Jousi

[HeikkiR]

Käykö naarasmetson pyrstö
sulat nuoliin

[woodcutter]

Käyhän nekin.siipisulat olis parempia.
Pyrstösulat on vähän pehmoisia,mutta eivätpähän raavi kättä verille.

[Juri]

Millään sulalla et pysty raapimaan kättä verille vaikka kuinka yrittäisit! Siihen tarvittaisiin jotain terävää.
Ne on ne ruotojen päät!!!

[Iivana]

Sekä metson että koppelon pyrstö ovat liian pehmosia vähänkin painavampiin nuoliin. Siivet ovat molemmilla linnuilla ihan täyttä tavaraa. Isoimmat saamani ukkometsot jotka on tullu punnittua on olleet vajaan viiden kilon luokkaa, joten siivenkin on oltava vastaavasti stydi jos aikoo ilmassa pysyä.

[Iivana]

Enpä malttanut olla laittamatta kuvaa pyrstöistä. Tässä oli isoimmat mitä löytyi. Nykyinen pystis on melko hyvä kynimään linnut, joten nämä on melko vanhoja. Toisaalta enpä ole viime vuosina raaskinut ampua lintuja, kun niillä on ollut muutenkin vaikeat ajat. Koppelon ja metson pyrstön kokoero on melkoinen. Silti metson pyrstön sulka on aika pehmeä. Olen kuitenkin käyttänyt muutaman kerran keveisiin nuoliin ja toimi ihan hyvin.

[Iivana]

Ja niistä viiden kilon metsoista. Ei ne saaliina kovin yleisiä ole. Ettei nyt jäsi käsitystä, että niitä mätetään kenttään urakalla. Metso on saaliina itselle niin arvostettu, että en oikein jaksa syttyä haulikolla hätäisesti lentoon räiskimisestä, joka on nykyisin valitettavan yleistä. Vieläpä ajoketjussa. Yleensä olen isoja kukkoja verottanut harkiten, samoin kuin koppeloita. Saaliit pyrin hyödyntämään mahdollisuuksien mukaan sulkia ja höyheniä myöten. Täkkälihat leikataan talteen ja muu osa linnusta tulee syötyä yleensä metsässä suoraan pannulta...
Kun saa metson saaliiksi, on se aina juhlahetki. Parhaat tapahtumat muistaa lopun ikää. Tässäkin kuvassa olevan isomuksen muistan, kun se ei aluksi pysynyt haukussa, vaan pääsin vasta uusintahaukulle ja vielä suhteellisen avoimessa männikössä.
Tämä oli viimeinen vuosi, kun vanhemmalla koirallani aistit pelasi kunnolla. Istuttiin siinä kahdestaan repun päällä melko pitkään kuulaassa syysilmassa ja mietittiin kaikenlaista. Taisipa koira olla huolissaan jo eläkepäivistään.

[Smirkelimies]

Komeita kuvia. Oikein käsinkosketeltavan hieno tunnelma tuossa jahtikuvassa.

Joskus säälittää koirat, jotka ei saa toteuttaa vaistojaan. Pahimmassa tapauksessa koira joutuu olemaan koko päivän kerrostaloasunnossa yksin kun isännät on töissä. Vaan on ne monessa maatalossakin koirat yksin liekassa navetan nurkalla räksyttämässä. Paljon vapaana ulkona touhuileva, mehtuuhommissakin tuulettuva pystykorva on kyllä ihan eri planeetalta. Rauhallinen, turhia haukkumaton, silti virkeä kaveri.

[Ari Rantala]

Tein yhden nuolisetin koppelon sulilla ja kohtuullisen hyvin ne tauluammunnassa toimivat. Hieman hentoisia ovat ja tuppaavat "aukeilemaan" sukasten väleistä viinissä kun hinkaavat toisiaan vasten. Muutamassa nuolessa on ovela ääniefekti, pärisevät lentäessään. Johtunee sukasten hentoudesta (lepattava pressu) eikä ominaisuus ainakaan paranna lentoa. Metsästysnuolissa kertoo saaliseläimelle ajoissa milloin pitää väistää ja vaihtaa maisemia...

[toni]

Hienoja homenokka kuvia ja mietteitä. Varsinkin jälkimmäisiä.

Nuolten sulituksista tuli mieleen sovellutus: sain joskus vuosia sitten Nuotion Mikalta setin bodkin kärjillä varustettuja nuolia, joita saattaa olla katkenneina vieläkin jossain tallessa...

Näissä oli käytetty mm.harakan hötösiä siipisulkia.
Itse sulitus sulka oli n.5-6cm pitkä ja täysin kaventamaton, ja otettu siipisulan leveimmästä kohdasta, jossa sulka tekee "hapustensa" päistä pienen kierteen.
Sulka oli kiinnitetty ainoastaan tyvestään, loppuosan ollessa irtonaisena.

Yllättävän hyvä vakauttamiskyky sekä äänettömyys.
Tosin nuolet oli metsästys nuolia raskaampia, mutta ehkä tuota voisi tietyin edellytyksin soveltaa pehmeempien sulkien kanssa?