Jousi

[MikaNuotio]

Joku mainitsi jostain jäykästä asenteesta joten ajattelin laittaa hieman jotain sellaista pilke silmäkulmassa.

[Arwi]

Tapansa kullakin. Minulle riitti vartti tuossa pihassa näin talven jälkeen ja alkoi 15-20 metristä olemaan hiekkatäytteisellä maitotölkillä hätä. Ja aloitin tämän homman virallisesti vasta kolme kesää takaperin.
On muuten tuo hikkori pirun hyvä ampua. Ei potki eikä tärise. Kymppimilliset mäntyrimat hieman liian paksuja, mutta ysit oikein bueno.

[Simo Hankaniemi]

Metodeja on monenlaisia. Japanilaisen jousiammunnan kurssilla teimme kuukausikaupalla pelkkiä vetoja(kumiritsalla) ja asennon ottoja edes näkemättä jousta kädessä. Itse kannatan intiaanityyliä, eli jousi ja nuolet käteen heti ja samantien maastoon metsästämään ja taistelemaan.

[Vieras]

Kuten entinen puutyön maikkani sanoi: Harjoittelemalla opit harjoittelemaan, mutta tekemällä opit tekemään. Kannatan siis intiaani tyyliä, onhan se ihan eriasia ampua 1mx1m pahviin 20 metristä, kuin ampua rusakko 20 metristä.

[Simo Hankaniemi]

Olen nähnyt täysin aloittelijoiden oppivan ampumaan melkein samantien "intiaanityylillä", eli siirtymällä heti tosi toimiin. Esim. survival-peli jousilla ja nuolilla opettaa ampumaan nopeasti kohteita, jotka liikkuvat ja joiden etäisyys on tuntematon. Eräskin tyttö hallitsi homman vain muutamien satojen laukausten ampumisen jälkeen niin hyvin, että "ihmismetsästys" sujui kuin vanhalta konkarilta. Mieleeni on jäänyt eräskin tilanne, missä tämä Salla ajoi vanhan pelaajan merenrantaruovikkoon ja "lopetti" sinne yhdellä nuolella. Hyvin ammattisoturimaisen näköistä toimintaa.

Tosi toiminta opettaa parhaiten hallitsemaan asiaan liittyvää kiirettä ja stressiä. Pelkkää rata-ammuntaa harrastaneet ovat helposti kankeita reagoimaan. Ja sama pätee toisin päin. Toiminnan kautta ampumaan oppinut ei välttämättä pärjää rata-ammunnassa. Muutamat parhaat tuntemani survival-taistelijat eivät ole erityisen hyviä rata-ammunnassa.

Moderni länsimainen kulttuuri painottaa kaikessa teoreettisuutta, mutta primitiivisessä maailmassa sellaiseen ei ole aikaa. Ruokaa pitää saada pöytään jo tänään, eikä vuosikausien teoriaopintojen jälkeen. Ja vihollinen väijyy puskissa parhaillaan odottamatta sitä, että uusi jousiampuja on saanut tyylinsä hiotuksi. Eräässä assiniboin-tarinassa jo nelivuotias poika joutui jousineen miesten töihin puolustamaan itseään ja isoäitiään dakota-vihollisen hyökkäykseltä. Hehaka Sapa muisteli 1930-luvulla nuoruutensa primitiivielämää ja totesi: "Me olimme sotureita 11- tai 12-vuotiaina, kun nykyisin sen ikäiset pojat ovat samanlaisia kuin tytötkin."

Olen tavannut yli 30-vuotiaita miehiä, jotka ovat ampuneet jousilla ties kuinka pitkään ja ovat edelleen sitä mieltä, että he eivät ole kypsiä metsälle. Eräs tällainen kaverini ampuu taljajousella ja on sitä mieltä, ettei hänen tarkkuutensa riitä. Olin sanaton kuullessani tästä.

[jkekoni]

Mulle tulee tosta "elämä on liian lyhyt teeseremonialle" asenteesa mieleen länsimainen kulttuuri vasta toisisijaisesti.

[Mika]