Perinteistä käsin heitettävää keihästä käytettiin kaikenlaisen riistan metsästykseen tuhansia vuosia. Mannerjäätikkö peitti tuolloin suurta osaa nykyisestä Euroopasta. Jäätikön reunalla vaeltavat suuret riistaeläimet olivat kuitenkin vaativia metsästettäviä aseilla, joiden heittoetäisyys oli vain joitakin kymmeniä metrejä. Oli tarpeen kehittää tehokkaampi metsästysväline, joka mahdollistaisi pidempien etäisyyksien käytön ja paremman läpäisyn. Tuon tarpeen seurauksena syntyi heittovipu eli atlatl. Heittovipu oli noin kyynärvarren mittainen puusta tai sarvesta valmistettu heittokäden jatke, joka kaksin tai kolminkertaisti heittomatkan. Heittovivun myötä muuttuivat myös sillä heitetyt keihäät. Niistä tuli entistä kevyempiä ja taipuisampia, kuin tavanomaiset keihäät ja niiden lentomatka piteni entisestään. Kevyt keihäs tarvitsi myös sulat vakauttamaan lentoa ja näin muodostui kokonaan uusi asetyyppi joka oli tehokkaampi ja tarkempi kuin mikään aikaisemmin käytetty.