Jousi

[J Menna]

Harjoittelu johtaa tuloksiin. Toki joskus sattuu se vähän "huono päivä", mutta keskimäärin tuloksen ovat harjoittelun kaltaisia. Jousiammunnassa joskus ilmenee onnenkantamoisiakin, mutta usein ne tasaantuvat epäonnen kanssa pitkässä juoksussa.

Mutta,
Miten harjoittelette?
Pitääkö kukaan harjoituspäiväkirjaa?
(juoksussa se oli A ja O, paranneltiin ohjelmia, opittiin virheistä. Harjoituspäiväkirja on aika paljastava ja opettavainen)
Kuinka montaa nuolta kerralla?
esim 30x3nuolta, 7x10 vai 10x12nuolta? Vai ihan miten sattuu...
Keskittynyttä ammuntaa 30 laukausta vai 120 kutia ammuskelua kerralla?
Vaihteletteko etäisyyksiä yhdessä ammuntasessiossa vai aina kerralla yhtä esim 18m?

Sisärata-ammunnassa ja ammunnassa jossa on muita ampujia, joutuu latomaan usein hieman kuivakasti tietyltä etäisyydeltä ja samaan rytmiin, jotta kukaan ei satuta itseään, mutta entä muuten?

Kävelyä metsässä ja ammuntaa sattuman varaisesti eri etäisyyksiin?
Liikkuvaan maaliin harjoittelu?
Vaikeista ampuma-asennoista /puusta / taaksepäin kääntyen?

Rytmitättekö kautta / talvella määrää, keväällä laatua... jne?

[Ari Rantala]

Harjoittelu on jäänyt hieman muutto/remppapuuhien jalkoihin mutta eilen pääsin hieman ampumaankin. Tarkkuus oli hakusessa mutta sain sentään kaikki osumaan taustaan. Yleensä ammun neljän nuolen settejä ja vaihdan etäisyyttä sen jälkeen. 12kpl nuolia ja kolmelta eri matkalta tulee siis ammuttua. Aloitusetäisyys on noin 60yds ja siitä 5-10yds välein lähemmäksi maalia. Myös aivan lyhyet matkat on hyvä hanskata. Niissä ammun samalla tavalla aloittaen esim. 20m matkalta ja siirtyen aina 5m lähemmäksi. Mitään vaikeiden asentojen treeniä en ole tehnyt. Ruoto on kankea eikä helposti taivu akrobatiaan. Rinteet ja muut korkeuserot on myös "ohjelmassa". Yllättävää mieten paljon tähtäystä saa muuttaa kun ammutaan ylä- tai alasuuntaan. Metsässä tykkään ampua. Tasamaa (kenttä tai joku muu tasaplaani) ei oikein ole mieleiseni ampumapaikka.

Nyt kun on mahdollisuus niin pyknäilen keväästä oikean maastoradan lähimetsään. Korkeuseroja on ihan kivasti eikä maastokaan ole ihan lettosuota. Riittävästi siirtymiä niin tulee ainakin osa liikunnasta hoidettua samalla

[Ari Laakso]

Minä harjoittelen oman talon päädyssä eli ammun n.15m matkalta talon päätyyn tehtyyn taustaan (aina vähän jänskättää ettei seinään tule reikiä...vaimo ei tykkää??) ja tälle 15m matkalle laitettuihin eläin siluetteihin (jänistä, teertä ja pyytä) jotka ovat n. 5cm paksua solukumia ja kiinnitetty maahan vaarnoilla.
Ammun 12 nuolen sarjoja..siten, että pyrin ampumaan 2 nuolta kuhunkin maaliin...lähin n. 4m(yllättävän vaikea ampua).
Ammun kun huvittaa ja niin pitkään kuin huvittaa(sitä huvitusta rajoittaa perhe ja kaikki siihen liittyvä.... eli silloin tällöin).
Kolasin muuten juuri eilen "radan" auki, että pääsee ampumaan jousten sisäänajo -ammuntoja/kokeiluja.
Pisempää matkaa on tullut harjoiteltua tosi vähän, mutta nyt täytyy harjoitella, että osuu edes lähelle taulua Kuralassa.

[Hannu]

Täällä myös omassa pihassa, max matka on 30m.

Ammuskelen ihan fiiliksen mukaan, tällä hetkellä 3x3 nuolta, treenaan peukalorenkaalla ja nuolet laukaisukädessä.

Niin kauan ammuskelen, että olen tyytyväinen.
Joskus riittää yksi sarja, joskus saa vääntää tuntikaupalla.

Jostain syystä treeni on tänä talvena painottunut +20m ammuntaan.

Nyt muutama päivä siis peukalotekniikkaa ja matka on 10-15m, tosin 20m myös välillä testailtu ja tuntuu se osuvan tuoltakin.

Maalina on suklaamunan sisältä yleensä löytyvä muovimuna, joka roikkuu narussa.

Myös tyhjät maitotölkit, vessapaperirullan hylsyt yms sopii maaliksi.
3D peurakin tuli hommattua, mutta ei ole raaskinut vielä rei´ittää tuota.

Kesällä sitten lapset virittelee kaiken maailman tavaraa maalitauluksi pitkin pihaa, joten saa hiukan vaihtelua.

Kesämökillä on myös mahdollisuus ammuskella ala- ja yläviistoon maastossa.

Treenikertoja tulee töistä ja perheestä johtuen 0-7 viikossa. Joskus saatan ammuskella moneen otteeseen saman päivän aikana.

Yleensä ammun ihan normaalisti seisaaltaan, mutta kyykystä ja taaksepäinkin onnistuu, en juurikaan treenaa näitä kuitenkaan.

Ammuskelen lähes kelistä riippumatta, sakea lumi- tai vesisade pitää poissa, mutta pakkanen ei. Tänä talvenakin parinkympin pakkasilla tuli ammuskeltua.
Eroa ei oikeastaan ole, kuin vaatetuksessa, talvella enemmän ja kesällä vähemmän...

[Tuomo]

Ammutaan kun keritään, sää sallii, on valoisaa ja muutenkin sopiva olotila. Valitettavasti harvassa ovat ne hetket, jolloin nuo kaikki ehdot toteutuvat... Käytännössä 0-1 kertaa viikossa. Kevään tullen olisi kyllä tarkoitus ammuskella enemmänkin. Nyt olen ampunut ihan 20 jaardia, piakkoin olisi kiva siirtyä American Round -matkoille. Pitkät matkat, yli 40 metriä, ovat kuitenkin jotenkin mukavia - se pakottaa ampumaan keskittyneesti, kehittymisen näkee ja virheet paljastuvat armotta. Onhan se nuolia kuluttavaa mutta kuitenkin. Ilman mitään suunnitelmaa mennään, ammutaan kun ammutaan, useimmiten rinkulataulua, välillä kantoja, tms., välillä lasten leluja (luvalla!).

[Simo Hankaniemi]

Harjoittelun laatu ja määrä on minulla vaihdellut aina, eikä siinä yleensä ole mitään systeemiä. Tänä talvena ampuminen on jäänyt vähille, kun paksun lumen vuoksi ei ole tullut juurikaan liikutuksi maastossa. Välillä oli useampi viikko ilman ammuntaa. Nyt olen taas pikku hiljaa aloitellut. Eilen ammuin pihassa noin 10 m etäisyydeltä, pidempään matkaan ei ollut mahdollisuuksia lumen vuoksi. Ampumakuntoni on tämän vuoden puolella ollut ennätysmäisen huono. 47-paunainen jousikin tuntuu ikävän raskaalta. Olen nyt ottanut tavaksi voimistelumielessä jännitellä 50-paunaista korealaisjoustani, ilman ampumista. Se on jo hieman ehtinyt parantaa kuntoa.

[Ari Rantala]

[Väiski 480]

Parina viime vuonna kun tuli ammuttua enemmän treenit oli hallissa 18m tai alle fiiliksen mukaan.

Kesällä ruskeasuon kentällä kävelyammunta on loistavaa treeniä. 30 yds-matkalta aloitin, ammuin yhden nuolen ja 5 yds/satunnainen matka taaksepäin ja taas yks nuoli. Viine tyhjäks ja sama uusiks eri aloiuspisteestä. Vähän fiiliksen mukaan.

Joskus kun oikein ottaa suoritus pannuun voi sen uusia, tai vastaavasti jos senhetkiseltä matkalta osuu hyvin voi fiiliksen vuoksi ampua muutaman osuman lisää.

Maastossa treenaamista ei korvaa mikään. Mettään vain aina kun pystyy, jos saa kavereita mukaan niin aina sen parempi.

Kisat on hyviä treenikeikkoja. Kisoihin lähteminen motivoi enemmän mua kun treeneihin lähteminen. Vaikka kisat menis perseelleen niin ne kannattaa ottaa hyvänä treeninä.

Maastossa mietin vielä jokaista suoritusta erikseen. Tiedän, että kun suoritukseni on hyvä, nuoli osuu mihin haluan sen osuvan. Jos näin on, voi itselleen hymyillä. Jos vastaavasti ei ole pitää pysähtyä hetkeksi ja miettiä miksi nuoli törröttää väärässä paikassa, mitä teen seuraavalla nuolella toisin?

Tämä päte niin hyviin kuin hunoihinkin suorituksiin. Jos ammuntateknisesti hyvä suoritus ei osu on virhe ainoastaan matkan arvioinnissa, jos ammuntateknisesti huono suoritus ei osu...niin no.

Meikäläinen ei siis ammu mitään tiettyjä sarjoja, en oo sen kummemmin käyttäny treniohjelmia. Mun "mietintäsysteemi" on ikäänkuin muotoutunut vuosien varrella. Toki aina pitää pyrkiä ampumaan ihan mitä vain, jotta tuntuma säilyy.

V.

[Santtu Risku]

Itse olen nyt lähiaikoina ampunut surkean vähän. Kumminkin kun tulee lähdettyä ampumaan, niin se on kyllä lähes aina metsässä tai jonkinnäköisessä improvisoidussa paikassa ampumista. Hankala kuvitella ampuvani hallissa, vaikka olen sen pari kertaa tehnytkin ja on ihan hauskaa ollutkin.

[J Menna]

How

Väiski, tuo oli aika hyvä mitä kerroit yllä. Kun olen seurannut ammuntaasi sivusilmällä (luuletko että en ole!) hallissa niin olen tuumaillut että mitä se nyt oikein tekee. Kiva kuulla että tekemisessä on ajatusta takana. Tosin en uskonutkaan sinun "vain" laukovan mitä sattuu.

Kun olen kerran "taiteilija" niin ammunnassa ja urheilussa yleensä aivoni asettuvat toisenlaiseen "rationaaliseen tilaan" ja tulosta tehdään vain armottomalla sarjatyöstöllä... Ehkä se ei olekaan koko totuus. Hyvä jos niin ei ole. Ehkä itse nojaan liikaa mättöön/määräharjoitteluun/tulosseurantaan. Juoksussakaan ei voittaja yleensä ole se joka treenaa eniten tai kovimmilla tehoilla. Kokonaisuus ratkaisee.

Se on päivänselvää että mielen/asenteen pitää olla valmis kuin fysiikankin. Joskus taas on kiva yllättää itsensä asetelmasta: "tänään on paska sää, kolottaa, ..tuttaa, mitäköhän tästäkin tänään tulee..." ja sitten mutkan takaa alkaa kulkea kuin unessa. Nuolet vaan osuu. Tiedostaa ja ei tiedostaa, jotenkin hassusti ristiin.
Koko homman suola. Semmoinen päivä kun sattuu tussusotaan niin auta armias vihollisia...

[Ari Laakso]

[Simo Hankaniemi]

Olin tänään VSJM:n 3D-radalla ampumassa parin taljamiehen ja yhden vastakaarimiehen kanssa. Olin aika lailla kipsissä ammunnan suhteen, mutta yhdellä rastilla olin suoritukseeni tyytyväinen. Osuin samalta etäisyydeltä kuin taljamiehet yhtä hyvin 3D-ahmaan, vesanuolella ja bambu-osage-jousellani. Olisi pitänyt ottaa kuva siitä nipusta.

[J Menna]

Joo kuvat olisi joskus kivoja. Nanook kävi ampumassa mun hallilla viime lauantaina ja kyykyytti mua taas todella. No, aina Nanook on ollut kova "lyhyillä" matkoilla.
Ammuttiin pieneen tölkkiin ja monta kertaa Nanook osui heti ekalla ja se söi. Etäisyys n.12m. Kerran se sika ampui siihen pikkutölkkiin kolmen nuolen nipun niin että ne nuolet hankas kaikki toisiaan.
Mun ammuntaa taas heikensi se että nielin kolme isoa tölkillistä siinä samalla. (seli, seli, seli...)

No katotaan miten sen käy American Roundissa... Tuskin sen raitajousi ees heittää nuolia niin pitkälle... Ha!

[Ari Rantala]

Nyt kun lumet ovat lähes sulaneet ja on saanut muutaman taustan duunattua tontille niin ammunta on pääosin 40-60yds matkojen ammuntaa ja lähes päivittäistä. Murheena on ollut se, että noin puolet laukaisuista menee jotenkin ketuille ja tätä olen koittanut hingata pois. Selkeä laukaisuvirhe. Eilen oli hyvä päivä, sain 12 nuolen setistä kaikki pisteille 60yds matkalta 50cm tauluun

Huomasin myös, että nuolisetistäni on kaksi nuolta selvästi "väsyneitä" ja lentävät kovin levottomasti. Tästä päättelin, että nuolivarsi ei ole enää entisensä vaan on alkanut taipumaan enemmän. Pitäisi varmistaa asia mittaamalla spine uudelleen. Onko muilla havaintoja vastaavasta?

[Tuomo]

Pöh, pullistelua American Roundia varten! Mulla osuukin 80 jaardista kaikki 37 nuolta 20 sentin tauluun...!

Nyt on tosiaan hienot kelit harjoitella ja itsekin olen pyrkinyt pihalle ampumaan lähes joka ilta. Matkat 30-50 jaardia ja kunhan loputkin lumet sulavat, niin laitan AR-radan pystyyn ja keskityn 40-60 jaardin matkoille. Hyvältä kyllä tuntuu, olen itsekin ampunut pieneen (50 sentin Field-taulu) tauluun ja aika hyvin menee. Jos tavoitteeksi ottaisi, että ampuisi AR:n pummitta sekä tekisi oman ennätyksen.

Minulla oli yksi kumma nuoli, lensi selvästi ylemmäs kuin muut nuolet, se oli myös koko setin painavin nuoli! Tarkisin suoruuden ja ko. yksilö oli aika käyrä. Väsyneisiin nuoliin en ole törmännyt mutta ehkä sekin aika koittaa. Taitaa vain mennä nuoli poikki ennen väsymistä!

[Santtu Risku]

Taisi jäädä kevään ammunnat väliin. Sain murrettua oikean käden kämmenselästä jotain ja siinä sivussa sormen pari. Vähän ketuttaa kyllä. Rautupilkkireissukin taisi mennä sivusuun.

Kesällä pitää ottaa takaisin, vaikka tuskin malttaa antaa olla. Parin viikon päästä varmaan pakko ampua ja kiroilla.

[heikki]

Onpa hauska huomata, että AR-treenit ovat käynnistyneet vähän yhtäällä ja toisaalla. Luulisin saavani oman ratanikin ammuntakuntoon tällä viikolla - taustapakka vain on vielä vaiheessa. (Entinen on liian pieni )

Viikonloppuna maalla käydessä otin velipojan ladosta pari tyhjää isoa rehusäkkiäkin mukaan. Ajattelin kokeilla, saisiko niistä viriteltyä pressutaustaa taulun taakse.

[Nanook - pakkasen poika]

[pyssymies]

[Ari Rantala]

[jousipata]

hienoja vinkkejä tulee kokeneemmilta. nämä kun itse joskus ihmetellessä muistaisi edes osittain. ihmetellessä jotain juttua, no vaikka miksi nuolet poukkoavat aina oikealle kun siis ammun useimmiten vasenkätisesti eli jousipuu on oikeassa ja jännettä vedän vasurilla. molemminpuolin tosin pystyn ampuilemaan, mutta vasuri on vähän tutumpi ja osuvampi tyyli.

[ddog]

[Nanook - pakkasen poika]

[jkekoni]

Tuli mieleeni, että jos koivunuolien spinet elää noin radikaalisti, pitäisi aihioita varmaan jumpata reilusti ennen käyttöä.

Toinen mahdollisuus olisi tietenkin että toi johtuu ilman kosteuden muuttumisesta.

[Ari Rantala]

Eilen tuli ammuttua fieldin peruskierros 14 rastia. Ammunta oli hieman vaikeata kun verensokeri heitteli railakkaasti ja olin pökrätä pariinkin otteeseen kesken kierrosta. Pojoja heltisi heikohkot 56 pinnaa joka ei jää paljoakaan ekojen kisojeni kokonaispistemäärästä ja siinä ammuttiin sentään koko kisa 28 rastia. Nuolia onnistuin tärväämään vain kaksi joista pojan kaatuva jousi rikkoi toisen. Vaikuttaa ihan lupaavalta kesän kisoja ajatellen. Syömiset/juomiset kohdalleen niin pysyy ainakin pystyssä koko kierroksen ja pientä lisätreeniä niin 200 pinnan lähes maaginen (minulle)
raja saattaa hyvinkin mennä puhki tän kesän aikana

[Tuomo]

No niin, AR-rata on pystyssä ja käytössä! Eilen ammuin sillä ekaa kertaa ja on se 120 sentin taulu kyllä iso! Tuon jälkeen on taas kynnys ampua esim. 50 sentin tauluun samoilta matkoilta. Kuitenkin, 50 ja 40 jaardin ehdin ampua, pisteitä yhteensä 330. Sää oli tyyni.

Field ja hunter -taulut on hankittu, taustat valmiina, vielä kun saisi puolikkaan radan pystyyn field/hunter -radan mitoituksella, niin voisi sitäkin harjoitella. Joku niissä pitkissä matkoissa vain kiehtoo! Toki tulee harrastettua sekalaista ammuskelua, sen mitä muuten ehtii.

Onnistuin myös rikkomaan kisajouseksi aikomani jousen, tai siis se päätti ihan itse hajota, kiva palkeenkieli nousi läheltä lavan kärkeä. Pikaliimaa ja lankaa, niin eiköhän se siitä. Ja toinen jousi kisajouseksi...

[Nanook - pakkasen poika]

[jousipata]

Kävin upeassa säässä tosiaan ammuskelmassa kahdella saarnijousellani, pitkäjousella eli flättärillä 27" vedolla ja 55# oikeamminkin ja lyhytjousella tai sanoisinko itselleni melko sopivalla keskipitkällä eli 145 cm nokista nokkiin ja 22" vedolla 44#.

jouset ovat oikeasti sisäänampumisvaiheessa ja voi herranjee kun on julmanoloinen tuo pitkäjousi valkosaarni. heittää naapurissa ampuneiden kilpa-ampujienkin kertoman mukaan todella lujaa. tämä saarni sattuu olemaan se paras yksilö jonka silloin löysin kurssilta. olen tyytyväinen kätteni työhön. ei muuta kuin raakaa ammuntaa ,, no pientä viimeistelyä sille toki, petsaus ja vahaus joo, pitää tehdä.. semmonen havainto myös tuli, että jänteellä en tule tarvitsemaan ainakaan niin isoa nokinpaikka, josko ollenkaan sitä kun vastaisuudessa teen jänteitä.

lisähuomioita,, ammuin härvelimiesten keskellä, oli taljan suomenmestari joka aloittaa maailmancuppia ja yksi long bow-kuitujousimies, näkyi osuvan vaistolla todella tarkasti,, kun vertaa omiini

ammuin eri matkoilta, 10 m, siinä lyhytjouseni oli tarkempi.. en tiedä mistä johtui, mutta lyhyellä tuntui osuvan samat nuolisetit keskemmälle tai kasaan paremmin kuin pitkällä jousella. sit 15 m ja tässä ehkä lyhyt vielä oli parempi. sit 20 m ja pitkäjousi osui paremmin ja 30 m, niin pitkäjousella ainakin itse tällä kertaa osuin paremmin.

nuolisettejä oli kahdenlaisia, molemmilla ammuin kummallakin useita sarjoja, n. 200 laukausta yhteensä. toinen setti oli suht hyvä spinetetty 50-55# ja toinen huonompi spinettämätön, arviolta n. 35-40# spinen kieppeillä eli aika lutkuja jousiini nähden, mutta lensivät nekin yllättävän hyvin. ei vetäneet tiettyyn sivuun eikä kolahdelleet jouseen, ei mitään.

josko huomennakin menisi hauskaa pitämään jousilla ja nuolilla..

niin ja vähän ne jotkut fita-miehet katsoivat touhujani, mutten välittänyt. asiallista porukkaa, jousimiehiä kuitenkin.

[pyssymies]

[Tuomo]

Pullistellaan nyt sitten vähän. Arin suoritukseen ei ole mitään mahdollisuuksia mutta tässä 6+6 nuolen sarjat 120 sentin AR-tauluun, matkana 40 jaardia. Seuraavalla kierroksella sain yllätyksekseni ammuttua vielä paremmin, sain tuon kolmosen kitkettyä pois...! 50 jaardia sujuu ihan kohtuullisesti, 60 jaardissa on vielä tekemistä, jotenkin siinä ammunta hajoaa ja nuolet menevät vähän mihin sattuu. Vielä kun Turussa osuisi näin!

[jousipata]

pyssymies, joo näin vähemmän ampuneena se on varmasti yksi oikea selitys lyhkärin osumiselle lyhyemmillä matkoilla. lyhkäri on luontevasti edessä ja se auttaa osumisessa lyhyemmillä ts. alle 20 m matkoilla, joille käsittääkseni metsästysjousi on pääasiassa suunniteltukin.

myös 60 jaardia tuntuu äkkiseltään melkoisen pitkältä matkalta. no eihän se vaadi kuin harjoittelua ja lisää harjoittelua. ampuu sitten vaikka ohi jos ei osu,, edes taustaan,, kuten uskon käyvän.

pisimmillään tarkkuutta olen varmaan pikkupoikana ampuillut lasikuituinkkarijouskarintapaisella n. 100 m matkalle, osumat saattoivat olla jopa 5 metrin kasassa hyvänä päivänä.

taulu näyttää aika pieneltä jo 30 metristä näin vähän ampuneelle.

rusan radalla muuten huomasin, että pari ostojousilla ampuvaa eivät tienneet mikä on nuolen spine. kun ensin olin sanonut, että osa nuolistani on vielä spinettämättä ja osa on spinetetty, niin ihmettelivät, että mikä se sellainen spine on? no siitä huolimatta he kyllä osuivat asiasta tietämättäkin paljon mua tarkemmin tauluun. toinen ampui puunuolilla ja toinen hiilikuituisilla. hiilarinuoli oli kuulemma "toiseksi jäykin" mitä saa.

[Tuomo]

Olipa sitten viikonloppuna kunnon flow päällä. Matka 40 jaardia, valkoiset nuolet ensin, sitten punaiset. Viimeisellä nuolella veto jäi aavistuksen vajaaksi ja se jäi selvästi alas. Kyllä se kisajousi tulee olemaan ihan tavallinen yksipuinen, n. 35 paunainen, pitkä ja myötäkäyrä.

[jousipata]

tuomo, osun yhtä hyvin, mutta matkana on 10 metriä.

[Juha]

Jaahans. Ite en yhtään tykkää sisäradoista, käyn kovilla pakkasilla vain ja ainoastaan ja silloin eläintauluihin eli las kuit vahvisteisiin kuviin. Aina kun mahdollista meen kesämökille pariksi tuntia roilauttelemaan 3D rusakkoon ja etäisyydet vaihtelee 7 - 15m. noin 12m alkaa jo suht luotettavaan osuakkin tolla lyhyellä inkkarikepillä, muilla kun en ny ammu.

Sitten on noita Erätukun puluja eli pari muovista pulupatsasta, nihin sitten kans jos alan luulla olevani kovinkin hyvä ampuja, rusakkoon kun uitennii osuu suht ok. Pulu on niin peni että harhaluulot karisee suurimmaksi osaksi, tekee tiukkaa osuu ollenkaan.

Nut on tulossa Oulun jousimiehillekkin maastorata 3D värkkeineen noin 6km päähän kotiluolasta eli sinne sitten vaan kesänmittaan töitten jälkeen laukomaan muitten mukana ainoona primiukkona.

[Andes]

Harjotteleeko porukka puuhun ampumista miten usein? Onko minkälaisia virityksiä tehtynä? Itellä tullu reenailtua pihamännyn käpyihin osumista, jäljitellen linnun tiputtamista pystykorvan haukkuun. Tuntuu että aika paljon enemmän pitäs panostaa tuohon harjottelumuotoon tasamaahan nähen, nimittäin yllättävän vaikeeta osua. Saati jos ei puuhun ampumista yhtään harjottele niin on se jahtitilanteessa aika toivotonta osua. Melko jyrkässä kulmassa yläviistoon ammun, joten nuolet löytyy n. 50m:n päästä aukealta. Mielessä ollu kyllä viritellä köysi ja taljapyörä ylös petäjään ja nostaa vaahtomuovilla täytetty juuttisäkki korkeuksiin, niin ei tarviis niin paljon kävellä eestaas. Tai sitten ihan vaan virvelillä siima oksan yli ja teerenkuva keikkumaan.
Nyt on itelläki ensimmäiset pihlaja- ja tuomiaihiot ollu kuivumassa, ensimmäinen juuri työn alla. Alkaa vaikuttaa pahasti siltä että tämä touhu vie mennessään, sen verran hienolle tuntuu jo karkeesti työstetyn lyhyen pihlaja-aihion hypistely

[jousipata]

puuhun vain käpyjä tai joustavia oksia blunttinuolilla joskus kokeillut ampuilla. ohihan ne tuntuvat enimmäkseen menevän. nuolihukka on nuissa touhuissa suurta ja siksikin niin harvoin raskii harjoitella. flu-flu-sulat auttaisivat jonkin verran kenties.

[heikki]

Jos takaraivossa on pelko nuolen hukkaamisesta, niin osuminen on ainakin minulle ihan mahdotonta.

[J Menna]

Eilen ammuin Nanookin ja Hämeenlinnan Nez Percen (Arin) kanssa ja uusista pitkäsulkaisita nuolista kaksi hajosi ohilaukausujen tähden. Ei ole hallinnassa vielä uusi nuolityyppi.

No, ammuttiin maastossa ja eri etäisyyksisltä, mutta ihan vikalla rastilla tehtiin hauska kokeilu: Kaikki latasivat jouset ja ovat valmiina ja vuorotellen joku toimii tulenjohtajana. Eli kun tulenjohtaja laukausee on muiden laukaistava välittömästi. Vaikutti selvästi se odottelu ja herkistely kun laukaisun piti tapahtua alle sekunnissa esiampujasta.
Meillä ei vielä sotilaallinen kuri ollut ensiluokkaista...

[Väiski 480]

Tulenjohtajanhan pitäis keikkua siellä lähempänä maalia ja kyyläillä miten osuu Ei muuta kun jousijoukkueenjohtaja huutamaan huomiota ja TULTA!

V.

[jousipata]

tulenjohtaja voisi olla tykistön tapaan niin lähellä maalia kuin mahdollista, kuitenkin suojassa tulitukselta. huutelisi tulikomentoja ja koroja. esim. metrin yli, metrin vasemmalle tai 5 cm alle kunkin laukauksen jälkeen ja näin ampuja osaisi korjata tähtäystään eli vaistoaan tässä tapauksessa.

[J Menna]

No mutta hei.

Kausi on paketissa ja kun muutama viikko meni ihan ampumatta vikan kisan jälkeen (Taka-Hikiä) niin olipa eilen jousi raskas ampua. Se vähä lihas oli kaikonnut käsistä. Ehkä jousikin oli levännyt ja nyt kipakassa kunnossa näytti että ei tässä taivuta enää mihinkään. Jännejousi kun on. 60 laukausta ja olin ihan puhki. Nuolet oli ihan ympäärinsä tauluissa...Kesän tuntuma kaikonnut.

No kuitenkin, tässä harjoitteluani kesältä ja loppukesästä. Metodinani on ollut että ammuin pääsääntöisesti miltei joka päivä, vaikka sitten ihan muutaman kudin verryttelyn.
Treeniohjelmassa oli aina yhdenlaista ampumista kerrallaan.
- Esim 20y 10nuolen sarjoina. Tätä ehkä 6-10krt.
- Tai 5x3 nuolen sarjoina ja kaikki eri etäisyyksiltä ja eri asennoista. Puskien takaa ja jotkut kävlystä ja miten milloinkin. Viisitoista nuolta setissä ja neljä rundia oli yleensä tarpeeksi.
- Joskus 40y-50y ja koko viine (15-20 nuolta) tyhjäksi 4-6krt.
- Kun mieli oli oikein tyyni ammuin 3nuolta kymmenisen kertaa
Joskus vaan ihan hassuttelua , ihan sittä verkkaa vaan.

Vakiomatkoilta kirjanpito. Vaikka luulee että muistaa harjoitusluvut, niin ei niitä muista kun harjoituksia tulee useita. Niin se vaan on. Kirjanpito sisältää nuolikirjanpidon, eli niitä korjataan jos usein ilmenee poikkeavaa lentorataa.

Alla kuvaa kun on ammuttu viine tyhjäksi ja näistähän seuraa usein nokkirikkoja aika paljon kun oikein on fiilis kohallaan.

[J Menna]

Ja tästä nokkikorjaushässäkästä sisuuntuneena siirryin usein kaksipisteharjoitteluun.

[J Menna]

Tai nelipisteharjoittelua.
Tuossa bambukepissä on omena ja kun keppi oli puolitoistametrinen, sen sai tuoreen omenan painosta kivasti heijaamaan edes takas jonkun aikaa. Näin oli yksi liikkuvakin maali mukana.
Ammuin tällaisia usein niin että tammen lehteen yksi nuoli sitten vaihdoin ampuma paikkaa ja seuraavaan pisteeseen seuraava nuoli ja taas paikan vaihto jne...
Eli en tulittanut yhtä pistettä kerrallaan, vaan rääkkäsin joka laukauksella koron/etäisyyden korjaamista. Joskus sujui, joskus ei.
Ja ihme juttu: mitä pienemmät maalitaulut, niin sitä nipumassa nuolet alkoivat olla. Miten se menikään Ishillä - ei osunut paperimaalitaulun keskelle kun maalitaulu oli niin iso. Mutta osui pieneenkin eläimeen!


Olisi kiinnostavaa kuulla miten esim Lehtis treenaa. Enta Rakonzay? Ai niin se, voitti ilman harjoitteluakin. Mutta jos treenaa niin miten?
EntäTuomo?
Entä muut?

[Ari Rantala]

[Simo Hankaniemi]

Kyllähän se näin on, että nuolen hukkaamis- tai rikkoutumispelko ehkäisee tehokkaasti luontevaa ampumista. Samoin käy, kun pelkää ohiampumista. Olen menettänyt varmaan sata hyvää riistatilannettakin näiden pelkojen vuoksi. Ampuessa täytyisi olla huoleton ja ehkä jopa hivenen välinpitämätön olo. Parhaat laukaukset tulevat melkein aina silloin, kun mieliala on tyyppiä "kokeillaan miten lähelle menee".

[heikki]

Mulla toi nuolen hukkaamisen pelko liittyi siihen Andesin kysymykseen puuhunampumisen harjoittelusta - sitä ei juuri tule tehtyä. Normitaustoihin ja maakohteisiin ammun kyllä aivan surutta. Kyllähän nuolivarasto pitää saada kiertämään...
Ja se on tosiaan kumma, miten pieneen taustapakkaan syntyy pienempiä - tai siis vähemmän isoja - kasoja kuin isoon patjaan.

[Tuomo]

Tavoitteena on ollut ampua mahdollisimman usein edes vähän. Joskin tänä syksynä ammuntakertojakin on ollut aivan liian vähän - muuta puuhaa liikaa ja jos joskus olisi ehtinyt, niin on tullut vettä. Olen pyrkinyt ampumaan useimmiten pitkää matkaa, eli yli 20 jaardia, talvella tosin keskityn 20 jaardiin ja alle. Lisäksi ammun aina vähintään yhden sarjan läheltä vain pakkaan, usein silmät kiinni, tavoitteena ihan perustekniikan harjoittelu. Hyvin vähän olen käyttänyt sovellettuja maaleja tai mukauttanut ammuntaa metsästystä huomioiden, jotenkin tuntuu, että ihan perusammunnassakin on riittävästi hommaa ja kiinnostavia elementtejä.

Tällä hetkellä ammun kahdella nuolisarjalla, toisessa on kuusi nuolta ja toisessa kymmenen, joka alkaa olla jo vähän liikaa yhteen kasaan ammuttuna. Siksi ammunkin välillä joka nuolen eri pisteeseen, ihan tarkoituksella!

Kesällä ammuskelin erityisesti kävelyammuntaa, 10-60 jaardia molempiin suuntiin. Ja siten, että pakassa oli useampi taulu, ihan jo siksi ettei keskusta kuluisi liikaa. Samalla se on hyvää harjoitusta hudin pelkoa vastaan. Laitoin tarkoituksella pienen, 35-senttisen taulun pakan kulmaan ja ammuin sitä kävelynä aina 50 jaardiin asti. Jos meni ohi, niin sitten meni. Vaikka nuolet ovat kulutustavaraa, niin ne ovat arvotavaraa, jota ei silti viitsi ihan turhaa haaskata. Siksi en ole juurikaan ampunut muuhun kuin solumuovipakkaan. On minulla kyllä judo-kärjillä varustetut nuolet, sekä saarniset taulunuolet (jotka kestävä mitä vain) huviammuntaa varten, mutta ne on jäänyt todella vähäiselle käytölle.

Olen ihan tietoisesti pyrkinyt muuttamaan "ammuskelua" vähän tavoitteellisemmaksi, eli purkamaan ammuntasuoritusta osiin ja miettimään niitä vähän paremmin. Olisi kiva oppia ampumaan edes suurin piirtein "oikein", eli hyvin...

[Varjaagi]

Tänään tuli pitkästä aikaa ammuttua pidempi "normi"treeni takapihalla eli 5-6 eri maalia siten että matkat ovat ekalla setillä ihan mitä sattuu 3 ja 22-25 m väliltä. Kun viini on tyhjä niin siitä vaan lähimmälle maalille ja sen nuolet taas sitten seuraaviin maaleihin. Loppujen lopuksi kaikki nuolet onkin sitten viimeisessä isossa pakassa jossa on kauris ja pari muuta pienempää otusta ja sitten voikin lähteä ampumaan setin sitten toiseen suuntaan samalla sydeemillä - mulla on pakoissa molemmin puoli taulut. Kun radan on kävellyt kerran edes takaisin kepinheittoja on kertyy lienee luokkaa 50-70. Joskus ammun myös siten että ammun radan keskeltä molempiin suuntiin vaihtamatta rintamasuuntaa, joskus myös hyppää pakan päälle seisomaan tai istun sillä...

Muutama keppi tuli ammuttua siten että kun kalkkunataulun alaosa repsotti niin huomasin että tuuli aina välillä nostyi sen irti pakasta ja siellä alla oli keltainen 3cm muoviprikka. Välillä piti odottaa minuuttitolkulla keskittyneesti prikan tulemista näkyviin sen mittaiseksi hetkeksi että siihen pystyi ampumaan... melkein kuin livetilanne metsällä

[Juha]

Nuolet ne ompuista tykkää, tai mybe not. Omena maalitauluna kepinnokassa tuntu mukavalta ja vaihtelevalta idealta....niin kauan kuin latasin siittä ensimmäisen nuolen läpi. Ihan märkänä koko nuoli ja sulitus läjässä.... Toimisikohan tämä vähän paremmin kotimaisilla kuivahkoilla ompuilla kuin noilla nestettä pursuavilla ulkomaalaisilla.....Oilisihan ne pienempiäkin, haastetta enemmän.