Jousi

[Tuukka Kumpulainen]

Kuolemaantuomitulta lehtotontilta löytyi pari viikkoa sitten kutsuva tuomenvesa, joka olisi muutaman vuoden päästä ollut puolitoistametrisen 50-paunaisen metsästysaseen raaka-aine. Tällaiset uusiovesat kasvavat mahtavalla vauhdilla, ja ympäröivä kanukkaviidakko pitää huolen suoruudesta. Nyt vesassa oli kliiniä pituutta noin 130 cm, paksuus kuoren alla tasan 5 cm. Talteen, kun vielä voi.

En ole tehnyt kesäkaadetusta puusta jousia teini-iän jälkeen, mielestäni hyvistä syistä. Nyt, elokuun toisella viikolla, ainakin tämän tuomen kasvuprosessit olivat vielä täysin vaiheessa. Kuori irtosi putoamalla, ja uloin lusto oli oudon vedenharmaa verrattuna vanhempiin, tuomennäköisiin lustoihin. Tuore puu nyt on pehmeää, mutta tämän kasvavan puun kuorenalaispinta oli ihan kynnellä kaivettavaa matskua. Pintapuussa kulki myös ruskeita pitkittäisjuovia, jotka muuntuivat parin päivän kuivumisen jälkeen vajaan millin syvyisiksi uriksi aihion muutenkin epätavallisen karkeassa selkäpinnassa.

Työstin aihion vesituoreeltaan pikku-Fiskarsilla ja kavalla lähelle lopullisia mittoja ja kuivasin sitten huoneilmassa. 10 päivän päästä aihion paino ei enää ollut liikkunut mihinkään useampaan päivään. Ei muuta kuin jousen tekoon.

Vajaan kahden tuuman rungosta saa asiallisesti 30-millisen jousenkaaren. Päästäkseni eroon oksankohdasta yläpäässä katkaisin aihion pituuteen 127 cm. Näillä mitoilla ja litteän vatsan kanssa jousesta tulee väkisinkin tasankohenkinen, ja olihan kotoisen metsätuomen lähisukulainen virginiantuomi yksi käytetyimpiä jousipuita kyseisellä alueella.

Jousi vetää 30 paunaa 20" vedolla, enempää puusta ei irronnut. Myötäkäyryys on nyt luokkaa 35 milliä levossa, 45 milliä heti jänteeltäpurun jälkeen, mikä ei täsmää aiempiin tuomijousiini. Niiden perusteella olisin lähtenyt siitä, että 30 mm leveä, läpitaipuva, anteliaan pituinen ja samalla lyhyt kolmekymppinen tuomijousi pysyy puolta vähemmissä myötäkäyryyksissä. Väkisinkin tulee mieleen, onko kesäkaadolla osuutta asiaan. Kesällä kaadettu puu on ihan mitattavasti köykäisempää kuin talvipuu, ja jousen viruma voi ainakin Bakerin mukaan tulla osittain selästäkin, mikäli se on kosteuden heikentämää. No, tämä jousi ei ole kostea, mutta uloimman luston ominaisuudet voivat olla hyvin toisenlaiset kuin kasvukauden päätyttyä. Jousen tekeminen heti tasapainokosteuden löydyttyä on sinänsä tuttua kuin pyllyn pyyhintä, eli sieltä ei selityksiä löydy.

Jänne 18-säikeistä ja kolmekimppuista pellavaa. Vähintään riittävän luja näille spekseille.

[Tuomo]

Nätti jousi!

Otitko puusta palan talteen tiheysmittauksia varten? Jospa kyseessä oli poikkeuksellisen höttöinen versio?

Toinen syy löytynee kosteudesta. Vaikka puun kosteus oli tasaantunut tasapainokosteuteen, niin nyt on se aika vuodesta kun ilmankosteus on hyvin korkealla. Meillä on sisällä ollut pitkään yli 50 prosentin (nyt 52 %) suhteellinen ilmankosteus. Siinä kosteudessa puun tasapainokosteus on aika korkea, jotain muuta kuin optimaalinen. Lisäksi puun tasapainokosteus on pienempi jos se on kerran kuivunut kunnolla, eli talven yli todella kuivaksi. Tuoreesta puusta kosteassa kuivunut - tasapainokosteus jää normaalia korkeammaksi.

[Tuomo]

Millä muuten petsasit ja pintakäsittelit?

[Tuukka Kumpulainen]

Kiitos! En ottanut koepaloja puusta. Halusin tehdä tuomijousen parinkymmenen kaltaisensa tuomalla vaistolla ja vainulla, ennen kesän loppumista. Kasvukautista puuta kaihtava vaisto sai lisäpontta.

Ei löydy syy kosteudesta, kiitos basic-luennosta . Kämpässäni ilmankosteus on ollut 46 - 48 % ja lämpötila 26 - 30 astetta koko tämän pitkän lämpimän poutajakson ajan. Tämä johtaa vääjäämättä ekstraktittomassa puussa noin 8 % tasapainokosteuteen, eli lujuuden kannalta sopivan kuivuuden alarajoille. Mikä ihme saa sinut esittämään, että vähän yli 50 % olisi ei-optimaalinen ilmankosteus tasapainokosteuden (tällöin hieman alle 10 %) kannalta?

Tampereella kesää viettäessäni ja jousten kanssa tusatessani panin merkille, että ilmatieteenlaitoksen käppyröiden mukaan aurinkoisella poutasäällä ulkoilmankin suhteellinen kosteus on 40 ja 50 % välillä, eli jousille tervein mahdollinen ilmanala. Turku on systemaattisesti ilmaltaan kosteampi paikka mutta ei sekään ongelmallinen, siis kuivalla kesäsäällä. No, nyt sateiden ja viileänkostean ilman tultua kämppäni ilmankosteus on 53 % eli vihreällä ollaan.

Jousessa on kolmella vesipetsikerroksella tehty sävytys ja jo standardinomainen kaksinkertainen supinihravoitelu.

[Tuomo]

Kosteudesta, se ihme oli etten muistanut, että vielä 50 prosentin kosteudessa ollaan alle 10 prosentin tasapainokosteudessa. Mielessä oli suurempi luku. Silti olen sitä mieltä, että yli 50 % suhteellinen kosteus ei enää ole puujouselle optimaalinen. Kotona on useimmiten aika kuivaa, alle 40 % ja ainakin mutulla kesän kosteilla keleillä tehdyn/ammuttavan jousen tuntuma on lötkömpi. Hyvä näitä on välillä kerrata!

Olisi kyllä kiinnostava selvityksen aihe tutkia kuinka iso merkitys muutaman prosenttiyksikön erolla kotimaisten puiden tasapainokosteudessa oikein on jousen kannalta. Hikkorillahan ero on jo merkittävä.

Samoin tuo kasvukautisen puun merkitys. Olisiko tulos ollut erilainen, jos jousi olisi kuivunut talven yli ja tehty vasta keväällä?

[Tuukka Kumpulainen]

En ole tarkempaa analyysiä tehnyt, mutta minun havaintoni on, että tuollaiset 55 % RH on vielä aivan täydellinen yksipuiselle jouselle. Sitten, kun ilmankosteus on 70 % tuolla puolen, alkaa jousissa havaita tiettyä rentoutumista. Baker on tehnyt enemmän testejä, ja todennut, että puun kosteuspitoisuuden noustessa 12 prosentin yli kosteusheikkenemän aiheuttama väsyminen alkaa vaikuttaa kaareen. Tuota 12 % vastaa 20 asteen lämpötilassa RH 65 %. Toisessa päässä 8 % on sellainen raja, jossa puujousen selkä alkaa ylirasittua muiden lujuusominaisuuksien kasvaessa mutta vetolujuuden stallatessa. Vetolujuuden mukaisessa järjestyksessä eri puista tehtyjen jousten riski poksahtaa selästä nousee kasin alapuolella. Harva (köh, hikkori) kestää 6 % kosteuspitoisuutta, mutta epäilen kyllä pienikasvuisista tiukkapuisista lajeista löytyvän hikkorin veroisia kuivattelijoita. Eipä minulla ole yksikään tuomijousikaan ratkennut selästä missään ilmankosteuksissa.

Tästä saamme kohtuullisen lavean haarukan ilmankosteuksia, joissa puujousi toimii optimaalisesti, reilu 40 % - 65 %. Kyllähän jousenkäyttäjän elämä menisi vaikeaksi, jos näin ei olisi.

Työhypoteesini kesätuomen osalta on, että yksilölliset erot tuomiyksilöiden välillä voivat hyvin selittää tämän jousen odotuksia suuremman virumisen. Hyvin pienikokoista ja väkisinkin kevyttä kaarta on vaikea verrata isompiin lajitovereihinsa. Työstäessä en havainnut mitään erityistä pehmeyttä, mutta uloin lusto oli todellakin niin pehmeää puuta tuoreeltaan, että kuulakärkikynällä vedetty viiva jätti pysyvää uraa puuhun. On mahdollista, että kasvukauden aikana kaadetun puun ominaisuudet vain ovat huonommat kuin lepokaudella kaadetun saman puun ominaisuudet olisivat. Kärkkäinen ilmoittaa näiden välisen kuivatiheyseron olevan jopa 10 %, tyypillisemmin 4 %. Aika iso ero.

Kun aihion paino ei enää laske, ja ympäröivä ilmankosteus ja lämpötila ovat tiedossa, ei siitä poistu enää vettä. Tätä on hyvin helppo seurata pitkälläkin aikavälillä. 46 % ja 26 asteen ilmassa tämä keppi olisi vuoden päästä tarkalleen yhtä märkä kuin pari päivää sitten. Puun sisäisten jännitteiden vähittäinen laukeaminen voi edetä pitkänkin aikaa, mutta sillä on vaikutusta jousen venkoiluun, ei sen väsymiseen.

Mieleni minun tekevi hommata mahdollisimman samanlainen tuomiaihio, kaataa se kasvukauden päätyttyä ja tehdä samanlainen jousi. Onko jäkkäröiden välillä eroa?

[Tuomo]

Mitkä ovat syyt, että kasvukauden aikana kaadetun puun ominaisuudet (mitkä ominaisuudet?) olisivat huonommat kuin lepokaudella kaadetun puun? Ainoa, mikä tulee mieleen, on nuorpuu/aikuispuu -suhde mutta toisaalta pienistä vesoista on tehty hyviä jousia iät ja ajat. Pitäisi selata Puutiede vielä kertaalleen ja katsoa, löytyisikö sieltä mitään.

Silti epäilen, että yksi syy on liiallinen puuaineksen kosteus. Muistanet käsitteen hystereesi puun tasapainokosteuden suhteen? Puun tasapainokosteus riippuu kuivumisen/kostumisen suunnasta. Tuoreen puun kuivuessa ensimmäisen kerran esimerkiksi 50 prosentin ilmankosteudessa, tasapainokosteus on karkeasti noin 10-11 % (Puutieteen graafin perusteella, riippuu toki tapauksesta). Puu jatkaa kuivumista talvikaudella, meillä on ollut välillä jopa 10 prosentin suhteellinen ilmankosteus, jolloin puu kuivuu hyvin kuivaksi. Tulee kesä ja puu imee kosteutta. Tällöin 50 prosentin ilmankosteudessa puun tasapainokosteus onkin enää noin 8 prosenttia.

Tarkkoja numeroarvoja ei Puutieteessä annettu, koska muuttujia on paljon ja ilmiön mittaaminen on hankalaa. Lehtipuilla ilmiö on voimakkaampi kuin havupuilla.

Toisin sanoen, kyseinen tuomikeppi on merkittävästi kuivempi vuoden kuluttua kuin nyt. Osittain tähän ilmiöön perustuu lämpökäsittelyn vaikutus sekä puun vuoden pari kypsyttelyn vaikutus. Tämä asia ja sen merkittävyys pitäisi tietenkin testata konkreettisilla jousilla.

[T. Manner]

Kasvukautena puussa on ainakin pintakerroksessa sokereja enemmän. Kuitenkin olisi vaikea kuvitella niiden vaikuttavan noin paljon, jolleivät ne nyt ole vallan erityisen hygroskooppisia eli vettäimeviä.

[T. Manner]

Tulipa vielä mieleeni, että puussa saattaa olla sitoutunutta vettä kesällä enemmän ja tämä luultavasti selvästi pehmentää puuta ja lisää sen virumaa. Tämän vetysidoksilla sitoutuneen veden poistuminen voi olla varsin hidasta. Vesi on pääasiassa sitoutunut erilaisiin hartseihin koskapa niiden poisuutto vähentää mm. kosteuselämistä merkittävästi.

[Tuukka Kumpulainen]

Kärkkäisen (1985) mukaan kasvukauden ulkopuolella kaadetun puun kuivatiheys on jopa 10 % (tyypillisemmin noin 4 %) suurempi kuin kasvukauden aikana kaadetun puun kuivatiheys. Kyse on puun yhteyttämistuotteiden siirtymisestä lehtien ja puuaineksen välillä. Mikä vaikutus tällä melko valtaisalla määrällä yhteyttämistuotteita on puun ominaisuuksiin jousenkaaressa? On vaikea nähdä, että jopa 10 % tiheysero ei vaikuttaisi monin muinkin tavoin kuin silkan massan kautta.

46 % ilmankosteudessa ja vähintään 26 asteen lämpötilassa puolitoista viikkoa kuivunut, painonlaskultaan vakautunut jousiaihio on kosteuspitoisuudeltaan reilu 8 % eli parahultaisen kuiva, miten se ei mene jakeluun? Tuomo penää, että jo kympin kosteuspitoisuus ja viidenkympin ilmankosteus ovat jouselle huonoja ja että talven jälkeen, kun on käyty vähintään kasissa niin puu pysyy kuivempana, mutta siitä ei ole nyt kyse. Ja vaikka ilmankosteus minun luolassani olisikin ollut 55 %, lämpötila 20 C:

Onko sinulla Tuomo esittää dataa koskien 10 % ja 8 % jousten välisiä viruma- ja heittoeroja? Näytä se, muuten on mahdoton uskoa. Bakerin mukaan tuolla välillä ei ole merkityksellisiä eroja, enkä minäkään ole niitä huomannut.

Kärkkäisen (2003) mukaan useimpien lehtipuiden tuoretiheys on suurimmillaan talvella, ei kesällä. Joillain puilla se on varhain keväällä. Kesällä kaadettu puu ei siis ole kosteampaa kuin talvella kaadettu puu, vaikka nilasta ruiskuaisi vettä.

[Tuukka Kumpulainen]

[Tuomo]

Ei minulla tietenkään ole dataa. Aikaa on ihan liian vähän. Katsotaan lottovoiton tai eläkkeelle pääsyn jälkeen uudestaan...

Väitän, että eroja 8 % ja 10 % tasapainokosteudessa olevien jousien välillä on mutta erot ovat pieniä, eivätkä välttämättä edes suoraan mitattavissa, vaan tilastollisia. Faktahan on, että puun lujuusominaisuudet paranevat puun kuivuessa ja se näkyy tietenkin jousen suorituskyvyssä. Tuoreen ja kuivan jousen välillä ero on iso, helposti mitattavissa. Kun kosteuseroa on vähän, mitattavat erotkin pienenevät, ja yleisen kokemuksen mukaan pieni ero ei käytännössä merkitse mitään (Kumpulainen, Baker).

Tuukka kirjoitti: "46 % ilmankosteudessa ja vähintään 26 asteen lämpötilassa puolitoista viikkoa kuivunut, painonlaskultaan vakautunut jousiaihio on kosteuspitoisuudeltaan reilu 8 % eli parahultaisen kuiva, miten se ei mene jakeluun?"

Ei se mene jakeluun, koska et mitannut sitä, vaan katsoit lukeman taulukosta. Mistä taulukon tulokset ovat? Ovatko ne keskiarvoja isosta aineistosta, joka kattaa kaikki puulajit, vai vain tuomen? Onko siinä huomioitu mainitsemani hystereesi vai ovatko luvut vain keskiarvoja? Ovatko taulukot luvut peräisin todellisista mittauksista vai laskennallisia? Ja niin edelleen.

Joka tapauksesta, aiheesta on oikeastaan aika turha kiistellä. Fakta oli se, että kesätuomi virui vähän enemmän kuin piti ja syynä oletettavasti loppukesän kaatoajankohta, jolla on taas merkitystä tiheyden ja luullakseni myös tasapainokosteuden suhteen. Todellinen syy ei selviä (ehkä) koskaan.

Lyhyesti, jos mahdollista, kaada puu lehdettömään aikaan. Jos ei mahdollista, niin kaada puu mahdollisimman myöhään. Kummassakin tapauksessa tee puusta jousi!

[Tuomo]

Hystereesistä vielä, Puutieteessä se on kerrottu. Tässä vielä lainaus aiemmasta viestistäni:

"Puun tasapainokosteus riippuu kuivumisen/kostumisen suunnasta. Tuoreen puun kuivuessa ensimmäisen kerran esimerkiksi 50 prosentin ilmankosteudessa, tasapainokosteus on karkeasti noin 10-11 % (Puutieteen graafin perusteella, riippuu toki tapauksesta). Puu jatkaa kuivumista talvikaudella, meillä on ollut välillä jopa 10 prosentin suhteellinen ilmankosteus, jolloin puu kuivuu hyvin kuivaksi. Tulee kesä ja puu imee kosteutta. Tällöin 50 prosentin ilmankosteudessa puun tasapainokosteus onkin enää noin 8 prosenttia."

Eri asia sitten, voiko 2-3 prosenttiyksikön eroa tasapainokosteudessa sanoa merkittäväksi. Ehkä se on liioittelua.

Hystereesiasia oli kyllä esitetty Puutieteessä melko lyhyesti ilman tarkkoja lukuja.

Tässä vielä yksi hystereesiartikkeli:

http://www.kuleuven.be/bwf/projects/SBO/data/CP/CP_2005_Carmeliet_1.pdf

[T. Manner]

Jutellessani puun kosteudesta edesmenneen pröf. JJ Lindbergin kanssa hän oli aika vahvasti sitä mieltä, että ei-irtonainen vesi sitoutuu eri paikoissa -pääosin hartsessa - oleviin glysidyyliryhmiin. Kun ja jos tämä vesi irtoaa niin kyseinen aika reaktiivinen ryhmä helposti reagoi itsensä pois ja jos ja kun puu uudelleen kostuu niin samaa sitoutumista ei enää voi tapahtua. Glysidyyliryhmän sitoutuminen luultavasti jäykistää puuta jonkin verran ja pienentää virumista koska jos ne esim. poistetaan asetyloimalla niin käy juuri näin. Tosin siellä tapahtuu yhtä sun toista muutakin silloittumista, joten päätelmäketju ei ole aivan varma. Vaikutukseb kannalta ei siis pelkästään riitä kokonaisveden määrä vaan pitäisi tietää missä se on, jotta voisi arvailla vaikutuksia.

Esim ligniinin pehmenemislämpötila (jotta voi taivuttaa) on märkänä alempi kuin kuivana (täytyy tarkistaa määrä, muistista n. 15 astetta).

[Tuukka Kumpulainen]

Nyt taas kotona ja lähteiden äärellä. Tottahan tuo on, että taulukosta poimittu lukema ei välttämättä täsmälleen pidä paikkaansa, sillä puulajien (ja -yksilöiden) välillä on eroja. Hoadleyn (1980:69) grafiikan mukaan tuossa minun elokuisessa 46 % suhteellisessa ilmankosteudessa erittäin ekstraktipitoisen puun tasapainokosteus on noin 7,8 %, täysin ekstraktittoman puun (nuoren tuomen mantopuu lienee hyvä ehdokas) taas 10 %. Vallinnut korkea lämpötila ei tässä tapauksessa ihan jaksa laskea projisoitua todennäköistä tasapainokosteutta noin prosentilla, mutta paljoa siitä ei jäädä.

Vilkaisin myös Kärkkäisen (2003: kuva 9.1) periaatepiirroksen sorption kuvaajasta, ja sielläkin on nätti hajurako desorptio- ja adsorptiokäyrien välillä. Otin ja mittasin tuon RH 46 % arvot käyrästä. Ensimmäistä kertaa kuivuessa karvan yli 10 %, ensimmäistä kertaa uudelleenkostuessa karvan alle 8 %.

Kyse on toisin sanoen molemmissa ilmiöissä siitä kasin ja kympin välistä, jolla ei ole mitään väliä. En tällä tietoa voi uskoa, että se ratkaisi kesätuomen odotuksia isomman virumisen. Aion kyllä hommata tuon Kärkkäisen lähteenä olleen Skaarin kirjan ja tsekata, mihin aineistoon käppyrä perustuu. Puilla kun on eroja :)

Se mikä tässä närästi ihan yleisellä jousenrakennuksen edistämisen tasolla on se, kun insinööri luennoi sormi pystyssä, että "ero on merkittävä". Käyrät näyttävät ja numerot kertovat että ero on, mutta jos asialla ei ole mitään käytännön merkitystä jousen toimintaan, tehdään äkkiä aikamoinen karhunpalvelus. Annetaan ymmärtää, että jos jousipuu ei ole käynyt superkuivana ennen tekemistä, tulee siitä huono jousi. 10 prosentin jousella pystyy kaatamaan minkä tahansa riistaeläimen ja voittamaan minkä tahansa jousikilpailun, ja näin on myös tehty kerta toisensa jälkeen. Onkohan Suomen niemellä ollut yhtään kahdeksaan prosenttiin uudelleenkostunutta jousta ennen 1900-lukua?

Alla on eilen ottamani kuva kesätuomen kannosta. Vesan voimakkaan hyötyisä kasvu näkyy, samoin kuin livenä vieläkin sairaan harmaa, pehmeä pintapuu, jota ei kuivanakaan meinannut saada viimeisteltyä. Elokuussa ei ole siis mitään asiaa tuomijousipuun hakuun, jos ei ole ihan pakko.

[Tuukka Kumpulainen]

Kuva, jota ei saanut liitettyä viestiin:

[T. Manner]

[Tuomo]

Pienestä Tuukkaa närästää... Merkittävyydestä on turha kiistellä. Eikä sitä ole kukaan kiistänyt, minäkään, etteikö 10 prosentin jousella voisi riistaa kaataa. Kyllä jousi toimii, vaikka kosteusprosentti olisi 11 tai jopa 12.

Tällä foorumilla on toisteltu useaan otteeseen, että jousipuun pitää olla kuivaa, muuten jousi viruu. Mielestäni tärkein asia, jonka tässä ketjussa esitin, että puun tasapainokosteus on pienempi, jos se on kuivunut ensin kunnolla. Sillä voi olla merkitystä vaikkapa pituusammuntajousien suhteen. Mutta se on vain piperrystä, aivan turhaa, jos perinnejousia tarkastellaan vain primitiivisestä näkökulmasta, että aivan sama miten ja mistä jousi tehdään jos sillä riistaa saa.

Tämäkin ketju sai alkunsa siitä, että pohdit kuinka jousi virui pikkuisen enemmän kuin normaalisti. Käytännössä sillä ei ole mitään merkitystä, kyllä jänö kaatuu aivan yhtä hyvin 50 millin kuin 30 millin viruman jousella.

Nykyaikana, kaiken kirjatiedon ja insinööritiedon keskellä on mukava pohtia syitä yllättävälle virumalle. Se ei ole vielä selvinnyt. T. Manner teki hyvän ehdotuksen ja siinä voi hyvinkin olla perää. Tosin sillä ei ole primijousiampujan kannalta mitään merkitystä.

Tuukka totesi, että " Elokuussa ei ole siis mitään asiaa tuomijousipuun hakuun, jos ei ole ihan pakko." Aika vahva väite, koska syy ei ole selvillä. Lisäksi, tulihan siitä jousi, ei ehkä huippu mutta onko sillä mitään merkitystä primiampujan kannalta? Entä jos uloimman luston veistelisi pois, muuttuisiko tilanne? Entä jos uloin lusto tosiaan on liian kosteaa, kuivumisestaan huolimatta? Pitäisi myös kaataa toinen elokuinen tuomiaihio ja kuivattaa sitä ensin vuosi ja verrata tuloksia. Tai tietenkin monta, jotta puuyksilöiden väliset erot voi karsia pois.

Tämä on kyllä kiinnostava ketju ja se on antanut hyviä näkökulmia kirjan kirjoittamiseen. Monen insinöörin helmasynti missä tahansa ja myös tällä foorumilla, on liian teoreettinen pohdinta. Esimerkkejä löytyy vaikkapa laminaattijousien keskilaminaatin materiaalin tiheydestä, jo mainittu puun kosteuden ja hystereesin merkitys, sekä monia muita joita en nyt tähän hätään muista. Teoriassa eroja on mutta entä käytännössä ja mikä on mahdollisten erojen merkitys. Asioita voi lähestyä niin monesta näkökulmasta.

[T. Manner]

Jos kerran kaivattu tieto on nykyään olemassa niin miksi sitä ei käytettäisi? Se mitä en ollenkaan ymmärrä on tämä jotenkin luddiittinen asenne tietoon, sitä ei saisi käyttää kun se jotenkin saastuttaa primitiivisyyden! Melkoinen määrä vanhoja tapoja on osoitettu toimiviksi tutkimuksen kautta ja niille on löydetty syy, tosin on myös päinvastaisia esimerkkejä ihan riittämiin.

Esiin tuomani asiat on aikanaan käsitelty ihan toisessa yhteydessä, mutta kyllä niillä tietty relevanssi on jousiinkin. Kaatamisen jälkeen varastoitu puu on osoittautunut stabiilimmaksi kuin tuoreena käyttöönotettu. Jos nyt sitten tietäisimme mistä tämä johtuu (ei pelkästään arvailla) niin miten se tekee jommankumman enemmän tai vähemmän primitiiviseksi?

Normaali insinööri ei ole tiedemies vaan noin yleisesti asenne on " jos se toimii niin älä sörki sitä". Tosin voihan sitä aina keksiä paremman hiirenloukun ...

[jkekoni]

[T. Manner]