Jousi Foorumin päävalikko Jousi
HTML-kopio vanhasta keskustelualueesta
 
 OhjeOhje   HakuHaku   KäyttäjälistaKäyttäjälista   KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät   RekisteröidyRekisteröidy 
 Omat asetuksetOmat asetukset   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestitKirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 

Suomalais-ugrilaiset jouset
Siirry sivulle Edellinen  1, 2, 3 ... , 11, 12, 13  Seuraava
 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Jousi Foorumin päävalikko -> Jouset
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti
toni



Liittynyt: 31 Jou 2004
Viestejä: 1453
Paikkakunta: aurajoki

LähetäLähetetty: 10.12.2012 23:09    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tietty asia riippuu hieman siitäkin miten "tiukille" puuaineksen käyttö kaikkine oletusarvoineen menee, mutta joiltain osin oon myös mukana kun puhutaan tuomipihlajasta ja varsinkin tuomesta. Tosin ehkä 30-50cm marginaalilla? Tyven puu ei vain tunnu "elävän" samoilla perusteilla kuin siitä ylempi osio. Kovaa ja hajoamis herkkää.

Luumussa taas esm. tyvipäähän tuleva kuivumis halkeilu tuntuis olevan suurempaa ja riski pitoisempaa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 11.12.2012 17:55    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Sireliuksen aikaan jousikalastusta harjoitettiin vielä muutamissa kylissä. Saaliskaloina olivat lähinnä hauki ja särki. Tässä on eräs kuvaus Vah-joelta:
Lainaus:
Kalan ampuminen. Ammutaan samaan aikaan kuin atraimella pyydetään oblaskista [s.o. kutuaikaan]; tämä vaatii suurta taitoa, sillä ampuminen tapahtuu seisaalta; jos kala pakenee, säilytetään seisova asento, soudetaan toisella ja jousta pidetään varalla toisella kädellä; kun saavutaan kalaa noin 1½ sylen päähän, lasketaan varovaisesti mela joko veneeseen tai pistetään; vene voi siirtyä paikoiltaan ja silloin melotaan jousella; vaaditaan auringon paisteinen päivä; [...]; pyssyä ei käytetä; pyynti jousella on tavallisempaa kuin atraimella.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
J Menna



Liittynyt: 21 Hel 2008
Viestejä: 1742
Paikkakunta: Rajamäki

LähetäLähetetty: 12.12.2012 01:01    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tää on nin hianoo.
Martti, arvostan kaivuutasi.
Hippuakaan, tai ehkä jyvänen, jää meidän koettavaksi, jotka Jotain vastaavaa "harrastavat".

Kuvaelmat menneiltä ajoita ovat hienoa runoutta tämänajan keskeen.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 19.12.2012 18:52    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Paljastettakoon, että Kulttuurien museon suosiollisella myötävaikutuksella pääsin mittaamaan ja valokuvaamaan heidän nykyisissä näyttelyissään olleet hantijouset suurella tarkkuudella. Tuloksena syntyi 11 sivua muistiinpanoja, 98 valokuvaa sekä 3 filmiä. Mitat otin kummastakin jousesta 10 cm välein. Lisäksi punnitsin kummatkin jouset.

Aikaisemmasta arviostani poiketen SU 2904:351 on tarkasti sakaran päästä sakaran päähän mittanauhalla mitattuna 185,0 cm. Vatsaa pitkin mitattuna sen pituus on 189 cm. Painoa en saanut tarkalleen määriteltyä, koska jousi ei pysynyt pystyssä ilman kevyttä tuentaa. Sen paino on 1000 ± 25 g.

Toisen jousen, SU 3904:374, pituus on vastaavasti 176,5 cm sekä 179,5 cm. Jousessa on litteähkö selkä, joten sen paino oli helppo määritellä, 730 g.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
jkekoni



Liittynyt: 01 Tam 2005
Viestejä: 2834
Paikkakunta: Espoo

LähetäLähetetty: 21.12.2012 18:16    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Ootko kirjoittamassa johonkin journaliin asiasta?

Viimeinen muokkaaja, jkekoni pvm 03.11.2014 23:29, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 21.12.2012 18:21    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

jkekoni kirjoitti:
Ootko kirjoittamassa johonkin journaliin asiasta?


Katsotaan nyt ensin millä tahdilla kynä sauhuaa ja vasta sitten mietitään niitä julkaisuasioita. Wink
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 25.12.2012 19:32    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Luulen, että voisimme jatkaa vielä sivulla neljä alkanutta keskustelua SU 3904:374:n kahdeksasta urasta sekä niiden tarkoituksesta. Tässä on lähikuva kahvan toisen puolen urista. Kaikkien kahdeksan uran pituudet ovat välillä 19-31 mm ja leveys vastaavasti 5-7 mm sekä syvyys 1,5-1,6 mm. Leveyden sekä syvyyden pienten jakaumien puolesta puhuisi se, että urat olisi tehty samalla tai samanlaisilla välineillä.

Urat on selvästi tehty laminaattien yhteenliimauksen jälkeen, koska useat urat kulkevat laminaattien rajan ylitse ja niiden molemmilla puolilla olevat urapuoliskot sopivat saumattomasti yhteen.

Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mangrove



Liittynyt: 01 Tam 2007
Viestejä: 646

LähetäLähetetty: 05.01.2013 19:38    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tässä on muutama mansi- ja hantirunon kappale suomennettuna kirjasta Siivekkäille jumalille, jalallisille jumalille.

"Runsaasti runoja taitava sosvalainen Jakov Tasmanov esitti tämän Kannistolle maaliskuussa 1906".
s. 86-87.
Lainaus:

...
Koivuvahvisteisia jousia
he kolme ottavat,
vaaksanpituisia hirvinuolia*
he kolme ottavat
...
*Pituus ilman nuolen vartta
...
Ensimmäisen hanhensa, ensimmäisen sorsansa
pyytäneen kolmen pojan
kärjellisen jousensa kärkiä vetäessä
vaaksanpituista suurta hirvinuolta vetäessä
heidän kärjellisen jousensa kärjissä
kaksi nälkäistä, janoista korppia*
raakkuu ja ronkkuu
...
*Yksi Siperian muinaisten metsästäjien yrityksistä selittää itsensä syyttömäksi karhun kuolemaan oli sysätä syy korpille.
...
Silkkijänteen rasahduksen
hän juuri ja juuri kuuli
Eläimen pyhästä kohdasta
hänen lävitseen katsottiin.


"Tämäkin on laulujen ja satujen taitajan Savelij Vingalevin laulu. Kannisto kirjoitti tekstin muistiin lokakuussa 1905 ja tallensi melodian seuraavana päivänä".
s. 103.
Lainaus:

...
Ihmismielen poika
on luokseni saapunut.
Juurikärkisen mainion jousensa
hän on kohottanut
Seitsemän nuolta sisältävästä täydestä viinestään
viinenpohjan tarkan nuolen
hän on ottanut.
Polvitaipeisen jousensa polvitaipeelle
hän se on asettanut.
...


"Tämä on yksi niistä sankarilauluista, jotka 74-vuotias pohjoishantilainen runonlaulaja, Sygvan alueelta kotoisin ollut Maksim Nikilov esitti Regulylle viitenä marras-joulukuun viikkona v. 1844".
s. 224.
Lainaus:

...
Sata nuolta sisältävän onton viineni
lapaluitteni komeaan väliin
minä sinkautan.
Kuin tuoretta puuta taakan
sen nostan selkääni,
kuin kuivaa puuta taakan
sen nostan selkääni.
Toiseen viisisormiseen sormikäteeni
punatuohisen kaksipuisen jousen
otan.
...
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Rakonczay



Liittynyt: 15 Maa 2005
Viestejä: 623
Paikkakunta: Kuusankoski

LähetäLähetetty: 14.02.2013 15:40    Viestin aihe: Viitasaaren jousi Vastaa lainaamalla viestiä

Käväisin eilen Keski-suomen museossa Jyväskylässä ja siellä tuli eteen Viitasaren jousi vuodelta 1295. Nuolta ei löytynyt mudasta eli se on arvausta.


viitasaarenjousi_2.jpg
 Description:
 Filesize:  31.78 KB
 Viewed:  5884 Time(s)

viitasaarenjousi_2.jpg



viitasaarenjousi_3.jpg
 Description:
 Filesize:  47.56 KB
 Viewed:  5884 Time(s)

viitasaarenjousi_3.jpg



viitasaarenjousi_4.jpg
 Description:
 Filesize:  28.42 KB
 Viewed:  5884 Time(s)

viitasaarenjousi_4.jpg


Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla
Rakonczay



Liittynyt: 15 Maa 2005
Viestejä: 623
Paikkakunta: Kuusankoski

LähetäLähetetty: 14.02.2013 15:41    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

ja pari vikaa kuvaa


viitasaarenjousi.jpg
 Description:
 Filesize:  55.12 KB
 Viewed:  5883 Time(s)

viitasaarenjousi.jpg



viitasaarenjousi_1.jpg
 Description:
 Filesize:  22.78 KB
 Viewed:  5883 Time(s)

viitasaarenjousi_1.jpg


Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla
Tuukka Kumpulainen



Liittynyt: 25 Hei 2004
Viestejä: 1566
Paikkakunta: Turku

LähetäLähetetty: 14.02.2013 16:18    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Ranen viestistä voi tulla se kuva, että kuvissa näkyy Viitasaaren jousi, mutta näinhän asia ei ole, vaan kyseessä on Petri Kokkisen vuonna 1995 Keski-Suomen museolle valmistama ennallistus Viitasaaren löydöstä, jossa jousen sakaroiden koko, muoto ja kulma sekä selkäkappaleen paksuus ovat spekulatiivisia.

Jousen ikä ei myöskään ole kuin karkeasti tiedossa. Jousesta tehty radiohiiliajoitus on kalenterivuosiksi kalibroituna 1278 - 1405 jKr eli se voi olla yli sata vuotta nuorempi kuin näyttelytekstissä annettu vuosiluku.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Rakonczay



Liittynyt: 15 Maa 2005
Viestejä: 623
Paikkakunta: Kuusankoski

LähetäLähetetty: 14.02.2013 23:04    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kiitos hyvä tarkennus. Eihän sieltä mudasta mitään ehjää jousta pilkistänyt.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla
toni



Liittynyt: 31 Jou 2004
Viestejä: 1453
Paikkakunta: aurajoki

LähetäLähetetty: 21.02.2013 17:23    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Mitens tuo kys. museo jousi ampui?
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Jakke



Liittynyt: 16 Tou 2008
Viestejä: 236
Paikkakunta: Espoo

LähetäLähetetty: 14.03.2013 17:57    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Moi,

Keskustellessani IFAAn Martin Koinin kanssa HB- kysymyksistämme, hän oli hyvin innokas kuulemaan, missä meikäläiset tällä hetkellä jousiasioissa ovat. Jo pitkä aika sitten häkeltyneenä tämän sivuston porukan syvällisestä osaamisesta, kysynkin olisiko joku asiantuntija halukas hieman kertomaan asiasta hänelle. Itse en haluaisi mokailla.
Luultavasti mielenkiintoisimmat asiat olisivat tämän palstan tiivistykset sekä myös nykyisin eniten käytetyt jousityypit. Koinille varmasti riittäisi varsin tiivis selostus. Homma todennäköisesti etenisi muutaman sähköpostin avulla tapahtuvana keskusteluna. Ei iso homma.

Annan yhteystiedot jos halukkaita löytyy.

Jakke Lehtinen
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
heikki



Liittynyt: 09 Kes 2009
Viestejä: 1178
Paikkakunta: Vantaa

LähetäLähetetty: 15.03.2013 10:43    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Mitäs jos heittäisit tänne teemoja/kysymyksiä, joihin hän haluaa vastauksia? Voitais sitten porukalla repostella ja Joku tekisi yhteenvetoa...
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Jakke



Liittynyt: 16 Tou 2008
Viestejä: 236
Paikkakunta: Espoo

LähetäLähetetty: 15.03.2013 12:44    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Moi,

Tuomo otti minuun eilen yhteyttä. Pienen evästykseni jälkeen keskustelun kulku on nyt sitten riippuvainen heistä.

Tuomo varmaankin raportoi ja kyselee, jos tarvetta. En kuitenkaan osaa arvioida, miten kiinnostunut Martin todellisuudessa on.

Kassotaan,

Jakke Lehtinen
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
jousipata



Liittynyt: 22 Syy 2008
Viestejä: 862
Paikkakunta: hels.. lappi,keskiyläperä

LähetäLähetetty: 15.06.2014 14:19    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

pari staavia on ugrijousta varten satunnaisen työstelyn alla ja merkattun metsistä muutama lupaava lyly ja käyrä koivu. kunhan syksy ja talvi saa, niin saatan käydä tutkailemassa onko niistä aihioksi.
_________________
tzoinnngggg...
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Jakke



Liittynyt: 16 Tou 2008
Viestejä: 236
Paikkakunta: Espoo

LähetäLähetetty: 19.06.2014 19:54    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Moi,

Näin Juhannuksen alla olen sopivassa moodissa ottamaan kantaa noihin raitoihin jousessa. Näillä sivuilla on eri tavoilla todisteltu, että ne eivät ole tähtäämistä varten tehtyjä. Jos tämä todistelu (joka mielestäni kuitenkin ontuu) pitää paikkansa, sitä ei tällainen noviisi voi tietenkään kiistää, mutta: jos minun HB:ssäni olisi tuollaiset selkeät raidat, käyttäisin niitä ehdottomasti tähtäämisen apuna ja hyötyisin siitä. Minulle ei tuottaisi ongelmaa jousen kanttaaminen tai ampumatekniikan mahdolliset muutokset.
Mielestäni nämä raidat ovat koko HB- ammunnalle (ja miksei myöskin LB:lle) sen takia erittäin tärkeitä, että kuva selkeästi todistaa, että joku on joskus raidat laittanut. Tämä siis periaatteessa oikeuttaa tekemään saman nykyisiin HB- jousiin, vähintäinkin jos se on repliikka tuolle nimenomaiselle. Samantapainen keskustelu liittyy myös nuolihyllyyn: jos joku löytää todisteen nuolihyllystä esim. ennen vuotta 1900, ne pitäisi (periaatteessa ainakin) silloin hyväksyä HB- luokkaankin. Tämä koskee IFAA:n alaisia kisoja.

Jakke Lehtinen
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
M.Reinikainen
Site Admin


Liittynyt: 16 Hel 2008
Viestejä: 1591
Paikkakunta: Reso

LähetäLähetetty: 19.06.2014 21:15    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Minusta tähtäys merkkien/ kuvioiden/ kolojen/ maalausten tai vastaavien etsiminen on täysin turhaa.

Jokainen henkilö oppii jossain kohtaa elämäänsä ampumaan omalla tavallaan. Joko ilman minkäänlaisia apu viivoja tai merkkejä luottaen pelkästään vaistoonsa joka on muodostunut vuosien hutilaukauksien tulkitsemisella ja oman aseensa tuntemuksella. Toinen taas luottaa vuosien tutkimukseen siitä että kun tämä ja tämä ovat linjassa tämä nuoli lentään noin 85% varmuudellä juusi tänne.

Molemmissa tavoissa paistaa omaan tyyliinsä omistautunut joukko taitavia ampujia. Itse olen vain kerran ampunut lyhyen harjoittelun jälkeen taljalla ja sain miltein (ehkä noin 5-6 laukasuta takana?) samantien moukantuurilla kolme nuolta lähes tulitikkuaskin kokoiselle alueelle noin 15 metristä.
En varmaan enää ikinä koske taljaan. Se ei vain tuonut sitä samaa mielihyvää jonka koen puukaaresta.


En nyt pysty kauhean hyvin muotoilemaan ajatuksiani sanoiksi, mutta jospä tästäkin avautumisesta on jollekulle iloa tai surua?


Olen käynyt katsomassa tuota helsingin museo jousta kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla olen kiinnittänyt silmäni noihin "koloihin"
Tässä on oma jouseni (jolla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen kanssa) johon olen silmä määräisesti mitannut paikan päällä kolojen kohdat kahvan vierellä.

Pitäisi sopia aika museon kanssa ja mennä silkki hanskat käsissä katselemaan kaarta että voisi oikeasti mitään sanoa.

Se mitä olen alusta asti ollut mieltä on että jos nämä kyseiset lovet ovat tähtäystä värten niin miten niillä on tähdätty?
Kuvassa olevaan jouseen olen piirtänyt kyseisten kolojen kohdat. Jos jollakulla on idea miten niillä tähdätää niin saa esittää.

Nuo lovet kun ovat alkuperäisessäkin todella kaukana kahvan keskustasta.



DSC06566.JPG
 Description:
 Filesize:  242.45 KB
 Viewed:  3562 Time(s)

DSC06566.JPG



_________________
You can´t outrun death forever...
But you can make the bastartd work for it
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
M.Reinikainen
Site Admin


Liittynyt: 16 Hel 2008
Viestejä: 1591
Paikkakunta: Reso

LähetäLähetetty: 19.06.2014 21:17    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Näin jälkeenpäin minusta jopa tuntuu että nuo omat lyijykynällä sutatut jäljet ovat jopa liian lähellä kahvaa??
_________________
You can´t outrun death forever...
But you can make the bastartd work for it
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Jakke



Liittynyt: 16 Tou 2008
Viestejä: 236
Paikkakunta: Espoo

LähetäLähetetty: 19.06.2014 22:21    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Moi vielä,

Kuten epäsuorasti sanoin, en itse tunne tuon ajan historiaa enkä ampumatyylejä. Mutta kun katson selkeyttävää kuvaasi, niin mielestäni edelleen niitä voisi tähtäysmerkkinä pitää. Jos merkit ovat noinkin korkealla, voisi olettaa että kaverit "ankkuroivat" melko alas. Idea on, että jokin kohta merkistä nostetaan periferisella katseella maalin korkeudelle. Kun tarpeeksi harjoittelee, sen oppinee nopeastikin. Erilaisia puun luontaisia muodostumia ja raitoja peitetään lonkkareilla mustalla teipillä ja teippi ulottuu ehkä noin 15 cm nuolen tasosta ylös.

Luultavasti homma tuntuu oudolta, koska ampumatyyleissämme menetelmää ei nykyisin käytetä. Emme ole tottuneita tähtäämään noin. Sinäkin Mikke ammut katsomalla maalia ja lasket menemään. Mutta jos tietäisit, että alimman uran alaosan ollessa maalin korkeudella osut, voisit hyvinkin hyödyntää asiaa seuraavalla kerrallakin? Se, että uria on neljä (tai useampi kuin yksi) on luonnollista koska matkat vaihtelevat. Voi myös olla, että jousen heitto on ollut melko lyhyt, jolloin jousen nostaminen / laskeminen matkasta riippuen voi olla suurikin. Eikös noilla kavereilla ollut pitkät ja melko painavat nuolet?

Asian kokeileminen on helppo järjestää. Hieman mustaa teippiä suht samoihin paikkoihin. Jos innostusta riittää, voisin elokuun loppupuolella tulla testailemaan. Tosin en osaa ampua ugrilaistyylillä.

Juhannuksen kunniaksi hieman saivartelua: En siis väitä, että urat ovat tähtäysmerkkejä. Mutta itse käyttäisin niitä siihen tarkoitukseen.

Jakke Lehtinen

Jousessa ei ole käytetty tähtäimiä eikä tähtäysmerkkejä jousiammunan alkuperäisen tarkoituksen yhteydessä, eläinten ja ihmisten tappamisessa. Syystä että tilanteet ovat yleensä nopeita, kohde liikkuu, eikä etäisyyttä tunneta.

Tähtäimiä käytetään modernissa rata-ammunnassa, missä etäisyydet ovat tunnettuja ja vakioituja, aikaa ampumiseen on käytännössä rajattomasti, eikä maali yleensä liiku. Moderni jousimetsästys tapahtuu yleensä puussa olevalta telineeltä ja eäisyysmittarilla voidaan etukäteen määritellä tarkasti etäisyydet tiettyihin pisteisiin. Tällöin etäisyys eläimeen tiedetään metrin tarkkuudella ja voidaan käyttää ko. etäisyydelle kohdistettua jyvää.

Nuolen lentorata on kaareva ja muutamankin metrin virhe etäisyyden arvioinnissa tuhoaa tehokkasti tähtäimen merkityksen. Olen ollut seuraamassa, kun tähtäintaljalla varustettu metsästäjä ampuu kolme nuolta peräkkäin ohi 10 m etäisyydellä lumihangessa paikallaan seivovasta fasaanikukosta. Hänen lyhyin tähtäinmatkansa oli luultavasti 20 m. Tähtäimen kanssa räplääminen myös hidastaa hommaa. Erään norjalaisen tähtäintaljametsästäjän eteen lennähti lehtokurppa ja mies yritti ampua sen. Ei onnistunut, koska jänteessä oleva "kurkistusläpi" oli jotenkin väärässä asennossa ja tätä räplätessä lintu jo lähti lentoon. Vieressä seisoi primitiivimies, joka olisi ehtinyt ampua kurpan moneen kertaan, mutta hän halusi antaa mahdollisuuden vieraana olleelle norjalaiselle.

Myöskään pistoolin kanssa ei käytetä tähtäintä lähitaistelutilanteessa, vaikka pistoolissa on tähtäin. Hektisessä tilanteessa täytyy ampua ikään kuin pistooli olisi maalia kohti osoittava sormi. Sekunti on pitkä aika tuollaisessa tilanteessa.

Monissa primitiivijousissa on vatsapuolella maalauksia, kaiverruksia ja/tai muita koristuksia, joita voisi käyttää tähtäämisen apuna, jos jonkin tällaisen yksityiskohdan kohdistaa vakioetäisyydelle, jonka tuntee. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä primitiivijousiammunnan kanssa. Primitiivi ei tunne eksaktia ampumamatkaa, ja pitää toimia vain näppituntumalla. Tälläkin tavalla lyhyelläkin jousella osuu noin 20 m etäisyydeltä neljä nuolta viidestä litran maitopurkin kokoiseen maaliin. Se riittää yleensä oikeassa elämässä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
jousipata



Liittynyt: 22 Syy 2008
Viestejä: 862
Paikkakunta: hels.. lappi,keskiyläperä

LähetäLähetetty: 20.06.2014 03:06    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

se vaatimaton määrä mitä puu-/vaisto-/ugrijousilla olen ampuillut, niin näin vähäisellä jousiammuntataidolla itsekin käyttäisin tuollaisia koloja tai raitoja hyvin helposti tähtäämiseen. en kuitenkaan omaa substanssia väittää, että nuita nimenomaisia museojousen uria olisi käytetty tähtäämiseen. sellainen kyllä tulee helposti mieleen.

tekisi mieleni, aivoni ajattelevi, että haluni olisi tehdä, veistää, hioa, jäljennös tuollaisesta museojousesta ihan omaksi ilokseni, nuolen matkaan saattelemiseksi kohti kruunupäähirven sydäntä (runollinen kuva).

mihinkään kisoihin tuskin olen osallistumassa. ampuilisin tarkkuutta ja kenties metsästämässä kävisin jousella mikäli se käteen kävisi ja nuolet sillä osuvia olisi. siis jaken ajatukset on helppo sisäistää tässä kohtaa samanlaisiksi omiini.

_________________
tzoinnngggg...
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Tuomo



Liittynyt: 25 Lok 2004
Viestejä: 2220
Paikkakunta: Hausjärvi

LähetäLähetetty: 23.06.2014 19:25    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Hienoa, että tämä aihe elää edelleen!

Olen samaa mieltä Jaken kanssa siitä, että kyllä niitä koloja voi helposti käyttää tähtäämisen apuna. Mitoitus riippuu paljolti ampujan tavasta ampua. On kuitenkin aivan eri asia, onko koloja käytetty tähtäämisen apuna vai ovatko ne vain koristeita tai onko niillä edes mitään merkitystä.

Mielestäni tällaisissa asioissa, kuten vaikkapa nuo jousen kolot, pyritään liiaksi luokittelemaan ne kuuluvaksi johonkin tiettyyn kategoriaan. On aivan mahdollista, että kolot on tehty vain tuohon yhteen ainoaan jouseen – jousiampuja on halunnut kokeilla jotain uutta, jonka on sittemmin todennut toimivaksi tai toimimattomaksi (todennäköisempää, jos koloja ei ole löytynyt mistään muusta jousesta). Jousia on aivan varmasti tehty erilaisia, koska rakentajat ja ampujat ovat erilaisia. Jokaisella on oma, hieman erilainen käsitys siitä, mikä toimii ja millainen jousen pitää olla. Tietenkin tietyt perusperiaatteet pätevät, mutta yksityiskohdissa voi olla paljonkin vaihtelua. Jonkun mielestä jousen sakaroiden on pitänyt olla massiiviset, tai jousen pitää olla pitkä, tai tuoheen kääritty, ja niin edelleen.

Jousen kolojen merkitystä on kiinnostava pohtia mutta niiden todellista merkitystä ei voi koskaan saada selville – koska sitä ei ole!

Tähän liittyen vielä – kunhan tulee sopivasti aikaa, niin aikeissani on kokeilla miten erilaiset välineet tai ammuntatavat vaikuttavat tulokseen. Kiva olisi verrata esimerkiksi täysin viritetyn kisasetin tulosta suoraan hyllystä otettuun ja virittämättömillä nuolilla ammuttuun tulokseen. Lisäksi voisi kokeilla tähtäinkolon merkitystä. Sekä kärjellä tähtäämistä ja ”vaistoammuntaa”. Ammuntamuotona vaikkapa 20 jaardia ja 60 nuolta. Erityisen tieteellinenhän tuollainen testi ei ole mutta antaa kuitenkin jotain suuntaa siitä miten erilaiset ammuntatavat voisivat toimia.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti Käy lähettäjän sivustolla
jousipata



Liittynyt: 22 Syy 2008
Viestejä: 862
Paikkakunta: hels.. lappi,keskiyläperä

LähetäLähetetty: 23.06.2014 22:39    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

tuomo, tuollainen testi kiinnostaisi myös todella paljon minuakin. itse olen aika laiska virittämään nuolia täysin samankaltaisiksi, lienevät n. 10 paunan alueella tai vähän ylikin ja sulitukset eivät ole täsmällisesti samanlaisia. nuolenkärkitähtääminen vs. kolotähtääminen vs vaistoampuminen. jos muuttujina ovat vain nämä, niin on mielenkiintoista kuulla tuloksista. sulituksista tietenkin eri tulokset kans.

se mikä jousi täällä pohjoisemmassa toimii parhaiten keskimäärin kaikissa olosuhteissa on justiinsa tällainen suomalais-ugrilainen jousi, on sitten tuoheen kääritty tai ilman. tietysti jousimateriaaliksi kelvollisten puiden rajallinen esiintyminen lapissa tahi tundralla on sanellut sopivimmiksi nämä lylypuiset, männyn ja kuusen tai käyräisen vetopuukoivun tai harvemmin pihlajan.

"Sata nuolta sisältävän onton viineni
lapaluitteni komeaan väliin
minä sinkautan.
Kuin tuoretta puuta taakan
sen nostan selkääni,
kuin kuivaa puuta taakan
sen nostan selkääni.
Toiseen viisisormiseen sormikäteeni
punatuohisen kaksipuisen jousen
otan. "

tämä martin jakama runo on hieno.

_________________
tzoinnngggg...
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Esa Konga



Liittynyt: 29 Tou 2010
Viestejä: 176
Paikkakunta: Helsinki

LähetäLähetetty: 14.09.2014 17:32    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Moi, olen usein silmäillyt tätä erinomaista säiettä, aiheesta voisi varmaan jo tuon materiaalin perusteella kirjoittaa kirjan.

Sain tällisen myönnän aika eipäortodoksisen näkökulman ...

Eli jos aiheeseen ottaisi tälläisen käytönnällisen ei historiantutkijan näkökulman:
*Olisin suomessa joskus "muinoin" ja pitäisi tehdä ase
*Oletetaan että maastossa kasvaisi samat puu lajit kuin Suomessa nyt

Niin silloinhan olisi pihlajaa, tuomea, katajaa, eteläsuomessa edelleen jopa tammea, vaahteraa, jne. Syreeni ja tuomipihlaja ehkä rantautuneet myöhemmin asutusken myötä ?

Eli jos näin olisi niin ainakin itse tekisin kylmästi pihlaja selffarin ilman mitään ahvenliimoja ! Toisaalta ei lapissa taida pihlaja kasvaa, jos tämä alunperin liittyi sinne päin.

Tai jos oletus on että kompostiitti parempi, niin sitten silti tekisin lehtipuurunkoisen pihlajaselätyksellä. Esim. pihlaja-pihlaja. Tai pihlaja-koivu. Pihlaja-visakoivu vatsalla voisi olla visuaaliseti päheä.

Edelleen jos Suomessa silloin kasvoi varsinkin esim. Tuomipihlajaa, niin mihin tuota mänty tai kuusi lylyä sitten oikein on tarvittu. Itsellä ei lylystä ole mitään kokemusta, myönnän, mutta kuulostaa hankalalta materiaalilta pihkataskuineen. Ehkä on käynyt niin että ne onkin olleet lehtipuisia ne oikeat parhaat jouset, mutta lahonneet ja kadonneet ajan myötä.

Lapissa jos vaan ei ole ollut muuta kuin kuusta ja mäntyä satavilla, he ovat sitten joutuneet tekemään siitä mitä on luonnossa ollut. Edelleen eikö lappalaiset ennen muinoin asuneet eteläsuomessa ennen kuin lantalaiset ajoi ne lappiin. Tässä on tietysti vielä se että lienee ilmasto jääkauden jälkeen ollut kylmempi, ja mitään keskieuroopalle tyypillisiä lehtipuita ei varmaan ollut, ehkei sitten pihlajaakaan koko suomen niemellä.

Tuli vaan mieleen tämmöiset ajatuskulut. Jos intoa riittää voisin ehkä harkita kokeilla joskus esim. tuota pihlajaselätettyä visakoivujousta, voisihan se toimiakin, materiaalit olisi valmiina, akaa vaan pitäisi investoida. Olisi ainakin hieman erilainen. Meneekö sitten otsikin tarkoittaman jousityypin määritelmän alle on eri asia.

_________________
http://www.youtube.com/watch?v=JooT3w-sbyE
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti AIM Osoite Yahoo Messenger MSN Messenger
T. Manner



Liittynyt: 30 Kes 2007
Viestejä: 949
Paikkakunta: Vantaa

LähetäLähetetty: 15.09.2014 21:20    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Visasta ei taida saada jousta. Olen joskus ihmetellyt tuota kaksipuisuutta itsekin, toisaalta siihen saattaa olla joitakin ei-ilmeisiä syitä (arveluita): -ei kostu helposti, - ei välitä lämpötilasta, - ei kuiva hauraaksi helposti.

Pihlajaa kyllä kasvaa aika pohjoisessa, voi olla ettei se siellä välttämättä ole jousikelpoista.

Noita pitäisi vain rakentaa riittävän monta ja kokeilla niin ehkäpä syykin selviäisi.

_________________
"Aina ei voi voittaa, toisinaan ei pääse edes tasoihin ja joskus häviäminenkin on mahdotonta."
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
pyssymies



Liittynyt: 19 Jou 2008
Viestejä: 808
Paikkakunta: Ikaalinen

LähetäLähetetty: 20.09.2014 06:49    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Juju saattaa olla siinä, että selkänä työskentelevä koivu kuin myös vatsana työskentelevä lyly ovat parhaimmillaan korkeahkossa ilmankosteudessa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Tuukka Kumpulainen



Liittynyt: 25 Hei 2004
Viestejä: 1566
Paikkakunta: Turku

LähetäLähetetty: 01.11.2014 05:35    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lylyvatsainen, koivuselkäinen monipuinen jousi on ainoa jousimalli maailmassa, jonka heitto paranee, kun ilmankosteus nousee, se yksinään on riittävä syy selittämään työlään ja monimutkaisen jousimallin leviämistä koko Euraasian havumetsä- ja tundravyöhykkeelle.

Suomessa ei ole koskaan kasvanut tuomipihlajaa eikä syreeniä ennen nykyaikaa. Ensimmäinen on Pohjois-Amerikasta, jälkimmäinen Balkanilta.

Muinaisuus ei vastaa nykyisyyttä edes kotimaisten puulajien osalta. Rautakauden alussa täällä vallitsi subatlanttinen, erityisen huono ilmastovaihe: lämpötilat laskivat, sademäärät kasvoivat, soistuminen eteni, jalopuut vähenivät, meno kävi hankalaksi. No, pihlajaa, raitaa, tuomea, koivua ja katajaa riitti.

Pihlaja on tuosta joukosta kovapuisin ehdokas, mutta ei häävi jousipuu: myötäkäyristyy tai puristusmurtuu, ellei räjähdä selästä, ja lähes aina kierteellä, mikä eliminoi selkäpuumahikset. Koivusta saa häävin jousen, mutta ei paljon parempaa: puristusmurtumat ja väsyminen vaivaavat, vaikka selkä kestääkin. Katajasta on tehty lastenjousia, mutta on tiukassa löytää siitä historiallisia esimerkkejä aikamiesten metsästysjousissa. Ei ihme, sillä katajajouset oat yleensä lyhytikäisiä ja näyttävästi hajoavia. Tuomesta ja raidasta saa hyviä jousia, kun tyytyy 30 - 50 paunan jäykkyyksiin esihistoriallisilla paksuuksilla. Jei.

Tunnetut monipuiset jouset ajoittuu rautakauden lopulle ja siitä eteenpäin. Tuolloin ilmasto oli jo parempi, mutta ei jalopuulehdot palanneet eivätkä tulleet palaamaan. Se, että Lounais-Suomessa ja satunnaisissa muissa spoteissa olikin puulajivalikoimaa ei auttanut leijonanosassa Suomea mitään.

Täytyy katsoa myös, millaista nuolikamaa oli käytössä. Pääasiassa vain kärkiä on säilynyt meillä, mutta ne kertovat omaa kieltään jousten vaatimuksista: kärjet painavat 10 - 30 grammaa, keskimäärinkin yli kaksi kertaa enemmän kuin nykyiset puunuolten kärjet. Varren on täytynyt olla kärjen mukainen, joten voidaan lähteä siitä, että tuommoinen 40 - 50 grammaa oli tavallinen nuolenpaino. Edelleen, voidaan olettaa kärkien painon ja esim. säilyneiden viikinkijousten perusteella, että 80 - 100-paunainen jousi oli tavallinen aikuisen miehen jousi nuoremman rautakauden Suomessakin. Suomalaisista tavallisista luonnonpuista ei tunnu saavan kestävää, hyväheittoista, yksipuista jäykkää jousta. Lylystä ja koivusta laminoimalla saa.

Kaikki monipuisten jousten piirteet viittaavat siihen, että ne on tehty ampumaan raskaita nuolia: jousiin on haettu hyvä voimakäyrä refleksilaminoinnilla, pituudella ja sakaroilla, massasta ei ole välitetty paljoakaan. Se oli nuoremman rautakauden nuolille hyvä jousityyppi. Olisi mielenkiintoista tehdä vähän testejä, mutta veikkaisin, että tyypillinen monipuinen jousi heittää 45-grammaista nuolta lujempaa ja pidemmälle kuin tyypillinen raita-, tuomi- tai pihlajajousi. Jos ammuttaisiin 30-grammaisia nuolia, mikä on meille nykyampujille tyypillinen, monipuinen jousi voisi hävitä yksipuiselle. Mutta yksipuisellekaan jouselle ei sallita mitään moderneja virityksiä, kuten suorakulmaisia poikkileikkauksia, massakaavan mukaisia leveyksiä, vipukapokärkiä, optimoituja jänteitä ym. Tehdään niin hyvä pyöreänkapea, torvipäinen jousi meikäläisistä puista kuin osataan ja siihen 16-grammainen jänne. Veikkaan, että monipuinen rakenne alkaa tuntua aika hyvältä idealta. Viikko suomalaisessa syysmetsässä ja sitten katsotaan uudelleen, miten monipuinen heittää verrattuna kevyesti rasvattuun yksipuiseen jouseen.

Me nykyaikaiset ihmiset ollaan niin kulttuurittomia eklektikkoja, että meille on hirveän luonnollinen ajatus innovoida ja kehitellä omia ratkaisuja kaiken maailman tilanteisiin. Meillä on silmien edessä kaikki mahdollinen variaatio esimerkiksi jousten raaka-aineiden ja mitoituksen suhteen ja meidän kulttuurimme kannustaa tyytymättömyyteen ja sen ratkaisevaan (heh) muutokseen. Muinainen ihminen ja muinainen tilanne oli toisenlainen. Esimerkiksi jousimallien historiassa voi nähdä hirvittävän pitkiä ajanjaksoja, jolloin juuri mikään ei muuttunut. Jousi kuului tehdä tietyistä materiaaleista tietyllä, hyväksi todetulla tavalla. Kyseenalaistettiin paljon vähemmän, tukeuduttiin perinteeseen paljon enemmän.

Jos oletetaan, että monipuinen jousi saapui Suomeen idästä rautakautisena uutuutena, ovat ensimmäiset tuohella päällystetyt kippurajouset herättäneet kiinnostusta ja varmasti myös epäluuloa: näyttää ihan toiselta, tuntuu ihan erilaiselta, ampuu ihan eri tavalla. On saapunut myös kaiffareita, joilla on tieto hallussa, miten tuollainen tuohipäällysteinen, kovaheittoinen jäkkärä tehdään, ja sen mukaan on menty. Opitaan, että näistä materiaaleista tällä tavalla tehtynä tulee hyvä, mutta ei tiedetä, mistä kaikista syistä se johtuu, joten paras noudattaa reseptiä huolella. Ei kestänyt välttämättä kauaakaan, kun oli yleistä, varmaa tietoa, että hyvä jousi syntyy lylymännystä ja koivusta, piste. Oikeisiin materiaaleihin on voinut kehkeytyä sellaista väkeä jota me ei ymmärretä ollenkaan. Ilmankin, ei siitä ole kuin 80 vuotta kun me länkkärit uskottiin, että hyvä jousi syntyy vain kolmesta eri puusta, koska ne nyt vaan heittää ja kestää ja toimii paremmin kuin mikään muu.

On virhe olettaa, että muinaiset ihmiset päätyivät parhaisiin mahdollisiin ratkaisuihin esimerkiksi aseittensa suhteen. Ei, he päätyivät toimiviin ratkaisuihin, ja pitäytyivät niissä, enimmäkseen. Kehitys tapahtui annettujen, ahtaiden puitteiden sisällä niin, että ratkaisuille voi löytää hyvän syyn. Aina välillä joku lähti innovoimaan ja status quo järkähti, mutta se on voinut olla yllättävän harvinaista.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Tuomo



Liittynyt: 25 Lok 2004
Viestejä: 2220
Paikkakunta: Hausjärvi

LähetäLähetetty: 01.11.2014 18:37    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Onko koivu-lyly-jousen suorituskyvystä tehty testejä ihan mittareiden kanssa? Kuinka suuria erot ovat jousen jäykkyydessä ja nuolen nopeudessa?

Minusta on kiehtovaa ajatella, että muinaiset ihmiset päätyivät käytännössä (ei välttämättä teoriassa) parhaimpiin ratkaisuihin aseittensa ja muidenkin asioiden suhteen. Tuukan johdattelun perusteella muista käytössä olleista materiaaleista ei olisi saanut tehtyä riittävän jäykkää ja ympäristön olosuhteet kestävää jousta. Vaikka Uralin takaisen heimon ihmisillä olisi ollut käytössä kaikki nykyinen jousitietotaito, ei se olisi muuttanut sitä faktaa, että materiaalit olivat mitä olivat.

Laminoitu jousi on niin työläs, että se on luultavasti ollut harvojen ammattilaisten työtä. Perinne on luultavasti siirtynyt muuttumattomana sukupolvelta toiselle. Mutta ei se tarkoita sitä, etteikö kansan keskuudessa olisi innovoitu ja tehty omia jousia paljon yksinkertaisemmin. Jos jousella on ollut tärkeä merkitys aseena, niin aivan varmasti on käytetty muitakin jousia kuin työlästä ja luultavasti kallista laminaattia. On oletettavaa, että aikana ennen koivu-lyly-laminaattia on myös tietenkin tehty jousia, joiden tekemisen tietotaito on myös siirtynyt eteenpäin, koska kaikilla ei ole ollut mahdollista oppia monimutkaisen laminaatin tekemistä.

Onko kellään esimerkkiä jousityypistä, joka ei olisi ollut käytännössä paras mahdollinen ratkaisu omana aikanaan ja omalla alueellaan?
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti Käy lähettäjän sivustolla
Jakke



Liittynyt: 16 Tou 2008
Viestejä: 236
Paikkakunta: Espoo

LähetäLähetetty: 01.11.2014 22:08    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Moi!
Minusta kaikki kirjoittelu, mikä liittyy muinaisiin kulttuureihimme on mielenkiintoista. Kun näitä lukee, entisajan ihmiset ja yhteisöt ikään kuin ilmestyvät eteen silmien alle.
Jatkan hieman Tuukan erinomaisen tekstin provosoimana.
Minusta nuo löydetyt kärjet todistavat vain sen mikä näkyy, mutta ei sitä mitä ei näy: Se että keveitä nuolenkärkiä ei ole löydetty, ei todista että niitä ei olisi ollut. Jos vaikkapa nuolessa ei olisi kärkeä ollenkaan, sillä pystyy metsästämään, mutta todistusaineistoa ei juurikaan jää.
Minusta nuo Tuukan mainitsemat nuolenkärjet vahvistavat sitä, että Suomessa on metsästetty suurriistaa jäykillä jousilla. Mutta pienriistaa ainakaan itse en menisi tuollaisilla tykeillä ampumaan. Niitä varten tekisin olemassa olevista puista yksinkertaisen jousen ja nuolet sitten sen mukaan. Ehkä kevyt teroitettu kivikärki ta ilman.

Jakke Lehtinen
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
J Menna



Liittynyt: 21 Hel 2008
Viestejä: 1742
Paikkakunta: Rajamäki

LähetäLähetetty: 02.11.2014 01:16    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Jees Tuukka! Hyvää tekstiä. Kun modernimpi sarvi-Ottomaanijousi onnistuu, jossain vaiheessa, on varmaa että kunnollinen lylymänty-koivu komposiitti on seuraava projektini. Olkoon se tavoitteena 2020 luvulle.

Ketkä nykyharrastajat ovat onnituneet lylymänty-koivu laminaateissaan?

Kuvia?
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla
M.Reinikainen
Site Admin


Liittynyt: 16 Hel 2008
Viestejä: 1591
Paikkakunta: Reso

LähetäLähetetty: 02.11.2014 02:00    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Menna!

http://paleoplanet69529.yuku.com/topic/29305#.VFTZbsk940o

_________________
You can´t outrun death forever...
But you can make the bastartd work for it
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Tuukka Kumpulainen



Liittynyt: 25 Hei 2004
Viestejä: 1566
Paikkakunta: Turku

LähetäLähetetty: 02.11.2014 04:15    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Hyviä pointteja ihmisillä.

Kyllähän on erittäin todennäköistä, että monipuisten jousten tultua tutuksi myös yksipuisia jousia tehtiin edelleen. Ja ainakin myöhäisenä historiallisena aikana monipuinen jousi oli Siperiassa kauppatavaraa, jota edes kaikki yhteisöt eivät valmistaneet itse vaan ostivat jousistaan tunnetulta naapurikansalta - erikoistuneiden ammattilaisten työtä. Tässä tosin on otettava huomioon, että 1900-luvun alkuun tultaessa tuliaseet olivat syöneet jousen asemaa jo syrjäisimmilläkin seuduilla, joten motiivi omavaraiseen jousenvalmistuksen oli romahtanut. Ja jousilla käyty kauppa oli riippuvainen venäläisistä kauppiaista, jotka välittivät tavaraa pitkien matkojen päähän. On vaikea nähdä, että pelkkiin ostotuotteisiin olisi yksikään rautakautinen yhteisö turvautunut.

Vastakeissi tuolle yksipuisten rinnakkaiselolle tulee Norjan varhaiskeskiaikaisista kaupungeista, joiden palokerroksissa on todennäköisesti satoja jousenkatkelmia (alle 100 on tunnistettu, toistaiseksi). Nämä katkelmat ovat 100-prosenttisesti monipuisten jousten kappaleita, vaikka vastaavissa säilymisoloissa myös muista puista tehtyjen toisenlaisten jousten kappaleiden olisi pitänyt säilyä. Ainakin näissä paikoissa monipuinen jousi löi läpi täydellä tunkeumalla. Se saattoi olla niin muodikas juttu, että vain köyhät ja kurjat käyttivät vanhaa kalustoa. Suomessa 100 % tunnetuista rautakautisista jousista on monipuisia jousia.

Tehtiin yksipuisia jousia kuinka paljon tahansa, mikään ei todista, että niiden parissa olisi innovoitu sen enempää. Voi olla, että on ollut hyvin luutuneita ja kulttuuriin kiedottuja käsityksiä siitä miten yksipuinen jousi kuuluu tehdä. Me halutaan uskoa että on innovoitu vaikka kuinka, koska me itse ollaan innovoijia. Tätä ei kuitenkaan pidä projisoida muinaiseen tilanteeseen. Simolla on hyvä esimerkki Amerikan puolelta siitä, miten normatiivisia aseasioissa voitiin olla: jopa keihään varren pituus oli crow-intiaaneilla niin tarkasti sanattoman sopimuksen sanelema, että jos joku erehtyi ylpeyksissään tekemään sopimattoman pitkän keihään, se katkaistiin perinteenvartijoiden toimesta enempiä kyselemättä.

On helppo löytää esimerkkejä toteutumattomista optimoinnin tilaisuuksista muinaisissa aseissa, vaikka auki jää, eikö me vain tajuta paikallisia oloja ja tarpeita riittävän hyvin. Yhdenkään rautakautisen jousen kärjet eivät ole niin kapeat ja kevyet kuin ne voisivat olla. Baker on osoittanut, että jokainen gramma puuta pois kärjistä parantaa jousen heittoa, ja kärjistä on varaa ottaa koska se on turvallisin paikka vähentää puuta. Silti rautakauden ihmiset eivät tehneet näin. On totta, että raskaita nuolia ammuttaessa kärkien massalla ei ole niin suurta väliä, mutta raskaskin nuoli lähtee nopeammin kun pitkän jousen päistä on vuoltu puut minimiin.

Leveä kärki ei käyristele niin paljon kuin kapea. Se kestää paremmin jousen käyttöä lyömäaseena ja muissa kyseenalaisissa hommissa. Iso syy voi olla se, että se vain näytti siltä kuin piti rautakautisten jousenkäyttäjien mielestä.

Rautakautisten jousten vatsat ovat pyöreitä, vaikka litteä vatsa parantaisi heittoa. Onko pyöreä vatsa paras mahdollinen vatsa kosteissa oloissa jousta tositoimiin käytettäessä? Voidaan uumoilla, että pyöreä vatsa säästi työtä, mutta ei se niin mene. Lähes koko Afrikan mantereen halki jouset ovat poikkileikkaukseltaan pyöreitä. Pyöreä jousi siis toimii. Mutta litteämpi poikkileikkaus parantaisi jousen heittoa, laittaisi puun paremmin töihin. Kyse ei ole siitä, että jouset olisi tehty mahdollisimman vähällä työllä eli työn määrä olisi optimoitu, sillä jouset kapenevat ja ohenevat erittäin tasaisesti ja voimakkaasti keskeltä päihin. Aihioista poistettiin huolellisesti suuri määrä puuta, optimoinnin kannalta vääristä kohdista. No, oma mielipiteeni on, että mikään jousi ei ole orgaanisemman, eroottisemman kaunis kuin läpitaipuva, pyöreä yksipuinen kaari. Ehkä siinä oli syytä.

Jakke tekisi itselleen pienriistan pyyntiin kevyen, yksipuisen jousen, selvä. Nuoremman rautakauden enimmäkseen raskaissa nuolenkärjissä on useita pienriistalle kuuluvia tyyppejä: on haarakärkiä, on talttakärkiä, on kolkkia. Nämä ovat yhtä lailla raskaita kuin muut kärkityypit. Tämä on vahva vihje siitä, että myös pienriista ammuttiin voimakkailla jousilla. Eläviäkin esimerkkejä löytyy: ainakaan Tansanian hadzabet eivät tee erillisiä kevyitä pienriistajousia, vaan 80 - 130-paunainen mahtijousi on sama seepralle ja helmikanalle. Nuolen tyyppi toki vaihtuu riistan mukaan, aivan kuten rautakauden Suomessa. Siperian kansoilta ei ole mitään kuvausta, jossa pienriistajousi olisi eri kuin suurriistajousi, vaikka useimmat museoissa ja valokuvissa näkyvät jouset on tehty lopunaikoina oravan, sorsan ja hauen pyyntiin. Hantit ja mansit itse totesivat, että heidän esi-isillään ne voimakkaat jouset vasta olivat, kun jousi oli vielä suurriista- ja sota-ase.

Edelleen, ei ole mitään kuvausta eikä todistetta siitä, että pienriistaa olisi ammuttu pienillä terävillä nuolilla kuten Jakke päättäisi tehdä. Läheskään kaikki ei ole säilynyt, mutta paljon kuitenkin on. Kun pienriistanuolikin oli 40 - 50-grammainen ellei raskaampi, tarvittiin sen lennättämiseen paunoja. Kookas kolkka ylipäätään tarvitsee voimakkaan jousen työnnön iskeäkseen pienen riistaeläimen hengiltä, tästä on käytännön kokemusta.

Kevyen jousen käyttö täytyy nähdä myös aikalaista, sotilaallisuutta ja macho-arvoja korostavaa kulttuuria vasten. Rautakauden suomalaisilla oli todennäköisesti vahvoja näkemyksiä siitä, millainen on aikamiehen jousi ja millainen ei. Kulttuuri todennäköisesti kannusti käyttämään mahdollisimman voimakkaita jousia, ja jousenkäyttäjät kasvoivat tähän ajatusmalliin lapsesta saakka. 80-paunainen jousi on ihan objektiivisestikin parempi sota- ja metsästysväline kuin 40-paunainen jousi, jos jousen käyttäjä hallitsee aseensa.

Juha-Pekka Joona on tehnyt kymmenisen vuotta sitten ampumatestejä monipuisilla jousillaan, ja Ragnar Insulander huonompia 15 vuotta sitten, mutta näiden todistusarvon lähes nollaa se, että käytetyt jouset olivat 38 - 40-paunaisia, mikä on raskassakaraiselle aseelle aivan liian vähän. Sekä Joonan että Insulanderin omakin arvio on, että alkuperäiset monipuiset jouset olivat vähintään 70 - 80-paunaisia.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Ari Rantala



Liittynyt: 23 Lok 2007
Viestejä: 3636
Paikkakunta: Nokia

LähetäLähetetty: 02.11.2014 05:51    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tuossa jänteitä putsaillessani mietin, että mihin nämä sitten käyttäisi ja mieleeni muistui lylypuinen kepukka jonka roudasin vuosi sitten ranualta.

Onko lylyvatsaisilla ja jänneselkäisillä jousilla minkäänlaista historiataustaa vai olivatko kaikki lylypuiset puulaminaatteja?

_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Tuukka Kumpulainen



Liittynyt: 25 Hei 2004
Viestejä: 1566
Paikkakunta: Turku

LähetäLähetetty: 02.11.2014 08:29    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kauko-idässä oli tapana laittaa ohut kerros jänneselkää monipuisen, lylyvatsaisen jousen selkään.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Ari Rantala



Liittynyt: 23 Lok 2007
Viestejä: 3636
Paikkakunta: Nokia

LähetäLähetetty: 02.11.2014 09:17    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kiitos Tuukka.

Monipuiseen jouseen...mitähän puuta ne muut mahtoivat olla?

_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
suomialex



Liittynyt: 06 Maa 2012
Viestejä: 201
Paikkakunta: Stadi

LähetäLähetetty: 02.11.2014 10:22    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tein puoli vuotta sitten kokeilun lyhyellä lylypuisella kepillä ja jänneselällä. Kesti ihan tajutonta vääntöä ilman puristusmurtumia ja palautui nätisti takaisin vastakaarelle. Homma meni pieleen kun halusin saada tilleriä tasaisemmaksi ->puu oheni liikaa pihkataskun päältä jota en ollut huomioinut kunnolla ja jousenalku taittui siitä kohtaa. Harmitti.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Nanook - pakkasen poika



Liittynyt: 13 Huh 2006
Viestejä: 499
Paikkakunta: Riihimäki

LähetäLähetetty: 02.11.2014 16:06    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tuukka, olivatko Joonan ja Insulanderin jouset ulkomitoiltaan museojousia vastaavia? Mulla on käsitys, että tähän mennessä Suomessa ei ole juuri yli 50-paunaisia lylykäppyröitä onnisttuttu tekemään noudattamalla museoista löytyvien jousien mittoja. Tämä herättää hieman epäilyksiä kyseisen jousimallin tehokkuudesta ja 80-paunaisten jousten olemassaolosta, jos museojousten mitoilla tehdyistä jousista löytyy vain 38-40 paunaa. Itse olen nähnyt vain Vanhapihan ja Laitin jouset ja ne eivät kyllä nakanneet kevyttä tai sen paremmin painavaakaan nuolta kovin kummoisesti.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla
Jakke



Liittynyt: 16 Tou 2008
Viestejä: 236
Paikkakunta: Espoo

LähetäLähetetty: 02.11.2014 23:05    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Moi!

Jatkan vielä. En todellakaan tunne historiamme alkuaikojen ihmisten vaiheita, no sen hyvä puoli on että voi amatöörinä ihmetellä ja kysellä kaikenlaista.

Mutta kun ajattelen noita aikoja, uskon että perusratkaisut olivat yksinkertaisia ja käytännöllisiä. Uskon myös, että mainittu nuolen kärki oli työläs valmistettava ja muutenkin arvotavaraa. Kivikärki on eri asia, itse tein sellaisen Kierikissä noin viidessä minuutissa. Miksi riskeeraisin hyvän nuolen ja kärjen ampumalla vaikka jänistä kymmenestä metristä? Jokainen maastossa ampunut kaveri tietää miltä tuntuu kun nuolia katkeilee ja kärjet tylsistyvät tai häviävät. Mitä kovempaa nuoli iskeytyy kiveen tai puuhun, sitä todennäköisemmin se myös särkyy. Ja mitä pitemmälle nuoli lentää, sitä helpommin se häviää.
Jotta harmituskerroin olisi mahdollisimman pieni, tekisin sellaiset välineet, jotka ajavat asiansa, mutta joiden valmistus ja hankinnat olisivat helppoja ja nopeita.

En yritä sanoa, etteikö noita kunnon tykkejä olisi käytetty, vaan korostaa, että pelkästään noilla kärkilöydöillä ja muilla todisteilla ei mielestäni voida osoittaa että kevyempiä ei olisi käytetty tarpeen mukaan. Ja koska näistä ei oikeastaan voi olla löydettävissä todistusaineistoa, päättelyssä ehkäpä on houkuttelevaa uskoa, että niitä ei ole koskaan käytettykään. Vaikka olisikin.

Jakke Lehtinen
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Iivana



Liittynyt: 09 Mar 2009
Viestejä: 715
Paikkakunta: Pohjoinen

LähetäLähetetty: 03.11.2014 00:42    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

J Menna kirjoitti:

Ketkä nykyharrastajat ovat onnituneet lylymänty-koivu laminaateissaan?


On noita rakennettu, mutta henkilökohtaisesti en katso onnistuneeni ainakaan kovin hyvin. Lähinnä on tullut tehtyä omasta mielestä ritsoja.
Onnistunut jousi on mielestäni 70-80 paunaa, säänkestävä, yksinkertainen ja ilman mitään moderneja lisäkikkoja rakennettu autenttinen kampe omille mitoille sovitettuna.
Mitä Tuukka tuossa puhuu, niin mitä nuolia olen nähnyt niin olen kanssa taipuvainen pitämään originaaleja jousia jäykkinä. Ei 80 paunaa ole mikään ongelma, jos on harjoitellut ampumaan pienestä pitäen. Eikä 70# tuota ongelmia nykyäänkään, jos on tehnyt ruumiillista työtä. Toki nykymetsästykseen riittää huomattavasti vähempikin. Kun jousessa on väkeä, niin siitä on metsästystilanteessa muutakin etua kuin pelkkä läpäisy.

Olen myös Joonan kanssa asiasta keskustellut, kun on matkoillaan poikennut.
JP on myös sitä mieltä, että originaalit jouset ovat olleet tuon jäykkyisiä.
Toinen mistä olen JP:n kanssa samaa mieltä, että ehkä noissa originaaleissa on ollut tuo sakara vähän toisen mallinen kuin voisi kansatieteellisten analogioiden perusteella olettaa. Heittonopeuteen se ei vaikuttane merkittävästi, on vain helpompi valmistaa.

Haluaisin tuoda mukaan keskusteluun vielä sen, että en itse pidä jousta kovin tärkeänä metsästysvälineenä suomalaisessa metsästyshistoriassa.
Jousella on varmasti oma roolinsa, mutta tuskin se on missään avainasemassa, kuten eivät muutkaan korkean aktiivisuuden toimintamenetelmät.
Lähes kaikki riistaeläimet ovat helpommin pyydettävissä passiivisilla pyydyksillä kuin ampumalla primitiivisellä kalustolla, paitsi ehkä nykyisellä teknologialla (tosin joillekin siitä huolimatta nekin tuntuvat asettavan ylivoimaisia vaikeuksia, kun pitää lakiakin rikkoa). Peuranpyyntiinkin on ollut oikein osakaskuntia aitoineen ja hangaksineen. Poikkeuksen isommassa mittakaavassa tekee orava. Sitä on vaikea saada ansaan. Helpoiten oravaa saa haukkuvalla koiralla, kun se jossain vaiheessa ei jaksa enää hypätä, yleensä aika nopeasti. Tällöin ampumaetäisyydetkin jäävät lyhyeksi. Toki sieltä haukusta saa linnun niin kuin näädänkin. Myös hirvi jää haukkuun. Silloin sitä on mahdollisuus päästä ampumaan niin, että se kuolee verenvuodon seurauksen nopeastikin. Mutta sitä on silloin päästävä lähelle.
Karhukoira on tullut Pohjois-Venäjälle ja Karjalaan 500-luvulla ja sen alkuperä on Komin koirassa. Karhukoiran käyttötarkoitus on ollut karhun pesäpyynnissä, jolloin keihäät ja kirveet on paljon varmempia kuin jousi. Karhun pyytäminen ampumalla koiran/koirien haukkuun jousiasein kuulostaa kyllä aika kaukaa haetulta. Sitä harvoin saa pysymään haukussa luodinkantamallekaan, ja jos onnistuu nuolenkantamalle pääsemäänkin, niin on hengelle hupaa hommaa, kun nuolessa ei ole pysäytystehoa.
Loukkuun karhu menee niin tänään kuin silloinkin. Tätä muutama velikulta on onnistuneesti harrastellutkin näihin päiviin asti.
Ilves ja ahma nousevat jalkavan koiran edessä puuhun, joten siihen hommaan jousi saattaa sopiakin.

Me katsomme monesti näitä metsästysasioita nykyisestä harrastusmetsätysvinkkelistä. Silloin kun homma on leipätyö, niin moni asia on toisin. Muutoinkin nykyisen harrastusmetsästyskulttuurin on pilannut keskieurooppalainen ja amerikkalainen metsästyskulttuuri. Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan. Lentoonammuntaa ei suomalaisessa perinteessä tunnettu. Eikä trofeemetsästystä, ellei sarvista ym. riistasta valmistettuja taidokkaita tarve-esineitä lasketa sellaisiksi. Karhun kalloja ym. ei voi laskea nykyisen ajattelun mukaan trofeiksi, vaan kansankulttuuriin kuuluviksi rituaaliesineiksi.

Noista lylyjousista vielä sen verran, että tuon laadukkaan lylyn löytäminen nykyisen tehometsätalouden aikaan on haasteellista. Sitä lylyä on monenlaatuista. Kun tuolla SAAKissa niitä aikanaan askarreltiin, niin kyllä yhdessä haettu kommuunin materiaali ei aina luottamusta herättänyt. Siksi päädyin hankkimaan itse materiaalit. Muutamia hyviä niitä porukalla saatiin, mutta tässä voittivat "metsäs vika, valkkaamas eka" tyypit.

Olen kieltämättä kyllä nyt aika pihalla näistä lylyjousikuvioista tätä nykyä, kun en käytännössä kolmeen vuoteen ole ehtinyt juuri ajatusta kummempaa uhrata. Tuossa on kaksi liimattua aihiota vielä tilleröimättä, ja kun niitä katsoin, niin mietin että mitä ihmettä näiden tekijä on oikein miettinyt.

Tässä muutamia näkökulmia ja pohdintoja keskusteluun.

_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Tuukka Kumpulainen



Liittynyt: 25 Hei 2004
Viestejä: 1566
Paikkakunta: Turku

LähetäLähetetty: 03.11.2014 03:16    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Sumeilla vesillä mennään, Nanook. Mikä mahtoi olla noitten raskaitten nuolten paino? Kuinka lujaa ne mahtoivat ei-kovin-kummoisesti lentää monipuisista jousistaan? Monipuisten jousten mittojen perusteella on selvää, että ne eivät heitä mitään nuolta suurella nopeudella. Raskaan, hitaan nuolen potku voi kuitenkin olla huomattava liike-energian, liikemäärän ja läpäisyn valossa. Näyttäisi siltä, että nuolen massan kasvaessa melko rajustikin monipuisen heitto ei laske juuri lainkaan, eli on mahdollista ampua erityisen tehokkaita nuolia rankaisutta.

Monipuisten jousten rekonstruoimista vaikeuttaa se, että jousista on säilynyt noin 1/3 eikä ihan sitäkään. Ne kaksi muuta puuta, selkäkappale ja sakarat, ovat arvailujen varassa, vaikka niillä on ratkaiseva vaikutus jousen ominaisuuksiin. Oliko alkuperäisten jousten selkäkappale 3 mm vai 8 mm paksu? Oliko niitten sakarat 10 cm vai 20 cm pitkät, ja mikä niiden kulma oli, jos niillä oli kulmaa ollenkaan? Siperialaisissa jousissa selkäkappaleen paksuus ja osuus kaaresta sekä sakaroiden mitat ja muodot vaihtelevat villisti. 40 ja 100 paunan välinen ero.

Raskassakaraisessa kaaressa aivan keskeinen tekijä on jousen jäykkyys, kuten Karpowicz on todennut komposiittien puolella. Vasta 60 paunan tuolla puolen rakenteen edut tulevat esiin. Nykyisin tehdyt jouset tuottavat virheellistä dataa, mikäli ei voida osoittaa että alkuperäiset jouset olivat kevyitä.

Miikan tekemän monipuisen jousen vatsakappaleen mitat vastaavat pitkälti Paltamon löytöä. Jousen selkäkappaleen paksuus on noin 6 mm. Jousen jäykkyys on 48#@26" ja 53#@28". Mikäli alkuperäisen jousen selkäkappale olikin 8 mm paksu, oli jousen jäykkyys laskennallisesti 46 % suurempi, eli 70#@26" ja 77#@28". Itse en usko, että alkuperäisiä vedettiin 28 tuumaa, vaikka tätä jousta onkin vedetty. Viitasaaren jousi on paksumpi kuin Paltamon jousi, joten se on voinut olla noin 80-paunainen.

Miikan tekemän jousen massa on lähes 600 grammaa, ja siitä iso siivu on jousen ulkokolmanniksissa eli pahimmassa mahdollisessa paikassa. 70-paunaisena jousen kärkien ei tarvitsisi olla yhtään isommat, mutta jousen voimakäyrä muuttuisi hyvin toisennäköiseksi.

Ivar Malde teki graduunsa joukon monipuisia jousia norjalaisten löytöjen perusteella. Itäisiä eli meikäläisiä jousia vastaavan tyyppi B:n rekonstruktioon hän teki paksuudeltaan vaihtelevan selkäkappaleen, 15...5 mm, keskikaaressa 8 mm. Jousen jäykkyydeksi tuli 73#@26", mikä täsmää laskennalliseen arvioon, kun otetaan huomioon, että Miikan jousi taipuu lähes C-kirjaimen omaisesti mutta Malden jousen tilleri on ellipsisempi, juuri paksunnetun selkäkappaleen ansiosta. Malden kaksi toisentyyppisten monipuisten jousten rekonstruktiota olivat jäykkyydeltään 70 - 75 paunaa. Harmi kyllä Malde ei tehnyt sen enempiä ampumakokeita näillä jousilla.

Insulander oli tyypillisen epämääräinen ja niukkasanainen kovan datan suhteen, mutta hän ilmoitti, että hänen tekemänsä rekonstruktiot ovat alkuperäisiä kevyempiä, ja että Vibbyn jousi oli alun perin noin 70 - 80-paunainen. On huomattava, että suomalaiset löydöt ovat paksumpia (ja hieman kapeampia) kuin Vibbyn jousi.

Evidenssin perusteella monipuiset jouset olivat tyypillisesti 70 - 80-paunaisia. Näillä jousilla täytyy testejä tehdä.

Oman suolansa soppaan heittää se, että kirjallisuudessa tähän asti ilmoitetut jousilöytöjen mitat saati tulkinnat alkuperäisistä ominaisuuksista eivät pidä aivan paikkaansa. Milleillä on väliä, kuten jokainen jousentekijä tietää. Olen kirjoittamassa artikkelia suomalaisista jousilöydöistä ja niiden uudelleenarvioinnista. Sanotaanko, että tukea jäykän jousen hypoteesille löytyy.


Viimeinen muokkaaja, Tuukka Kumpulainen pvm 03.11.2014 04:59, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Iivana



Liittynyt: 09 Mar 2009
Viestejä: 715
Paikkakunta: Pohjoinen

LähetäLähetetty: 03.11.2014 03:47    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Minä olen enempi käytännön mies. Olen Tuukan kanssa kuitenkin samaa mieltä tuosta jousen jäykkyydestä pelkästään sen perusteella mitä kokemuksia on metsästä tullut. Pienet painoerot eivät ole prosentuaalisesti niin isoja massiivisemmilla nuolilla. Ja kun on isot nuolet pitää olla tehoa että lentää. Eikä tämä ole mitään machoilua. Orava on melko sitkeähenkinen, että kolkassa ei ole kunnon mojauksessa haittaakaan.
Ja kun vielä on rauhattomilla rajamailla asuttu niin sitä jousta on tarvittu myös vähemmän rauhanomaisiin hommiin. Ei ole myöskään kettuilua kun totean, että niillä entisaikojen jousimiehillä on ollut tuo ruumiinrakenne jotain toista kuin nykyisillä ihmisillä. Valtaosan nuorisoa jalat eivät tänä päivänä esimerkiksi kestä pidempää kävelyä maastossa, koska jalat eivät ole harjaantuneet siihen lapsesta saakka. Äkkiseltään kun alkaa ampua tykittää jäykemmällä jousella, niin kyllähän niitä rasitusvammoja tulee. Jos nyt ylipäätään jaksaa sen jännittää.
Odotan Tuukan artikkelia mielenkiinnolla kyseisestä jousesta.

_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Tuukka Kumpulainen



Liittynyt: 25 Hei 2004
Viestejä: 1566
Paikkakunta: Turku

LähetäLähetetty: 03.11.2014 05:51    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Offtopikiksi uhkaa mennä, mutta....

Jakke, nuoremmalla rautakaudella kiviterien ja -kärkien käyttö oli jo yhtä muinaista historiaa kuin meille nyt, sillä erolla, että rautakauden ihminen ei tiennyt mitään kivikauden ihmisen varusteista, eikä hänellä ollut kaupallista kivikauden kylää, missä käydä kokeilemassa kivikärjen tekoa. Analogiaa voidaan jälleen vetää, maantieteellisesti todella kaukaa: itäisessä ja eteläisessä Afrikassa jousta on käytetty arkipäiväiseen metsästykseen nykyaikaan saakka. Tällä miljoonien neliökilometrien alueella nuolenkärjet ovat rautaa, kivisiä kärkiä ei yksikään porukka valmista tai käytä, edes köyhimpien metsästäjä-keräilijöiden keskuudessa. Sen jälkeen kun sepäntaidot levisivät Afrikkaan pari tuhatta vuotta sitten, kivikärjet jäivät armotta pois käytöstä. Sellaista konseptia kuin kivestä isketty nuolenkärki ei näiden metsästäjien repertuaarissa ole, ihan kuten meilläkään ei olisi, jos emme olisi nykyajan loputtomien vaihtoehtojen kyllästämiä. Kun Pohjois-Amerikan alkuperäisväestö alkoi vaiheittain saada rautaisia nuolenkärkiä, kiviset jäivät käytöstä ja niiden valmistustavat unohdettiin, vaikka sepäntaitoja ei edes tullut tilalle, tuli vain raudanpaloja ja vanhoja viiloja. Ei mennyt montakaan sukupolvea, kun 15 000 vuotta vanha, hienostunut teknologia katosi, eikä sitä saanut mistään takaisin varhaiskantaisessa tilanteessa. Näin se on todennäköisesti mennyt Suomessakin. Ymmärrät varmasti, että kivi ei katoa. Kivikaudelta löytyykin sadoittain kivikärkiä. Rautakaudelta ei ole löytynyt yhtään kivikärkeä, vaikka kivi säilyy paremmin kuin rauta. Jos kiveä olisi käytetty kärkiin, niitä kärkiä olisi löytynyt, mutta ei löydy, löytyy vaan satoja rautakärkiä. Miksi?

Tehokkaaksi kivikärjeksi ei riitä mikä tahansa pieni ja terävä kivenpala. Oletan, että sinä olet siellä Kierikissä hionut liuskeenpalasta kärjen. No, liuskekärjet ovat ampumakokeiden perusteella käytännössä kertakäyttöisiä ja hämmentävän huonotehoisia. Osuipa tai ei, niin rikki menee, jos osuikin, niin ei oikein läpäise. Viidessä minuutissa voi hioa tai iskeä yksinkertaisen kärjen. Entä kun katkennut kärki pitää poistaa varresta ja uusi kuumaliimata ja jännesitoa tilalle lähes jokaisen laukauksen jälkeen? Entä sitten, kun kivikärjen raaka-aine pitää itse metsästää maastosta? Tämä on yksi iso syy siihen, että rautaiset kärjet syrjäyttivät kivikärjet kaikkialla minne rautaa ja rautateknologiaa saapui. Rautakärjen voi kerta toisensa jälkeen takoa uudelleen suoraksi ja teroittaa purevaksi.

Sinä Jakke et ampuisi jänistä kalliilla kärjellä, mutta kun kansatieteilijät keräsivät suomensukuisten kansojen jousia ja nuolia 1800-luvulla, oli näiden ammattilaisten jänisnuolet isotöisiä kestoammuksia muiden tavoin. Näyttää selvältä, että nuoliin pantiin huomattava määrä työtä ja ne myös tehtiin kestämään kovaa käyttöä. Nuoliin höylättiin paksut, vahvat, tiukkapuiset varret ja raskaat rauta- ja sarvikärjet kiinnitettiin niihin perusteellisesti. Aivan varmasti nuolia myös hukkui ja rikkoutui, mutta siitä huolimatta niitä ei tehty hyötynäkökulma mielessä nopeasti ja helposti. Oli esimerkiksi riistaonnen jatkumisen kannalta ehdottoman tärkeää, että välineet täyttivät myös muita kuin työn määrän ehtoja. Silti on myös kokemukseen perustuva fakta, että rautakautistyyppinen metsästysnuoli on yllättävän pitkäikäinen ammus, ne eivät mene rikki eivätkä häviä ollenkaan samalla tahdilla kuin modernit, niihin verrattuna lelumaiset nuolet. You get out what you put in.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Ari Rantala



Liittynyt: 23 Lok 2007
Viestejä: 3636
Paikkakunta: Nokia

LähetäLähetetty: 03.11.2014 06:43    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Monipuisten jousten rekonstruoimista vaikeuttaa se, että jousista on säilynyt noin 1/3 eikä ihan sitäkään. Ne kaksi muuta puuta, selkäkappale ja sakarat, ovat arvailujen varassa, vaikka niillä on ratkaiseva vaikutus jousen ominaisuuksiin.


Ymmärrän tuon niin, että lyly on tiedossa mutta toinen puulajike ei ole. Muistaisin, että koivusta on ollut joskus puhetta...

_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Iivana



Liittynyt: 09 Mar 2009
Viestejä: 715
Paikkakunta: Pohjoinen

LähetäLähetetty: 03.11.2014 06:54    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tuli vielä sellainen juttu mieleen kun noita Tuukan juttuja luki, että noihin kirjallisiin lähteisiin ainakin itse suhtautuisin varauksella, ellei kirjoittaja ole rakennellut jousia itse. Niistä ei oikein voi teoriassakaan vetää varmoja päätelmiä. Esimerkiksi tuossa lylyssä on omat konstinsa. Se käyttäytyy ihan omalla tavallaan, esimerkiksi niin kuin tuolla edellä mainittiinkin. Myös lylyn pihkapitoisuus ja kovuus vaihtelevat. Ei ne mitään salatiedettä ole, ihan heinäntekojärki riittää, niin kuin muidenkin luonnonilmiöiden kanssa. Siinä on vain niitä juttuja joita ei ihan äkkiseltään huomaa.
Omien havaintojen perusteella lylyn laatuun vaikuttaa eniten kasvupaikka. On kait siitä ollut aikaisemminkin puhetta tässä ketjussa, en vain nyt hetikohta muista missä.
Tästä voikin heti heittää kirjallisista lähteistä parikin kohtaa mistä olen kokemukseen perustuen vahvasti sitä mieltä, että "eppäillä soppii".
Kyse on Janne Vilkunan sinänsä hyvästä kirjoituksesta Viitasaaren jousen katkelmasta. Kahteen kohtaan heitän kokemukseen perustavan oman näkemyksen.

Ensimmäinen on arvuuttelu tuosta lylykaaressa olevasta puutapista. Se on saletti, että ei niitä sinne ole minkään vetopituusnarun kiinnittimiksi porailtu. Saatikka huvikseen. Se on melko saletti, että se on oksan paikka ja tehty pakkoraossa. Oksia pitäisi pyrkiä välttämään viimeiseen asti. Aina muuten hyvästä lylystä sellainen saattaa löytyä. Oksa on aina epäjatkuvuuskohta. Se paikkaaminen pitää tehdä siten, että se lyly on lustot ja syyt samassa suunnassa kuin vatsakappaleessa, ja mielellään samasta puusta ja vielä mielellään samasta kohtaa puusta kuin se kaarenkohta, missä oksa on. Tämä siksi, että jos se on erilaista se materiaali siinä paikassa, niin se tappi väljenee siinä reiässä aikaa myöten. Ja jos on materiaalia siinä puussa, niin se tappi pitäisi yrittää saada laitettua mahdollisimman vähän taipuviin kohtiin.
Tästäkin saisi pitkän tarinan, mutta kokeilkaa, jollette usko.

Toinen on tuossa Vilkunan artikkelissa mainittu syyn ja luston kulku, josta olen kokemukseen perustuen eri mieltä. Kun se lyly elää ilman kosteuden mukaan ja sitten pihkan takia lämpötilakin vaikuttaa sen ominaisuuksiin, niin "eppäillä soppii" onko tuo kappale irroitettu ns. edge grain, kuten artikkelissa väitetään. Minulla ei ole mahdollisuutta ko. kappaletta tutkia, eikä mielenkiintoakaan, koska uskon, että kokemukseen perustuen lylyä ei voi laittaa siihen jouseen kuin yhdellä tavalla. Nimittäin se lyly pitää irroittaa niin, että vatsakappaleen keskilinja tulee tarkoin lylypuun sydämen ts. puun keskilinjaan ja sen lylyn pitäisi olla mahdollisimman tasalaatuinen koko vatsakappaleen matkalta. Pikkuisenkin sivussa linjasta, niin kosteuspitoisuuden muutoksen funktiona jousen lapaan tulee sivusuuntaista vääntöä. Nyt kun kappale on irroitettu kuten edellä kuvasin, lylyvatsa reagoi käyristymällä symmetrisesti, eli ei tule sivuttaisvääntöä ja jousi pysyy linjassa.
Tätäkin sopii kokeilla.

Noista urista minulla ei kyllä ole vielä koppia, että mikä niiden funktio voisi olla. Tuskin niitä sinne huvikseen on vedelty. Eikä takuulla pelkästään koristeeksi. Valistunut arvaukseni on, että niillä on jotain tekoa puristusmurtumien estämisen ja tuon edellä mainitun kosteuden aiheuttaman vääntyilyn stabiloijana. Se nimittäin hyväkin lyly elää melkoisesti.

_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Tuukka Kumpulainen



Liittynyt: 25 Hei 2004
Viestejä: 1566
Paikkakunta: Turku

LähetäLähetetty: 03.11.2014 07:19    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Ari,

Kyse oli pelkästään selkälaminaatin mitoista ja muodoista. Koivu on tullut todistetuksi muutaman muinaislöydön yhteydessä ja se on kaikkien Pohjois-Venäjän ja Siperian myöhäisten jousten selkämateriaali myös.


Vilkunan tulkinnat Viitasaaren jousesta ovat melkein alusta loppuun virheellisiä, ikävä kyllä. Iivana on ihan oikeassa suhtautuessaan suurella varauksella jousia tekemättömien tutkijoiden kirjoituksiin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Tuomo



Liittynyt: 25 Lok 2004
Viestejä: 2220
Paikkakunta: Hausjärvi

LähetäLähetetty: 03.11.2014 07:53    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kerrassaan loistavaa tietoa!

Hyvän koivun tunnistaminen (laji, kasvutapa, kasvupaikka, tms.) lienee joskus mainittu tällä foorumille. Se olisi varmasti hyvä kerrata nyt. Koivulaminaatin tekeminen sakaroilla voisi olla hyvää harjoitusta. Jos rupean odottamaan hyvän lylyn löytymistä, niin siihen menee ikuisuus. Vatsan voisi tehdä jostakin muusta, kuten katajasta. Joten, mistä löydän hyvää koivua?
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti Käy lähettäjän sivustolla
M.Reinikainen
Site Admin


Liittynyt: 16 Hel 2008
Viestejä: 1591
Paikkakunta: Reso

LähetäLähetetty: 03.11.2014 09:14    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Norjassa minulla on ollut ilo ja kunnia ampua kahden eri mestarin laminaattijousilla.

Ivar Malde 70 paunainen sakaroilla varustetulla Bergenissä sekä Helgoissa
Eirik Diserud:in kahdella lyly/koivu laminaatilla jotka ovat paunoiltaa 80 ja 130 -140 # 32 tuumaan vedettynä.
Kolmas ugri tyylinen jousi oli tehty koivu selällä ja tammi vatsalla. Muistaakseni 90lb?

Kaikki ovat kopioita alkuperäisistä löydöistä: Oslo, Trondheim ja Bergen.
"The same design was found in the three towns along with a shorter version in Bergen (with siyahs)"


Tässä veto kuva 80 paunaisesta.



DSCN0806 – Kopio.JPG
 Description:
 Filesize:  891.06 KB
 Viewed:  2182 Time(s)

DSCN0806 – Kopio.JPG



_________________
You can´t outrun death forever...
But you can make the bastartd work for it
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
T. Manner



Liittynyt: 30 Kes 2007
Viestejä: 949
Paikkakunta: Vantaa

LähetäLähetetty: 03.11.2014 21:55    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Havupuiden kosteuseläminen kohtuu isolti pihkasta ja silloin pienempi pitoisuus tarkoittaa pienempää kosteuselämistä.

Jotenkin minua vieläkin vähän hämää tuo siperiasta esitetty kuva vatsapuusta, joka kyllä edelleenkin näyttää kuuselta. Kuusi on puuna paljon mäntyä jäykempi, mutta vastaavasti tieto männystä on, että lylypuun kimmomoduli on selvästi normaalipuuta pienempi, joten voi se olla kuusellakin.

_________________
"Aina ei voi voittaa, toisinaan ei pääse edes tasoihin ja joskus häviäminenkin on mahdotonta."
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Tuukka Kumpulainen



Liittynyt: 25 Hei 2004
Viestejä: 1566
Paikkakunta: Turku

LähetäLähetetty: 03.11.2014 23:39    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kuusenlyly on hyvin eri tuntuista puuta kuin männynlyly: paljon jäykempää ja hauraampaa. Täytyypä kaivaa vanhat pulikat esiin ja taivutella lisää. Eräs vahvoista mielipiteistään tunnettu, monipuisia nakerrellut kaveri ilmoitti suoraan että kuusen lyly on kelvotonta vatsapuuta. Kahtotaan.

Koivun kasvupaikan vaikutusta puuhun on tietenkin tutkittu Suomessa. Eroja on: puolukkakankaalla kasvavan koivun kuiva-tuoretiheys on keskimäärin noin 50 kg / m3 suurempi kuin suolla kasvavan koivun, mustikkakangaskoivu jää näiden väliin.

Vanhalla kansalla oli omat näkemyksensä tiukan koivupuun lähteistä: valkokylkinen, lyhytrunkoinen lehtomaassa kasvanut rauduskoivu tuotti parhaan puun. Mielenkiintoista on, että Ruotsissa on ihan samanlainen perinnekäsitys. Puutiede ei sano lehtokoivuista mitään, on sen verran marginaalinen kasvupaikka. Puutieteen tulos kuitenkin on, että koivulla sileä (siis valkoinen) kuori indikoi puukuitujen suurta pituutta.

Oma kokemukseni on, että lehtomaassa kasvaneesta rauduskoivusta tulee huomattavasti parempia jousia kuin mustikkakankaalla kasvaneesta hieskoivusta. Jälkimmäiset puristusmurtuilee ihan käsiin. Täytyypä ottaa koivuasiakin uudelleen käsittelyyn.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Jousi Foorumin päävalikko -> Jouset Kaikki ajat ovat GMT + 3 tuntia
Siirry sivulle Edellinen  1, 2, 3 ... , 11, 12, 13  Seuraava
Sivu 12 Yht. 13

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa
You can attach files in this forum
You can download files in this forum


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Käännös Jorma Aaltonen,
Päivittänyt, Lurttinen www.phpbbsuomi.com