Jousi

[Simo Hankaniemi]

Yleinen sarja

1. Juha Menna 140 pistettä
2. Ari Rantala 130
3. Mara Anttila 130
4. Pasi Pohjolainen 130
5. Peter Rautanen 129
6. Toni Patovirta 127
7. Rauno Huikari 126
- Jani Laine 126
8. Lauri Salmi 125
9. Tuomo Reiniaho 119
10. Mikke Reinikainen 117
- Mikko Haverinen 117
11. Keke Jeskanen 115
12. Emil Lindfors 109
13. Tommi Nylund 108
14. Jani Varjola 106
15. Markku Teräs 100
16. Ilkka Rantala 95
17. Ari Laakso 94
18. Pekka Railamaa 84
19. Simo Hankaniemi 83
- Lasse Mattila 83
20. Jevgeny Vinokurov 79
- Timo Kilpiö 79
- Elina Laitinen 79
21. Ari Törmä 78
22. Martti Auer 75
23. Juha Ahola 69
24. Sara Vatjunen 68
25. Luka Milovonov 61
26. Mika Toivanen 60
27. Anne Syrjä 58
- Elina Nurmi 58
27. Kaija Huhtala 54
28. Petteri Ihalainen 47
29. Alex Suomi 39
30. Mira Tammelin 35
31. Viivi Platan 23
- Pekka Ihalainen 23
32. Pauli Hiltunen 20

[Simo Hankaniemi]

Nuorten sarja (alle 15-vuotiaat)

1. Aaro-Matti Mölsä 67
2. Ivan Vinokurov 5


Varsijousisarja

1. Roni Otranen 101


Kilpailusarjojen ulkopuolella ampui Oula Reiniaho 52 pistettä. Kaikkiaan ampujia oli 44.


Pituusammunta

1. Tuomo Reiniaho 260 m (bambu-bulletwood laminaattijousi)
2. Alex Suomi 251 m (ns. biokomposiittijousi)
3. Martti Auer 243 m (Suomen biokomposiitilla)
4. Peter Rautanen 240 m (puulaminaattijousi)
5. Mikke Reinikainen 238 m (kynäjalavajousi)
5. Juha Menna 236 m (jännemarjakuusijousi)
6. Ari Laakso 224 m
7. Mikke Reinikainen 173 m (hikkorisella englantilaisjousella, sotanuoli)
8. Jani Varjola 184 m
9. Toni Patovirta 179 m
10. Markku Teräs 172 m
11. Ari Törmä 169 m
12. Simo Hankaniemi 155 m (preeria-sotanuoli, 67 paunan jännejousi)
13. Toni Patovirta 148 m (varsijousi)
14. Oula Reiniaho 129 m
15. Anne Syrjä 114 m
16. Mika Toivanen 110 m

[patis]

Varsin kivasti heitti Alexin biokomposiitti. Ammuin oman pituusammuntanuoleni sillä ihan parin metrin päähän Tuomon nuolesta. Oli muutenkin yllättävän pehmeävetoinen ja mukava ampua.

[Tuomo]

Kokeilin Alexin jousta ja oli se kyllä jännän tuntuinen vetää. Huomasin samalla, että sain vedettyä sen täyteen vetoon, ihan jopa paikkoja rikkomatta! Eli nyt oma ennätys on nyt 80 paunaa 28 tuuman vedolla. Oma pituusammuntakeppini on noin 52 paunaa - pitänee lyhentää sitä ensi kevääksi.

[J Menna]

Kyllä maistuu tuplamestaruus paremmalle kuin Tsekkiläinen olut. Ja se on jotain se. Toki tuplaTsekkiläinne olut maistuu...
Pidin päänahkani, kuten kai vähän uhosin. Kiertopalkinnon paikalle tuominen oli siis vain symbolinen ele...

No mutta, leuhotus sikseen. Kisa oli hyvä ja kaikkeni annoin ja tuloksena paalupaikka. Analyysi on paikallaan.

Yleensä vain nöyrä Suomalainen kiittelee kun on jotain saanut, mutta kerronpa selkeästi miten kisaan kävin. Olisi kiinostavaa lukea muidenkin valmistautumisesta - kisafiilikstä jne.. Esim. miten Jouni ampui MM tuloksensa - mitä se vaati jne.. Motivaatiosta jne...
Enää ei ole salaisuus että näihin kisoihin harjoitellaan. Puhutaanpa tästä.

Valmistauduin tähän kisaan huolella. Kautena oli vain kolme kisaa alla, joista sijat 3. 5. ja 4. Ihan ok, mutta ei...
Ammuin koko kesän keskimäärin viitenä päivänä viikossa. Joskus useammankin kerran päivässä. Yli tunnin ammuntaa ammuin perin harvoin. Satsasin moneen ammuntakertaan mielummin. Jo 20min ampumista kerrallaan pitää tuntumaa yllä kun tiheys on riittävä. Aamulla joskus iisisti - illalla pisteitä laskien.
Välillä ladoin hyvin systemaattisesti matkoja (20y...15y jne) analysoiden numeroitujen nuolien käyttäytymistä ja korjaten sitten niitä. Ajattelin laukaisua, asentoa, että en pudottaisi jousikättä laukaistaessa... Toisinaan ammuin vain löysät pois, eli mistä sattuu ja epämääräistä parvea taululle. Yksi perusharjoitus kuitenkin oli. Neljä eri matkaa neljää taulua lähestyen. Aina ihan hieman ampumapaikkoja muuttaen, eli näitä neljää etäisyyttä. Muutamia kertoja ammuin treenejä vaikka ei olisi huvittanut tipan vertaa. Eihän harjoittelu aina voi vain kivaa olla. Ei pidäkkään. Joskus tällaisesta rupeamasta muodostui kuitenkin hyvä treeni. Treeneistä 98% ammuin yksin. Porukka-ammunat olivat kuitenkin mansikkana koko kakussa.

Viimeiset pari viikkoa käytin vain yhtä jousta. Nuolisetti (13) alkoi vakiintua. Setissä oli poikkeamia, mutta tiedän ne ja tähtään muutamilla nuolilla eri tavoin kuin ns -keskiarvonuolilla. 3-D maastoradalla kävin kahdesti koko suvena, pari viikkoa ennen Turun mittelöä. Ammuin kolmea nuolta kilpailunomaisesti. Vikalla viikolla vähensin ampumamäärää noin puoleen. Ammuin vain n.50 laakia ja sitten pois tai 20 laakia ja sitten pois vaikka intoa olisi ollut enempään. Näitä ammuntoja tein runsaasti varioiden: taaksepäin, kävelystä ampuen, polviasennosta... Pientä leikkisää irroittelua siis. Kisan alle kaksi miltei ampumatonta päivää. Hain ammuntanälkää. Sitä olikin to ja pe...

Kisa.
Lähtökohtana että aina voi osua hyvin. Pois sellainen ajatus että tämä on vaikea rasti. Jokaisesta rastista voi ampua maksimit kuten A. Rantala jänisrastilla osoitti. Eli negatiivinen ajattelu pois ja positio tilalle.
Satuin tasokkaaseen ryhmään ja tämä innoitti myös hyvään ammuntaan. Kiitos: Keken, Laurin ja Janien. Oltiin aika nipussa ihan viimeisille rasteille asti. Piste-erot vain alkavat hiljalleen muodostua ja pysyä ja sitten jo venyä.
Rata oli pisteiltään antelias ja siihen vaikutti paljon Fita ja Norjalais rastit. Toisaalta oli kolme pienipisteistä rastia.
Ennen kolmea viimeistä rastia olin hieman karannut ryhmän muista ampujista. Ammuin vikoilla rasteilla 28 pinnaa mahdollista 30 pinnasta eli pokka piti lopussakin hyvin. Ennen kisaa ammuin n. 50 laakia ja se oli ok määrä että äijä lämpesi. Olen joskus ampunut vain 20-30 laakia verryttelyssä ja alku onkin radalla ollut todella vaivalloista. Nyt ei ollut. On tämä herkkää.

Usein Kuralan voitto on mennyt rastikerkiarvolla n.5p.
-Ammuin tasan 7p per rasti keskiarvolla.
-Maksimipisteet koko radasta olisi olleet 193p ja ammuttuani 140 ammuin 72,5% maksimista. Usein Kuralan radan maksimeista ei ole saavutettu puoliakaan edes kärjen osalta ja nyt sen teki iso joukko. Taso on laajentunut ja noussut.
-Kisassa ammuttiin 60 kisanuolta. Eläimistä neljä nuolta meni ohi, eli neljällä nuolella en saanut pisteitä. Se olisi ollut ok, mutta ammuin vielä kaksi laakia liikkuvasta ohi ja täten 10% nuolistani oli pisteettömiä. Se on mielestäni liikaa. Jokaisella nuolella pitäisi raapia pisteitä kasaan. Leipää ne ovat murutkin. Ehkä 5% ohi kokonaismäärästä maastoradalla olisi siedettävä.
-Ammuin 8 rastia maksimeille. Mielestäni selkeitä maksimirasteja oli tarjolla 10-12.

Kisat jännittävät jokaista. Ne jännittävät nauravaa ampujaa, kuin vakavaa puurtajaakin. Jokainen puskuroi eri tavoin jännitystään pois. Joku jännittää todella paljon ja romahtaa kisoissa ja joku taas syttyy juuri kisoissa tulosiloitteluun. Ammunta on mielenkiintoista kun siinä leijuu hyvien laukausten jälkeen ylpistymisen vaara ja kuitenkin pitää olla viileän hanakka huonojenkin kutien jälkeen. Kisa on mielestäni jatkuvaa nollausta. Jokainen nuoli joka on jo mennyt, on jo mennyt. On turhaa märehtiä menneitä rasteja. Se syö tuleviakin laukauksia. Nöyryys onnistumisien jälkeen on ainakin minulla tae uusiin hyviin osumisiin. En tiedä kiinnittikö ryhmäni muut ampujat huomiota, mutta keskityin jokaiseen rastiin samalla tavoin. Näytti rasti helpolta tai vaikealta.

Täältä tähän. Puhetta ampumisesta. Nyt polkuni on hetken taas keveä kulkea. Ahu`. [/quote]

[Tuomo]

Ohhoh, olipas hienoa analyysia! Ehditkö Juha kisan aikana keräämään kaiken numeerisen datan vai vasta kisan jälkeen?

Juha hoiti kilpailuun valmistaumisen ihan ammattilaisen ottein, eikä ihmekään urheilijataustan huomioiden. Hyvällä valmistautumisella on varmasti iso merkitys.

Itselläni valmistautumista ei oikein ollut. Ammuskelin kyllä melkein säännöllisesti mutta se oli ehkä liikaa sellaista ammuskelua. Ammuin vaihtelevilta matkoilta ja ammunta tuntui ihan hyvältä. Mutta ehkä tavoite puuttui - harjoittelussa pitäisi olla lähes aina jokin selvä päämäärä.

Itse kilpailu meni ehkä hieman samaan tyyliin ammuskellen. En vain saanut hyvää keskittymistä päälle. Aivan toisenlainen vire oli Siuntion kisassa, jossa alku meni huonosti mutta sen jälkeen omasta mielestäni erinomaisesti. Suurin ero taisi olla juuri jokaiseen ammuntasuoritukseen keskittymisessä.

Juha ansaitsi kyllä hienon voittonsa! Pitänee yrittää tehdä siitä ensi vuonna vähän vaikeampaa...

[Rakonczay]

Joo täytyy alkaa taas treenaamaan kun tuoreemmat menee ohi. No joka tapauksessa tarjkoitus on harjoitella ensi kesän Ranskassa ammuttavia EM kisoja varten.

Itse valmistauduin kisaan ampumalla kahdella edellisellä viikolla kerran. Eli käytännössä hain perusasiat kuntoon ja sen jälkeen tuntumaa eri matkoihin.
Itse kisassa ammuttiin aika paljolti mun epämukavuusalueella, eli alimittaisilla matkoilla, mutta yllätyksekseni osuin niissä hyvin. FITA:ssa menetetyt pisteet harmitti, sillä ammuin kolme vitosta ja ysin. Vähintään 6 helppoa pistettä meni siinä. Sillä olisi irronnut se hopea.
Ammunta-asento kikkailu ei mua häirinnyt. Ammuin niistä lähes täydet vaikka mua voisi luulla FITA pönöttäjäksi.

[J Menna]

Tuomo:
quote]Ehditkö Juha kisan aikana keräämään kaiken numeerisen datan vai vasta kisan jälkeen? [/quote]

Sunnuntai aamukahveella raapustelin pahvilautaseen rastijärjestyksen ja muistin edellisenä päivänä ampumani pisteet, joten loppu oli vaan yhteenlaskua ja semmosta.
Analyysi on mielestäni tervettä, kun sen tekee tarpeeksi kriittisesti.

Oisihan vaan voinut myös todeta että: "Hyvin kulki."
Nyt koetan avata harjoittelukeskustelua ja varsinkin sitä mitä tapahtuu ampujan pääkopassa kilpailuissa. Niin että miten kukin hommaa hoitaa.

[Ari Rantala]

[Jakke]

Moi,

Lämpimät onnitteluni voittajille! Erityisesti Mennan suoritus ei jättänyt kylmäksi. Kun luin Juhan valmistautumisesta, en voinut muuta kuin todeta, että teksti tuntui tutulta.
Vaikka HB- ammunta on minun sydäntäni lähellä, lonkkari on viime vuosina vienyt minua. Kyllä se varmaankin on niin, että jos kilpailla haluaa tosissaan, on parempi keskittyä yhteen lajiin kunnolla. Josko nyt olisi aika palata juurilleen?

Jakke Lehtinen