Jousi

[Ari Rantala]

Tullut viime aikoina harrasteltua enemmänkin sarvien kanssa puljaamista ja tuli otettua hommasta jokunen kuvakin. Kerron nyt miten minä niiden kanssa pelaan ja esittelen työmenetelmiäni. En väitä, että ne olisivat ainoita oikeita menetelmiä ja/tai tapoja tehdä homma mutta mun kokemuksellani tämä tapa on ollut sangen toimiva ja tulokselinen. Ainahan näissä jutuissa on jotakin parannettavaa niin välineissä kun työtavoissakin…nyt suunnittelen eräänlaista valssauslinjaa jossa sarvesta irrotettu sarviliuska oikaistaan lämmöllä telojen välissä ja finaalissa koneistetaan jyrsinterillä molemmin puolin tasaiseksi…kaikkeen sitä ihminen alkaakin

Vaihe 1. Hankitaan sarvea. Piipahdin tilateurastamolla ja heillähän oli melkoinen kasa ylämaalaisen sarvea kertyneenä. Kertymän koosta johtuen hinta/sarvi muodostui sangen kohtuulliseksi ja ostinkin niitä 14kpl. Valintaprosessissa kannattaa kiinnittää huomiota sarven pituuteen, tyviosan sarven paksuuteen ja pinnan virheettömyyteen. Suoriahan niistä ei ole yksikään mutta jos löytää mielestään muita suoremman niin tietysti se kannattaa ottaa jos muita virheitä ei ole. Suoremmasta on jatkossa helpompaa mallintaa ja sahata haluttu sarvipala irti.

Vaihe 2. Irrotetaan luutohlot keittämällä ja ”mättäämällä” (kuva). Homma kannattaa tehdä ulkona sillä dunkkis on ikimuistoinen. Nuotiolla isompikin kattila kiehahtaa melko nopeasti ja iso sen pitää ollakin. Myös polttopuuta on hyvä varata riittävästi. Tuo oma kattilani on hieman ahdas eikä siihen sovi kunnolla kun neljä sarvea kerrallaan. Tähän vaiheeseen pitää varata kunnolla aikaa sillä sitkeintä tapausta keittelin alun kuudetta tuntia ennen kun suostui irtoamaan. Ideana on siis kypsyttää sarven ja luutohlon välinen verinahka jotta se ja tohlo irtoaisi sarvesta. Kokonaisuutena päivä loppui kesken ennen kun kaikki tohlot oli irti ja jatkoin keittelyä seuraavana päivänä. Tuollaisessa snadimmassa kattilassa sarvet pitää välillä kääntää jotta myös toinen pää saisi kunnolla lämpöä. Kääntelyyn ja käsittelyyn pitää olla hyvät paksuhkot käsineet. Sarvet ovat kiehuvassa vedessä ja lämpö säilyy niissä pitkään. Kiehuttuaan pari tuntia voi alkaa kokeilemaan joko tohlo irtoaisi. Sarvipintaa voi mättää puukapulalla mutta olen huomannut toimivammaksi mättää itse sarvea jotakin puuta vasten (kuva). Käsiin tuntuu kuinka tohlo alkaa ”helisemään” sarven sisällä ja silloin irtoaminen on lähellä. Lopulta se sieltä ulos lupsahtaa vaikka välillä tuntuu, että tämä ei irtoa ikinä (kuva). Jos sarven juuressa (katkaisukohdassa) on pehmytkudosta niin se kannattaa veistellä kypsyttyään irti. Pitää vain tohloa sarvessa sisällä vaikka se olisi muuten valmis sieltä tulemaan.

Vaihe 3. Annetaan koiran järsiä loput pehmeät sarven tyviosasta (kuva). Tyviosa on höttöä ja paksuudeltaankin olematonta joten se on hyvä poistaa häiritsemästä. Koiran lyhyt suolisto työstää hyvin tuon hötön eikä pelkoa räjähdyksestä ole.

Vaihe 4. Mallinnetaan haluttu sarvipala sarven pintaan. Käytän tässä pahvista jousen lapamuotoa mallintavaa sabluunaa jonka kiinnitän maalarinteipillä sarven pinnan muotoa mukaillen. Tämä homma on syytä tehdä huolella. Pienikin sabluunan liikahtaminen tai pinnanmuodon ”oikaisu” poikii bumerangin mallisen sarvipalan jonka sivuoikaisu on pahuksen hankalaa ja toisinaan jopa mahdotonta. Mallinnuksen jälkeisen sahauksen pitää onnistua kerralla tai pala on pilalla. Siksi suosittelenkin sabluunan kiinnittämistä teipillä ja hidasta etenemistä sarven pintaa mukaillen painaen sabluunaa pintaa vasten koko kämmenen leveydeltä. Kun sabluuna on saatu hyvin kiinni niin piirroitetaan tussilla palanääriviivat sahausta varten(kuva).

Vaihe 5. Halutun sarvipalan sahaukseen käytän ns. nylskysahaa jonka terää olen hieman modannut (kuva). Pitkä terä alkaa tökkimään sarven vastaseinämään loppuosassa. Myös nylskyn sahaustaso vaatisi hieman modausta kun ”sisäkaarretta” sahattaessa tason etu- ja takaosa kantavat sarven pinnasta ja pitäisi vaihtaa pidempi terä jotta se ylettyisi. Palan mallinnuksessa kannattaa siis koittaa saada sabluuna sopimaan mieluummin ulkokaarteen puolelle. Sarven kärkiosa on umpinainen joten sitä ei saa nylskyllä sahattua ja pitää turvautua muihin sahausmenetelmiin. Itse sahaan kärjen poikki sellaisesta kohdasta, että halkaisijaa on vielä halutun leveyden verran (kuva). Sahaus kannattaa tehdä hieman piirretyn muotoviivan ulkopuolelta sillä pyöreässä muodossa sisäpinta jää helposti kapeammaksi kun koittaa pitää sahaa suorassa pintaan nähden (kuva).

Vaihe 6. Esioikaisussa ja oikaisussa muutenkin käytän 10-12mm lattarautapaloja joiden väliin puristan lämmitetyn sarvipalan (kuva). Ensin oikaisen pahimmankurvin lyhyempien lattapalojen välissä (kuva) ja kun käppyrä on riittävästi oiennut sopiakseen kivuitta pidempien lattapalojen väliin teen lopullisen oikaisun niillä. Puristusta pitää olla paljon ja puristankin lattoja keskeltä ruuvipuristimella ja molemmista päistä parilla isohkolla liimauspuristimella. Jos sivukäyryyttä on kuitenkin päässyt tulemaan liikaa ja sarvipala rämpii ulos lapamuodosta voi kokeilla onnistuuko sivuoikaisu. Siinä pitää lämmittää vain oikaistavaa kohtaa sillä muuten sarvi pyrkii palautumaan alkuperäiseen muotoonsa ja homma on alettava alusta. Kevyesti siis lämpöä, sarvipala jotakin estettä tai tarkoitukseen rakennettua jigiä vasten (kuva) ja ruuvipuristimella mutka suoraksi. Rakentelin pienen kahdella pullotunkilla toimivan oikaisupuristimenkin mutta sen käyttö on osoittautunut hieman liian työlääksi. Sarvikäppyrää kun on pirun vaikea saada lattojen väliin ja pitäisikin olla se kolmas käsi jolla pumpata tunkkeihin painetta samalla kun pitelee viritystä aloillaan. Pullotunkeilla saa kyllä hyvän ja tasaisen puristuksen ja lopputulos on parempi kuin ruuvipuristimella. Lämpöä sarveen ei tässä oikaisuvaiheessa tarvita kovinkaan paljoa, riittää kun sarvi on lävitse asti lämmin. Lämpö pitää kehittää keittämällä ja/tai höyryttämällä. Kuumailmapuhallin ja/tai kaasupoltin lämmittää sarvea liikaa ja se karkenee kovanhauraaksi ja murtuu herkästi taivutuksessa.

Vaihe 7. Hionta. Itse teen sen nauhahiomakoneella hioen ensin sarven sisäpinnan tasaiseksi. Seuraavaksi hion hieman kuperaa ulkopintaa mutta tämän vain siksi, ettei puristimet liukuisi sivuille liimausvaiheessa. Pysyvät paremmin halutussa paikassa jos kosketuskohta on tasainen. Sarvea on helppo ja nopea hioa jos on kone ja koneessa karkeahko hiomanauha. Hionnasta ei sen enempää. Kaikkihan tietävät miltä tasainen pinta näyttää.

Vaihe 8. Karhennus tai uritus. Tämä vaihe määräytyy pitkälti sen mukaan millaisella liimalla aikoo sarven liimata. Juha on yksityiskohtaisesti ja kuvin kertonut millaisia urituksia hän on tehnyt perinteisiä liimoja käyttäessään. Nykyaikainen liima ei vaadi uritusta, ei siitä tietysti mitään haittaakaan ole mutta nykyliima pitää kun pinnan karhentaa niin, että siihen nousee ”karvoja” ja karhennusjäljet näkyvät selvästi. Sama karhennus pitää tietysti tehdä myös vastapinnalle ennen liimausta.

Vaihe 9. Liimaus (kuva). Liimavalinnasta riippuen tehdään esivalmistelut liiman vaatimalla tavalla ja muistetaan varata myös riittävä määrä liimauspuristimia työmaan läheisyyteen. Rättejä hien ja liimaroiskeiden pyyhkimiseen, olutta, tupakkaa, mitä nyt kukakin hommassa tarvitsee. Tätä hommaa kun ei keskeytetä ennen kun viimeinenkin liimauspuristin on paikoillaan ja paketti läjässä. Liimaustakaan tarvitse tämän paremmin selittää mutta sen sanon, että liimauksessa ei saa olla puristusta liikaa tai kaikki liima puristuu ulos ja pakettia pitää kasassa vain höyryt.

Vaihe 10. Liimauksen kuivettua edetään ihan normaalisti, hiotaan ylimääräiset veks, pinnat sileiksi, tilleröidään mitä voi, tehdään loppufiksaukset ja aletaan ampumaan. Itse tilleröin jousen jo ennen sarvien liimausta mutta en ihan viimeisen päälle, tilleri kun kuitenkin muuttuu sarvien liimauksen jälkeen ja homma pitää tehdä uudestaan. Sarvessa ei yleensä ole kovinkaan paljoa työstövaraa joten on parempi mitä lähempänä ollaan jo ennen liimausta.

Laitan oman säikeen tuosta jousesta mihin näitä sarvia työstin.

[Ari Rantala]

Lisää

[Ari Rantala]

ja vielä

[Ari Rantala]

jatkuu

[Ari Rantala]

jatkuu

[J Menna]

Puuh, tohonhan menee koko päivä!

[Lehtis]

Selkeä selostus, Ari. Taidan kumminkin itse pysyä puulaminaateissa ja yksipuisissa...

[Ari Rantala]

[Simo Hankaniemi]

Ei sovi laiskalle miehelle.

[J Menna]

Kyllä Ari just niin.
Toi: "Siihenhän menee koko päivä" on vitsihumoria...
Mulla on yks kaveri joka ehkä tuuman laiskanlainen ja aina kun meillä on ollu jotain talkoota tai vastaavaa niin hänen suustaan valuu tuo legendaarinen: "siihenhän menee..."

Miten olisivat suhtautununeet hemmot Egyptissä kun pyramidien piirustukset olivat valmiit ja orjat olisivat todenneet aamulla että: "Siihenhän menee..."

Ja niitä tehtiin lopulta monta. Ja isoa.

Siinä piiska soi monta sukupolvea.

Mutta voisi keksiä sopivan sananparren näihin sarvijousijuttuihin: "hutelot älkööt vaivautuko." Tai: "hössöttäjät siirtykää vasemmalle, olkaa hyvät, siellä on lepokoti..."

Sillä onhan se niin että hätähousuna ei tule kuin paskoa lahkeeseen. Tekee sitten jousia tai sarvijousia.

[Ari Rantala]

[Tuomo]

Ari, hieno esitys!

Saako yhdestä sarvesta vain yhden liuskan? Tuolla tekniikalla voisi kaksikin irrota?

Kuinka pitkiä nuo valmiit liuskat ovat?

Mitäs pyysivät euroja sarvista? Kotipuolessa Nakkilassa tulee välillä käytyä ja tuolla teurastamolla vierailua voisi harkitakin.

[Ari Rantala]

[jkekoni]

Mistä kannattaa highlanderien sarvia kysellä?

Ei varmaankaan ihan joka teurastamolla noita käsitellä?

[jkekoni]

Pyramidit on muurattu betonista.

[Ari Rantala]

[Ari Rantala]

Huomasin, että muutama kuva oli päässyt unohtumaan...

Eli vielä yksi kuva tuunatusta nylskysahasta. Nyt pääsee tiukoissakin kurveissa pohjia myöden

Yksi kuva yhdestä mallineesta jolla ääriviivat sarveen piittotan ja yksi kuva mallineen kiinnityksestä sarveen...aika kiemuralle se menee jos haluaa suoran palan...

[jkekoni]

Puukkosahan terä on katkaistu lyhyemmäksi ja tehty pienempi kelkka?


Puukkosaha sopii paremmin kuin helppokäyttöisempi vanesaha, koska b-puoli saadaan käyttöön myös?

Noi highlanderien sarvet on nii käyruä, että niistä ei saa suoraan leikkaamalla (puhelirekniikka) oikein mitän suoria siivuja?

[Ari Rantala]