Jousi

[jousipata]

Miten olette saaneet turvallisimmin kuljetettua partaveitsenteräviä leikkurinuolia metsästysreissuillanne? Mietin, että millainen kotelo olisi turvallisin? Entä samalla turvallinen ja primitiivinen taikka perinteinen tapa?

Eilen olin yhden leikkurin kanssa jänismetsällä Lapissa ja siis ainoa leikkurinuoli, joka oli mukana oli koko ajan jousen jänteellä kevyesti tai sitten kädessäni jousen pokakädessä. En uskaltanut ottaa useampaa leikkuria mukaani ja yksihän jo riittää kun ensin pääsee riistalaukausetäisyydelle jne.. jota ei tänään tapahtunut vaikka koirakin ajoi ja hyvä koira.

Jos pitemmälle mettäreissulle aion, niin katoamistapausten varalle voisi olla hyvä olla kolmekin leikkuria mukana. Kärjethän saa ruuvattua irti tietenkin, mutta onko joku saippuakotelo tms. ollut teillä arvon kokeneemmat jousilla metsästävät lajitoverini.

Jos kysymykseen on jo hyviä vastauksia olemassa, niin ylläpito voi sitten linkata tai poistaa tämänkin ns. turhan kyssärin, mutta jos ei ole, tai ei haittaa, niin jään odottelemaan osaavien vastauksia kiittäen.

yst. t. jousipata

[Santtu Risku]

Itse olen aina ruukannut pitää metsällä mukana hiomakiveä ja timanttiviilaa, teroitus tilanteen mukaan. Viineä en ole koskaan oikeastaan käyttänyt, vaan leikkurit on kulkeneet jousikädessä mukana, metsällä siis. En ole koskaan käynyt metsällä siten, että jousikädessä ei olisi ollut tilaa tarvittaville nuolille. Tietty mukana on aina blunttejakin, jotka kulkee kätevästi- tai ei niin kätevästi vyön ja lanteen välissä, mutta leikkurit aina jousikädessä.
Jos laukaus menee ohi, niin aina teroitus sen jälkeen. samalla voi kelailla että missä meni pieleen ja miten seuraavalla kerralla kyseisen nuolen kanssa.
Leikkureiden kärkiosa aina maata kohti, jos sattuu jotenkin kompuroimaan.
Jos nyt pitäisi miettiä turvallista, primitiivistä ja terävänä pitvää viineä, niin ehkä tunkisin viinen pohjan täyteen naavaa tai sammalta tms. tietenkin kunnolla huuhdottuna, jottei ole mitään hiekkaa tai muuta maaa-ainesta ole tylsyttämässä nuolia.

[ddog]

Yksinkertaisesti viinessä. Emäntä ompeli mulle viinen, jonka pohjaosa on ties kuinka monikertaista kangasta, ettei hulahda nuolet läpi. Leikkureiden takakulmia olen hieman muokannut poistamalla terävän kulman ja tekemällä viisteen taaksepäin, ettei sekään viillä kankaan läpi ja toisekseen nuoli tulee viinestä ulos paljon sujuvammin. En usko kyseisen toimenpiteen vaikuttavan nuolen kuolettavuuten mitenkään. Poistettu osa kun on kokolailla pikkuruinen.

[heikki]

Muistelen täältä mainintoja mm. lampaanvillasta tai käävästä viinen pohjalla. Samoin nahkaisia taskuja, jotka voi pyyhkäistä pois nuolta viinestä ottaessa

[Simo Hankaniemi]

Nahkaista viineä käytän aina. Pohja on kaksinkertaista nahkaa, sisempi on parkitsematonta hirvennahkaa. Pohjalla voi pitää monenlaistakin ainesta, mikä antaa lisäsuojaa ja estää kärkiä tylsymästä. Olen käyttänyt mm. kuivaa sammalta, jouhia, vessapaperia, riisinjyviä, mitä milloinkin. Joskus olen tehnyt kärjen muotoisia taskuja nahasta ja pitänyt niitä kärkien suojana. Tasku on helppo vetäistä pois ennen nuolen ampumista. Ja joskus en ole käyttänyt mitään näistä, vaan nuolet ovat sellaisinaan viinessä, jonka pohjalla ei ole mitään ylimääräistä. Pienriistan metsästyksessä tämä viimeinen vaihtoehto on ollut aivan riittävä, kun nuolet kuitenkin aina teroittaa ennen jahtiin lähtöä.

En tykkää kulkea vain muutaman nuolen kanssa, vaan niitä on aina vähintään 10, yleensä enemmänkin, joskus jopa 30. Täysi viine antaa olemassaolon varmuutta ja silloin voi kantaa erilaisia nuolia eri tarkoituksiin. Leikkureiden lisäksi mukana on aina bluntteja (monenlaisia hylsyblunteista kumisiin), joskus kaksihaaraisia "karimatoja" (= pääskysenpyrstö japaniksi). Kentällä en juuri ryhdy nuolia teroittelemaan, vaan jos leikkuri tylsyy ammuttaessa, vaihdan toisen nuolen tilalle.

[Ilkka Seikku]

Lampaanvillaa viinen pohjalle. Helppoa, käytännöllistä ja halpaa. Lampaanvillasta ei mene edes nuppineula läpi.

Metsästystilanteessa leikkurit on aina kädessä(yleensä kaksi jousikädessä+yksi jänteellä). Varanuolia kulkee viinessä useampia. Metsällä tuo viini on lähinnä varasto ja kiinnitys on tiukasti selässä, mielellään taljan palanen vielä peittämässä suuaukkoa.

[Nanook - pakkasen poika]

[Simo Hankaniemi]

Intiaanit kantoivat aina leikkureita kärjet ylöspäin. En pitkään aikaan keksinyt syytä tähän. Aikoinaan pidin kärkiä alaspäin, kunnes luin intiaanien tehneen toisin ja vaihdoin siis tyyliä.

Vasta kun Nanookin mainitsema kaverimme tökkäsi itseään isoon suoneen reidessä pitäessään kärkiä alhaalla tajusin intiaanien tavan perustelun. Huonommalla tuurilla kaveri olisi voinut vuotaa kuiviin, mutta hänellä sattui olemaan armeijan ensiside taskussa ja paikalla kaveri, joka auttoi haavan sitomisessa ja ajoi sairaalaan.

Ratsain liikuttaessa on varmaan vielä tärkeämpää pitää kärjet ylhäällä, koska muuten voi tökätä kärjillä myös hevosta, mikä saattaa koitua itsellekin kohtalokkaaksi. Modernit unkarilaiset hevosjousiampujat pitävät kärkiä alaspäin, koska ovat kulttuurin kadottua keksineet hommansa itse. Heillä tähän ei liity suurta vaaraa, koska eivät käytä leikkureita, vaan ainoastaan ratakärkiä.

[Nanook - pakkasen poika]

[Simo Hankaniemi]

[Santtu Risku]

Hmm.. Käyhän tuo tietenkin järkeen nyt kun tällaisen tapauksen luki. No, en varmaankaan jaksa vaihtaa tyyliä, se on jo ihan automaatio että kärjet on alaspäin.

[Hannu]

Turkkilainen tyyli, nuolet vetokädessä, olisi myös periaatteessa toimiva nopeassakin ammunnassa, vaikka käyttäisi leikkureita.

Tosin itse en välttämättä pidä ajatuksesta partaveitsenterävästä nuolenkärjestä silmän vieressä...

[jousipata]

Luontojani pidin leikkureita alkuun pokakädessä kärjet ylöspäin ja väijymispaikalla yksi oli valmiiksi jänteellä. Kärki alaspäin ajatuksena alkoi hirvittää, jos se tosiaan tökkäisi reisivaltimoon ja on yksin mettässä, saattaa olla ettei ehtisi mitään tehdä. Tein varanuolille ja niiden leikkurikärjille erillisen kupin nahasta ja pahvista, teipillä tiivistettynä ja sammalella ja lampaankarvalla vuorattuna. Siis kahdelle varanuolelle, joiden kärjet kulkevat kupissa ja nuolet joko viinessä tai repun olkahihnan alla kärjet taaksepäin.

Kun nuolet ovat nyt melko painavia taulukärjistä leikkaamani kärkiosan ja poraamani reiän jatkeeksi on 125 grainiset leikkurit, niin seuraavaksi aloin kaipaamaan vahvempaa jousta mettälle. Tuntuu, että nykyisellään ehkä vajaa 50# lyhyehkö jouseni ei jaksa heittää niin nopeasti nuolta kuin voisi toivoa. Tehoahan painavissa nuolissa leikkureineen on kyllä melkoisesti,, kunpa vielä tulisi sie riista sopivasti eteen,, edes joskus.

[Juri]

Olen useitakin kertoja yrittänyt kantaa nuolia pokakädessä, mutta ne rämisivät laukaistessa niin epämiellyttävästi että luovutin suosiolla.

[Nanook - pakkasen poika]