Jousi

[Tuukka Kumpulainen]

Tavallisesta pituusammunnasta on mennyt maku: paras nuoli voittaa, ei jousi tai ampuja. Just sopivan nuolen tehtyään ampuu 60 - 100 metriä pidemmälle kuin käytännössä samanlaisella mutta hieman huonommalla nuolella. Tämä on nähty Suomessa, Norjassa ja Jenkeissä. Nuolten nysvääminen ei kiinnosta, ei varsinkaan sellaisten, joita ei voi kuin ampua pitkälle.

Englantilainen jousiperinne ei sinänsä kiinnosta sen enempää, mutta kun Mary Rosen jouset ja nuolet on ainoa laaja jousiaineisto koko rautakauden jälkeisessä Euroopassa, on vaihtoehdot vähissä.

Englantilaiset ampuu sotanuolipituutta Standard- ja Livery-nuolilla. Edellinen on 52-grammainen, 80 cm pitkä plus bodkinkärki, varren halkaisija on sentin ja sulitukset 152 x 19 mm. Jälkimmäinen on tyypillisen MR-nuolen mukaan hahmoteltu nuoli, Standardia lyhyempi (77,5 cm), paksumpi (12,7 mm), raskaampi (63,5 g) ja pidempi- ja matalampisulkainen (188 x 16 mm).

Näiden speksien perusteella viime Kuralan kisoissa Haverisen kanssa ampumani nuolet olivat aivan liian pienisulkaisia ja liian lyhyitä jopa Livery-luokkaan.

Standard-nuolten ME on ihan tajuton, 288 metriä. Spencer ampuu siis sotanuolta kuten meikäläiset parhaita pituusnuolia. Livery-nuoltenkin huiput on 250 metrin tuntumassa. Normaali suoritustaso on toki alhaisempi. Soarin (2006) mukaan satapaunaisella sotajousella ammutaan SA:ta tyypillisesti noin 180 metriä, 150-paunaisella noin 250 metriä. Jaroslav Petrina on listannut tsekkien tuloksia noin satapaunaisilla jousilla ja SA-nuolilla, joille 170 - 190 metriä on tyypillinen kaari. Mielenkiintoinen on brittien meane wood-jousten luokka, eli muista puista kuin marjakuusesta MR-mallien mukaan tehty yksipuinen sotajousi. Näiden enkka on vain 190 metriä. Se ei vastaa edes 1500-luvun Englannissa jokaiselle 21 vuotta täyttäneelle miehelle asetettua vaatimusta (201 m). Olisiko tässä suomalaisilla saumaa?

[Ari Rantala]

Pitää myöntää, että mulla on ollut vähän saman suuntaisia ajatuksia. Pituusammunnasta nykysysteemillä on jotenkin mennyt suurin kiima ja kliimaksi ohi kun 200m on voitettu kanta ja tietää, että jousta ei ihan pienillä ponnistuksilla saa enää parempaan viskaukseen ja homma on pitkälti kiinni nuolista. Nuolien teko on tietysti oma taiteenlajinsa eikä haasteeltaan ihan helpoimmasta päästä sekään. Nuo standardinuolet ja jousena millainen mörstö tahansa voisi olla uuden innostuksen aikaansaajia. Itsellä vain tuo fysiikka renkaa eikä 100#:n jousi taivu enää ihan kivuitta...eikä kyllä +60#:n jousikaan

[Martti Auer]

Joo, olen ampunut myös itse yli 200 m, 210 m.

Mikä tahansa jousi ei nakkaa kuitenkaan yli 300 m. pituusammuntanuolella.

Jos haluaa yli 250 metrin tuloksia stadardinuolella, niin siitä sitten vain bodaamaan 150# jousta.

Jääkö yritykseksi?

[Tuomo]

Vai on "tavallinen" pituusammunta tylsää!? Hyvä nuoli vaikuttaa toki paljon, mutta kyllä jousi ja ampujakin vaikuttavat! Periaatteessa sotanuolipituusammunta voisi olla kiinnostavaa mutta siinä ampujalla on aivan liian iso merkitys, tai pikemminkin amujan fysiikalla. Tulee tylsä kisa jos ja kun pitää ampua 50 paunaisella jousella 100 paunaista vastaan. En halua rikkoa paikkojani kiskomalla väkisin liian jäykkää jousta. Käytännössä se, kuka on tehnyt jäykimmän jousen ja jaksaa sitä myös kiskoa, voittaa.

"Tavallinen" pituusammunta on siitä hyvä laji, että ns. tavis voi pärjätä siinä hyvin, ampuakseen yli 300 metriä riittää periaatteessa hyvin 60 paunainenkin jousi. Ja paras nuoli ei voita, vaan se, kuka on säätänyt jousi-ampuja-nuoli -kolmikon toimimaan parhaiten yhdessä.

Pituusammunta, tai mikä vain ammunta tai laji sisältää aina kompromisseja. Jos halutaan varmistaa, että paras ampuja voittaa, niin sitten kaikki ampuvat samalla nuolella ja jousella. Jousen olisi hyvä olla yli 10 000 nuolta ammutta vanha keppi, nuoli ties mikä vesanuoli rikkinäisillä sulilla. Mielellään painava Dacron-jänne. Sitten jännitetään, ampuuko voittaja yli vai alle 150 metriä. Itse asiassa tämä voisi olla hyvinkin mielenkiintoinen osa pituusammuntakilpailua, samalla se paljastaisi todellisia eroja ampujien välillä.

Ensi keväänä pituusammunta voisi olla jaettuna kolmeen osalajiin: normaali pituusammunta, sotanuoliammunta ja samajousiammunta!

[M.Reinikainen]

"Ensi keväänä pituusammunta voisi olla jaettuna kolmeen osalajiin: normaali pituusammunta, sotanuoliammunta ja samajousiammunta!"

Kanatetan!!

[jousipata]

aikanaan jossain vanhassa speden elokuvassa oli itse speden esittelemänä erilaisia "inkkarityylejä" jos joku muistaa nähneensä sellaisen?

kuitenkin jäykimmälle jouselle pituusammuntaan voisi kovin tyyli olla jaloilla ampuminen ja ihmisen voimakkaimman lihaksen eli perse, selkä ja reisilihasten yhteistyöllä työnnetään jousipuuta ja käsillä vedetään tai pidetään minkä jaksetaan jännettä.

tällä tyylillä normaalit paunat olisivat paperia. ammunta tietysti istuen maassa. kovat maastavetäjät tai muuten vahvat saisivat vahvojakin jousia jännitettyä. ite uskoisin jännittäväni tällain esim. 400-500 paunaisen jousen, tosin kovin montaa kertaa peräkkäin ei, mutta kerran pari. tämä perustuu maastavetotreenituloksiin ja arvailua tietty.

[Tuukka Kumpulainen]

Jousipadan kuvailema ampumatyyli tunnetaan maailmalla foot bow-nimellä eli jalkajousena. Ennen toista maailmansotaa pisimmät jousilaukaukset ammuttiin juuri tähän tyyliin. Käsijousen ja jalkajousen ero näkyy tuloksissa: Vuoden 1938 jenkkimestaruuksissa käsijousella ammuttiin 422 metriä, jalkajousella 558 metriä. Samana vuonna Ken Wilhelm tuikkasi käsijousella 529 metriä, jalkajousella 820 metriä, ei kisoissa mutta ammattimaisesti mitatulla radalla 200 todistajan läsnäollessa. Tämän perusteella jalkajousella nuoli lentää 30 - 60 % pidemmälle kuin käsijousella. Muutama sata paunaa oli ihan normaali vetovastus jalkajouselle, kun käsijouset oli tyypillisesti 60 - 90-paunaisia. 1930-luvun jalkajouset eivät eronneet käsijousista muuten kuin jäykkyyksiltään, ja sillä, että jousen keskellä oli jaloille paikat.

Foot bow on kuitenkin mielestäni pelkkä kuriositeetti, ennätyksen hakua hinnalla millä hyvänsä. Ei perseellään istuen ole ennenkään tehty urotekoja. Vähän sama, kuin leuanvetokisoissa hilaisi trampoliinin tangon alle.

[Tuukka Kumpulainen]

[Tuomo]

Hmm, lienen silti Tuukan kanssa hieman eri mieltä siitä, että sotajousiammunta sopisi melkein kenelle tahansa. Tietenkin ampujan merkitys korostuu, koska vain harvat jaksavat kiskoa riittävän jäykkää (hyvintehtyä) jousta.

Esimerkiksi, kuinka monta yli 100 paunaista puujousta Suomessa on? Entä kuinka moni jaksaa oikeasti vetää yli 100 paunaisen vaikka 28 tuuman vetoon? Veikkaan että hyvin vähän ja hyvin harva.

Periaatteessa laji voisi olla kiinnostava mutta itselläni maksimi lienee siinä 60 paunaa, ja sillä ei vielä juhlita, ellei sitten muut ammu todella surkeilla (sota)jousilla. Voimaa varmaan saisi lisää mutta en halua siihen vain keskittyä, ja sitten todeta jossain vaiheessa, että nyt meni paikat rikki. Ja eivät Strattonit, tms. nyt ihan tavallisia keski-ikäisiä taviksia ole, jotain pohjaa on pakko olla vaikka 130 paunaisella ampumiseen.

Mutta kokeillaan!

[Simo Hankaniemi]

Minulla oli aikoinaan tavoitteena ampua 250 m ja se on täytetty, tosin ei kilpailussa, mutta Tuukan mittaamana ja todistamana. Kieltämättä sen jälkeen ei ole täyttä pituuskiimaa ollut, joskin Vilppolan 300 m kaihertaa sen verran, että täytyyhän siihen kerhoon päästä mukaan. Eniten minua kuitenkin kiinnostaa metsästysjousella ja leikkurinuolella ammuttu pituustulos. Siis nuolella, jota ei ole tehty lentämään pitkälle.

[heikki]

Kyllä minusta kuulostaisi erinomaiselta idealta, että pituusammunnassa olisi nykyisenlaisen sarjan lisäksi myös tämä "sotanuolisarja" tai vastaava. Voisihan se olla normi taulunuolien sarjakin, jossa varmaan olisi mahdollista pärjätä hyväheittoisilla tavallisemmillakin jousilla. Tietysti pitäisi sitten taulunuolikin speksata vakioksi.

[Juri]

Minulle on ollut vähän sellaista epäilystä, että taulunuolilla saattaa olla jonkinlainen jousikohtainen rakenteellinen maksimikantama. Sama voi ehkä koskea muitakin nuolia.
Joku vuosi ammuin Kuralan pituusradalla mielenkiinnosta viinen tyhjäksi samalla jousella. Kaikki taulunuoleni lensivät jostain syystä melko tasan 172 metriä, vaikka laukaisuissa ja ampumakulmissa oli taatusti eroja. Pienisulkaisissa pituusnuolissani tuntui ampujan osuus vaikuttavan paljon enemmän. Olivat kyllä muutenkin vaikeita ammuttavia, vain täydellisen puhtaalla laukaisulla sai nuolen lähtemään suoraan ja nätisti. Paras laaki lensi muistaakseni 232 metriä, huonoin oli jotain 190 m.
Standardisoiduilla nuolilla ampuminen voisi hyvinkin tuoda ainakin jousien ominaisuudet enemmän esille.

[jousipata]

[toni]

Lyly aiheisia topikkeja on jo melko mukavasti, mutta siitä huolimatta: Lylyinen sotajousi?

[jkekoni]

Mieleeni tuli, että jos sulituksen koko on määritelty, mutta sitä ei tarvita, niin silloinhan paras olisi mahdolisimman suora ja mahdollisimman ohut sulitus?

Suorasulkaisia lintuja odotellessa

[toni]

Lähestulkoon suorasulkaisia siipisulituksia olen nähnyt mm.varpushaukalla ja joillain jalohaukoilla, kuten joillain kahlaajillakin.

Asiaan voisi varmaan perehtyä syvemminkin, ja uskon että kaikkea tuolta luonnosta kyllä löytyy..toinen juttu on sitten juridinen hallussapito oikeus.

Myös lämmöllä ja kosteudella suoristaminen on mahdollista.
Tosin en ole kokeillut, mutta olen nähnyt moista toimintaa.
Käyttötarkoitus ei kyllä ollut nuolten sulitus ja Pariisittarien kabaree puvustuksen valmistus... ;)

Mutta onko sulitus tarpeellinen, jos pystyy kikkailemaan tasapainopisteen kanssa kärjen painon kautta? Tuleeko siitä miinusmerkiistä välimatkaa nuoleen joka on kenties lentävämpi, mutta omaa jarrutusta aikaansaavaa sulitusta perässään?

Entä nuolen perään kiinnitettävä, esm. villa langan pätkä??
Miten sellainen toimisi?

[woodcutter]

[Smirkelimies]

Old style flight bow and arrow.
Holds current world record under the classification Unlimited Primitive Complex Composite Bows,
for shooting an arrow by hand a distance of
619 yards, 1 foot, 7 inches
on October 7, 1995.
Made by Harry Drake and shot by Don Brown.
MAC2001-07-01

http://anthromuseum.missouri.edu/grayson/donbrownbows.shtml