Jousi

[Simo Hankaniemi]

Minulla on pakastearkussa hiukan turhan pitkään säilöttyjä lihoja ja ennen tiaisille viemistä ajattelin tehdä pienen tekniikan maailman testin poron kylkipalalle.

Kiinnitin kyljen pyöreää solumuovitaustaa vasten. Ajattelin ensin ampua siihen uudella 67-paunaisella jännejousellani, mutta siinä ei olisi ollut paljonkaan ideaa. Päätinkin ottaa testiin mahdollisimman "huonon" jousen ja päädyin 42-paunaiseen orapaatsamajouseen, jonka tein vuonna 2005. Jousen koko pituus on 112 cm, siinä ei ole jännevahvistusta ja keskellä on luontainen mutka, joten jousi on B-muotoinen.

Valitsin testiin kaksi melko kevyttä leikkurinuolta. Nuoli A:n massa on 18 grammaa, varren pituus 55 cm, varsi on lehtokuusaman vesaa. Millin paksun ruostumattomasta teräksestä tehdyn ruodollisen kärjen leikkaavan osan mitat ovat 53 mm x 20 mm. Kärki on tehty jostakin vanhasta keittiöveitsen terästä.

Nuoli B on 25-grammainen, vesavarren pituus on 60 cm (vesan laatua en muista, ehkä tuomea). Ruodollisen kärjen leikkaavan osan mitat ovat 53 mm x 23 mm x 1,5 mm. Kärki on karkaisematonta melko pehmeää terästä.

Ammuin alle parin metrin etäisyydeltä ja nuolet menivät kyljestä läpi kuin lämpimästä voista. Paljon ei näyttänyt olevan väliä sillä, oliko osuma kylkiluussa vai luiden väleissä. Kylki ei tullut testiin suoraan pakkasesta, vaan se oli ollut jo pari päivää jääkaapissa ja oli täysin sula. Kaikkien osumien uppoama oli niin syvä, että vaikutus olisi ollut kuolettava keuhkojen ja sydämen kohdalla.

Tämä ei tietenkään ole mitään uutta tietoa kenellekään asiaa tuntevalle, mutta joskus on mielenkiintoista kokeilla sellaistakin, minkä jo tietää. Johtopäätökseni on, että lyhytkin ja melko kevyt yksipuinen jousi on kuolettava peli. Elävällä riistalla on tietenkin kylkensä päällä myös nahkaa ja karvoitusta, mutta nämä eivät olisi vaikuttaneet mitenkään oleellisesti lopputulokseen.

[Iivana]

Hyvä testi. Kiintoisaa kuulla. On ollut itselläkin mielessä koeampua kolariporoihin erilaisia kärkiä ja jousia ennen kuin ne päätyvät ketunhaaskoiksi. Toisaalta ei ole ollut tarvetta ammuskella sen kuin vain.
Pitäisi olla selkeä tavoite, mitä haen. En ole nähnyt vaivan väärtiksi touhuamaan, kun ei ole ollut mitään "tutkimussuunnitelmaa", esimerkiksi historiallisten kärkien testaaminen jousen jäykkyyden funktiona. Ehkä jonakin päivänä tarvitaan faktaa ja valokuvia sekä muistiinpanoja, joten aina kun näitä tekee, niin kannattaa laittaa tärkeät tiedot ylös.
Itse testailin teininä pieniä kvartsiteräisiä kärkiä paperimassaan. Ei se kyllä eläintä vastaa, mutta 30 paunan jousella vakuutti läpäisyllään.