Jousi

[Kössi]

Ennen varsinaista aihetta lienee paikallaan esittäytyä. Innostuin lopullisesti jousen rakentamisesta tänä keväänä kun osallistuin Mennan perinnejousikurssille, kiitokset tästä. Jo aiemmin olen kyllä ollut kiinnostunut kaikenlaisista jousista ja ampumisesta. Kurssilla tehty saarnilankkujousi on edelleen ehjä ja toimii moitteetta (epäilin kyllä kestääkö yhtään kunnon laakia) .

Ja sitten itse asiaan. Kaadoin tuomen huhtikuussa pohjois-suomesta. Kuorin puun ja veistelin aihion lähelle lopullisia mittoja heti tuoreeltaan. Ja sitten aihio kuivumaan, puolitoista viikkoa ensin ulkovarastossa ja sitten sisälle. Aihio kuivui yhteensä about 4 viikkoa. Ajattelin että puu olisi jo tarpeeksi kuivunut ja innoissani aloin työstämään aihiosta jousta. Kaikki näytti menevän ensin loistavasti ja jousi alkoi saada muotoaan. Sitten tapahtui jotain. Toiseen lapaan noin 15 sentin päähän nokista tuli yks kaks paha saranakohta. Olin työstänyt puuta todella varovaisesti ja siksi saranan syntyminen ihmetytti, kunnes karsoin kohtaa tarkemmin. Ja siihenhän oli ilmestynyt koko vatsan poikki menevä murtuma joka ulottui molemmille sivuille reilusti.

Missähän meni vikaan? Olinko kuitenkin liian hätäinen ja puu oli liian märkää? Tästä olisi tullut juniorille pieni jousi. Onko asialle mitään tehtävissä?

Kuvia alla. Pahoittelut kelvottomasta jänteestä, oikea jänne vasta tekeillä.

[Martti Auer]

Sen on annettu kuivua aivan liian hitaasti, sen pitäisi antaa kuivua vähintään 1,5 vuotta, huhtikuu on myös liian myöhäinen kausi, on olemassa joitakin vanhoja perinteisiä metodeja, miten puu kuivataan tai mihin vuodenaikaan tämä kaadetaan, varmaan löytyy joistakin vanhoista puusepän oppaista, netistä on helposti opittu keräämään tietoa, kyllähän puita voi alkaa periaatteessa käyttämään kuinka aikaisessa vaiheessa tahansa, mutta sitten nämä ovat alttiita puristusmurtumille, krysaleille, myötäkäyryydelle ja vastaavalle, nämä puristusmurtumat ja krysalit johtuvat varmaan enimmäkseen myös siitä että puu on ehkä kuivattu huonosti tai vastaavaa, niin ei siitä silloin kovin kummoista saa.

[J Menna]

Tuomi on suht pehmeää puuta. Onko kyseinen puu tiheälustoinen? Se voi olla yksi syy murtumaan.
En ole tuomijousia tehnyt, vaikka monet pitää sitä kelvollisena jousipuuna. Ainakin oksatonta ja suoraa staavia on helposti saatavilla.

Mielestäni puun kuivausaika oli ihan riittävä pikkujouseen. Riippuu tietenkin kuinka paksuna sen kuivasit - ja paljonko otit vielä puuta pois kuivauksen jälkeen.
Itse olen kuivannut jousipuita muotissa parisen viikkoa ja jousen tilavuudet työtä tekevissä osissa/lavoissa ovat olleet paksuimmillaan 18mm x 35mm. Siitä sitten vielä lopputyöstössä on lähtenyt milli-pari.
Absoluuttisen kuivaksi kuivaaminen vie sitten jo oikeasti kuukausia - vuosia.

Itselläni yhä hengissä syreenijousi, jonka koko kuivausaika oli 3vkoa tuoreesta ensilaukauksiin. Ei murtumia vieläkään ja kolmena kesänä sillä on ammuttu.

Siihen että onko jouselle enää mitään tehtävissä, vastaisin että tee uusi.
Kokeile hieman kovempaa puuta, vaikka vaahteraa tai saarnea.

[Kössi]

Puu oli niin lähelle valmiita mittoja muokattu että milleistä puhutaan mitä
nyt pois lähti. Ja tuosta huhtikuussa kaatamisesta...pohjois-suomessa huhtikuussa
järvet jäässä ja lumi maassa joten ei kasvukausi vielä alkanut.

[Smirkelimies]

Joskus vähä ihmetellyt kun porukat lykkää keskeneräsen jousen ns. tilleripuuhun pitkä veto päällä ja sitten sitä kuvaillaan ja ihmetellään siinä hyvät tovit. Melkonen rasitus puujouskalle semmonen, ei ihme jos tulee ruttuja.

[Kössi]

No tämä kyseinen jousi ei kyllä koskaan kerennyt tilleripuuhun
saati pitkälle vedolle. Lattiaa vasten varovasti kokeilemalla saranan huomasin ja vasta kuvanotto vaiheessa laitoin jänteelle. Mutta liikaa kait sekin...

[heikki]

Todennäköisesti siinä on vaan ollut liikaa taipuva kohta, saranan alku, jota et ajoissa huomannut. Muutamia kertoja kun taivuttelee saranaa kehittelevää aihiota liian pitkälle, niin sarana pahenee ja pahenee. Kohta sen huomaa kokemattomampikin veistelijä ja sitten onkin jo liian myöhäistä. Pieni jousi on vielä aika herkkä tällaisille virheille, koska ne ovat suhteessa jousen mittoihin ja vahvuuksiin melko suuria.

Puun kaatoajankohta ei ole syyllinen mihinkään. Kuunkierrot suun muut taikuudet saa myös unohtaa. Puuta ei liioin tarvitse kuivata vuositolkulla, vaikka aina joskus niin väitetäänkin. Riittää, että se kuivataan kuivaksi ennen suurempia taivutteluja. Tähän kuluva aika sitten vaihtelee lämpötilan ja ilmankosteuden mukaan. Keväällä voi kuivua nopeastikin. Painonmuutosta kannattaa seurata: sitten kun keppi ei enää kevene, ei se myöskään siinä ympäristössä enempää kuivu.

[heikki]

Todennäköisesti siinä on vaan ollut liikaa taipuva kohta, saranan alku, jota et ajoissa huomannut. Muutamia kertoja kun taivuttelee saranaa kehittelevää aihiota liian pitkälle, niin sarana pahenee ja pahenee. Kohta sen huomaa kokemattomampikin veistelijä ja sitten onkin jo liian myöhäistä. Pieni jousi on vielä aika herkkä tällaisille virheille, koska ne ovat suhteessa jousen mittoihin ja vahvuuksiin melko suuria.

Puun kaatoajankohta ei ole syyllinen mihinkään. Kuunkierrot suun muut taikuudet saa myös unohtaa. Puuta ei liioin tarvitse kuivata vuositolkulla, vaikka aina joskus niin väitetäänkin. Riittää, että se kuivataan kuivaksi ennen suurempia taivutteluja. Tähän kuluva aika sitten vaihtelee lämpötilan ja ilmankosteuden mukaan. Keväällä voi kuivua nopeastikin. Painonmuutosta kannattaa seurata: sitten kun keppi ei enää kevene, ei se myöskään siinä ympäristössä enempää kuivu.

[Tuomo]

Samaa mieltä, että kyllä puu oli aivan varmasti kuivaa. Puu oli veistetty lähelle lopullisia mittoja, tuomi kuivuu muutenkin hyvin nopeasti (omissa testeissäni nopeiten kuivuva).

Puu oli mitä luultavimmin vain huono yksilö. Ei niistä puista oikein tiedä, ennen kuin kokeilee. Mielestäni tuomi on pehmeänä puuna muutenkin aika herkkä, puristusmurtumia tai sarana saattaa tulla hyvin nopeasti ja yllättäen.

Käy ostamassa Mennalta pari hyvää jalava- tai saarniaihiota, niistä tekee "helposti" jousen. Tietenkin voi aina kokeilla pihlajaa. Ja jos intoa riittää, niin aina voi harjoitella tilleröintiä vaikka ihan tuoreella pajulla.

[Ari Rantala]

Puun kuivatus on kuten Heikki sen esitti. Kun kosteus on tasaantunut se ei siitä sen enempää kuivu vaikka kuinka antaisi aikaa.

Se on sitten toinen asia mitä mystistä solutasolla tapahtuu ajan kuluessa. Solukon ketjuuntumista ja sidostumista ja muuta mystistä mitä ei silmällä eikä tavallisilla mittalaitteilla voi havaita. Itsellä on hyllyssä useita esiveisteltyjä staaveja jotka ovat "eläneet" melkoisesti kuivatuksen jälkeen. Muutama on vääntynyt kierteiseksi ja jotkut taas hakeneet jänniä muotoja vaikka varsinainen kuivatus on tehty "sidottuna" tiettyyn muotoon.

Yksi tieteenala tämä kuivaminenkin eikä sitä taida olla kukaan foorumiin kirjoitteleva oikein kunnolla tutkinut...

[T. Manner]

[Kössi]

Kiitos vinkeistä. Pitää hankkia puuta ja alkaa veistelemään uutta kepakkoa.
Tästä kuitenkin opin ainakin sen että hyvinkin varovainen pitää olla.

[Martti Auer]

Eihän se silloin jos tekee vain joitakin narupyssyjä. Tuollaisissa huonosti kuivatuissa tuppaa tulemaan pidemmälläkin aikavälillä helpommin krysaleita, puristusmurtumia ja vastaavia, ne eivät ole niin kestäviä, alussa homma ehkä vaikuttaa helpommalta, mutta eivät ne ole tehty pitkään käyttöön. Vaikka "puusta" jokin kosteus lähtisi pois, niin ne silti kutistuvat aika paljon pidemmän aikaa, joka kutistuminen tekee selvästi puusta paljon kestävämpää, sitä ei voi kieltää. Esim puusepät joutuvat kuivattamaan puita edelleen, vaikka nämä olisivat maanneet lautatarhassa useampiakin vuosia, niin nämä eivät ole heti puusepän puuta. Laminoinnissa varsinkin jos laminoi jousta, niin silloin on ainakin hyvä kuivata puuta hyvin tai jos tekee jännejousen, kun se puu tuppaa vielä kutistumaan, vaikka siitä olisikin lähtenyt joku kosteus pois, jos laminoitu puu vielä kutistuu, niin ei siitä mikään hyvä tule. Turkkilaiset, jos nämä taivuttavat tuoreita puita, niin antavat olla muotissa vuoden verran, jos pidetään vain kaksi viikkoa, niin se arvelluttaa. Japanilaiset kuivattavat bambujaan 50 vuotta, värimulperi on parhaimmillaan kun tämä on kuivunut 7 vuotta. Tee tuoreesta puusta jousi joka on kuivunut 4 vk. ja jätä silleen niin siihen voi muodostua vielä vaikka propellia, tilleri alkaa heitellä ja jos puu on otettu käyttöön liian aikaisessa vaiheessa niin se on heikompilaatuisempaa. Kun puut kaadettiin aikoinaan oikeaan vuodenaikaan sekä kuivattiin oikeaoppisesti, niin sellaiset puut vaikka olisivat olleet jatkuvasti sääolosuhteille alttiina ulkoilmassa sateen ja rännän pieksemänä, niin ovat edelleenkin kuin terästä. Nykyään ulkolaudoitus mätänee pystyyn kymmenessä vuodessa ja sitä rataa, näillä moderneilla roponikkareilla ei ole sitä satojen vuosien kokemusta puuhasta, aina voi luulotella ja oletella kuten olettaa saattaa. Huhtikuu on liian myöhäinen aika kaataa puita. 40 ja 60 paunan jousessa painoero saattaa olla 20 grammaa, jos ottaa 20 grammaa liikaa pois, niin hups se onkin 40 paunaa, mutta jos tekee 25-30 paunaisia narupyssyjä, niin eihän se silloin niin haittaa, vähän niinkuin Suomen politiikka. Teen kuitenkin sellaisia, joista otetaan kaikki irti, näissä ei ole mitään ylimääräistä, siinä 30 grammaa voi olla aivan liikaa. Varmasti saa kevyemmän, köykäisemmän ja kestävämmän 60 paunaisen, jos tämä on kuivattu oikeaoppisesti. Jousen paino on myös merkittävä, turkkilaiset pyrkivät tekemään aika kevyitä jousia, jos 100 paunainen, vaikka olisikin sarvijousi painaa vain 350 grammaa, niin onhan se melkoinen, ne eivät paina kilon puolitoista, eikä silloin puhuta vielä edes pituusammuntajousista, jotka painoivat 140 paunaisena 250 grammaa, mutta ainahan voi arvuutella. Kyllähän se puu varmaan kestää ja sillä lailla, jos vain narupyssyjä, mutta ehkä tänne pitäisi laittaa narupyssyille oma kategoriansa.

[pyssymies]

Komppaan Heikkiä, sarana. On niin syvä murtuma että juuri muuta mahdollisuutta ei jää. Tuomen tiheälustoisuudella ei ole juurikaan merkitystä, korkeintaan selän kestävyyteen, tuomi kun ei ole kehäputkiloinen puu.

[Joel]

Älä välitä kössi Martin kritiikistä. Tai oikeastaan paina mieleesti asiateksti kuivatuksesta. Älä kuitenkaan ota itseesi, tai liian vakavasti. Narupyssyistä kaikki ovat aloittaneet. Uusilla steiveillä lisää kokemusta! Tekemällä oppii parhaiten. Monasti on aina houkutus ottaa "kunnolla" ja huomaamatta steivi kapenee ja kapenee... Aijemmin huonosti taipuva kohta taipuukin yhtäkkiä liikaa ja sitä rataa.. Itselläni on työstössä juurikin pari vuotta ulkokuivauksessa ollut tuomiaihio. Taisin kylläkin kaataa sen herätteenomaisesti loppukeväästä, ja kyllä vain. Tuomi on pehmeää. Varmaankin se on vielä liian kosteaa, ulkokuivatuksessa kun on ollut, mutta silti tuntuisi taipuvan ja _venyvän_ oudon paljon.

[Kössi]

Joo...ajattelinkin ruveta heti 100 paunaista sarvijousta tekemään

[Simo Hankaniemi]

Jousi vaikuttaa paksulta ja kapealta. Ja se on ilmeisesti laitettu vireeseen liian nopeasti, ilman tilleröintiä. Varovainen työstäminen ei auta, jos jousta rasitetaan ennen kuin se on valmis kestämään sen. Myös toinen lapa taipuu puutteellisesti, päässä on melko taipumaton osa.

Tuomen kaltainen pehmeä puu ei kestä kapeana ja paksuna, eikä sitä muotoa kestä moni muukaan puu. Jos haluaa tuomesta jousen, lavan on syytä olla ohut ja leveä.

En usko, että puun kosteusprosentilla on paljonkaan tekemistä tämän asian kanssa. Tuolle jouselle ei voi tehdä enää muuta kuin hylätä se. Ja ottaa asia oppimisprosessina.

[Martti Auer]

[T. Manner]

http://www.fpl.fs.fed.us/documnts/fplgtr/fpl_gtr190.pdf
Pitää englanniksi sisällään huomattavan määrän tutkittua puutietoutta.

Kappale 13 käsittelee kuivatusta ja kosteusprosentin merkitystä.

[Martti Auer]

Kopioinkin siitä kpl 13:sta pienen otteen, siinähän se jo sanotaan, kun puu kuivuu, monet tämän kestävyys tekijät lisääntyvät, eipä siitä sen enempää.

"As wood
dries, most of its strength properties increase, as well as its
electrical and thermal insulating properties. Properly dried
lumber can be cut to precise dimensions and machined more
easily and efficiently; wood parts can be more securely fitted
and fastened together with nails, screws, bolts, and adhe
-
sives; warping, splitting, checking, and other harmful effects
of uncontrolled drying are largely eliminated;"

Jousessa lisääntyi paino kuitenkin yön yli lähes 10 grammaa, tosin se oli käsitelty mehiläisvahasuojalla, tiedä kuinka paljon se esti kosteuden imeytymistä, mehiläisvahanhan piti olla aika hyvää. Ehkä nuo kosteuskokeet pitäisi suorittaa näin, suojaa tietyt puupalat jollakin suojalla ja laittaa ne vain yön yli, mikäli on kostea ilmanala, niin jonnekin katoksen alle suojaan, eikä vain upota niitä puunpalasia veteen.

Mongolit säilyttivät jousiaan lihavarastoissa, säilyttääkseen näissä tietyn kosteuden.

Mitat tuossa kohdassa n. 28 x 14 mm.

[Martti Auer]

Tuomea pitää kuivata kauemmin, sama pitää pajun kohdalla paikkansa, koska ovat muutenkin niin vetisiä puita, tuomi ja paju jos näitä ei halkaise niin nämä mätänevät, sama koskee koivua, koska koivussa on aika tiivis kuori päällä.

Reinikaisellahan oli nyt Kuralassa pituusammunassa jokin pajupitkäjousi, jossa piti olla paunoja aikalailla, mutta se ei heittänyt juuri mihinkään suhteessa, kuinka kauan sitä pajua oli suhteessa kuivattu? Tai oliko syy mahdollisesti nuolessa tai pajussa? Silloin vallitsi myös kohtalaisen korkea kosteusprosentti, mites se paju heittäisi aurinkoisella säällä, voisiko Reinikainen kokeilla, että ei heitettäisi pajua heti romukoppaan? Siellähän oli muutenkin kostea sää, kostea ja kolea, American Roundin yhteydessä, ei varmaankaan mitenkään otollinen sää pituusammunnan kannalta, varmaan vaikutti pähkinäpensaaseenkin, jotkut puut saattavat olla enemmän kosteusarkoja siinä suhteessa, eikä siihen ollut hyvää pituusammuntanuolta sillä kertaa, se oli liian kevyt.

Vaahtera on sellainen että tämä ei ole lainkaan kosteusarka.

Turkkilaisetkin kuivattivat pituusammuntajousiaan lämpölaatikoissa, ei sitä samaa voisi kokeilla pajulle, kunhan ei liian kuivaksi, puujouset eivät yleensä sitä kestä, varsinkaan varmaan paju, tai tiedä siitä, mutta nyt olisi mahdollista kokeilla ja vertailla tuloksia sen mukaan kuinka sää vaikuttaa pajun heittoon?

[Tuukka Kumpulainen]

Tuomijousista kun haluaa tietoa, niin kannattaa kuunnella ihmisiä, jotka tekevät ja käyttävät tuomijousia. Olisinkohan tehnyt tusinan tuomijousta, uusin valmistui tuossa viikko takaperin. Kaikki tuomet on kuivattu nopeasti ja kätevästi ja hyviä jousia on kaikista tullut. Pitkällä kuivaamisella ei saavuta mitään tuomen kanssa. Tuomi kuivuu erityisen nopeasti ja vesi myös liikkuu siitä sisään ja ulos rivakasti. Tuoreena lähes lopulliseen paksuuteen, muutama viikko kuivatusta verstaalla (+/- riippuen verstaan oloista), tilleripuuhun ja menoksi. Tällä reseptillä syntyy 165 fps 10 gr. / # nuolia nakkaavia, kestäviä tuomipuisia metsästysjousia.

Tuomella puuaines vaihtelee pituussuunnassa sen verran paljon, että on ihan tavallista, että tuomijousen toinen kaari on silminnähden eri paksuinen kuin toinen ja tilleri silti kohdillaan. Kääntäen, jos tuomiaihion kaaret vetäisee kylmiltään samoihin mittoihin, voi tilleri olla reippaasti pielessä. Joskus paksummaksikin jätetty kaaren pää alkaa tuomella ylitaipua, mikä vaatii pikaisen ja herkän tasapainotuksen. Veikkaan, että Kössin jousen saranassa on kyse tästä.

Huonosti tilleröity tuomi puristusmurtuilee halukkaasti, puu ei ole erityisen vahvaa. Mutta kun tuomijousen tilleröi herkkyydellä, eikä himottele liian isoja paunoja tai vetopituutta kaareen nähden, niin saa höyhenenkevyitä ja kovaheittoisia jousia, ihan lähimetsän vitakosta.

[Tuukka Kumpulainen]

[Tramppi]

[Tuukka Kumpulainen]

Juuri niin. Ei ole asteen päälle mutta normaalit olot. Ei sillä, että lämpötilalla olisi juuri mitään väliä, puuntyöstöön kelpaavien olojen vaihteluvälillä. Suhteellinen ilmankosteus ratkaisee, ja 45 - 55 % toimii kaikissa verstaissa.