Jousi

[M.Reinikainen]

Varhais keskiaikainen nuoli sarja on siis oma teemani tälle kaudelle.

Esikuvinani toimii Ranskalainen Maciejowski Bible 1250v ( sivu 32 )
Sekä Tanskan museon esineistö noin 100 vuotta aiemmin.

HUOM! Saman tyylisiä irto nokkeja on käytetty ja läydetty sekä pronssisina että sarvesta tehtynä.

Tanskan museon nuolien varret olivat ulkonäön perysteelle niin mäntyä, koivua sekä saarnea.

[M.Reinikainen]

Useimmat yksilöt kapenivat tasaisesti ja kohosivat sitten jyrkästi nokin tyvestä. Itse päädyin käyttämään mallia jossa nokki ja varren tyvi näyttävät miltein eri paloista liitetyiltä.

Aloitan omat nuoleni 12x12mm noin metrisistä koivu suikaleista.

Ensin höyläsin aihiot noin 11x11mm kokosiksi.

Kun haluttu pyöreys on saavutettu alkaa nokin muotoilu painamalla veitsellä noin 1,2mm syvyinen viilto varren ympärille noin 15mm päähän tyvestä.

Vuollaat rauhassa lastuja ympäri vartta. Nuolen nokkipään kapeneminen tapahtuu noin 17cm matkalta 11millistä lähelle 9milliiä

Lopuksi voidaan käyttää jo viilaa jotta kulmasta tulee oikea.

Vuollaan terävä reuna pois varovasti.

Pinnan voi siloitella jo santapaperilla koko varren matkalta.
Käsisahalla ura noin 7mm syvyyteen.

Neulaviilalla ja santapaperilla viimeistely.

[M.Reinikainen]

Kun nokki oti tehty oli aika siirtyä sulittamiseen.

Ensin ajattelin toteuttaa koko liimauksen joko tervalla tai koivun tuohitökötillä. Mutta koska kumpaakin oli tässä vaiheessä vain rajallinen määrä käytöttäni niin päädyin tekemään pienen omatekoisen sekoituksen.

Sekoitin siis noi 30% tervaa ja 70% mehiläisvahaa yhteen (Tais sinne sekaan jotain muutakin lirahtaa??)

Levitin tahmean sekoitukseni tasaisesti haluamalleni matkalle noin 4-5 sentin päähän nokista.

Koska varastoni ovat puutteelisia luonnosta kerätyistä sulista fuskasin osan kaupan valkaistuilla kalkkunan sulilla.

Lämmitin tahmaa puhaltimelle sekä kynttilän liekillä. Asettelin yksi kerrallaan valmiiksi katkaistut sulat kahdilleen. tahmani otti kyllä niihin kiinni mutta ilman punosta ne eivät pysyisi paikoillaan kuin yhden laukaksen.
Punokseen käytin piellä vahattua pellavaa.

[Tuomo]

Hienoa Mikke! Vakuuttavaa työtä ja hyvät kuvat!

Mutta miksiköhän nokeista on tehty tuollaiset? Ohentaminen vain heikentää nuolta kriittisestä kohdasta, nuolten virittämisestä on tuskin välitetty yhtään mitään ja työtä on paljon.

[Nanook - pakkasen poika]

[Tuomo]

Eikös varhaiskeskiajalla nuolilla ollut käyttöä lähinnä sodissa ja metsästyksessä. Sotanuolet ja yli 100-paunainen sotajousi, minkäänlaisen nipistysotteen käyttö on ihan mahdotonta.

[Nanook - pakkasen poika]

Olisiko kuitenkin tottumiskysymys. Vaikka nuo vahvistetut nipistysotteet tuntuvat aika ufoille näin välimerelliseen otteeseen tottuneelle, niin uskoisin, että jos otetta vaan on treenannut tarpeeksi esim. lapsesta lähtien, niin 100-paunainen jännittyy kyllä vahvistetulla nipistysotteellakin. Onhan siinä 1-3 sormea koukkuna jänteen ympärillä.

[M.Reinikainen]

Itse kyllä pystyn vahvistetulla pinistyksellä jo vähän yli 60lb kyllä vetämään. Mutta kun katselen noita nokin uria niin, Kun jotkut ovat vain 3mm syviä niin kyllä mulla menee mieluummin sormet jänteen ympärille.

[Simo Hankaniemi]

Nuo ovat standardinokkeja Euroopasta ja Afrikasta Aasiaan ja Amerikkaan. Ja vahvistetulla nipistysotteella voi ampua miten vahvalla jousella tahansa.

[Tuukka Kumpulainen]

Jo maailman vanhimmissa säilyneissä nokeissa on nokki jätetty sitä edeltävää vartta ulkonevammaksi, mutta vain hienoisesti. Näistä tekemiäni rekonstruktioita kentällä käyttäessäni totesin, että hienoinenkin nuppius ikään kuin tarkentaa nuolten käsittelyä viinestä jänteelle varsinkin kohmeisin sormin mukavasti. Vaikutus vain korostuu tyypillisen raskailla, 20 - 30-grammaisilla muinaiskärjillä varustettujen nuolten kanssa. Uskon tämän olleen yksi syistä tehdä nuppimaisia nokkeja globaalisti kuten Simo totesi, jänneotteesta riippumatta. Varren teoreettinen heikkeneminen tämän seurauksena ei merkitse mitään. Sillä on merkitystä, että nuoli menee jänteelle just ja liukkaasti totuuden hetken koittaessa.