Jousi

[HeikkiR]

En oo aivan varma onko tää topic nyt oikeessa paikassa, en viittiny tonne jousipuolelle pistää.

Rupesin miettiin yks päivä, että mikä ois nopeesti tehtävä ja melko hyvä jousi, että ihan mielenkiinnosta nyt kysyn:

Eli, leikitään ajatuksella että joudut yksin metsään melko pitkäksi ajaksi. Kun olet saanut tehtyä itsellesi suojan, löydettyäsi vesilähteen ja saanut tehtyä tulen, sinun on aika miettiä ruokapuolta, löydät joitain sieniä ja marjoja, mutta ne eivät pitkään riitä. Sinun olisi tehtävä jousi riistan hankintaan.

Millainen jousi olisi mielestäsi paras, kun sinulla ei ole aikaa kuivatella jousiaihiota puolta vuotta, vaan sinun olisi tehtävä jousi alle parissa päivässä.

Kertokaas mielipiteitänne, minkälainen olisi oma selviytymisjousesi, jossa tehot riittää pienten eläinten metsästämiseen?

[M.Reinikainen]

Oksista tai vesoista yhteen nipputettu jousi on kaikkeil nopein valmistaa eikä tarvitse sen suurempia työvälineitä kuin puukon ja narun.

[M.Reinikainen]

Itse olen tehnyt kyseisellä tavalla kolme erillaista jousta.
Kaksi bambu kepeistä (ekasta tuli 36 paunanen ja tokasta +50)
Kolmas oli tuoreesta pähkinäpensaan vesoista neljällä oksalla(tuli noin +40)


Aikas paljo samannäkösii kuin se Arnold Swarzeneggerin jousi Predator ykkösessä.

[HeikkiR]

Juu, oon määkin noita narulla niputettuja keppi jousia muutaman kerran tehny.

[M.Reinikainen]

täs ois kuva niis omist.

[Tuukka Kumpulainen]

Soditaan vähän premissiä vastaan, mutta tuollaisessa tilanteessa en lähtisi jousta tekemään, en ainakaan ensimmäisenä aseena. Marjat ja sienet eivät pysty pitämään ihmistä hengissä, mutta paljon parempiakin ehdokkaita löytyy rannoilta ja pusikoista: energiapitoisia juurakoita, mukuloita ja pähkylöitä. Rantavesiä naaraamalla on mahdollista kerätä tuhansia megajouleja energiaa päivässä (josta toki iso siivu kuluu kyseiseen aktiviteettiin).

Käytäntö on osoittanut, että ihan pelkällä heittokepillä on mahdollista korjata sekalaista pienriistaa talteen suunnilleen yhtä hyvin / huonosti kuin maastossa nopeasti tehdyllä jousella ja nuolilla; huonoheittoinen, puolituore, 40-paunainen keppijousi ei riitä edes pienriistan kaatoon kärjettömillä vesanuolilla ym. Tietenkin, jos jousenkäyttökokemusta on paljon ja heittokeppikokemusta nolla, se vaikuttaa todennäköisyyksiin. Voi myös miettiä, kannattaako työllä ja vaivalla punotut primitiivinyörit käyttää jousen jänteiksi vai ansalangoiksi. 1990-luvulla Montanan korvessa elänyt McMahonien perhe hankki noin 70 % talvilihastaan lanka-ansoilla, jotka oli tehty primisti paikallisista kasvikuiduista, raakanahasta, hiuksista ym., ei siis mitään hehkutettua metallilankaa. Yksinkertaisten nuorasilmukoiden sijoittaminen just oikein oli se, mikä toi lihaa, oravia ja jäniksiä, tasaiseen tahtiin. Historiallisesti lanka-ansoilla pyydettiin tietenkin jopa hirviä ja karhuja, sekä Euraasiassa että Amerikassa.

Toinen montanalainen, Tom Elpel, on osoittanut, että kun primitiiviloukuista on riittävästi kokemusta, voi maastossa rakentaa hyvin pyytäviä improvisoituja pienriistaloukkuja ilman mitään osien valmistusta. Sikäläinen lainsäädäntö mahdollistaa mielenkiintoisten skenaarioiden testaamisen käytännössä, mikä antaa pontta meikäläisiinkin oloihin sovellettuna.

[Smirkelimies]

Jos haluaisi kokeilla etsiä kuivaa jousiaihiota, kuusen kuiva alaoksa voisi olla helpoiten löydettävä ja semmosista jouskia tehtiin pikkupoikana.

Jos syysmyöhällä pelastautuisi meren saareen, saattaisi tulinuolet toimia jonkinmoisena hätäraketin korvikkeena. Jos kukaan ei tulis pelastamaan niin oishan se nääntyminen hieman hauskempaa ku ois etes jotain puuhaa.

Jos vastauksen kaikki virkkeet alkaa sanalla "jos" lienee ajatusten käytännön soveltaminen "jos"-tasolla.

[Tuukka Kumpulainen]

Olisipa mielenkiintoista, kun joku reinikainen tekisi nipun niukkatyöstöisiä kuusenoksajousia ja kronotettaisiin niitä pikametsänuolien kanssa. Suomessa maastossa ilmankosteudet on yleensä reippaasti viidenkympin tuolla puolen, joten ei se kuusenoksakaan kuivaa varsinaisesti ole. Lussua sieltä on tarjolla, veikkaan tuommoista sataa fipsiä kevyehköllä nuolella, liike-energia alle puolet kunnon vermeistä. Jos maastossa ei pysty tekemään tehokaskärkisiä nuolia, ei edes oravaa, variksenpentua, rampaa kyyhkyä tai muuta realistista hätämuonaa saa pikaoksajousilla hengiltä. Testattu on, muinoin, ikävä kyllä.

[M.Reinikainen]

Nyt kun mainitsit Tuukka: Olenkin tässä Patrikin kanssa keskustelemass heinäkuussa jousen teko päivistä kuusen oksista oulussa.
Eikös sulla ollut krono? Voisin ottaa sen mukaan tonne ja vähän ammuskella.
Tai sitten teen saman kuralassa?
Ideana olisi tehdä mukuloitten kanssa kymmenittäin keppeja ja eiköhän siinä samalla niitä 5minsan metästys jousia vois myöskiin yrittää.

[M.Reinikainen]

tein itse joskus 8vuotta sitten ensimmäisen kuusenoksa jousen joka kyl vieläkin pelittää.
Aihio oli eeeeeerittäiin myötä käyrä jota venuttelin sellaiset 25 tuumaa ja paunoi tuli noin 50 mutta eise nuoli yli 70 metriä lentänyt kuin masta 45asteen kolmass ylöspäin..

Tulen minäkin olemaan yrittäin yllättynyt jos krono sanoo yli 100flp.
Tämäkin on ehkä just ja just 70-90 flp välillä.

tääki kuva on jostain 05- 06???

[M.Reinikainen]

Tietenkään jänne EI ole noin löysä kun sillä ammun

[Tuukka Kumpulainen]

Hyvin tuollaisia jousia tein skidinä kesät pitkät, kuten moni muukin. Parhaat jouset jaksoin juuri ja juuri jännittää, eli neljänkympin huitteilla lie mentiin, mutta parhaat pituuslaakit kantoivat vain jonkun 90 metriä jos sitäkään, lähdöt reilusti alle 100 fps. Vähän myöhemmin tein maastossa pelkällä puukolla litteävatsaisia pihlajajousia 4 - 5 sentin vahvuisista vesoista, hyvinkin survival-henkistä kamaa. Jousten pituus oli jotain metrin ja metri kahdenkymmenen väliltä kuten vesat rajoitti, ja heitto per pauna parempi kuin aiemmin, mutta silti riittämätön pienriistan pyyntiin survival-tyylisten vesanuolten kanssa. Vimosen päälle tehty, ohut, kovapuinen, barreloitu, hyvin sulitettu ja partaveitsen terävällä leikkurilla varustettu nuoli olisi näilläkin riittänyt vaikka peuran kaatoon. Juuri sellaisia nuolia lyhyitä, huonoheittoisia puujousia märissä ympäristöissä käyttäneet abot tekivätkin, ja ammukset oli sen mukaista arvotavaraa.

Krono on, ja se lähtenee mukanani Ouluun, tai Kuralaan. Tiedettä kehiin!

[Tuomo]

Hienoa, tiedettä! Dokumentoikaahan jouset ja testit hyvin, niin tästä on iloa jälkipolvillekin vielä pitkään. Ja ottakaa kuvia myös!

[Simo Hankaniemi]

Jousen tekeminen maastossa ikään kuin olosuhteiden pakosta, ruoan hankintaan on hyvin epätodennäköinen vaihtoehto. Oli paikkana Suomi tai Amazonin viidakko, niin käyttäisin jousen ja nuolien tekoon menevän ajan rämpimiseen ihmisten ilmoille.

Suomessa keskimääräinen matka maastosta tielle on 2 km. Sen kävelee poluttomassa mahdollisimman hankalassa maastossa 20-30 kg kantamus selässä tunnissa. Hyvällä rasvakerroksella varustettu (kaltaiseni) henkilö elää 40 vuorokautta syömättä yhtään mitään.

Eräs nainen putosi lento-onnettomuudessa Amazonin viidakkoon ja lähti seurailemaan puron vartta ja siitä sitten hieman isommalle joelle jne. Kymmenessä päivässä nainen kohtasi ensimmäisen ihmisen ja selvisi sivilisaation pariin. Eli edes maailman suurimmassa metsässä ruoka ei ole mikään edellytys pois selviytymiselle, jos se on tarkoitus.

Jos kuitenkin jousi täytyisi tehdä, niin Suomessa ehkä käyttäisin isoa kuusenoksaa, joita on lähes kaikkialla saatavana. Puukolla sopivan paksuisesta oksasta tekee jousen tunnissa. Kuorittuna ja tulella lämmiteltynä se kuivuu jollain tavalla parissa päivässä ja nuolien tekohan vie joka tapauksessa aikaa, joten täysin tuoreena jousta ei tarvitse ottaa käyttöön. On kuitenkin epätodennäköistä, että jousella saisi mitään riistaa muutamien päivien aikana.

[pexi]

Juuuupajuu..... Mut jos haluais jäähä sinne "perähikiälle".... asiantuntijalle se ois kenties tilaisuus hypätä pois oravanpyörästä...... hih??

[J Menna]

No toi oravanpyörastä pois hyppääminen on jo "märkä uni".

[J Menna]

Ai niin, joukossamme on yksi melkein "Perähikiällä" asuva.
Tuomo asuu "Taka Hikiällä".

Tuomo, onko siellä oravanpyörastä irtautuminen onnistunut?

[Tuomo]

Tervetuloa vain Taka-Hikiän kisoihin!

Juu, hyvin on irtauduttu "oravanpyörästä"! Omavaraisia ollaan jo juomaveden, kananmunien, kalkkunoiden ja valkosipulien suhteen...

[Lehtis]

Unohdit, Tuomo, sienet. Niitä oli syksyllä siellä metsä täynnä, mutta ette taida kuulua sienensyöjäheimoon, kun olivat vahverot, suppilot yms. maassa, eikä säilössä kellarissa.