Jousi

[Vaeltaja Ate]

Tässä on minun tapa tehdä jänne pellavalangasta.

Päätin laittaa tämän tänne koska monista jänteentekoneuvoista
on vähän vaikea saada selvää. (Ja ehkäpä tästä on hyötyä jollekin.)

Toinen syy on se että kuulen mielelläni kommentteja ja neuvoja
(joita epäilemättä saan

Aiemmin olen tehnyt 14 lankaisia jotka nekin on kestäneet 45-50#
jousessa kohtuullisen pitkän ajan. Nyt päätin tehdä 16 langasta.

Näissä on silmukat molemmissa päissä vaikka se vähän työläämpää
onkin, mutta onpahan siistin näköinen.

Aikaa tekemiseen meni 1,5 h.

[Hannu]

No sehän onnistui helposti. Täytyypä kokeilla, josko tuollaisen onnistuisi dacronista tekemään.

Itse olen flemish-jänteen opetellut, on hiukan erilainen tekniikka.

Turkkilaiseen ja unkarilaisjouseen tuollainen endless-loop jänne sopinee flemishiä paremmin.

[Juri]

Ihan asiallinen "päättymätön" jänne. Näinhän sekin sujuu ilman ihme härveleitä.
Kaupallinen metalli/muovi-nokinpaikka vain harmillisesti häiritsee kaunista kokonaisuutta. Senkin voi nätisti tehdä samasta langasta http://www.brokenaxe.ca/diy/ton/tie.html.
Laitan solmukerroksia vaan kaksi päällekkäin ja kiepsautan liiman kanssa päät sulavasti muun mötikän ympärille. Homman etu on keveyden ja hinnan lisäksi siinä että se on myös säädettävä. Keskipunoksen jengoja myöten napakalla otteella pyörittämällä nokin paikka liikkuu ylös tai alas. Täytyy vaan vetää solmut tosi tiukalle, ettei lähde liikkumaan itsekseen.

Itse olen mieltynyt enemmän "Flemish" malliin. Mutta pellavaisena se on aika työteliäs, koska solmupää täytyy vahvistaa lisälangoilla.

[Juri]

Höh, linkki ei toiminut.
http://www.brokenaxe.ca/diy/diy.html
Alavalikosta löytyy "Tied on string nocks".

[jousipata]

Eikö pronssi-/rautakaudella ole voitu tehdä myös metallisia nokinpaikkoja? Ei sillä ettäkö pitäisi tai olisi parempi, mutta mahdollisena argeologisena asiana. Kevyempi on tietenkin parempi tuollaisessakin kohdassa, nopeampi.

On tuossa opettelemista monen muun jousiasian ohella, jos itse aikoo tehdä jänteenkin.

[Juri]

[Simo Hankaniemi]

Tästä on kai moneenkin kertaan jo ollut puhetta, mutta merkityt nokinpaikat ja kantavat nuolihyllyt eivät kuulu primitiivijousiin. Jänteestä ja raakanahasta tehdyissä jänteissä ei ole edes suojapunosta. En myöskään muista nähneeni esim. Amazonin jousten kasvikuitujänteissä koskaan suojapunoksia.

Merkitty nokinpaikka ei taida hyödyttää mitään, ellei ole kantavaa nuolihyllyä. Nämä tulivat laajemmin muotiin joskus 1930-luvulla.

Monet nykyiset jousentekijät lainaavat "moderneihin primitiivijousiin" piirteitä joko taljajousista tai lasikuituajan vastakaarijousista. Näitä piirteitä ovat mm. kantava nuolihylly, merkitty nokinpaikka, jänteen äänenvaimentimet, kaksiväriset jänteet, ns. päättymätön jänne, liimatut vahvikkeet jousen selkäpuolella nokeissa.

[jkekoni]

Kylmätaottua kuparia käytettiin jo kivikaudella.

Käsitääkseni jänteitä ei ole juurikaan säilynyt ja modernit kivikautiset, kuten pohjoisamerikan intiaanit ja andamaanit jne eivät ilmeisesti ole moisia tunnetusti käyttäneet.

Nokinpaikan tekisi aika näppärästi varmaan jänteestä ja luonnonliimasta, ei siihen tarvitsisi metallia käyttää.

Ottaen huomioon tollaisen helppouden valmistaa ja kivikauden pituuden pitäisin huomattavan erikoislaatuisena, ettei tällaista olisi kukaan koskaan kokeillut. Todennäköisesti keksintö ei vain ole ollut niin mullistava sinänsä, että se olisi kestänyt "test of time":n.

Eli jos haluaa keksiä itselleen kivikautisen heimon, joka käytti puisia taljajousia, niin mikäs siinä. Jos oikein innostuu, niin voi kirjoittaa kirjankin heimon metsästystavoista , uskonnosta jne...

[Ari Rantala]

[Juri]

Voihan sen nokinpaikan asettaa ihan kelvollisesti silmälläkin, minusta on kuitenkin mukavaa kun sitä ei tarvitse miettiä joka nuolen kohdalla erikseen. Tuntoaistilla vaan vikkelästi aina samaan parhaaksi testattuun ja merkattuun paikkaan. Vaatii tosiaan sen että myös pokakäsi tulee kahvassa aina samaan kohtaan, mikä ei ole kovin vaikea järjestää.

Liian matala nokinpaikka saa nuolen perän iskemään kättä vasten, liian korkea saa nuolen myöskin lähtemään viistossa asennossa ja vispaamaan peräänsä rauhattomasti ylös ja alas. Nokinpaikan korkeuden vaihtelu saa nuolet lähtemään hyvin erilaisilla nopeuksilla, tällä alkaa olla jo suuria vaikutuksi tarkkuuteen pitkillä matkoilla.
Optimaalisella nokinpaikalla nuoli lähtee suoraan ja nätisti, vain sulat pyyhkäisevät hellästi pokakäden etusormea. Löytyy yleensä parisen milliä suorankulman yläpuolelta, tarkka paikka selviää vain kokeilemalla ja nuolen lentoa tarkkailemalla.

Voi aivan hyvin olla mahdollista ettei kivikaudella kukaan käyttänyt nokinpaikan merkkiä, tai edes ajatellut sellaista tarvitsevansa. Ainakaan todisteita sellaisesta ei ole.
Merkkiin ei yksinkertaisimmillaan muuta tarvita kuin langan pätkä ja solmu.

Mutta vielä takaisin alkuperäiseen aiheeseen.
Ate,
Mitä tarkoitat kohtuullisen pitkällä ajalla minkä jänteesi ovat kestäneet? Mistä paikasta ovat sitten hajonneet? Oletko tehnyt langallesi mitään lujuustestejä?

[Vaeltaja Ate]

>Mitä tarkoitat kohtuullisen pitkällä ajalla minkä jänteesi ovat
kestäneet?
>Mistä paikasta ovat sitten hajonneet? Oletko tehnyt langallesi mitään
>lujuustestejä?

Eka jouseni (ja tällä hetkelläkin vielä jäykin) on siinä 45-50# vedosta
riippuen (28-29").

Tämä pellavalanka on kangaskaupasta hankittua, merkkiä tai tyyppiä en
enää muista. Testailin pallavalangan kestävyyttä silloin pari kesää sitten
mutta en muista enää lukemia. Sillä perusteella (ja varmuuskertoimet
huomioiden) kokeilin pari kertaa 12 langalla mutta se katkesi melko pian.

Pari lankaa lisää niin kesti n 1,5 v ajan. En tosin ampunut varmaan
läheskään niin paljon kuin monet täällä. Mielestäni aika oli ok suhteessa
ammuttujen laukausten määrään kun tietää miten kova rasitus
mutamalle ohuelle langalle tulee. Tarkemmin en osaa sanoa.

Useimmiten katkeaminen tapahtuu lavan nokin kohdalta siinä missä
jänteen "puolikkaat" taipuu nokkia vasten vähän ennen kuin ne yhtyvät
yhdeksi.

Uskallan odottaa että tämä uusin 16 langan paksuinen toimii niin että ei
tarvii arvuutella kestämistä. Täytyisi vielä enemmänkin ehkä tarkkailla
sitä että jokainen lanka tulee täsmälleen yhtä tiukalle. Sillä on varmasti
vaikutusta jos yksikin lanka on vähän tiukemmalla kuin muut.


Jouseen laittaessa kierrän jänteeseen muutaman kierroksen kierrettä.

Auvo

[tuomas]

[Tuukka Kumpulainen]

[Juri]

[Simo Hankaniemi]

Jousikäsi voi (ehkä) olla millilleen aina samassa paikassa paikalla olevaan maaliin ammuttaessa, mutta sitä primitiivit eivät juurikaan harrastaneet kuin lapsina. Enkä ole kuullut yhdestäkään lapsesta, joka kiinnittäisi huomiota tällaiseen yksityiskohtaan. Primitiivijousissa ei pääsääntöisesti ole edes minkäänlaista kädensijaa, eikä kavennettua keskikohtaa, joten käden asettaminen tarkalleen samaan kohtaan on ympyrän neliöimiseen verrattavissa oleva haaste. Hyvin vaikea kuvitella, että aito primitiivi pähkäilisi tällaisia asioita.

Vaikka käden tauluammunnassa saisi jollain tempulla samaan kohtaan kädensijattomassa jousessa, niin tämä tuskin enää onnistuu metsästyksessä ja sodassa, kun jousikädessä on vielä nippu nuolia ja ampumatilanne voi tulla äkillisesti. Dokumenttifilmejä seuraamalla näkee, että primitiivit ampuvat yleensä aina nopeatempoisesti, ei siinä käsiä tuijotella eikä asetella. Crow-päällikkö Plenty Coups kertoo elämäkerrassaan, että käsiin nimenomaan ei saanut katsoa, nuolen asettamisen jänteelle täytyi tapahtua automaattisesti ja katse ammunnan kohteessa.

Jos on ensin ampunut moderneilla välineillä ja vasta sitten siirtynyt primitivismiin, on luultavasti melkoisia vaikeuksia hyväksyä sitä, että primitiivivälineet ovat sitä mitä ne ovat. Niissä ei ole mitään helpotuksia. Haaste on 100 %, eikä 99%. Tietenkään ei ole pakko mennä ihan sinne saakka, mutta pitää vain tunnustaa, että primisysteemi oli tietynlainen ja oma systeemi on ehkä jotain muuta. Kun primitiivi ei enää ollut tyytyväinen jousensa suorituskykyyn hän ei ryhtynyt keksimään taljaa, vaan meni kauppiaan luo ja osti kiväärin.

[patis]

Hyvännäköinen jänne. Voisi alkaa omaan unkarilaiseen askartelemaan dacronista samanlaista.

Minkälaisella solmulla tuo jänne on kasassa? Kannattaako solmu pyrkiä sijoittamaan jonkun punoksen alle?

[Vaeltaja Ate]

Alla olevassa kuvassa on ohjeet siitä miten minä solmut tein.
Tuo päättämissolmu onkin sitten jännä tehdä

Keskipunos, ja päiden lenkkien jälkeen tulevat (jänteen yhdistävät)
punokset kannattaa tehdä samankätisiksi niin että kun jänteeseen
kiertää muutaman kierroksen niin kaikki punokset kiristyvät.
Jos osa on toiseen suuntaan niin käy niin että ne löystyvät.

Alle jäävät langat kannattaa vahata, samoin suojapunoslanka, jo
ennakkoon jotta ne pysyvät paremmin paikoillaan. Päältä levitettynä
jännevaha ei mee helposti läpi ja käy niin että keskipunos liikkuu,
löystyy ja ajelehtii ajanmittaan.

Pellavalangasta pari juttua. Pellavalankaa kannattaa kysellä
erikoisliikkeistä vaikak edes kaikissa ompelutarvikeliikkeissä ei
välttämättä aivinalankaa ole. Jos paikkakunnalla on käsityöasema
niin heiltä kannattaa kysellä.

Pörröisempää rohdin pellavalankaa on tarjolla useammikin mutta
se on tehty lyhemmistä kuiduista. Aivina lanka on tehty
paremmista ja pidemmistä kuiduista, sitä siis. Ja langa pitäisi olla
värjäämätöntä sillä värjäys heikentää pellavaa.


Lankoja on eri paksuisia. Eli montako lankaa jänteeseen tarvii laittaa
rippuu yksittäisen langan paksuudesta. Mulla lopullisen jänteen paksuus
on siinä noin 1,5-1,8 mm.

Auvo

[Juri]

Vahvikepunoksen aloitusta ei välttämättä tarvitse vetää jännekimppujen välistä. Kolmen ensimmäisen kierroksen kierroksen jälkeen kiristys ja siinä pysyy, ei lähde enää pyörimään.
Kolme kierrosta pitää, sama juttu pelaa myös nuolen nyörityksessä. Nahkaa ommellessa menee että kolme tikkiä ja kiristys.

[heikki]

[T. Manner]

[Juri]

Valmiiksi vahatun dacroninkin päälle täytyy vielä hangata kunnon nihkeä mehiläisvahakerros. Nykyaikaiset silikonia sisältävät jännevahat ovat punomishommiin aivan liian liukkaita.
Käyhän se tietysti yhtä hyvin noinkin, jänteiden välistä vetämällä, itselläni vaan ei ole tuota pyörimisongelmaa ollut.
Teen ensin sen puolikkaan solmun, sitten kiepautan kolme löysää kierrosta hännän yli, kiristän ja jatkan punomista. Nyppäisen hännän ulos noin seitsemän kierroksen jälkeen, sama määrä riittää myös loppupäässä.