Jousi

[Tuukka Kumpulainen]

Täällä Lounais-Suomessa on tottunut siihen, että jousiukoilla on paikallisesta jalavasta ja joskus myös saarnesta tehtyjä jousia suorastaan enimmäkseen työn alla. Eteläiset kasvitaudit tekevät kuitenkin tuloaan. Jalavatauti (Ophiostoma ulmi) kykenee tuhoamaan isommankin maan koko jalavakannan ja on jo Itämeren piirissä. Saarnijalosoukko (Agrilus planipennis) puolestaan totaalituhoaa saarnikkoja jo Venäjällä.

Toisaalla puuvartiset vieraslajit täyttävät tontteja. Jousentekijänä olen pannut ilolla merkille, miten tuomipihlajaa alkaa nykyisin löytyä kaikkialta. Hyvä jousisteivi kasvaa käden ulottuvilla laajemmin kuin kenties koskaan, eikä kovan, tiukan, suorakasvuisen puun primikäyttö jousiin jää. Yllätyin hieman kun luin tämänhetkisestä vieraslajitilanteesta, ja osoittautui, että isotuomipihlajaa (Amelanchier spicata) pidetään nykyisin haitallisena vieraslajina, joka suositellaan kokonaan poistettavaksi jo ihan tavallisessa metsänhoidossa, ei pelkästään luonnonsuojelualueilla. Kyllähän tuo on tulkittava niin, että tuomipihlajan murhaaminen tavattaessa on silkka ekoteko.

En usko, että mitkään torjuntatoimet hävittävät tai ehkä edes vähentävät tuomipihlajaa Suomessa luonnonsuojelualueiden ulkopuolella jos niilläkään. Jalavat sen sijaan ovat jo nyt uhanalaisia, koko kanta on vain joitain tuhansia puuyksilöitä, eikä jalavatauti ole vielä edes aloittanut. Onko kenties niin, että muutaman kymmenen vuoden päästä jalavajouset ovat etäinen muisto mutta tuomipihlaja taipuu moninaisille mutkille perinnetietoisten ja eri tavalla tarpeeseenkin tusaavien käsityöläisten käsissä?

http://vieraslajit.fi/lajit/MX.38920/show

[Tuomo]

Kiinnostava näkemys Tuukalta. Jalopuiden taudit ja tuholaiset ovat kyllä todellinen uhka tietyille puulajeille mutta en usko niiden olevan uhka puujousien veistämiselle. Voi toki olla, että jalavajouset muuttuvat harvinaisuuksiksi mutta jotain muuta tulee kyllä tilalle.

Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kotimaisen jalavan ja saarnen käyttö on kyllä hyvin vähäistä. Ensikertalaiset käyttävät pihlajaa tai lankkutavaraa.

Tuomipihlajasta ei ole ihan helppo tehdä jousta kierteisyyden takia. Lisäksi niissä on usein mutkaa suuntaan jos toiseenkin, varsinkin pitemmissä aihioissa. Ei välttämättä paljon mutta riittävästi hankaloittaakseen tilleröintiä. Onko muuten kukaan vielä esitellyt foorumilla 170+ senttistä tuomipihlajajousta?

[Tuukka Kumpulainen]

Puujousten veistämistä ympäristönmuutos ei uhkaa. Totesin itsekin, että vaihtoehtoja on ja lisääkin voi tulla. Mihin perustat väitteesi, että "muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kotimaisen jalavan ja saarnen käyttö on kyllä hyvin vähäistä"? Oletko kartoittanut Suomen jousentekijäin kirjon Hangosta Nuorgamiin? En ole minäkään, mutta laareissani on toista tusinaa kotimaista jalava- ja saarniaihiota näistä jo tehtyjen jousten ohella. Suomen tuotteliain jousentekijä esittelee joka viikko em. materiaaleista tekemiään jousia. Metsästysreissuilla ei näitä pihlajia ja lankkutammia näy, näkyy esimerkiksi juuri jalavaselffareita. Voihan tässä olla kyse turkulaisesta puujousikuplasta, mutta väitän, että huomattava siivu Suomessa tällä hetkellä tehtävistä puujousista on kotimaisista jalopuuaihioista vuoltuja. Tähän realiteettiin ympäristönmuutos voi vaikuttaa konkreettisesti.

Olisi mielenkiintoista selvittää, mitkä ovat aloittelevien jousentekijöiden vs. kokeneiden jousentekijöiden tyyppiraaka-aineita. Onko pihlaja varteenotettava vaihtoehto jälkimmäisessä ryhmässä kuinka taajaan? Kuinka usein kokeneen jousentekijän preferenssi on tammilankku?

[Tuomo]

Perustan väitteeni mutuun, joten toivon saavani parempaa tietoa.

Sinä tietenkin olet poikkeus, ja mainitsemasi "Suomen tuotteliain jousentekijä" myös. Turkulainen "puujousikupla" lienee myös oikea veikkaus.

Harvassa on tämän foorumin jalava- tai saarnijousiesittelyt. Muutamia uusia jousia on tullut, kun Menna on puuta myynyt tehokkaasti. Itsekin kyseisiä puita ostin, koska en ole koskaan kaatanut itse jalavaa tai saarnea. Foorumilla esitellään tietenkin vain murto-osa tehdyistä jousista mutta aivan eteläisimmän Suomen ulkopuolelta hyvää jalavaa tai saarnea on jo vaikea löytää. Täältä kyliltä löysin pari kämäistä jalavaa pihapiireistä mutta niitä nyt ei tietenkään voi kaataa, eikä niistä jousia edes tulisi.

Mutta selvitän asiaa Vanhalinnan ja Taka-Hikiän kisan yhteydessä keräämällä tiedot ampujien kalustosta. Siitä saa noin 50 ampujan jousien tiedot, joka lienee suhteellisen kattava otos eteläisen Suomen puujousiampujista. Veikkausta, kuinka moni ampuu kotimaisella jalavalla tai saarnella?

Kysytäänpä vielä, että onko kukaan tehnyt 170+ senttistä tuomipihlajajousta?

[Tuukka Kumpulainen]

Näin näinkin. Ja sitten vielä 170+-tuomipihlajajousista. <150-jousiin täysin sopeutuneena voi lievästi provoillen vain ihmetellä, mihin juuri kukaan tarvitsee 170 cm pituuden ylittävää jousta? On kokeellisesti osoitettu, että 28" vedolle optimaalinen yksipuisen jousen pituus on noin 167 cm. Tätäkin mittaa voi lyhentää noin 10 sentillä ilman että heitto, tarkkuus tai kestävyys kärsivät, kun jousen tilleriä ja sisäkaarten leveyttä säätää sopivasti. 160+/--jousi siis riittää. Tämäkin siis vain siinä tapauksessa, että ampujan vetopituus on niinkin pitkä kuin 28 tuumaa.

Vuosia sitten, kun nostin vetopituuskissaa pöydälle, totesin, että tunnen vetopituudeltaan ehkä 30 puujousiampujaa, joista kahdella (6,7 %) vetopituus on 28 tuumaa tai enemmän. Useimmilla aikuisilla miehillä todellinen primijousen vetopituus (pituusammuntaa ja kronottelua ei lasketa) on jossain 23 ja 27 tuuman välillä, vaikka jouset usein mitoitetaan hypoteettiselle 28" vedolle ellei pidemmälle. Mikä on tehottomuuden huippu? Alivedetty pitkäjousi. 130 - 160 cm on leijonanosalle puujousiampujia optimaalinen yksipuisen jousen mitta. Juuri sellaisen kliinin tuomipihlajan verran. Henkilökohtainen maku on sitten kokonaan oma juttunsa. Samoin ne kaverit, jotka ihan oikeasti vetävät 29.5" yrittäessään osua kohteeseen.

[Tuomo]

Nyt alkaa mennä jo vähän otsikon aiheen ohi mutta menkööt.

Miksi pitäisi pyrkiä mahdollisimman lyhyeen jouseen? Tottahan se on, että kun pyritään mahdollisimman hyvään hyötysuhteeseen ja jousen nopeuteen, niin esittämäsi pitää paikkansa. Mutta, jos jousesta tehdään pitempi, niin nopeus ei putoa juurikaan, jos jousi mitoitetaan ja tilleröidään oikein ja lisätään jäykän kahvan pituutta. Toisinaan jopa päinvastoin jos viruma saadaan pidettyä olemattomana.

Pitkällä jousella ja ylipitkälläkin jousella on toki paikkansa. American roundin tilastojen kärkeä kun katsoo, niin ainoana lyhytjousimiehenä siellä häärii Menna, muut ampuvat pitkällä jousella. Tauluammunnan alkuaikoina miehet ampuivat 175-180 senttisillä jousilla ja 27-28 tuuman vedolla, eikä ne jouset pääosin mitään laiskoja nuolenviskojia olleet.

Mielestäni pitkällä jousella on mukavampi ampua, se kestää varmemmin ja sillä on helpompi opetella oikeaa ammuntatekniikkaa kuin lyhyellä jousella. Se on myös helpompi tilleröidä ja sietää enemmän virheitä, joten varsinkin aloittelijan kannattaa tehdä suosiolla pitkä jousi. Tietenkin lyhyellä jousella on myös paikkansa eikä suotta esimerkiksi metsästäjät suosivat lyhyttä jousta - aiheesta on ollut täällä aiemminkin tarinaa.

Mitä vetopituuteen tulee, niin suurin osa minulta tilatuista jousista on tilattu 28-30 tuuman vedolle. Olen aina pyytänyt asiakasta varmistamaan vetopituuden toivomallani mittaustavalla (mitattuna jousen vatsaan) ja ilmoitettu tulos on pitänyt paikkansa.

Useimmat primiampujat ampuvat ilman selkävedon kunnollista hyödyntämistä, jolloin veto jää väistämättä lyhyeksi. Jos vetotekniikka on hallussa, niin keskivertomiehen vetopituus on siellä 28 tuuman paikkeilla, AMO-standardilla mitattuna. Itselläni on vetopituus pidentynyt vähitellen ja se on nyt 27,5 tuumaa nykyisellä ala-ankkurilla. Yläankkurilla veto jää vähän lyhyemmäksi.

Joten, miksi jousen pituus pitäisi minimoida? Eikö olisi parempi miettiä omia tarpeita ja toiveita ja tehdä jousi sen mukaan? Vanha nyrkkisääntö, jousen pituuden pitäisi olla 2,3 kertaa vetopituus, on jäänne, joka pitäisi unohtaa. Se on mielestäni vain ehdoton minimi läpitaipuvalle jouselle, joka on tehty hyvästä materiaalista ja mitoitettu ja tilleröity oikein. Valtaosa jousista on jotain muuta - on jäykkää kahvaa, materiaalissa on jotain pientä sanomista eikä mitoitus tai tilleri osu aina ihan nappiin. Silloin "ylimääräinen" pituus antaa vapautta - jousta voi tarvittaessa aina lyhentää, jos sen kokee tarpeelliseksi.

[Tuukka Kumpulainen]

Tauluammunnan alkuaikoina jousten pituutta rajasi massiivinen dogma, joka suorastaan määräsi, että miehen jousen on oltava kuusi jalkaa pitkä. Kun jousen toimintaan paneuduttiin ensimmäistä kertaa objektiivisesti, paljastui välittömästi, että kuusi jalkaa on liian paljon pituutta. Uudet jouset olivat 10 - 30 cm lyhyempiä ja ampuivat nuolen paljon nopeammin, ei pelkästään optimaalisemman pituutensa ansiosta. 2,35 ei ole läpitaipuville rajattu pituus, vaan nimen omaan jäykkäkahvaisen jousen optimimitta, joka ei ole muuttunut mihinkään siitä kun se 1940-luvulla ja 1990-luvulla itsenäisesti todettiin.

Sinulta tilataan jousia 28 - 30 tuuman vetopituudelle, mutta olen varma, että enemmistö tilaajista ei tule ampumaan tuollaisella vetopituudella tarkkuutta tai riistaa, jahka vaistoammuntaan sukeltavat. Kokeilin äsken, mikä minun vetopituuteni on, kun mittaan vähäisellä vastuksella suorakätisen ja -selkäisen vedon jousen vatsasta suupieliankkuriin: 75 cm eli 29,5 tuumaa. En ole koskaan ampunut läheskään noin pitkällä vedolla muita kuin pituus- ja nopeus- ja läpäisylaukauksia, enkä tunne kuin pari gorillahkoa ampujaa jotka niin tekevät. Kohteeseen metsästysmatkoilta tähdätessäni suoritus on rentonivelisen juoheva, olen jousen päällä ja nuoli tähtäävän silmän alla taskussa 3 - 8 tuumaa lyhyemmillä vedoilla. No, mitä se haittaa, jos jousi on tehty pidemmäksi kuin veto oikeasti vaatii? Bakerin testien mukaan mitätön tuuman aliveto laskee heittoa 8 fps:ää, kaksi tuumaa vajaa veto jo huimat 16 fps:ää. Alivedetty pitkä jousi vastaa teholtaan siis helposti parikymmentä paunaa kevyempää jousta, ero lasten jousen ja peurajousen välillä.

20 tuuman vedollakin on mahdollista saada selkäveto päälle, joskaan ei niin helposti kuin biomekaanisesti optimoidulla nurmikenttävedolla. Aboriginaalisesti ja esihistoriallisesti tavallisilla lyhyillä (80 - 150 cm) ja jäykillä (50 - 100+) jousilla ei ole ylipäätään mahdollista ampua ilman jonkinasteista selkävetoa, käsien jerkku ei yksin riitä edes kivikauden kipparikallella.

170+ senttimetrin vaatija sulkee itsensä ulos kokonaisesta jousipuiden maailmasta. Jousen pituuden reaaliperustainen uudelleenarviointi voi avata kokonaan uusia sfäärejä. Jopa Suomen kaltaisessa metsässä on yllättävän vähän miehenmittaista laadukasta jousipuuta, kun taas 120 - 160 cm pitkää oksatonta, mutkatonta ja kierteetöntä aihiota löytyy yleisesti kymmenistä eri puu- ja pensaslajeista.

[Tuomo]

Jousen pituus on kiinnostava aihe ja siihen ei tietenkään yksiselitteistä vastausta löydy. Jousen pituus on pitkälti kiinni omista mieltymyksistä. Tuukka tarkastelee asia omien kokemustensa ja metsästyksen näkökulmasta ja on aivan oikeassa. Itse taas keskityn lähinnä tauluammuntaan ja formaaliin ammuntatekniikkaan, jossa pitkällä jousella on etunsa.

Tykkään myös tehdä pitkiä jousia, eikä niitä ole ainakaan vielä hitaiksi moitittu, edes yksipuisia. Kronotulokset tukevat tätä ja verrokkina on Falcon Spirit Carbon -malli, joka ei ihan tuhnu ole.

Pitkälti kyse on jousen mitoituksesta ja tilleröinnistä. Muistanet Steve Gardnerin testit joitakin vuosia sitten kun hän tutki "no set" -tilleröintimetodiaan. Puujousen paras hyötysuhde saavutetaan noin pituussuhteella 2,5 - eli juuri ennen kuin puun viruminen alkaa. Vetoa pidennettäessä tai jousta lyhennettäessä nuolen nopeus (vakioitu 10 graania per pauna) kasvaa edelleen mutta hitaammin. Pitempi vetopituus varastoi enemmän energiaa, joka näkyy tietenkin nuolen nopeudessa, mutta ei niin paljon kuin laskennallisesti voisi olettaa. Syynä on puun viruminen ja jos puu viruu liikaa, niin nuolen nopeus ei välttämättä enää edes kasva.

Sama pätee tilleröinnin perussäännössä - Älä koskaan vedä jousta tavoitejäykkyyttä pitemmälle. Jos tavoitteena on 40 paunaa 28 tuuman vedolla ja vedät jousen tilleröinnin aikana jo 60 paunaisena 28 tuuman vetoon, niin lopputulos on aivan eri kuin sääntöä noudattaen. Viruma tappaa jousen suorituskyvyn.

Jousimetsästäjä ei tietenkään tee jousen hyötysuhteella sinänsä mitään. Mutta pitkä jousi ei ole automaattisesti hitaampi kuin lyhyt, jos vain jousi on tehty oikein. Eri asia tietenkin, jos jousi on tilleröity 30 tuuman vedolle mutta sitä käytetään 25 tuuman vedolla, jolloin on kyse Tuukan mainitsemasta alivedosta. Syy reiluun nuolen hidastumiseen on jousen viruminen. Sama jousi, joka on mitoitettu 30 tuuman vedolle mutta tilleröity 25 tuuman vedolle (eikä vedetty pitemmälle), pärjäisi jo paljon paremmin. Lisäksi, jousen pituudella sinänsä ei ole mitään tekemistä alivedon kannalta. Selväähän on, että jos jousta alivedetään, se varastoi energiaa vähemmän ja nuoli lentää hitaammin. Jousi pitää tehdä omille mitoille ja sitä pitää myös käyttää oikein.

Tokihan lyhyitä jousia on kiva tehdä ja kokeilla erilaisia materiaaleja mutta omaan käyttöön teen pitkiä jousia. Ammunta-aikaa kaiken muun jälkeen jää niin vähän, että keskityn mieluiten kisoihin ja niihin harjoitteluun.

Jos palataan aiheeseen, niin tuomipihlaja tarjoaa pitkäjousiampujille niukasti vaihtoehtoja, lyhäriampujat voivat olla paljon tyytyväisempiä! Lyhyenä tavarana Suomen metsistä ja puutarhoista löytyy kyllä kaikkea kivaa!

[Lehtis]

Onkos tässä jousten pituuskeskustelussa huomioitu nykyihmisen todennäköisesti isompi keskimääräinen pituus verrattuna muinaisaikojen jousimiehiin, jotka eväänsä primijousilla hankkivat ja toisiaan vastaan sotivat? Samassa suhteessa kait se lyhytkin jousi tulisi olla pidempi meillä kuin heillä... Johan se tässä Suomenkin itsenäisyyden aikanakin ihmisten keskipituus on kasvaanut senttitolkulla...

[J Menna]

Ei ole otettu huomioon, kun sitä ei tarvitse ottaa silloin huomioon jos kylmän viileästi lasketaan vetopituuden-jousen pituuden ja materiaalien parhainta hyötysuhdetta. Se on aika tismalleen noissa mitoissa joita Tuukka tuolla sanoo 2,35.
Eli jos olisi metrin veto niin 235cm jousi olisi silloin optimi. Pitää siinä materiaalienkin pelata hyvin yhteen jäykkyyksineen, painoineen ja spineineen.
Mulla veto on 23 tuumaa eli 58,4cm. (+ - joku sentti) Tähän optimi jousi olisi 135,5cm pitkä. Jouseni ovat pääosin mitoilla 138-125cm, mutta useissa on rekurvit ja jänneselystys, jotka mahdollistavat helposti saman vedon hieman lyhemmällekin (alle 130cm) jouselle. Täten tulen aika liki optimia ja joissain jousissa rajan ylikin.

Ja kreiseintä tässä on se että kun olen jousia rakentanut yhden toisensa perään aina edellisestä ominaisuuksia trimmaten, ei mulla ollut aluksi hajuakaan numerosta 2,35. Siihen se kuitenkin on miltei asettunut. Ihan vaan havaintojen, tuntuman ja tekemisen kautta.
Vielä tosin koittaa minulla myös pidempien vetopituuksien aika. Ounastelen...

[Tuukka Kumpulainen]

Ihmisten pituus on vaihdellut ajassa ja paikassa enemmän kuin yleensä kuvitellaan. Tiedämme tarkkaan, kuinka pitkiä suomalaiset ovat olleet 1800-luvun loppupuolelta nykyaikaan saakka ja nämä käyrät ovat selvästi nousevia. On kuitenkin virhe projisoida tätä kehitystä taaksepäin. Esihistoriallisten vainajien valossa 1800-luku oli eräänlaista aallonpohjaa ihmisten keskipituuden suhteen.

Annetaan esimerkinomaisesti kahden pohjoisen, muinaisen, jousia arkipäivässään käyttäneen yhteisön keskipituuksia, esihistorian molemmista päistä:

Aivan rautakauden lopun savolaisten miesten keskipituus oli kalmistomittausten perusteella 175 cm, vaihteluväli 154 - 190 cm. Naisten keskipituus 157 cm, vaihteluväli 142 - 179 cm.

Täkäläisen pohjoisen asutuksen alkaessa yli 10 000 vuotta sitten Äänisjärven itäpuolella sikäläisten metsästäjä-keräilijämiesten keskipituus oli 175 cm, vaihteluväli 171 - 180 cm. Ainoan mitatun naisen pituus oli 168 cm.

Näihin raameihin mahtunevat useimmat tämänkin foorumin nykysuomalaisista jousiampujista.

[Lehtis]

Selvä. Taitaa olla ravintotilanne määräävä tekijä pituuskasvulle ja gednien vaikutus muuttuu hitaammin.

Onkos noista muista lyhytjousia käyttäneisä populaatioista mitään kokotietoja olemassa? Lähinnä kiinnostavat nuo "ameriikan" alueen kansat. Idän puolellahan kansat taitavat olla nykyäänkin Eurooppalaisia lyhyempiä keskimäärin.

[Tuukka Kumpulainen]

Kun en ole tuon ajan enkä alueen tuntija, niin kysyin Simolta Amerikan lyhytjousimiesten pituuksista. Hänen mukaansa tasankojen blackfoot-miesten keskipituus oli hieman alle 180 cm, comanche-miesten hieman alle 170 cm. Nämä kaksi kansaa ovat kiinnittäneet huomiota joustensa suhteellisilla pituuksilla. Ron Taillon heitti aikoinaan ilmoille "jousen mitta miehen mitasta"-oletusta tyrmäävää havaintoa todetessaan, että tasankointiaaneista pisimmillä blackfeeteilla oli lyhyemmät jouset kuin lyhytkasvuisilla comancheilla. Blackfoot-jousten pituudesta ei ole tarkempaa tilastotietoa, mutta havainto niiden suhteellisesta lyhyydestä pätee ja museoaineistossa on paljon vain vähän yli metrin mittaisia blackfoot-jousia. 120-senttisiä comanche-jousia riittää, mutta keskiarvopituusero puujousten välillä voi olla lähempänä 10 senttiä.

Yksipuisia lyhytjousia pohjoisissa pusikoissa käyttävänä minua itseäni kiinnostavat enemmän Suurten järvien alueen jousi kädessä eläneet porukat. Monin tavoin Suomen kaltaisissa oloissa jalan ja vesiltä kaikenkokoista riistaa pyytäneet chippewat ja menominit käyttivät 120 - 130 cm pitkiä yksipuisia jousia. Tällaisten jousten vetopituus on väkisinkin 20 - 22", ja se riitti perheen ruokkimiseen. En osaa sanoa näiden metsästäjien pituuksista, mutta 20" on ns. lyhyt veto 160-senttisellekin jousenkäyttäjälle.

Tuohon Mennan havainnoimaan "luonnolliseen" 2.35-suhteeseen voin todeta, että minulla on monta hyvää syytä tehdä jousesta niin lyhyt kuin sen vetopituus sallii, ja kun yritän vetää omia jousiani tuon 2,35 alle, niin keskittymistä ja ampumarytmiä häiriköivä stakkaaminen alkaa välittömästi, mikä kertoo ihan kehollisesti, että oikeassa ollaan. (Sisäkaariaktiivisempi taipuma mahdollistaisi pidemmän vedon per jousen mitta, mutta se ei esteettisistä syistä käy laatuun).

[Tuomo]

Tässä tilasto Vanhalinnan Primikisan osallistujien jousista. Mitä se sitten kertoo, kuka haluaa tulkita?

Kerään näitä tilastoja lisää kaikista tulevista kisoista, eli Taka-Hikiä nyt syksyllä, sitten American round, Petikko ja Vanhalinna ensi vuonna.

[J Menna]

Kuka ampui palmujousella?

[Simo Hankaniemi]

Minulla jousen pituuden sanelevat kaksi asiaa; kulttuuri ja käyttötarkoitus. Kun kulttuuri on valittu, jousi tehdään sen mukaiseksi ja ampujan tehtävänä on mukautua jouseen. Käyttötarkoitus puolestaan ohjaa valitsemaan tietyn kulttuurin. Jos haluaa elää jousen kanssa, valitaan kulttuuri, jossa on eletty jousi jatkuvasti käsillä. Minulle jousen tärkein ominaisuus on, että sen jatkuva kuljettelu on mahdollista, että se on nautinto, ei este eikä hidaste. Näistä syistä jousi on lyhyt.

[Tuomo]

Manaujousella ampui yksi uusi tulokas. Jousi oli kaupallinen.