Jousi

[Juri]

Että tämmöinen.
Vesa-aihio oli perästä sen verran ohkainen (6 mm), että katsoin tarpeelliseksi järjestää nokkiuralle lisää tilaa. Vahvistukseksi kääräisin ympärille hirven jännettä.
Hommassa on vain hankaluutena saada halkio niin keskelle, että kumpikin sakara taipuisi saman verran sivulle. Harjoitusta kai vaan lisää...

Luulisi että tälläistä olisi jossain ennenkin käytetty. Tietääkö kukaan?

[heikki]

Kylläpäs näyttää hyvältä!

[Smirkelimies]

Myytinmurtajissa oli kerran jakso, jossa testattiin onko Robin Hood oikeasti voinut halkaista nuolen toisella nuolella. Testinuoliin tehtiin nokit juuri tuolla halkaisusysteemillä. Kiilana halkeamassa oli palanen sarvea. Myyttiukot otti lopussa sarven palan poiskin jotta nuoli olisi haljennut helpommin kahtia. Lopulta ainoastaan ontto bambunuoli halkesi kokonaan kahtia toisella nuolella. Testiampuja oli muutens tosi tarkka, joku olympiatason ammuskelija.

[Simo Hankaniemi]

Nokki tehdään yleensä vesan paksumpaan päähän, jolloin turvottamista ei tarvita.

[Juri]

[T. Manner]

Tuo voi olla ihan kätevä tapa ohennetuissa nuolissa, mutta näen silti (pienenä) riskinä halkeaman jatkumisen.

TLM

[Ari Rantala]

[Juri]

[Ari Rantala]

Käsittääkseni ideana on, että jänne "työntää" nuolta suoraan varren päästä ja sivupalat ovat vain ohjureita joihin ei juuri voimia kohdistu.

[Smirkelimies]

[heiluri]

Tuota myytinmurtajien epäonnistumista nuolen halkaisussa en oikein tajua,minullakin sen on tapahtunut neljä-viisi kertaa muovinokkisilla mäntynuolilla,enkä takuulla ole sitä yrittänyt,silkkaa vahinkoa...eikä sitten koe olosuhteissa onnistuta?

[Ekkorre]

Myytinmurtajat taisivat jaksossa töhöillä, ja liimasivat sarvi"vahvikkeensa" juurikin nokkiuran kanssa samansuuntaisesti. Yrittivät siis tehdä englantilaistyyppistä nokkivahviketta, mutta tyhmä jenkki on aina tyhmä jenkki. Fiksut jenkit sitten erikseen.

[Juri]

Kiilanokki numero 2.
Opin tämän Paleoplanetilta, vanhaa intiaanitekniikkaa. Sahasin nuolien perään kapean loven, kietaisin pellavanarua tiukkaan ymparille, keitin kattilassa 15 minuuttia, sitten naputin kiilat loviin ja annoin kuivua pari tuntia. Olisi hyvin voinut olla jyrkempikin taivutus, vaikka nipistysotetta varten

[Emil Lindfors]

[Simo Hankaniemi]

Nokki paksussa päässä ei tee lento-ominaisuuksia surkeiksi vaan optimaalisiksi. Vain nokki on "paksu", varsi ohennetaan heti nokin jälkeen, joten varresta tulee ns. barreloitu. Eikä vain barreloitu, vaan parhaalla mahdollisella tavalla barreloitu, sillä tällöin kärkipään viiste on luonnostaan pidempi kuin takapään veistetty viiste. Tämä on nuolen aerodynaamisesti paras muoto, mikä on tiedetty tuhansia vuosia. Primitiivistä jousiammuntaa ei tarvitse keksiä itse, kaikki on jo keksitty.

[Juri]

Paksupäiden propagandaa!
Kyllä nämäkin hienot nokkimallit on keksitty jo ennen muinoin.

[evgevin]

tein vuosi sitten vesanuolten nokit samalla tavalla kuin Jyri. Hyvin toimivat. Käytin jätskitikkuja tehtävään.

./files/img_5116_204.jpg

[pyssymies]

[Juri]

En taida olla vieläkään täysin vakuuttunut. Kuinka vesan ohuempaan päähän mahtuu tekemään loven kivestä napsutetulle kärjelle, jos ei edes nokkiuraan riitä materiaalia?

[jousipata]

josko se ohuempi pää kärkenä on ollut esim. kuitenkin tarpeeksi paksu kivikärjelle tai luu tai laavakivikärjelle, vaikkapa sen 10 kivikautista yksikköä ja on sen jälestä barreloitu aina nokkipäähän asti jossa paksumpi pää on voinut olla vaikka 12 kivikauden mittayksikköä.

[Ilkka Seikku]

[Santtu Risku]

ottaa sen verran paksun vesan että saa kärjen siihen. as simple as that. Itse olen aina halkaissut vesan ja hionut halkeaman loveksi johon kärki mahtuu, aina on mahtunut vesan ohuempaan päähän.

[Simo Hankaniemi]

En ole koskaan kohdannut tilannetta, että en saisi kärkeä kiinni vesan ohuempaan päähän. Olen tehnyt vesanuolia vuodesta 1972. Niitä on tullut tehdyksi monta sataa, en tiedä kuinka monta. Vesa pitää valita siten, että ohuempaan päähän jää riittävästi paksuutta.

Vesanuolet ovat yleensä lyhyitä, 55-62 cm, mikä helpottaa hommaa monin tavoin niin sopivien vesojen löytymisen suhteen kuin työmäärässäkin. Kivikärjen pitää olla myös oikealla tavalla tehty, eli varttamiskohta tehdään kiven ohuempaan päähän, eikä paksumpaan, kuten valkonaamat usein tekevät. Ohut V-muotoinen kivikärjen kanta on todella helppoa istuttaa ohueenkin päähän ihan vain halkaisemalla pää, työntämällä kärki paikalleen liiman kanssa ja sitomalla se märällä jänteellä. Jänteen päälle laitetaan liimaa.

Vai mainitsi joku Paleoplanetilla tuota kiilanokkia "intiaaniperinteeksi". Se on minulle täysin uusi tieto, tuijoteltuani intiaaninuolia vuosikymmeniä. En usko, että kukaan intiaani olisi ryhtynyt moiseen puuhaan, kun on helpompi ja parempi vaihtoehto olemassa. Intiaanit olivat erittäin pragmaattisia, sillä ne jotka eivät olleet, kuolivat pian pois jatkamatta sukuaan. Valkonaamoilla on tapana kehitellä tarpeettoman monimutkaisia ratkaisuja yksinkertaisiin ongelmiin. Tämä on mahdollista, koska ratkaisut eivät joudu todellisuuden raakaan testiin elävässä elämässä.

[Juri]

Minua kiinnostavat kaikki hyvät konstit, olivatpa mistä kulttuurista tai maailmankolkasta tahansa.

[Martti Auer]

Mä en oikein tajua tätä, ne huutaa suureen ääneen, että paksumpi pää kärjessä parantaa nuolen lento-ominaisuuksia ja ne on tehny semmosia ja myyny semmosia varsia. Paksumpi pää kärjessä ja ohuempi perässä, ei mitenkään barreloituja. Mä ostin niitä sitten vuonna 6 12 kpl. Tein niistä 9 kpl niin että kärki paksummassa päässä, ne lenteli miten sattuu 160 grainisilla messinki kärjillä, olin tehnyt myös 3 niistä päinvastoin, kun tiesin aikaisemmasta, joihin 125 grainin kärjet, niin ne lensi aivan hyvin. Eihän se varmaan hyvää tee, jos kärjessä on jo painoa ja sinne lisätään painoa, lento-ominaisuudet olivat huonot, huom. aerodynamiikkaa tietävänä, osaan lentää myös lentokoneella. Varmaan spinetyksen kannalta. Voihan se olla jos laittaa kevyemmän kärjen, niin voi lisätä varressa kestävyyttä kärjen takaa, mistä nuoli voi helposti katketa, ehkä siinäkin on jotkut säädöt.

[Juri]

[Simo Hankaniemi]

[Martti Auer]

Jos se paksunee se nuoli kärkeä kohti, jossa painopistettä ikäänkuin siirrettäisiin kärkeä kohti, niin sen pitäisi vähentää sitä nuolen vispausta, että sen takia ne niin saattaa tehdä, mutta kyllä se nuoli toimii ihan hyvin toisinkinpäin, niin en mä enää uskalla tehdä kokeita tuollaisilla nuolilla, mutta onko se sitten se kevennetty perä, joka vähentäisikin sitä jousiampujan paradoksia; kun siinä nuoli lähtee vispaamaan kuin kalanpyrstö, jota ei esiintyisi lainkaan peukalo-otteella ampuessa. Luulis, että jos siinä on liikaa painoa päässä, niin se taivuttaisi nuolta liikaakin. Onko se sitten painopisteen muuttamista lähemmäksi kärkeä, vai onko se huuhaata, ollaanko siinä metsästämässä villihanhia, vai onko se kevennetty perä pelkästään, tuollaisissa asioissa on niin paljon muuttujia, että ei niistä aina tiedä.

Barrelointi nyt ainakin kai vähentää tätä jousampujan paradoksia, ym, voisi kuvitella, jne. Pedro esim. barreloi aina nuolet, jolloin tämä ei ehkä tarvitse ylipitkiä nuolia tai vastaavaa. Olen kuitenkin huomannut että pitempi painavampi nuoli kantaa vähän pidemmälle, jossa etuosaa on vähän kevennetty tai se on puolibarreloitu, mitä lyhyempi, kevyempi määrämittainen, barreloimaton tai parallelli nuoli. Mutta nämä pituusjousiampujathan, on kai siinä jonkin sortin experttejä, jossakin vaiheessa nämä vannoivat pidemmän, "puolibarreloidun" nuolen puolesta, joissa pidempi, kevennetty viiste kärkeen, mutta nykyään nämä sanovat; että ei sen nuolen niin pitkä tarvitse olla, kunhan se on vain jotenkin hyvin barreloitu tai on sukkula ikäänkuin. Nuolia barreloitiin jo keskiajalla, barreloituja nuolia on kaytetty myös jo kivikautisissa kulttuureissa, jossakin vaiheessa modernilla ajalla, jotkut yrittivät patentoida barreloidun nuolen, mutta se olikin keksitty jo keskiajalla.

Antaisiko tämä kuitenkaan vastausta tähän nuolenvarteen, joka paksunisi kärkeä kohti, aerodynaamisesti tuollainen ei ainakaan pelitä. Siinä tuollaisessa nuolessa ilmavirtaus, ottaa enemmän vastusta siihen kärjen paksumpaan etuosaan; jolloin tuuli voi heitellä periaatteessa tuollaisia nuolia minne sattuu; kun se tuuli ohjaa sitä nuolta sen kärjestä, eikä niinkään perästä, niistä sulituksista, ym, joten ei voi olla kovinkaan optimi.

[Martti Auer]

Esim. jos kärjessä on sellainen pitkähkö, mutta ehkä vähänkin turhan leveä sellainen leikkuri, niin tämä ottaa tuuleen aika helposti ja lentää aivan sivuunkin ja minne sattuu, sellainen on ns. lehmäkärki, siksi niissä ei voi olla ihan mitä tahansa kärkiä. Tietysti jos sellainen nuolenvarsi paksunee kärkeä kohden, niin silloin tämä on sellainen ns. lehmärkärki aika pitkälle, siinä on liikaa pinta-alaa tuulelle ottaa, eivät ne olleet liioiteltujakaan, vaan standardeja ja siihen käyttöön tarkoitettuja nämä nuolenvarret, joita käytin kokeessani, että siinä ei ole tai ollut varsinaisesti edes varmaan sen kärjen painolla merkitystä tai edes raskaammat kärjet, 160 grainin kärki on kohtalaisen painava taulukärki, eivät ikäänkuin riittäneet "vakiinnuttamaan" näiden nuolten lentoa niinkään. Vaan kyllä siinä oli kysymys varmaan tällaisesta ns. lehmäkärjestä ns., siinä oli liikaa pinta-alaa kärjessä tuulella ottaa keskimäärin, koelaukaukset suoritettiin ulkona. Ehkä sellainen nuolenvarsi joka paksunee kärkeä kohti saattaa toimia jollakin sisäammuntaradalla, mutta en sanoisi kuitenkaan että pelkästään sen nuolen paksuuntuminen kärkeä kohti vakiinnuttaisi sen nuolen lentoa. Kyllähän raskaammat kärjet voivat ehkä periaatteessa "vakauttaa" nuolen lentoa tai saavat ne menemään ehkä enemmän haluttuun suuntaan jossakin suhteessa, mutta en sanoisi että jokin raskas kärkikään sitä nyt niin tekisi, vaikuttaa hieman hassulta teorialta.

Tein ne aika huolella, mutta ihmettelin kyllä, että olipas harvinaisen huono setti. Ei siinä ollut kuin 1 tai 2 nuolta, jotka lensivät vähänniinkuin pitääkin, mutta hyvä että sekin tuli selväksi.

Vesanuolet, jos otetaan huomioon, niin niissä nuolenvesoissa, niin se nokki tulee aina paksumpaan päähän ja se kärki ohuempaan.