Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe |
Kirjoittaja |
Viesti |
Mangrove
Liittynyt: 01 Tam 2007 Viestejä: 646
|
Lähetetty: 24.05.2010 23:08 Viestin aihe: Kadikka |
|
|
Vilkuna, K. 1973. Kadikka - muinainen metsästäjän heittoase; Kotiseutu No. 5/1973. Suomen Kotiseutuliitto, Helsinki.
[...] Kadikka on vanha kulttuurisana. Sillä on merkitykseltään sopiva äännelaillinen vastine sekä vatjassa että virossa ja tavallaan myös liivissä (SKES 137); suomen vanhassa kirjakielessä sen merkitys on "määrämittainen keppi". [...] Jo 1910 Sven Ekman kiinnitti huomiota kirjallisuudessa tapaamaansa Ruotsin lappalaisten metsästysaseeseen slauka "heittokeppi" (277 nootti). K. B. Wiklund silloin kuitenkin arveli, ettei kyseessä ole varsinainen metsästysase, vaan mikä tahansa tilapäinen kepakko, jolla heitetään koiria ja poroja, mahdollisesti myös muita eläimiä. Syvennettyään asiaan Wiklund kuitenkin korjasi käsitystään ja julkaisi tutkielman "Kastkäpp hos lapparna" (Fataburen 1914). Lähtökohtana hänellä oli vanhan (1780) Lindahl-Öhrlingin Ruotsin lapin sanakirjan sanat slauka ja palok.
Edellinen on selitetty "bacillum sive tigillum, quo projecto sive vibrato aves vel aliae bestiae petuntur" (sauva tai puukapula, joka viskataan tai heiluttaen heitetään lintujen tai muiden eläinten kimppuun). Jälkimmäisen sanan selitys kuuluu: bacillum altera extremitate crassius, quo utuntur in Alpibus ad jaculandas aves, en liten kastkäpp, som brukas at kasta ihjäl foglar med (toisesta päästä paksumpi sauva, jota käytetään tuntureilla lintujen surmaamiseen heittämällä, pieni heittosauva, jolla tavataan heittää lintuja kuoliaaksi). [...]
Palok-sanan Wiklund yhdisti sekä edellä mainittuun suomen palikkaan että Jokkmokkin murteesta tuntemaansa verbiin pāllak "heittää jollakin", pāllakahttēt "heittää jotakin jollakin". [...] Jokin tälläinen heittokeppi on mahdollisesti alkuaan ollut myös suomalainen kadikka (murt. karikka). |
|
Takaisin alkuun |
|
|
pyssymies
Liittynyt: 19 Jou 2008 Viestejä: 808 Paikkakunta: Ikaalinen
|
Lähetetty: 25.05.2010 00:19 Viestin aihe: |
|
|
D-äännettä ei Suomen kielessä ole ollut olemassakaan. Eikä muuten Virossakaan. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Juri
Liittynyt: 20 Lok 2004 Viestejä: 3319 Paikkakunta: Vantaa
|
Lähetetty: 25.05.2010 02:01 Viestin aihe: |
|
|
Se on kalikka. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Mangrove
Liittynyt: 01 Tam 2007 Viestejä: 646
|
Lähetetty: 25.05.2010 07:35 Viestin aihe: |
|
|
pyssymies kirjoitti: | D-äännettä ei Suomen kielessä ole ollut olemassakaan. Eikä muuten Virossakaan. |
Juri kirjoitti: | Se on kalikka. |
"Kadikka" löytyy jo Jusleniuksen 1745 sanakirjasta. "Se koira kiljahti, joho kadikka kävi" (Noormarkku). Kadikan paikalla Etelä-Pohjanmaalla on karikka. [...] Varsinaisten savolaismurteiden alueella sekä Pohjois-Pohjanmaalla kadikan paikalla on karttu. [...] On mahdollista, että "kalikka" on vasta myöhemmin tullut kadikan, karikan ja kartun paikalle, syystä että se sointuu näin paremmin sananparren lopettavaan verbiin: (kalikka) kalahtaa, kolahtaa."
Färsaarilla tunnetaan heittoase kádissa ja kadix. Vilkunan mukaan is-/ix-loppu on korvattu "tutulla deminutiivisella johtimella -kka". |
|
Takaisin alkuun |
|
|
pyssymies
Liittynyt: 19 Jou 2008 Viestejä: 808 Paikkakunta: Ikaalinen
|
Lähetetty: 25.05.2010 10:50 Viestin aihe: |
|
|
No ainakin tiedän joitakin iäkkäämpiä hämäläis-ja savolaismiehiä, jotka eivät osaa sanoa D:tä. Koulussakin opetettiin, että nämä pehmeät vokaalit ovat Suomen kielessä erittäin uutta ainesta. Virossakaan, toiseksi lähimmässä sukukielessäkään, ei pehmeitä vokaaleja ole. Karjalan kielessä ne ovat Venäjän lainaa. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Tuukka Kumpulainen
Liittynyt: 25 Hei 2004 Viestejä: 1566 Paikkakunta: Turku
|
Lähetetty: 25.05.2010 18:05 Viestin aihe: |
|
|
Saamelaiset siis käyttivät samaa lintuasetta kuin Etelä-Afrikan kansat: knobkerrie l. kirri - kuulapäinen puunuija, jolla heitettiin siivilleen hyppäävä helmikana ym. lintu alas helpommin kuin haulikolla. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Simo Hankaniemi
Liittynyt: 08 Hei 2004 Viestejä: 4937 Paikkakunta: Turku
|
Lähetetty: 26.05.2010 01:00 Viestin aihe: |
|
|
Tuollainen heittokeppi on varmaan hyvä nopeissa tilanteissa. Jousi on monasti toivottoman hidas, varsinkin jos nuoli ei ole jänteellä tilanteen tullessa päälle. Eri puolilla maailmaa on käytetty näitä heittonuijia tai keppejä lintujen ja kaniinien eksterminointiin. Afrikkalainen kovasta puusta tehty nuppipäinen nuija oli myös sotanuijana käytössä. Se taitaa ehkä vieläkin kuulua mm. masai-sotureiden vakiovarustukseen. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
pyssymies
Liittynyt: 19 Jou 2008 Viestejä: 808 Paikkakunta: Ikaalinen
|
Lähetetty: 26.05.2010 01:21 Viestin aihe: |
|
|
Kyllä kai joka puolella maailmaa on kalikoita heitelty. Eipä silti, joskus teininä pohdin, että voisiko nippu samanpainoisiksi valikoituja, sopivan loivasti käyriä ja kolme-neljäkymmentäsenttisiä puukapuloita toimia vaikkapa pienehköihin lintuihin, sopivalla ranneliikkeellä kun sellaisen saa lentämään aika tarkasti ja sähäkästi. Onneksi jäi kokeilematta... |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Tuukka Kumpulainen
Liittynyt: 25 Hei 2004 Viestejä: 1566 Paikkakunta: Turku
|
Lähetetty: 28.05.2010 10:13 Viestin aihe: |
|
|
Kalikoita on varmasti heitelty kaikkialla, mutta varta vasten tiettyjä tilanteita varten muotoiltu ja mukana kannettu heittoase - "toisesta päästä paksumpi pieni nuija, jolla tapetaan lintuja" - on oma, mielenkiintoinen juttunsa. Näistäkin on kuvauksia paitsi Amerikoista, Afrikasta ja Australiasta, myös eri puolilta Eurooppaa läpi historian. Olivat kuulemma salametsästäjien suosiossa Englannissa vielä ennen sotia. Heittonuija on paljon huomaamattomampi kannettava kuin mikään pitkä ase, äänetön ja äkkinäisissä tilanteissa nopea kuin mikä. Riistanvartijan lähestyessä raskauttava todiste voitiin vielä nakata pusikkoon piiloon. Ei tarvinnut varjella niin kuin tussaria tai jousipyssyä. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
jkekoni
Liittynyt: 01 Tam 2005 Viestejä: 2834 Paikkakunta: Espoo
|
Lähetetty: 28.05.2010 10:41 Viestin aihe: |
|
|
Toi "d"-äänne on ollut vanhassa suomessa olemassa ainakin monikoissa. Ruotsin puhujat ovat ruvennet ääntämään sen d-kirjaimeksi ja sellaiseksi se on muuttunut muuallakin.
Kalikka lienee sama sana toisessa murrreryhmässä.
Mielestäni sanan bumerangi käyttö ei ole tässä yhteydessä väärä vaikka se tuokin mienee rituaaliesineen/turisti lelun austraaliasta eikä alkuperäistä asetta.
Englanniksi rabit stick. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
pyssymies
Liittynyt: 19 Jou 2008 Viestejä: 808 Paikkakunta: Ikaalinen
|
Lähetetty: 28.05.2010 11:42 Viestin aihe: |
|
|
jkekoni kirjoitti: | Toi "d"-äänne on ollut vanhassa suomessa olemassa ainakin monikoissa. Ruotsin puhujat ovat ruvennet ääntämään sen d-kirjaimeksi ja sellaiseksi se on muuttunut muuallakin.
Kalikka lienee sama sana toisessa murrreryhmässä.
Mielestäni sanan bumerangi käyttö ei ole tässä yhteydessä väärä vaikka se tuokin mienee rituaaliesineen/turisti lelun austraaliasta eikä alkuperäistä asetta.
Englanniksi rabit stick. |
Voi olla. En vaan keksi yhtään sellaista murretta, ehkä lounaismurteet...?
Pohjanmaalla d on ärrä kuten osassa Hämettäkin, osassa Hämettä taas d on ällä.
Koulussa ainakin opetettiin pehmeät äänteet tuoreahkoiksi vieraiksi vaikutteiksi. Viron kieleen ne eivät ole pesiytyneet vieläkään, vaikka kirjoitetussa tekstissä D-kirjain esiintyykin. Se vaan äännetään savo-karjalaiseen tyyliin kovana.
Ei minunkaan mielestäni. Käyttöbumerangit kun eivät käsittääkseni palanneet takaisin. Tein joskus takaisin palaavan vaneripumerangin, joka oli kyllä huikea lelu, mutta tarkkuusheitosta ei olisi tullut yhtään mitään. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Nanook - pakkasen poika
Liittynyt: 13 Huh 2006 Viestejä: 499 Paikkakunta: Riihimäki
|
Lähetetty: 28.05.2010 14:27 Viestin aihe: |
|
|
Tuukka Kumpulainen kirjoitti: | Saamelaiset siis käyttivät samaa lintuasetta kuin Etelä-Afrikan kansat: knobkerrie l. kirri - kuulapäinen puunuija, jolla heitettiin siivilleen hyppäävä helmikana ym. lintu alas helpommin kuin haulikolla. |
Miksi nykyään sitten lähes kaikki metsästäjät käytävät haulikkoa, jos kepillä on helpompi osua? - Haen haasteita, siis metsästän haulikolla |
|
Takaisin alkuun |
|
|
|