoista meteliä kun meni lähemmäksi

Samoissa iloissa poistettiin myös kyiltä myrkkyhampaat ärsyttämällä se iskemään rättiin ja sitten vain nopea nykäisy niin hampaat jäivät siihen rättiin. Myrkkyä kyllä silti erittyi edelleen ja purema saattoi silti olla vaarallinen vaikka ei enää injektoitunutkaan ihon alle. Muuten puremaa voisi voimaltaan verrata pikkukissan puremiin. Isommille ei enää uskaltanut purutestiä tehdä, ne kun saivat nahan helpostikin rikki ja sitten sattui pirusti...

Mulla ei muuten vieläkään ole kuin se yksi nahka. Uhkaa venyä pitkäksi projektiksi tämä kärmesnahkaselystys...

[toni]

Tuo ei vasiten eroo paljoa siitä kuin ihmiseltä vedettäisiin nopealla ja voimakkaalla rykäsyllä kynsiä irti.

[heikki]

[toni]

Käärmeistä kyllä löytyy vaikka mitä ominaisuutta,nopeutta,yms.. Kuten tuo Jurin mainitsena puffi. Se iskee sivuille ja taaksekin.
Lisäksi sen isku on todella nopea ja kys.lajin käytöksen ennustettavuus on melko hankalaa. Näissäkin on lajin sisäisiä luonteen eroja kaikkean maan ja taivaan väilitä.

Ihmisten on usein vaikea uskoa sellaista, mutta tuo näkyy peräti lintuhämähäkeissäkin. Eli luonne vivahteet ei ole ainostaan ns. "korkeampien eläinten" ominaisuuksia.

Kyy http://www.sammakkolampi.fi/lajit/kyy.html
(eli nimenomaan kotoinen Vipera berus laji, en tarkoita muita monia kymmeniä eri kyylajeja ympärämpär maapalloa) ei pysty iskemään
kuin eteen ja hieman sivuille. Iskuetäisyys on karkeesti ottaen max.neljäsosa ruumiin pituudesta.

Päivitän samalla tuota aiemmin jakamaani kyy infióa:

Noin 50% puremista melko "lieviä", mutta ~25% puremista aiheuttaa yllättävän voimakkaan reaktion joka vetää pahaan kuntoon ja saattaa olla hengenvaarallinen. 10-15% purematapauksista johtaa teholle (W. Wüster, pers. comm. 2006).
Näin siis saksan maalla,ja kyseessa on sama kyy Vipera berus laji, ei alalaji tms. Saksassa on myös kattava seerumin säilytys verkosto tälle myrkkykäärmeelle.

Suomen kuolin data (peräisin tilastokskuksesta) näyttää tälläiselta:
1961 yksi kuollut
1970 yksi kuollut
1971 yksi kuollut
1974 kaksi kuollutta
1984 yksi kuollut.

Se miten suuri tai pieni osa meillä tapahtuvista puremista johtaa esm. teholle ei oo tietoa. Yksi tapaus keromus on luettavissa:
Suomalainen sai pureman ja oli sairaalassa vakavien turvotusten ja verenpurkaumien takia 8 vuorokautta. Mutta selvisi hengissä. Herpetomania 4/2000, s 25.

Ruotsissa on Vipera beruksen antivenomi varasto,
http://www.toxinfo.org/antivenoms/indication/VIPERA_BERUS.html
mutta myös joistain suomen sairaaloista löytyy tätä varmuusvarastoma.
Sitä ei vain käyteytä kovinkaan herkästi, johtuen sen hillittömästä hinnasta ja tapakulttuuristamme terveydenhoito alalla, toisaalta mun mielestä kyynpuremaan ei tarvitse seerumi hoitoa kuin allergia tapauksessa, jos tuota pystyy aina silloinkaan käyttämään.

Ja sillonkin jos on tappamis mielessä menossa hommaan voi hyvin vikistä omat kipunsa:) Heille neuvona:
Vältä liikkumista äläkä syö kipulääkkeitä, koska nämä ohentavat verta ja myrkky leviää vielä nopeammin kudoksissa.
Kyypakkauksista ei ole tosissaan paljoa muuta kuin tsykologista iloa.
Jos myrkky olis vahvempaa tai sitä tulis enemmän kerralla,kuten joillain muilla kyylajeilla on, olisi kyypakkauksen veto naamaan tervemeno toivotukset munuaisille.

[Ari Rantala]

Se on taas kevät ja nahkavarantoni on edelleen se yksi. Toinen tarvittaisiin jotta saisi tekeillä olevaan sarvijännejouseen nätin selän. Katsastan itsekin maastoja mutta jos jollakin sattuisi olemaan joutilas nahka niin olisin kiinnostunut ostamaan.

[Iivana]

Kyllä Ari varmaan nahan saat, kun sattuu maantiellä liikkumaan sopivan primihenkinen kulkija. Täälläpäin ei valitettavasti kärmeitä nävy, olen kyllä keräillyt talteen kaiken liikenteen tappaman käyttökelpoisen aineksen. Oravia lähinnä. Hännät perhoiksi ja roppi näädänsyötiksi. Orava on hirven/poronmaksan ohella parasta niihin hommiin.
Sitten vois olla yksi konsti, kun kyyt heräävät keväällä niin niitä on yleensä pienellä alueella paljon. Ne talvehtivat ns.käärmeenpesässä. Vanhat ihmiset usein tietävät perimätietona tällaisia pesiä tai keväisiä kärmealueita. Sieltä luulisi onnaavan. Käärme kuitenkin aistii askeleet, joten liikkumalla hiljaa ja kyttäämällä luulisi onnistuvan. Heti keväällä ne hakeutuvat auringon lämmittämille kiville/kalliolle. Pitänee muistuttaa vielä, että kyy on lailla rauhoitettu. Mutta että esim. asumusten läheltä niiden poistaminen on "maan tapa".

[Ari Rantala]

[Iivana]

Näin on Ari, olisi pitänyt lukea luonnosuojeluasetus. Olisi pitänyt lukea muutenkin, kun sitä on muutettu viimeksi 2009. En tiedä mistä se on jäänyt mieleeni kummittelemaan tuo rauhoitusasia, mutta oikeassa olit.
Sittenpä ei kun pyyntihommiin hyvillä mielin.
Voisikohan niille rakennella jonkilaista loukkua? Ongelmana on vain, että siinä pitäsi olla syöttinä elävä jyrsijä...
Kyliltä kuultuna, että etelässä olisi tosi iso käärmeenpesä. En kyllä tunne paikkoja sen tarkemmin, mutta jossain Arkadianmäellä se kuulemma on...

[Ilkka Seikku]

Tuli lähdettyä täältä metsästä(lunta on täällä vielä polveen asti) välillä oikeen pikitielle ja näkyi jo yksi kyy joutuneen liikenteen uhriksi. Ja ihan lähellä isoa talvipesäpaikkaa, josta on tullut verotettua silloin tällöin kyitä nahkatarpeiksi.
Käväisin siellä hiukan potkiskelemassa kiviä, mutta ei näkynyt liikettä. Jokunen kyy oli jälkien perusteella jo koloistaan luikerrellut, joten jos tuo möllykkä tuolla taivaalla jaksaa huomennakin paistella, niin täytyypäs käydä korjaamassa satoa.

[Simo Hankaniemi]

Meillä olisi parhaillaan hyvä kyynsyötti sohvan täytteissä. Kissa toi hiiren pari tuntia sitten sisälle ja tietysti se pääsi siltä karkuun olohuoneessa. Hiiri pakeni sohvan alle ja ilmeisesti livahti johonkin koloon sohvan pohjassa. Kissa kyttäili ja kierteli sohvaa muutaman minuutin, mutta jätti homman silleen ja lähti ulos hakemaan seuraavaa. Käänsin pojan kanssa sohvan ympäri, mutta emme löytäneet hiirtä. Siellä se jossain on meriheinän seassa. Saa tulla kernaasti hakemaan pois.

[Smirkelimies]

[Simo Hankaniemi]

[Ari Rantala]

Hiiren kaltaiset pikkuelikot ehtivät luultavammin kuivua ennen kun alkavat haisemaan. Aikoinaan pöndellä löytyi muumioituneita hiirulaisia tämän tämän ylisiltä. Kissoista huolimatta hiirikanta tuntui voivan varsin vireästi kun ne muumioituneet olivat luultavammin kuolleet vanhuuttaan...

[Smirkelimies]

Hiiret ja myyrät ovat aika lyhytjännitteisiä ja varomattomia. Jos ei muuta ruokaa ole helposti tarjolla, ne menee melko varmasti loukkuun jossa on tarpeeksi houkuttelevan hajuinen ruokapala. Menee joskus rimaa pitkin muoviämpäriinkin eikä pääse pois. Meidän rivaripihan lintulaudan alle asettui pari vuotta sitten myyräperhe asumaan. Helppo ne oli pyytää pois, eivät vaan meinanneet millään loppua. Oltiin mukamas nähty vain kaksi myyrää. Lopulta raatoja olikin viety roskiin kuutisen kappaletta, sitten ei enää saatu saalista.

Lapsuudenkodissa maalla hiiret ja myyrät vipeltelee talvella välipohjissa että rapina vaan kuuluu. Ikinä ei ole raadot haisseet. Pikku hipeltäjät menee kuulemma muutaman millin kokoisesta reiästä läpi. Maalaistalossa nuo on niin normaaleja ilmiötä ettei ole jaksettu tehdä myrkytyksiä kummempia toimenpiteitä. Viljakuivaamolla juoksentelee kissankokoisia rottia. Kyytä en ole nähnyt ikinä luonnossa.

[Ekkorre]

Nyt olisi Reiniksen tilaisuus käydä tositoimiin hiirijousellaan.

[DukeW]

Minä en ole vielä jousia rakentelemassa, vaikka kyllä kiinnostusta siihenkin on. Olen oikeastaan toisen ongelman johdattelemana tälle palstalle eksynyt. Läysin jo aikaa sitten hyvin upean näköisen kuolleen kyyn, mutten osaa/halua nylkeä sitä. Tarvitsisin yhdessä korun valmistuksessa kyyn kallon osia, sekä kyyn nahan ja olisin kiinnostunut olisiko joku halukas preparoimaan minulle sen kyyn korvausta vastaan. Ja voiko sille edes tehdä mitään, kun se on ollut jo vuodenpäivät ainakin pakastimessa.