Jousi

[Lehtis]

Tässä toinen juuri aloittamani projekti: Britti-imperiumin maailmanvalloittajien tyyliin laminaattitarpeet laivattu idästä, lännestä ja etelästä. ELB siis taas tekeillä bambusta, bulletwoodista ja osagesta, nyt suorana ilman esijännitystä refleksille. Samat speksit tavoitteena, kuin tuossa aiemmin julkaisemassani HBHB-jousessa. Sarvinokit luonnollisesti laitetaan.

[J Menna]

Onko sulla liimana se urac??? jotain.
Ja joo, hittojako sitä muotoilemaan vatsapuita ennen liimailuja.
Tukkia tukin päälle ja tukin päälle pampu.

Näissä "perinnejousissa" ei o mitään muuta vikaa muuta ku se että ne on ihan lasikuitukopioita ilman lasikuitua. Siis perusajatukseltaan; paksuine kädensijoine kaikkineen.

Tää on musta aina kiinnostavaa kun ei mallata jousta tuhansien vuosien takaa. Kun mennään aika liki lasikuitulaminaatin muotoja (long bow lasikuitu), niin mikä pitää tekijän kuitenkin niin innokaana että pysyy puussa kuitenkin...?

Kai se puu puhuu siellä yhä. On tää jännää jengii.

[Lehtis]

Urac-185 bambun ja bulletin välissä ja Titebond III bulletin ja osagen välissä.

Osage on kahdesta kahvan kohdalta Z-liitoksella yhdistetystä 1,5 cm paksusta säleestä. Muotoon sahauksen jälkeen nokkipäistä saatuja kiilamaisia palasia liimattu kahvaa "paksuntamaan". Paksumpana tuo osage ei olisi tarvinnut muuta kuin raspia kahvan muotoilussa.

Odotelkaa... Taka-Hikiästä saatu palkintosaarni koetetaan saada muuttumaan edes jotenkin primikriteerit täyttäväksi jouseksi. Samoin jo vuosia sitten Juvalta kuskattu kataja, joka saanee raakanahkaa selkään, jos vain selviää tilleröintivaiheen läpi.

[Tuomo]

Juhaaa, katsopa se 30-lukuketju, siinä suuret ampujat ampuvat muotokieleltään juuri vastaavilla jousilla!

En edelleenkään oikein ymmärrä, että miksi "perinne"laminaattijousia parjataan lasikuitujousien kopioiksi - kummalla on pitempi historia?

*Leveys - historia tuntee lukemattomia leveitä jousimalleja. Itse asiassa, on käsittämätöntä, ettei lasikuitujousista ole tehty kapeita, koska materiaali sallisi sen hyvin. Tai onhan sille syy - stabiilius. Lasikuitujouset ovat niin ohuita, että niissä ei olisi kapena riittävästi kiertojäykkyyttä. Puujousissa on, koska ne ovat riittävän paksuja. Kuka on nähnyt kapeakärkisen lasikuitujousen? Minä en ainakaan, se on lasikuitujousien oma piirre, joka on puhtaasti tekninen. Ainakin kaikki omat laminaattini ovat kapeakärkisiä. "Leveä"lapaisuus (viimeisimmässä 36 milliä) on taas käytännön seikka, viruman minimointi.

*Paksu kahva - näitäkin historia tuntee. Toisekseen, tarkkuusammunnassa jäykkä ja painava kahva on osoittaunut aavistuksen paremmaksi kuin taipuva ja kevyt. Estetiikka on toinen syy - historia tuntee paljon jousia, joissa on turhaa materiaalista koristetta.

*Äänekkyys - sitä on hyvin harva kopioinut laminaattijouseensa! Kun vieressä ammutaan modernilla vastakaarella, niin kuulosuojaimet olisi tarpeen! Omasta jousesta, niin laminaatista kuin yksipuisesta lähtee pehmeä tupsahdus.

Mitä tulee historiallisiin malleihin, niin tälle foorumille on tuotu esimerkkeinä lähinnä ne tunnetuimmat, elb, holmegaard ja möllegabet. Tarjolla olisi valtavasti muitakin historiallisia esimerkkejä, sekä asiantuntemusta niiden esille tuomiseksi, mutta kukaan ei ole vaivautunut! Jousentekijöiltä puuttuu esikuvia! Kuka tekee vaikka kymmenenkin (esi)historiallisen jousen luettelon materiaaleineen, mittoineen, kuvineen ja viitetietoineen, jota innokas tekijä voi käyttää hyödyksi?

Jaa, että mikä pitää tekijän puussa? Kuvanveistäjänä sinun pitäisi tietää, että tietenkin materiaali, puu!

[Lehtis]

Mahtavaa! Tällaista reilua mielipiteen vaihtoa on kiva seurata, kuin nyt muutaman jousiotsikon alla tapahtuu. Ei vedetä herneitä syvälle nenään ja kukin tekee mieleisiään jousia ja, mikä tärkeintä, esittelee ne täällä! Jatketaan samoin!

[Santtu Risku]

Pakko sanoa, että vaikka vankasti itse kuulunkin siihen kastiin joka ennemmin vuolee jouset kirveellä ja puukolla, puusta joka on löydetty metsästä, ei lautatapulista, en ymmärrä mikä ihmeen kastinjako täällä on meneillään. Itse omistan vain yhden lasikuitujousen, jonka sain enolta aikoinaan Unkarin tuliasena. Kaikki muut jouseni on itse tehtyjä, suurin osa perinteisin käsityökaluin.

Puujouset on puujousia, oli ne sitten Ishin jousen replikoita tai reflex-deflex laminaatteja bulletwoodista ja bambusta. Tämä sivusto on käsittääkseni tarkoitettu puujousille. Sivuston nimikin on Perinnejousi - ei Primitiivijousi.fi. Primitiivisyydestä on myöskään turha puhua, kun puhutaan perinteisistä sarvijännejousista, joita on nyt noussut melkein kuin sieniä sateella. Näistä jousista on turha puhua primitiivisinä, vaikka materiaalit onkin suoraan luonnosta.

Keneltä se on pois, jos joku liimaa esteettisistä syistä selkänokit jouseensa (epoksilla tai rakkoliimalla, ei väliä). Jos tätä yhteisöä aletaan moderoimaan sen mukaan että kenen jousi täyttää primitiiviset piirteet/tekotavat, putoaa jäsenmäärä noin 95 prosenttia. Jos ei jousten perusteella niin ihan perjaatteesta. Ite ainakin koen sen kivaksi asiaksi kun voi katsella ammattilaisten kädenjälkeä, kauniita laminaattijousia ja niiden PISTOOLIKAHVOJA, joihin mahtuu enemmän detaalia kuin primitiiviseen 30mm kädensijaan (jollaisilla itse jouseni varustan).
Olen muutenkin perin laiska jousentekijä. Teen jousen käytännön käyttöön, metsästykseen ja ammuskeluun. En välitä vaikka jousessa olisi vhän kolhuja siellä täällä, enkä useimmiten jaksa hinkata jousiani posliininsileiksi ennen vahaamista. Silti minusta on hienoa että on ihmisiä joilla on toisenlainen tapa lähestyä jousten rakentelua, ja jos me aletaan täällä vänkämään siitä että onko nyt oikein näyttää jousta jossa on nokkivahvikkeet, ollaan siinä meny jo pahasti pieleen.

[Tuomo]

Niinpä, englanniksi termi primitive on paljon laajempi kuin suomeksi. Primitive Archer -foorumilla meno välillä jopa modernimpaa kuin täällä.

Olen tehnyt yhden rehellisen pistoolikahvaisen luonnonmateriaalijousen, ja ampunut sillä kisoissakin. Se oli kuitenkin niin moderni-ilmeinen, että en esitellyt sitä tällä foorumilla. En ole aivan varma, että tykkäänkö ko. kahvasta, välillä se istuu oikein hyvin käteen, välillä taas ei. Ehkä mielipiteeni on se, että vähän pitää olla muotoa mutta liika on liikaa.

[Ari Rantala]

[Simo Hankaniemi]

Tämä sivusto on Kaarle Knuutinpojan Jousiampujat r.y:n sivusto, ei siis "Suomen primitiivijousiampujien", "puujousiampujien" tai "perinnejousiampujien". Eli viime kädessä kaikki päätökset tehdään seuran hallituksessa.

Se on tietysti aina tulkinnanvaraista, mitä "perinne" tarkoittaa ja kuinka pitkä aika vaaditaan jonkin asian muuttumiseen perinteeksi. Knuutinpoikien kisoissa ei hyväksytä mm. nuolihyllyjä, jotka ovat alkaneet yleistyä 1930-luvulla. Silti ei ole tehty päätöstä, ettei nuolihyllyllisiä jousia saisi täällä esitellä. Muovinokkinuolia täällä ei saa esitellä, sitä varten on olemassa varmaan satoja muita jousisivustoja.

Kyllä täällä siis saa esitellä jousia, jotka ovat uudempaa muotokieltä. Mutta on myös keskusteluun kuuluvaa, jos joku mainitsee jonkun jousen olevan lähinnä lasikuituaikakauden muotoilua. Jostakin toisesta jousesta voi kriitikko mainita, että se on 1800-luvun englantilaisen huvijousiammunnan muotoilua/tyyliä. Kolmas jousi voidaan todeta olevan 1400-luvun turkkilaisen pituusammuntajousen tyyliä jne. Jos tekee jousen tiettyyn tyyliin, niin se on silloin sitä tyyliä. Tämä lienee selvää.

Oman jousen tyyli on vain tunnustettava, jotta asiaa tuntemattomatkin lukijat oppivat tietämään, millaisista välineistä milloinkin on kyse. Ettei käy niin kuin toimittajille tai poliiseille, jotka puhuvat mm. "kaarijousesta" kun ilmeisesti tarkoittavat "varsijousta". Jos kissaa ei nosteta pöydälle, niin jotkut voivat kuvitella, että 1960-luvun tyyliä edustava jousi onkin "ihan primitiivinen". Tässä asiassa on paljon sekaannusta. Jotkut tosissaan uskovat, että nahalla päällystetty lasikuitujousi, jossa on puiset siyahit, on ihan perinteinen. Minäkin olin pitkään ulalla "biokomposiittien" kanssa, että miten ne pitäisi luokitella. Ja ne on nyt sitten luokiteltu moderneiksi. Jotkut nimittävät perinteisiksi jousiksi kaikkia niitä, mitkä eivät ole taljajousia, materiaaleista ja tyyleistä riippumatta.

USA:ssa tällaista keskustelua ei paljonkaan käydä ja siellä hyvin monet tuntuvat kuvittelevan, että esim. jousenjänteeseen lisätyt oudot karvakasat ovat jotenkin välttämätön ja perinteinen ratkaisu. Ne ovat taljajousista omaksuttu piirre, ei sellaisia ollut Hillin, Geronimon eikä Attilan jousissa.

Kukaanhan ei tee ainakaan kaikkia välineitään aina puhtaasti jonkin historiallisen tyylin mukaan. Eikä siihen mikään pakotakaan. Mutta on aina hyvä olla selvillä siitä, mitä tekee ja miksi. Minulla on viittä vaille valmis uusi preeriajousi, yksipuinen lyhyt B-jousi. Viimeistelen sen kauriin rasvalla, mutta jänne on dacronia. Ei siis ihan tyylipuhdas historiallinen preeriajousi.

[Lehtis]

Kopioinpa tämän kommenttini tuolta "Selkäpalanokki"-säikeestä tännekin, kun sopii keskusteluun...

Sanana "primitiivinen" tuo minulle ainakin ensimmäisenä merkityksenä mieleen "alkukantainen". Synonyymejä tosin löytyy kuukkelin avulla paljon enemmänkin... Jos pysyy tuossa ensinmainitussa, niin karkeasti se tarkoittaisi sitä, että tiukkapipoisimmille primitiivijouseksi kelpaa vain se, minkä kuka tahansa lihaa saadakseen tai itseään puolustaakseen kykenee paikallisista materiaaleista valmistamaan (vaikka hampaillaan, kuten aiemmin mainittu).

Jos noin tosiaan haluttaisiin rajata tätä primitiivi-sanan sisältöä, tämä foorumi kutistuísi muutaman kaveruksen kirjeenvaihtopalstaksi. Sarvijännejouset ja vastaavat useista osista kootut jouset eri puolilta maailmaa, jopa ihan jänneselystetyt puujousetkin, ovat jo kaukana alkukantaisesta ja vaativat sellaisia kädentaitoja ja tietoja, jota varmastikaan joka ukko "primitiivioloissa" ei hallinnut luolansa tai leirinuotionsa äärellä... eikä edelleenkään hallitse.

"Perinne" ja/tai "historia" sopinevat paremmin kuvaamaan jousten kirjoa näillä sivuilla kohtuullisilla modernin ajan vapauksilla kevennettynä, eli käytetään luonnonmateriaaleja jousten ja nuolien rakenteina, EI ....kuituja, komposiitteja yms., jotka voi halutessaan liimata moderneilla liimoilla ja jännittää Dacronilla. Puhdasoppisimmat ja autenttisia replikoita tekevät tietenkin hankkivat materiaalinsa ja keittelevät liimat itse. Tai ultimatistit, kuten Ilkka eräässä säikeessä, raapii jousen muotoon kivillä ja hieroo jänteen nokkosista paljain käsin...

Pidetään siis sivut mielenkiintoisen monipuolisina sopivasti historiaan/perinteeseen nojaten ja niitä kunnioittaen, mutta avoimin mielin.

[J Menna]

Ja minä kun aluksi vain lehtikseltä tidustelin että mikä siinä puussa yhä vetää puoleensa...

Tuomo. Ei 30-luvun jouset oo mulle sen enempi perinne kuin primitiivejäkään. Teollisen ajan jousia kaikki tyynni 1800 luvun lopulta alkaen. Eikä siinä mitään vikaa. Ihmetys vain siinä että puu kiehtoo vaikko model/malli on lasikuituihanteinen.

[Iivana]

Bambusta tehdyn perhovavankin heittotuntuma on eri kuin hiilikuidussa.
On tätä bambutuntumaa koitettu hakemalla hakea, mutta sitä ei ole kuin bambussa. Toki hiilikuitu on halvempi ja säänkestävämpi sekä huolettomampi, jolla kalastus onnistuu mukavasti. Bambun tuntumaa siinä ei ole, mutta "klassinen" perhokalastus ei siitä kärsi niin paljoa, kun valkkaa vavan ja siiman oikein. Bambu taas ei taivu nopeaan toimintaan ja ampupäihin, joilla saadaan kevyelläkin vavalla rutkasti pituutta. Tässä taas kalastus ja heittotyyli ovat niin, eri, että esim. itsellä on keskinopea kaksoiskartio ja kalastustuntuma on lähempänä perinteistä perhokalastusta.
Ehkä sama logiikka saa tekemään jouset puusta. Siinä puussa on jotain.
Synteettinen jousi olisi mahdollista tehdä vaahtolavoilla ja hiilikuidulla, niin pakko siinä puussa on jotain, olla kun se kiehtoo jopa lasikuidulla "pilattuna".

[kuminilkat]

Vaikka lähinnä foorumia sivusta seuranneena vuosikausia olenkin, niin tuntuu että on pakko kommentoida tätä. Tulee mieleen hieman edesmenneessä harrastuksessani, jossa puuhamiehenä pyrin laatimaan sääntöjä, jotka toimikin alkuun pienessä yksikössä, mutta kun toiminta ja porukka kasvoi, niin alan ymmärtämään oman itsepäisyyteni siinä että mikä sääntö olisikaan enää voimassa ja millä perusteella. Tosin silloin oltiin teini-ikäisiä, mutta joissan määrin tämä säännöstely alkaa vaikuttaa ihan samanlaiselta: sallitaan se mitä itselleen sallitaan, muttei mitään selkeää linjaa oikeastaan ole.

Juurikin vaikkapa tuo mainittu muovinokki vs. jousen tyyli. Jousi, joka on tehty jonkun vanhan mallin mukaan, mutta liimailtu epoksilla on ok, nuoli jonka nokki toimii ihan samalla tavalla kuin puisessa, on kielletty. Modernityylinen, mutta puusta tehty jousi onkin taas ihan ok. Samoin mikä tahansa jousi missä on dacron-jänne (se kun söisi pois n. 95% keskustelijoista). Olisi ihan kiva jos jossain lukisi selkeät säännöt näkyvästi, mitä tänne kuuluu ja mikä ei.

./viewtopic.php?t=2205 tämäkin on vain seikkaperäinen threadi, toki ymmärrän ettei tänne mitään lasikuitujousia haluta, mutta missä oikeasti menee minkäkin raja?

[Simo Hankaniemi]

Säännöt ovat suunnilleen samat kuin knuutinpoikien järjestämissä jousikisoissa.

1. Jouset ovat (kisoissa) nuolihyllyttömiä, luonnonmateriaaleista tehtyjä ja malliltaan johonkin jousikulttuuriin kuuluvia. Puinen taljajousi ei siis täytä kriteereitä. Perinteisiä Lähi-idän ja Intian metallijousia voi esitellä sivuilla, samoin teräksisiä vanhoja tai vanhan tyylisiä varsijousia.

2. Liimat, maalit ja viimeistelyaineet ovat vapaat.

3. Jänteen materiaali on vapaa.

4. Nuolet ovat puuta tai ruokoa. Nokki ei saa olla muovia tai muuta vastaavaa synteettistä ainetta.

5. Kärkien malli on vapaa. Kisoissa ei kuitenkaan ammuta yleensä leikkureilla, vaan taulukärjillä tai vastaavilla. Nettisivulla voi esitellä tekemiään metsästysnuolia, joissa on metalliset ostokärjet.

6. Nuolten sulitus on luonnonmateriaalia.

7. Nettisuvulla voi esitellä jousia, jotka noudattavat varhaiskantaista ideaa, vaikka materiaali olisi moderni. Eli siis sitä ideaa, että jousi on tehty saatavilla olevasta aineksesta. Mm. muoviputkestä itse tehty jousi kuuluu tähän kategoriaan. Näitä viritelmiä on parempi esitellä "Tajunnanvirtaa" osastolla. Myös afrikkalainen puunpalasta ja auton jousista kyhätty jousi olisi tätä tyyliä.

Aivan jokaista tilannetta varten ei voi sääntöjä tehdä, joten postaajan täytyy joskus miettiä hieman itsekin, että kuuluuko postaus näille sivuille vai ei. Aina voi kysyä ja Tajunnanvirtaa-osasto on olemassa, jos tuntee epävarmuutta.

[Simo Hankaniemi]

Ihannetapaus kisavälineissä ja näillä sivuilla olisi, että välineet ovat täysin jonkin historiallisen tai esihistoriallisen jousikulttuurin mukaisia, siis liimoja ja jousenjännettä myöten. Käytännössä tilanne on se, että ihanne ei riitä, vaan täytyy olla myös alin hyväksyttävä taso määriteltynä. Emme ryhdy nuuskimaan ilmoittautumisjonossa olevien jousten liimoja ja maaleja niiden autenttisuuden selvittämiseksi. Ei kannata tehdä sääntöjä, joita ei ole mahdollista valvoa millään realistisella tavalla ja jotka detaljit eivät vaikuta oleellisesti välineiden ampumaominaisuuksiin tai ulkonäköön.

Emme myöskään ryhdy kilpailemaan paavin kanssa paavillisuudesta. Jos Etelä-Amerikan intiaanitkin hyväksyvät dacronin jousenjänteeksi, samoin mongolit ja muut primitiivit ja perinnehemmot, niin silloin hyväksymme mekin. Se on hienoa, jos jousessa on esim. aito karhunsuolijänne, tai mursun raakanahkainen tai biisonin selkäjänteinen, mutta dacronilla tai muulla tekokuidulla pääsee tentistä läpi.