Jousi

[heikki]

Pakkohan tällaistakin projektia oli kokeilla. Laitoin nimittäin koiran puruluita parkkiliemeen likoamaan siinä toivossa, että lopputulemana olisi kasviparkittua naudannahkaa. Ostin muutaman puruluun ja -rullan, joista tarkistin, että ne olivat hehkuttamatonta naudan nahkaa. Liotin rullat ensin auki ja kaavin muutamaan kertaan huolellisesti kaikki irtomähnät pois. Koneellisestihan ne on kaavittu jo teurastamolla, missä kaikki herkullisimmat kerrokset ja lihanroippeet on erotettu makkaraprosessiin lähetettäväksi ja loput jalostettu koiria varten. Radikaalin kaavinnan vuoksi nahkoissa on tietenkin kaikenlaista naarmua ja skrupua myös, mutta en antanut sen häiritä. Tarkoitus oli vain oppia itse jotain.

Keittelin sitten parkkivettä pajunkuoresta ja tein näppituntumalla neljännestä keitinvedestä ensimmäisen parkkiliuoksen ja nahkat sinne uppeluksiin. Siinäpä lilluivat muovilootassa verstaan nurkassa. Sekoittelin puukepillä aina silloin tällöin. Lisäsin tiukempaa parkkilientä parin viikon välein, ja jossain vaiheessa myös merisuolaa, koska home tykkäsi kasvaa liemen pinnalla. Muutaman viikon välein leikkasin nahan reunasta pikku suikaleen, josta tarkastelin parkin imeytymisen syvyyttä. Aika hitaasti se väri tummui, joten keittelin vielä lisää parkkeja saadakseni tiukempaa tavaraa.

Nyt ollaan kuvien osoittamassa tilanteessa. Luulisin, että nahkat alkavat olla jo läpeensä parkkiintuneita, ja jos keskelle jää raakarantua, niin eipä se haittaa mitään. Kolmannessa kuvassa näkyy tuore leikkauspinta, jossa ehkä hiven raakaa keskellä ja hyvä niin.

Mitäs näille nyt pitäisi tehdä?

Ajattelisin, että pois liemestä ja pesua ja vähän pinnan kaapimista ja kuivattelua, mutta pitääkö nyt tehdä jotakin muutakin, jotta lopputulos ei ole inkkaripeltiä? Rasvaparkituksessa sitä nahkaa pitää vanutella ihan tolkuttomasti, mutta entäs tässä?


Jaa että kauanko nahkat sitten olivat liemessä? Viime jouluviikolta asti! Uutta tuoretta lientä lisäilin muistaakseni toukokuussa. Tämä ei ehkä ole hätäisen miehen hommaa.

[JoniAulis]

Tottakai näitä täytyy kokeilla. olen tuossa lueskellut lapinkäsitöitä kirjaa jossa kehoitetaan käyttämään 3kg pajunkuorta per 10 littaa vettä. Aika paljon. Tummanruskeaa halutessaan koivunkuorta ja pajua fifty fifty. Itse lähinnä ajatellut tuota poronnahan parkitsemista.. Mutta tämähän kans on mielenkiintoinen kokeilu.

Puolikuiva nahka kierteelle ja puunuijalla pieksämään, venyttelyä myös.
Näin siis ohjeistetaan tuossa kirjassa, toimiiko tuohon sinun materiaaliin?

[Nanook - pakkasen poika]

Eiköhän se kaikki parkkinahka ole mekaanisesti muokattava, jos pehmeää aikoo saada. Muuten kuivunee takaisin raakanahkamaiseksi levyksi. Olen tehnyt vain erilaisia aivo- ja rasvaparkkeja, mutta ylimääräisen nesteen poiskiertäminen, ja sen jälkeen hetken aukilevitettynä kuivahtaneen, mutta yhä kostean nahan mekaaninen muokkaus venyttelemällä ja vaivaamalla voisi toimia tässäkin.

[Tuomo]

Onko Heikillä joku salainen kellariluola, kun tuollaisia keitoksia voi kotioloissa tehdä lähes vuoden verran? Tai ehkä samassa taloudessa asuvat ovat vain tottuneet vähän epämääräisempiinkin juttuihin? Aika vähän tulee meillä enää noottia, jos hirven jänteet ovat unohtuneet pyykkitelineelle kuivumaan tai luita pyörii pitkin pihaa. Raadot olen kyllä oppinut hautaamaan melko pian...

[heikki]

Heh, ei tässä mitään man cavea tarvita. Mulla on hyvin ymmärtäväisiä kotijoukkoja.

Parkituskokeilua helpotti toki se, että astiaa saattoi pitää verstaassa, mutta kyllä se olisi voinut olla vaikka sängyn alla: ei nimittäin juuri haise! Aluksi tietty tuoksahteli ihan sille parkille itselleen, mutta ei mitään pahoja katkuja tullut. Suola tietenkin auttoi asiaa. Lohennahkoja olen rasvaparkinnut ihan tuossa keittiössä. Se on simppeliä hommaa ja itse asiassa siistimpää hommaa kuin itse ruuanlaitto (joka hoituu siinä sivussa). Ei hellasäröä.

Katsotaan sitten jos näistä tulee kelpo kamaa, että otanko työn alle jonkun teurasmullikan nahan joskus. Karvotus tuottanee silloin kunnon aromeita ja roippeiden loppusijoitus pitää miettiä kunnolla...