Jousi

[Andes]

Varmaan osa porukasta on opetellut kitkatulen teon jousiporalla tai vaan keppiä pyörittämällä. Kysyisinkin onko käytettävillä puulajeilla väliä, pitääkö olla lehtipuuta vai käykö hommaan yhtä hyvin havupuut? pari kertaa tässä koittanut mäntyä käyttäen ja ei ole vielä onnistunu. Savua ilman tulta..ei ole muodostunu sitä kytevää tuhkaa.

[suomialex]

Kannattaa varmaan käydä Ankallisteatterisssa tulentekotaitoja katsomassa lähitulevaisuudessa kun J. Menna pistää lavalla menemään...

[Smirkelimies]

Joskus aikoja sitten yritin hopeanuolilehden ohjeilla niin että aluslauta oli haapaa ja keppi koivua -> ei onnistunu.

Kierikissä Kutteloilla oli aluskapulana raidan juuripala ja keppinä tulikukan varsi. Tuohitötterössä puhallusvaiheessa saniaisen lehtiä.

Ilkka Seikku opasti jossain netin uumenissa etsimään kelottuneen ja lahottoman haavan ja siitä sitten aluspuu ja keppi. Puita kun liotti muistaakseni lipeässä tai vastaavassa parani syttymisominaisuudet.

Otin äskettäin tunnukset Buchcraft Finland sivustolle, jota moderoi Rautasarvi, sieltä varmaankin löytyis parhaat vinkit. Sivuilla on menossa primijousimetsästysskaba, ekan saaliin ilmoittaneelle palkinto!

[toni]

Kitkatulen tekijöitä tuntuu olevan kotomaassa jo pilvin pimein(:
Monet vaan pitää linjansa sosiaalisenkin median ulkopuolella, tai sitten eri alakulttuurien viiteryhmät eivät vaan kohtaa sen kummemmin.

[Simo Hankaniemi]

Olen tehnyt kitkatulen jousiporalla käyttäen aluspuuna haavan juurta ja porapuuna pajua. Homma vaatii hiukan harjoittelua, ei välttämättä onnistu ekalla kymmenellä yrityksellä.

[Ekkorre]

Muistaakseni Martti Arkon ja Turkka Aaltosen kirjassa Vanhat hyvät erätaidot oli aika tarkasti kuvattu kitkatulen tekoa ja valittavia puulajeja. Siinä ei tosin taidettu juuri käsitellä tätä ah, niin mediaseksikästä tuliporaa, vaan tuli opetettiin tekemään itsessäni enemmän luottamusta herättävin (ja kookkaammin) välinein "sahaamalla" ja "höyläämällä" ja vielä jollain kolmannella tyylillä.

Sen verran uskaltaudun muistelemaan, että toinen käytettävistä puista on pehmeää ja helposti jauhautuvaa, kun taas toinen kovempaa. Taisivat mainita esimerkkinä nimenomaan haavan (aluspuuna lahotettu ja sitä sitten hinkattiin terveellä). Syntyvä jauhe sitten alkaa kyteä kun riittävästi kitkuttaa. Korjatkoot viisaammat, itselläni ei ole kokemusta ja kirjankin lukemisesta on jo aikaa.

Onko jollakulla ylipäätään kokemusta näistä muista menetelmistä kuin tuliporasta? Onko amerikkalainen survival-hapatus intiaaniporineen ajanut kotoperäiset menetelmät unholaan?

[J Menna]

Tuukka Kumpulainen on varmaan Suomen paras elossa oleva osaaja tässä tulen hieromisessa. Se poika ei appelsiinillä roviota tee... Olen kysellyt yksityisopetusta, mutta hinnat hipovat jotain tuhat e/tunti...

Tuukka on hieronut tulet satoja kertoja ja kun muut lakoo laskeuman myötä ja rotat nousevat valtaan, niin Tuukka se vaan hätistelee nököhampaita kauemmas soihdullaan ja syö kypsimmät.

[Andes]

Oikeinpa sitten ounastelin, kun tuli fiilis havupuilla kitkuttaessa, ettei homma voi onnistua. Pihka/hartsit syynä. Rupes vaan pitämään niin kauhiata kitinää, että naapurit jo varmaan kuunteli mikä ihmeen kirkunta tuolta kuuluu. Kokeilin sitten jopa akkuporakoneella, ettei ainakaan tehoista jää kiinni, mutta keppi vaan lyheni ja savua tuli, muttei kytevää tuhkaa.

Nettivideoissa homma saahaan näyttämään aikas helpolta ja nopealtakin, mitä se varmaan onkin, kunhan materiaalit on oikeat. Täällä taigavyöhykkeellä sopivat materiaalit on vaan aikaslailla hakusessa, joten homman onnistuminen tiukassa tilanteessa, vaikkapa syksyn jahtireissulla jokeen horjahtaessa ja tulitikkujen kastuessa, on aikas toivotonta hommaa. Talvipakkasista puhumattakaan. Ei siksi sattumaa, että pohjolassa käyttöön on vakiintunu kipinän lyönti taulaan. Käsittääkseni sielläkin missä jousiporaa käytetään, niin hyvää aluspuuta hyödynnetään pitkään, eikä joka kerta uutta aleta ettimään.

Hyvä taito tuo olisi silti osata ja sitä vaalia, joten pitääpä lainata Arkon ja Aaltosen kirja, siinä tosiaan oli ohjeet..

[Simo Hankaniemi]

Joo, ei onnistu kovin helposti havupuilla, ainakaan aloittelijalta. Syntyvä hiilipöly ei saa olla "tikkuista", vaan hienoa jauhoa. Kun hiilijauhekasasta alkaa nousta savua, pitää poraaminen lopettaa ja antaa syntyvän kipinän tiivistyä rauhassa. Aloittelija pilaa homman tässä vaiheessa hätäilylllä. Kiirettä ei ole. Kun kipinä hiilikasassa on tiivistynyt ja kasvanut, nostetaan se varovasti esim. tuohirullaan, jonka sisällä on vaikkapa kuivaa saniaista sytykkeenä. Sitten puhalletaan varovasti, jotta savu muuttuu liekeiksi.

Jos tikut ovat metsässä kastuneet, niin ei tämä menetelmä kovinkaan helposti onnistu siten, että haetaan puut kylmiltään metsästä. Niiden pitää olla kunnolla kuivia ja parhaiten tuli lähtee puilla, joilla on jo tehty ainakin kerran tuli. Ei siis kovin realistinen survival-juttu ainakaan Suomen metsissä, mutta ihan kiva on kuulua siihen melko suppeaan kerhoon, joka on tulet tehnyt kitkamenetelmällä.

[Tuukka Kumpulainen]

Isoimpia myyttejä kitkatulenteossa on tuo usein toistettu väite, jonka mukaan toisen puun pitää olla kovaa, toisen pehmeää jotta tulenteko onnistuu. Ei pidä paikkaansa. Epäparisilla kepeillä kovempi puu syö pehmeää sen sijaan, että molemmat jauhautuisivat. Kovuudeltaan samanlaisten puiden välinen kitka on suurempi ja ne jauhautuvat tehokkaammin.

Pihkainen puu ei tosiaan toimi, minkä huomaa äkkiä käytännössä kiiltävänmustiksi menevistä kitkapinnoista ja kitkan katoamisesta. Mitä alhaisempi tiheys pihkattomalla puulla on, sitä paremmin se toimii, sillä kevyt, huokoinen puu toimii eristeenä ja pitää lämmön kitkapisteissä korkeana samalla kun se jauhautuu paljon vähemmällä voimalla kuin kova puu. Suomen pehmein puulaji on harmaaleppä, ja sekin on kitkatulihommissa sieltä kovemmasta päästä, täytyy katsoa maan alle ja kuolleisiin. Lahopuissa ja juurakoissa on kosolti hyvää kitkapuuta tarjolla, usein jopa käyttövalmiina.

Kaikki havupuukaan ei ole pihkaista: olen tehnyt monet kitkatulet kaatuneiden, pinnaltaan lahonneiden kuusten pinnasta lohkaistuja säleitä käyttäen: puun tiheys on erittäin alhainen ja pihka on jo poistunut tuleentuneesta pintapuusta. Tämä on eräkelpoinen, ilman työkalujakin irroteltava, kuivalla säällä välittömästi valmis kitkatuliaines, joskaan ei kivikautinen.

Mitä tulee tulen tekemiseen maastossa, olen tehnyt kitkatulia metsässä pelkän puukon avulla, mistään epärealistisesta skenaariosta ei ole kyse. Tunnettua toki on, että mitä kipeämmin tulta tarvitsee, sitä vaikeampi se on tehdä. Pakkanen puolestaan ei ole mikään este tulenteolle, käsiporallakin onnistuu 20 asteen pakkasessa. Kosteus on ongelma, mutta ei sekään ylitsepääsemätön, keppejä voi kuivata mekaanisesti ennen tulentekoponnistusta.

On huomattava, että eivät muinaiset eränkävijätkään kulkeneet salomailla tyhjin käsin. Tulentekovälineet kulkivat mukana ja niistä pidettiin hyvää huolta, tulisetti oli arvo-omaisuutta. Metsästäjä-keräilijäkin olisi ollut kusessa metsässä kamojen mentyä virran mukana, joskaan ei niin pahassa kuin meikäläiset.

Aaltosen ohjeet Vanhoissa hyvissä erätaidoissa jättävät aika paljon toivomisen varaa. Mikä tolkku on siinä, että kitkatulipuut neuvotaan paahtamaan 300-asteisessa uunissa? Kuka tarvitsee kitkatulta, jos käytössä on tulikuuma uuni? Mitä uunipaahdetuilla puilla tusaaminen opettaa käsittelemättömillä puilla tehtävästä tulenteosta? Olipa tulentekijän motiivina eloonjäämistaidot tai esihistoriallinen elämänmeno, täytyy kitkatuli syttyä niillä puilla, mitä on ilman tulenkäyttöä mahdollista ottaa käyttöön.

Kitkapuiden liottaminen lipeävellissä edustaa niitä vanhojen huonojen aikojen kikkakolmosia, joilla ei ole oikeasti merkitystä mutta jotka luovat vinkeää tietäjä-reseptin makua ohjeistukseen.

Jousipora on partiolaisten ja survivalistien suosima tulentekokone, jota käytettiin aboriginaalisesti yllättävänkin vähän. Syy on selvä: jousiporassa on viisi osaa, jotka täytyy tuunata yhteensopiviksi työläällä tavalla verrattuna käsiporaan, tulikairaan, -sahaan, -auraan, -nuoraan tai -höylään, joissa tulentekijän osaaminen korvaa länkkärityylisen kojeistamisen. Ensin mainittu on myös painava ja kömpelö kuljetettava verrattuna 30 gramman käsiporasettiin, joka kulkee nuoliviinessä huomaamatta mukana. On myös fakta, että jousiporan kanssa välineiden ylläpitoon kuluu paljon enemmän työtä kuin ketterämmillä, yksinkertaisemmilla välineillä. Yhdellä käsiporasetillä tekee tulet 20 - 30 kertaa, vaikka keppien valmisteluun ei olisi kuin kvartsinpala käytössä.

Jousiporaa puoltaa se, että sitä käytettäessä tulipuiden valinta ei ole yhtä kriittistä kuin hienostuneemmilla menetelmillä, ja raa'alla voimalla on mahdollista paikata taidon puutetta jonkun verran. Kun palikat ja tekniikka on kohdillaan, menee jousiporalla hehkun pyöräyttämiseen viisi jousenvetoa ja yhtä monta sekuntia.

Aaltosen ohjeissa jousiporan kaaren pituudeksi suositellaan 100 - 120 cm, paksuudeksi 1 - 2 cm, mikä on kaukana hyvästä. Keskimittaisen miehen poranveto on pituudeltaan sellainen, että 70 cm on ideaali mitta porajouselle: se mahdollistaa suurimman mahdollisen poraustehon, mutta ei tuo kömpelyyttä, sillä pitkä jousi tökkii kiviin ja juuriin maastossa tulta tehtäessä, mikä helposti jopa pilaa tulentekoyrityksen.

Ohut, taipuisa jousi puolestaan saa jänteen lipsumaan juuri kriittisellä hetkellä. Ideaali jousi on niin jäykkä, että se taipuu vain hieman, kun porakeppi väännetään vireeseen. Tällöin jänne puree porakeppiin riittävästi, poraus on vakaata ja pito kestää loppuun asti. Ei onnistu sentin rivalla.

Aaltonen neuvoo tekemään porakepistä 33 cm pitkän, mikä on liikaa pituutta. Jousiporauksessa kriittistä on porauksen vakaus, mihin poraajan asento vaikuttaa suuresti. Mitä pidempi porakeppi on, sitä korkeammalla ja epävakaammin porausta stabiloiva tukikäsi huojuu, samalla kun tukikäsi ei voi siirtää tarvittavaa painetta tehokkaasti vastakappaleeseen. 20 cm pitkä porakeppi toimii tästä syystä paljon paremmin kuin kolmannesmetrin pituinen.

Kitkatulia on tehty onnistuneesti kaikenkokoisilla vermeillä, yleensä hyvinsyöneissä takapihaoloissa. Kitkatulen tekeminen enemmän tai vähemmän tositilanteessa on kuitenkin yleensä kerrasta poikki, joten yksinkertaisesti huomioitavat asiat kuten kapuloiden mitoitus kannattaa olla just eikä melkein. Onnistuminen on loppujen lopuksi kiinni siitä, että riittävän monta pientä yksityiskohtaa on samanaikaisesti kohillaan. Kaikkia niitä, kuten ilmankosteutta tai paikallista kasvillisuutta ei voi hallita, joten pelivaraa tarvitaan. Ja takapihallakin kannattaa harjoitella niitä tulentekotapoja, jotka ovat maastossa realistisia.

[Ari Rantala]

[Andes]

Kiitokset Tuukalle infosta! Tuossa muuten Seikun hyvä video aiheesta:

http://youtu.be/IQHj6vHgjlg

[Ilkka Seikku]

Tuukan hyvään kirjoitukseen jokunen kommentti

Isoimpia myyttejä kitkatulenteossa on tuo usein toistettu väite, jonka mukaan toisen puun pitää olla kovaa, toisen pehmeää jotta tulenteko onnistuu. Ei pidä paikkaansa. Epäparisilla kepeillä kovempi puu syö pehmeää sen sijaan, että molemmat jauhautuisivat. Kovuudeltaan samanlaisten puiden välinen kitka on suurempi ja ne jauhautuvat tehokkaammin.

Niin totta niin totta.
Ja tuo on asia, jota juutuupista eräilytaitonsa hankkineet jaksavat jauhaa aina vaan ja jatkossakin, vaika kuinka yrittäisi selvittää asiaa, niin vedotaan esim. tähän allutosen whe-kirjaan(jossa on huikeat määrät ihan hatusta vetäistyä juttua elävöittämässä sisältöä. Tosin erinomainen ja viihdyttävä kirja, jossa toki paljon asiaakin) Melkeempä väittäisin että ihan pienelläkin perehtyneisyydellä ihan konkreettisesti tulia tekemällä asia aukeaa nopeasti.
Reikää poratessa asia on ihan eri, kuin silloin kun porataan tulet.

Pihkainen puu ei tosiaan toimi, minkä huomaa äkkiä käytännössä kiiltävänmustiksi menevistä kitkapinnoista ja kitkan katoamisesta. Mitä alhaisempi tiheys pihkattomalla puulla on, sitä paremmin se toimii, sillä kevyt, huokoinen puu toimii eristeenä ja pitää lämmön kitkapisteissä korkeana samalla kun se jauhautuu paljon vähemmällä voimalla kuin kova puu. Suomen pehmein puulaji on harmaaleppä, ja sekin on kitkatulihommissa sieltä kovemmasta päästä, täytyy katsoa maan alle ja kuolleisiin. Lahopuissa ja juurakoissa on kosolti hyvää kitkapuuta tarjolla, usein jopa käyttövalmiina.

Jeh! Pihka hartsiintuu ja lasittaa pinnan. Silti monet, jotka ovat sanojensa mukaan tulia tehneet, ovat käyttäneet tervasta. Se on niinsanottua paskanjauhantaa sellainen puhe..

Kaikki havupuukaan ei ole pihkaista: olen tehnyt monet kitkatulet kaatuneiden, pinnaltaan lahonneiden kuusten pinnasta lohkaistuja säleitä käyttäen: puun tiheys on erittäin alhainen ja pihka on jo poistunut tuleentuneesta pintapuusta. Tämä on eräkelpoinen, ilman työkalujakin irroteltava, kuivalla säällä välittömästi valmis kitkatuliaines, joskaan ei kivikautinen.

Tuo kirjoituksen pätkä kertoo kokemuksesta. Asioita joita ei opi kirjoista eikä telekkarista ja silti täyttä totta. Myös myrskyn poikki repäisemä kuusi, jossa terävät säleet törröttävät, toimii tulenteossa. Mutta pointti on nimeomaan tuo pihkattomuus. Kostuminen ja kuivuminen vuorotellen tekevät jossain vaiheessa aineksesta tuliporaan sopivaksi.

Mitä tulee tulen tekemiseen maastossa, olen tehnyt kitkatulia metsässä pelkän puukon avulla, mistään epärealistisesta skenaariosta ei ole kyse. Tunnettua toki on, että mitä kipeämmin tulta tarvitsee, sitä vaikeampi se on tehdä. Pakkanen puolestaan ei ole mikään este tulenteolle, käsiporallakin onnistuu 20 asteen pakkasessa. Kosteus on ongelma, mutta ei sekään ylitsepääsemätön, keppejä voi kuivata mekaanisesti ennen tulentekoponnistusta.

Maastossa käsittelemättömillä puilla "suoraan" tulen teossa, kuivailen puut porailemalla varsinaisen porauskolon ympärille kolosia. Puu lämpiää ja kuivuu. Hyvin loogista ja toimivaa.

On huomattava, että eivät muinaiset eränkävijätkään kulkeneet salomailla tyhjin käsin. Tulentekovälineet kulkivat mukana ja niistä pidettiin hyvää huolta, tulisetti oli arvo-omaisuutta. Metsästäjä-keräilijäkin olisi ollut kusessa metsässä kamojen mentyä virran mukana, joskaan ei niin pahassa kuin meikäläiset.

Juu, meikäläisillä on mahdollisuudet harjoitella lokoisasti. Hassata aikaa puulajien koostumuksiin jne. Entisaikaan se aika meni hengissäpysymiseen.

Aaltosen ohjeet Vanhoissa hyvissä erätaidoissa jättävät aika paljon toivomisen varaa. Mikä tolkku on siinä, että kitkatulipuut neuvotaan paahtamaan 300-asteisessa uunissa? Kuka tarvitsee kitkatulta, jos käytössä on tulikuuma uuni? Mitä uunipaahdetuilla puilla tusaaminen opettaa käsittelemättömillä puilla tehtävästä tulenteosta? Olipa tulentekijän motiivina eloonjäämistaidot tai esihistoriallinen elämänmeno, täytyy kitkatuli syttyä niillä puilla, mitä on ilman tulenkäyttöä mahdollista ottaa käyttöön.

Tolkku on se, että paahdettu puu antaa kytyä helpommin. Uskoakseni kivikauden heebo paahtoi mieluusti tikun jos toisenkin saatuaan ne tulet aikaiseksi. Sillä kyseinen nuotio saattoi sammahtaa tai piti nuotion ääreltä hilpaista muihin maisemiin. Kytyä voi toki kantaa mukanaan, mutta varmassa vara parempi. Paahtaminen ei siis tietenkään ole ehdoton edellytys.

Kitkapuiden liottaminen lipeävellissä edustaa niitä vanhojen huonojen aikojen kikkakolmosia, joilla ei ole oikeasti merkitystä mutta jotka luovat vinkeää tietäjä-reseptin makua ohjeistukseen.

Puiden lipeöiminen on aikalailla hyödytöntä jos materiaali on muutenkin jo optimaalista. Lipeöimällä saa kuitenkin tuoreesta, terveestä puusta varsin toimivaa. Eli jos kivikauden hepulla ei ollut siinä kelottunutta haapaa tai ukontulikukkaa likellä, hän saattoi napata tuoretta puuta ja lipeöidä sen; tuloksena keinotekoinen kelo.

Jousipora on partiolaisten ja survivalistien suosima tulentekokone, jota käytettiin aboriginaalisesti yllättävänkin vähän. Syy on selvä: jousiporassa on viisi osaa, jotka täytyy tuunata yhteensopiviksi työläällä tavalla verrattuna käsiporaan, tulikairaan, -sahaan, -auraan, -nuoraan tai -höylään, joissa tulentekijän osaaminen korvaa länkkärityylisen kojeistamisen. Ensin mainittu on myös painava ja kömpelö kuljetettava verrattuna 30 gramman käsiporasettiin, joka kulkee nuoliviinessä huomaamatta mukana. On myös fakta, että jousiporan kanssa välineiden ylläpitoon kuluu paljon enemmän työtä kuin ketterämmillä, yksinkertaisemmilla välineillä. Yhdellä käsiporasetillä tekee tulet 20 - 30 kertaa, vaikka keppien valmisteluun ei olisi kuin kvartsinpala käytössä.

Muinaisen elämänmenon mallintaminen ja luonnossa selviäminen ovat kaksi eri asiaa, vaikka toisiaan sivuuttavatkin monessa mielessä. Jos sinulla on nyöriä, ei tuliporan teko ole temppu eikä mikään. Jos nyöriä ei ole, on oltava hanskassa enemmän taitoa. Joko vahvan nyörin aikaansaaminen tai joku muu tulentekokonsti. Käsinporaamalla vaaditaan melkolaila hyvät olosuhteet ja materiaalit. Tuliporalla näistä voi hieman karsia.
Minusta on hyödytöntä asettaa näitä "paremmuusjärjestykseen" sytkäri tai tulitikut on kuitenkin parempia..

Jousiporaa puoltaa se, että sitä käytettäessä tulipuiden valinta ei ole yhtä kriittistä kuin hienostuneemmilla menetelmillä, ja raa'alla voimalla on mahdollista paikata taidon puutetta jonkun verran. Kun palikat ja tekniikka on kohdillaan, menee jousiporalla hehkun pyöräyttämiseen viisi jousenvetoa ja yhtä monta sekuntia.

Totta. Ja juuri siksi tulipora on suositeltavampi vaikka nyt jossain hätätilanteessa(mikä sellanen sitte ikinä onkaan) jossa tulet on saatava tehtyä ja kitkatulet on ainoa järkevä mahdollisuus ne tehdä.


Aaltosen ohjeissa jousiporan kaaren pituudeksi suositellaan 100 - 120 cm, paksuudeksi 1 - 2 cm, mikä on kaukana hyvästä. Keskimittaisen miehen poranveto on pituudeltaan sellainen, että 70 cm on ideaali mitta porajouselle: se mahdollistaa suurimman mahdollisen poraustehon, mutta ei tuo kömpelyyttä, sillä pitkä jousi tökkii kiviin ja juuriin maastossa tulta tehtäessä, mikä helposti jopa pilaa tulentekoyrityksen.

Ohut, taipuisa jousi puolestaan saa jänteen lipsumaan juuri kriittisellä hetkellä. Ideaali jousi on niin jäykkä, että se taipuu vain hieman, kun porakeppi väännetään vireeseen. Tällöin jänne puree porakeppiin riittävästi, poraus on vakaata ja pito kestää loppuun asti. Ei onnistu sentin rivalla.

Aaltonen neuvoo tekemään porakepistä 33 cm pitkän, mikä on liikaa pituutta. Jousiporauksessa kriittistä on porauksen vakaus, mihin poraajan asento vaikuttaa suuresti. Mitä pidempi porakeppi on, sitä korkeammalla ja epävakaammin porausta stabiloiva tukikäsi huojuu, samalla kun tukikäsi ei voi siirtää tarvittavaa painetta tehokkaasti vastakappaleeseen. 20 cm pitkä porakeppi toimii tästä syystä paljon paremmin kuin kolmannesmetrin pituinen.

Mittoja.. hyi..
Jokainen varuste on juuri tasan ja tarkkaan niin hyvä, kuin on sen käyttäjän taidot sitä käyttää. Pitkä porakeppi esim toimii ihan vakaasti kun kädensijan tukee polveensa. Ei ole yhtä asentoa tai yhtä ainoaa tarkkaa tekniikkaa.

Kitkatulia on tehty onnistuneesti kaikenkokoisilla vermeillä, yleensä hyvinsyöneissä takapihaoloissa. Kitkatulen tekeminen enemmän tai vähemmän tositilanteessa on kuitenkin yleensä kerrasta poikki, joten yksinkertaisesti huomioitavat asiat kuten kapuloiden mitoitus kannattaa olla just eikä melkein. Onnistuminen on loppujen lopuksi kiinni siitä, että riittävän monta pientä yksityiskohtaa on samanaikaisesti kohillaan. Kaikkia niitä, kuten ilmankosteutta tai paikallista kasvillisuutta ei voi hallita, joten pelivaraa tarvitaan. Ja takapihallakin kannattaa harjoitella niitä tulentekotapoja, jotka ovat maastossa realistisia.[/quote]

Riippuu takapihasta
Mutta joo, onhan se täysin eri asia tehdä tulia ihan oikeasti maastossa, vakka muutaman vuorokauden reissussa, jolloin saattaa olla että varusteet on kosteita, kylmyys useamman päivän jäljiltä kehossa ja sitä rivarin pihalta tuttua tasoitettua tiukkaa sepelipintaa ei olekaan alustaksi vaan on vain kosteaa sammalmätästä.

Hyvä, asiapitoinen kirjoitus Tuukalla kaikinpuolin! Tuntuu mukavalta aina kun kirjoituksista tai jutuista paistaa kokemus. [/b]

[Tuukka Kumpulainen]

[Ari Rantala]

Tuo "laskelma" oli teoreettinen insinöörinäkemys...

Olet varmasti tehnyt kitkatulet useammin ja kokemus voittaa laskelmat kevyesti

Rehellisesti sanottuna meikä olis kusessa, palelis ja söis kylmää purkkiruokaa, ilman nykyaikaisia tulentekovälineitä...jos siis sais sen purkin auki...

[Ilkka Seikku]

Jos jotakuta aihe oikeasti kiinnostaa, niin koitin tehdä eilen aiheesta mahdollisimman selkeän videon josta voi löytyä vaikka joku juttu mitä ei ehkä ole tullut otettua huomioon, jos se tuli ei ole siis syttynyt.
https://www.youtube.com/watch?v=KFkkKmIlIw0

[Tuomo]

Hyvä ja erinomaisen käytännönläheinen ohje Ilkalta! Jos ei tuosta ohjeesta ole apua niin ei sitten mistään.

Pitipä siis kokeilla ja paahdoin pari (tervettä) haapapalikkaa. Savun sain nousemaan mutta varsinaista kytyä ei syntynyt. Pitää varmaan etsiä vähän pehmeämpää materiaalia, kuten tuolla aiemmin on todettu.

[Ilkka Seikku]

Aiheesta kiinnostuneiden määrästä riippuen latailen koko viteon juutuupiin.
Ensin tietysti tiiseri
https://www.youtube.com/watch?v=35nklFS-FDE&feature=youtu.be

[Tuomo]

Kiinnostaa! Koko video julki!

[J Menna]

Täälläkkin on savua noussut jo monta monituista kertaa. Itseasiassa savua alkaa nousta aina noin 30 sekunnin hieromisen jälkeen suht helposti. Yksi kytykin on tullut mutta en saanut sitä ehjänä sytykkeisiin. Töpeksin. Sitten olikin kädet niin hapoilla ja hatutti, että menin kattomaan futista ja öllöä hörppimään. Rakkoisia kämmeniä kylmä öllötölkki hoitaa just parhaiten. Niin kivikautiset uroksetkin olisivat tehneet jos niillä ois ollu karhu kylmänä tölkissä. Ha, mutta ei ollu.
Mun aluspuussa ei lovi taida olla oikean muotoinen/syvyinen. Jatkan harjoituksia.
Aluspuuna leppä. Keppinä selja.

[M.Reinikainen]

Kyllä se juha siitä kun vaan saat työkalut kohilleen.

Itselläni on nykyisin noin minuutin hinkkaus että hehku jää, Siis sikäli mikäli kepit pelaa...
Yhdenkin kerran tehtiin noin vartti että saatiin mustaa purua aikaseks ku kepit vaan kiillottu tai poras läpi..


Aina välillä tulee näitä "flow moment" jolloin kaikki menee näppiin.

(keppi seittitakiaista ja aluspuu jokin juuren pala? Aika noin 40 sek + yksi vesikello jo valmiin rakon viereen)

[J Menna]

Kiitän kannustuksesta. Ehkä pitää kokeilla useampia keppejä, joita on vino pino tuossa, eikä tyytyä hinkkaamaan sillä millä vähän savua saa aikaan. Tuo kolo on tosiaan ollu mulla liian vajaa, eli ei ole ollut läpi aluspuun vaan vain viisteenä siinä.
Huomenna vois jatkaa harjoituksia.
Tänään tein muotteja 11 tuntia... jäi primi ja jousitouhut.

[Tramppi]

Kuinkahan toimisi kuiva kääpä aluspuuna. Ettei vain seikullakin olisi kääpä ollut videolla?

[M.Reinikainen]

Kääpä toimii hyvin.

[suomialex]

Eilen lauantaina aloitin ekan kokeilun pitkällisten youtube-opintojen ja syvällisen pohdinnan jälkeen. Kepit kirskuivat toisiaan vasten niin että pelkäsin kuuloni menevän ja mökkinaapurien alkavan valittaa. klo 18:00 lopetin kokeilemisen. Seuraavana aamuna (siis tänään sunnuntaina) jatkoin kokeilua ja tässä on tulos! Aluspuuna ja keppinä sääntuivertamaa ja kuivalahoa mäntyä, pitelypalana koivua ja jousena käyrä männynoksa. Olosuhteet olivat erittäin otolliset koska on ollut pitkään kuivaa ja mereltä kävi kevyt tuulenvire niin ettei tarvinnut edes kovin puhallella. -Alex

[suomialex]

Lisää

[suomialex]

Lisää

[suomialex]

Ideana itsellä oli se että käytän sitä tavaraa mitä löytyy mahdollisimman läheltä... keloontuneita kepukoita etc. Ei tarvinnut montaa askelta ottaa nuotiopaikalta kun oli kaikki tarvittava kasassa (enkä kävellyt mökin suuntaan) Ehkä suurin ongelma oli tuon pyörivän kepin yläpään kärjen kulman löytäminen: liian paksu kärki aiheuttaa kitkaa niin että käsipalikka kuumenee ennen aluspuuta, pyörittäminen on raskasta ja melu korviahuumaavaa. Liian terävä kärki kuluu nopeasti ja muuttuu äkkiä liian paksuksi ja sama tilanne toistuu.
Kun sain homman kohdilleen niin hiili oli valmis parissa sekunnissa. Mutta jos tämän homman meinaa kunnolla osata niin se vaatii paljon harjoituksia eri sääolosuhteissa.

[J Menna]

Ahu´. Hyvä Alex. Teit tulet ennen minua ja se ihan vähän sapettaa...
Olen savua tuprutellu jo monta kertaa, mutta tulia ei ole tullut. Savukin on tehty vain teatteria varten... No, korjaa asian.

[jkekoni]

Otin pystyynkuolleen ei-mädän takiaskepin ja pystyynkuolleen, ei-mädän haavanpalasen.

Grillasin toista tuntia välineitä kaasugrillissä.

Kaivoin puukonkärjellä pyöreähkön kolon. Leikkasin sektorin pois. Katkaisin kepinpohjan tasaiseksi


Yritin pyörittää. Kumpikaan ei jauhautunut ollenkaan, vaan ainoastaan killottui. Kitkaa ei oikein ollut, mutta sain kepin pysymään kolossa.

Improvisoin tulijousen. Naru liukui. Kiristin ja keppin reunat menivät sisään. Naruna bauhausin 3mm dyneema. (Purettu hamppuköysi lienee parepi...)

(Tein kitkatulen valmilla välineillä edellisenä viikonloppuna nääsvillessä, nutta käytimme valmiita välineitä.)

Mikä meni vikaan? Pitäisikö esiporarata kolo tai polttaa sen pohja.

[jkekoni]

Laitoin kepin kiinni pistooliporaan. Jouduin pyörittämään yllättävän kauan, että heku muodostui. Kepn pää oli pyöristynyt ja tervainen(!). Laudan pohja kiilsi, eikä ollut hiiltynyt lähes ollenkaan.

Kokeilin luonnonvalkoisesta valmiiksi vettyneestä käävästä tekemääni "taulaa", jonka kuivasin foolion päällä grillissä. Paloi vain, jos puhalsi välillä.

Otin likoamassa olleen käävän, jonka otaksuin taulakääväksi. Havaitsin sen vettyneen vuorokaudessa alle millin verran. Kuorin ja dipasin udelleen. Otin lastun ja kuivasin mikrossa. Lastu pysyi hehkumassa paremmin, mutta ei yhtä hyvin kuin kokeilemani taula. Ehkä litteäksi hakkaus auttaa...

Yritin tehdä tuohirullaa grilatuista saniaisista, mutta materuaali oli aivan liian tikkuista ja kovaa. Riivin lopuista saniaisista lehdet ja laitoin kaapin päälle kuivumaan.

Tämä siis sunnuntaina, joka oli tavallista kauniimpi päivä.

[J Menna]

Kiinnostavaa; kitkatulet poralla...

Pakko tehä joskus ku tulee vieraita grillaamaan!

[jkekoni]

Tosta tulee vasta hehku, se pitää saada vielä palamaan kunnolla. Tupakka saataisi ehkä lähteä.

Toi oli vain kokeilu, että onnistuuko toi ollenkaan. Lopputulos oli, että onnistuu, mutta ei omin voimin tossa säässä, vaikka kuinka hyvin oppisi pyörittämään.

[jkekoni]

Liotin taulakääpää pari viikkoa. Hakkasin levyksi. Kuivasin ensin ilmakuivaamalla sitten grilissä. Sytkärillä sain kytemään, en kuitenkaan ilman kaasua.

Hakkasin kipinöitä. Kipinöitä tuli. Päällä oleva taula ei lähtenyt.

Vaihdoin tulusten mukana tulevaan kangastaulaan. Sekään ei lähtenyt. Kuivasin pari minsaa grillissä, ei muutosta.

Sain tulusraudan poikki! Siinä on taottu JK logo( pystyviivat yhdistetty).

Pitäisi koittaa puolikkalla tulusraudalla ja tampereelta saadulla kangastaulalla ja piikivellä. Noi tulusten mukana olevat kivet on semi metallivärisiä ja niistä lähtee paljon näyttävämpiä kipinöitä.

[J Menna]

Miten se Mikke sanoikaan: "Kun välineet (puut) ovat oikeat, saa hehkun aikaiseksi 45 sekunissa".

[jkekoni]

Oon tehny nääs tampereella.

Ei vaan toimi mun replikoduilla välineillä. Yritän ymmärtää miksi. Ilman kosteus tulee mieleen, muuta en keksi.

[J Menna]

Onko sulla samat palikat ku Vanhapihan Miikalla oli? Siis puut samaa lajia?

[M.Reinikainen]

Minunoma enkka on tuo 45 sek..

Tuukallahan on nopeus en ekka 18sek.. Yhden kerran hieromalla kepin varttapitkin alas (18 sekunttia!!!) ja sitten vaan kekäle tuohi rullan sisää hönkäyksen saattelemana ja Avot!

[J Menna]

Siis niin että valkee syttyi 18 sekunnissa!???

[M.Reinikainen]

Niin että aloittaa pyörittämään keppiä saadakseen hehkun.
Hehkusta valkea on sit eri ajassa.